torstai 2. toukokuuta 2013

Pasi Luhtaniemi: Sokea piste

kuva Atenan sivuilta
Pasi Luhtaniemi: Sokea piste 2013 Atena 288 s.
lainattu kirjastosta

Samuel kuoli kotipihassaan syyskuun viimeisenä sunnuntaina, kello kahdenkymmenen ja aamukahden välillä. Eloton ruumis oli liiskautunut märkää maata vasten talon edustalle. Kuolema näytti tapaturmalta.
Kun Samuel tunsi putoavansa, hänen kasvoiltaan paistoi hämmästys. Talo nousi äkisti hänen silmiensä edessä kohti taivasta, ja pihapuun latva pakeni. Seuraavassa hetkessä jokin pehmeä iskeytyi hänen takaraivoonsa, ja alavartalo retkahti pään yli taittaen hänen niskansa.

Samuelin kuolema vaikuttaa ensin onnettomuudelta. Kuitenkin kuulusteluissa paljastuu, että Samuelin yhtiökumppani Erik hyötyy Samuelin kuolemasta ja muutenkin tapaturma alkaa vaikuttaa yhä epätodennäköisemmältä. Erikin vaimo Meri ei usko miehensä syyllisyyteen vaan alkaa tehdä omia tutkimuksia löytääkseen jonkun muun ehdokkaan murhaajaksi. Vaikuttaa myös siltä, että Samuel on suututtanut nettiforumille kirjoittelemalla vaarallisia ihmisiä. Onko murhaaja joku heistä?

Kesti hetki ennen kuin Sokea piste sai minut otteeseensa. Juonen tempaistua minut mukaansa luin kirjaa suurella mielenkiinnolla eteenpäin. Viimeisiä sivuja lukiessa jo tuntui, että en ehdi käännellä sivuja riittävän nopeasti, sillä niin paljon halusin tietää, miten kirja päättyy. En silti oikein osaa päättää, pidinkö Sokean pisteen loppuratkaisusta vai en. Ainakaan Luhtaniemi ei sortunut mihinkään dekkarikirjallisuudelle tyypilliseen ratkaisuun, mikä oli hyvä asia. Lopetus oli silti minun makuuni ehkä liiankin erikoinen.

Kirjan yliluonnolliset elementit tuntuivat varsinkin aluksi hieman päälleliimatuilta. Iisan näkemä Samuelin kummitus tai harhanäky tuntui turhalta ja kirjaan sopimattomalta. Ehkä ongelmana oli se, että odotin lukevani täysin realistisen psykologisen trillerin, ja Sokea piste oli muutakin kuin realistinen. Aluksi Sokea piste on onnistuttu melko lailla naamioimaan normaaliin maailmaan sijoittuvaksi, ehkä peräti tarkoituksella. Yliluonnollisen tuomat yllätykset olisivat voineet olla positiivinen asia, mutta minua ne eivät jostakin syystä ihastuttaneet.

Olisin toivonut, että manipuloidut kuvat olisivat olleet olennaisempia juonen kannalta. Valheelliset kuvat olivat yksi syy, miksi kirjan halusin lukea ja hieman petyin, ettei niillä ollut kovin suurta osaa kirjassa. Luhtaniemelle annan tunnustusta siitä, että hän onnistuu rakentamaan lukijan mieleen solmuisen epäilysten verkon, josta ei saa kunnolla otetta. Monella olisi ollut motiivi Samuelin murhaamiseen, mutta kaikki epäillyt tuntuvat yhtä epätodennäköisiltä murhaajaehdokkailta kuitenkin.

Sosiaalinen media on Sokeassa pisteessä tärkeässä osassa. Olen käsittänyt, että some-kirjoja on alkanut jonkin verran ilmestyä, mutta minä en ole niihin kovin läheisesti vielä tutustunut. Koin siksi kirjan some-ulottuvuuden raikkaana ja mieleenjäävä. Kirjasta käy hyvin ilmi, miten ihmisten itsensä sensurointi on Internetissä välillä olematon. Kirjan äärioikeistolaisella keskustelupalstalla annetaan keveästi jopa tappouhkaus, kun joukkoon liittyy keskustelija, joka on asioista eri mieltä kuin muut keskustelupalstalaiset.

Vaihtuvat kertojat tuovat monipuolisuutta kerrontaan. Tarinan kerronta monen ihmisen näkökulmasta saattoi kuitenkin olla osasyynä siihen, etten päässyt kirjan henkilöitä kovinkaan lähelle. Toisaalta tämä on voinut olla tarkoituksellista, jotta lukija voisi epäillä vaikka ketä eikä pystyisi arvaamaan murhaajaa ennen kuin syyllinen paljastetaan.

Luultavasti niille, jotka lukevat minua useammin psykologisia trillereitä, Sokea piste saattaa olla hyvinkin piristävä yllätys genressään. Moitteista huolimatta Pasi Luhtaniemen esikoisromaani viihdytti minuakin ja aion tutustua hänen tulevaankin tuotantoonsa, jos sellaista ilmestyy. 

Sokean pisteen lukeminen toi minulle yhden uuden koetun kotimaisen kirjailijan lisää.

Luhtaniemen Sokea piste ei ole vielä muihin blogeihin päätynyt, joten mainitsen poikkeuksellisesti Keskisuomalaisen arvostelun kirjasta.

Kirja olisi saanut hieman paremman arvosanan, jollei loppu olisi jättänyt niin outoa tunnetta.

*** 1/2

6 kommenttia:

  1. huh huh tämä odottaa lukemista tuolla hyllyssä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jään siis odottamaan, mitä kirjasta pidät. :)

      Poista
  2. Kuulostaa aika erikoiselta. Voisin harkita tämän lukemista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli tässä kirjassa paljon "normaalejakin" juttuja kuten tuo some, mutta minä kiinnitin noihin yliluonnollisiin asioihin aika paljon huomiota. Varmaan johtui siitä, kun odotin osittain jotakin muuta kuin sain. Genrestään erottuva kirja tämä kyllä on, joten kannattaa kokeilla. :)

      Poista
  3. Minulla on omat ennakkoluuloni yliluonnollisia ilmiöitä kohtaan, mikä on sikäli hassua, että kauhukirjallisuudessa ne eivät "häiritse", vaan niitä osaa jopa odottaa. Ehkä tässä kirjassa nuo ilmiöt saattavat siksi häiritä? Vaikuttaa kyllä noin muuten kiinnostavalta kirjalta eli pitelen silmät auki, jos osuu vastaan jossain vaiheessa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä se johtuu siitä, että esim. kauhukirjallisuuteen ne kuuluvat ja niitä osaa odottaa. Tätä kirjaa ainakin minä luulin aluksi täysin realistiseksi ja odotukseni eivät täyttyneet, joten hieman hämmennyin. Tällainen hämmentyminenhän voisi olla hyväksikin, sillä yleensä on positiivista, jos kirja onnistuu yllättämään. Tässä en sitten kuitenkaan oikein pitänyt niistä yliluonnollisista elementeistä ja pidin kirjasta ennemminkin vaikka noiden some-juttujen vuoksi. Kannattaa kuitenkin kokeilla, sillä on tässä kirjassa muutakin ja voithan sinä tykätä enemmän tämän kirja niistä ei-realistisistakin piirteistä. :)

      Poista

Kommentit ovat kirjabloggaamisen suola ja sokeri. Kiitos!