tiistai 29. tammikuuta 2013

Kirja-alelöytöjä

Minäkin tein löytöjä kirja-alennusmyynneistä. Olin vähän myöhään liikkeellä, sillä kohtahan ne loppuvatkin, mutta toisaalta sen takia sain kirjoja ihan uskomattoman halvalla. Valikoima olisi varmaan ollut parempi alen alussa, mutta seitsemän pokkaria nytkin ostin, joten ehkä oli ihan hyvä, etten mennyt kirjakauppoihin heti joulun jälkeen...

Akateemisesti hankin neljä pokkaria hieman reilulla kymmenellä eurolla, ja niiden joukossa oli se yksi todellinen löytö, josta jo yöllä kirjoitin.

Bernard Beckett: Genesis 

Arvion olen jo kirjoittanut, mutta sanon vielä, että lukekaa tämä. Luin tänään goodreadsista ihmisten arvioita, enkä näköjään ole todellakaan ainoa, jonka mielestä kaikkien pitäisi lukea tämä.

Alma Katsu: The Taker

Tämä oli ainoa Akateemisesta ostamistani kirjoista, josta olin kuullut jo aiemmin. Tein siis päätökset aika pitkälti takakansitekstien perusteella. Tämä on TBR-listallani, ja olen varmaan jokin vuosi sitten katsellut tätä juuri Akateemisessa, mutta en silloin raaskinut ostaa. Kannessa tätä kuvataan kuolemattomaksi rakkaustarinaksi. Mielestäni tässä on yksinkertaisen kaunis kansi. Toivottavasti tykkään. Huomasin goodreadsista, että tämähän on trilogian ensimmäinen osa. Saattaa olla siis, että tulee vielä lisää lukemista, jos tämä on mieleinen.

Joan Frances Turner: Dust

Takakansitekstistä voisi päätellä, että kerrankin kirjoitetaan zombista, jolla on tunteita. En ole mikään suuri zombifani siksi, että eivät ne herätä minkäänlaisia sympatioita, koska niillä on vain loputon halu purra ja syödä ihmisiä. Tämä vaikuttaa kuitenkin siltä, että minä ehkä voisin pitää. Tähänkin on näköjään kirjoitettu toinen osa.

Jonathan Barnes: The Domino Men

En ihan tiedä, mistä tämä kirja kertoo, mutta luulisi sen lukemalla selviävän. Takakannesta: This is the story that matters. This, the story of the war, the last prince, the fall of the House of Windsor.

Suomalaisen alesta mukaani poimin kolme pokkaria.

Arthur Conan Doyle: The Adventures of Sherlock Holmes

Olen mielestäni joskus lukenut Sherlock Holmesia äidin hyllystä, mutta siitä on jo aikaa. Luen hyvin harvoin novelleja, mutta Sherlock Holmes olkoon poikkeus.

Agatha Christie: A Pocket Full of Rye

Luin Agatha Christien kirjoja paljon teini-ikäisenä. En muista, olenko tätä kyseistä kirjaa lukenut, mutta jos olen, en melko varmasti muista loppuratkaisua, joten ei se haittaa. Christie nyt on taattua laatua ja päihittää osan nykyisistä dekkarikirjailijoista mennen tullen.

Monica Ali: Untold Story

Tämän itse asiassa meinasin jättää kauppaan, mutta otin silti mukaani. Saa nähdä, kannattiko. Kirjassa kuvitellaan, että Diana olisikin selviytynyt hengissä. Missä hän olisi nyt? Mitä hän tekisi?

Olen seurannut ilahtuneena, että minulle on tullut pikkuhiljaa lisää lukijoita. Pidän tänne kirjoittamisesta, mutta onhan se mukava tietää, että joku näitä lukeekin ja toivottavasti saisi joskus innoitusta jonkin kirjan lukemiseen. Kysyn siis teiltä, oletteko te lukeneet mitään ostamistani kirjoista. Jos olette, kannattivatko ostokseni? Mitä löytöjä te olette tehneet tämän vuoden kirja-alennusmyynneistä?

Bernard Beckett: Genesis

Bernard Beckett: Genesis
Julkaisuvuosi: 2006 Sivumäärä: 185 Suomenkielinen käännös: Genesis

En ollut kuullut tästä kirjasta tai Bernard Beckettistä, ennen kuin tänä iltapäivänä menin Akateemisen kirjakaupan alennusmyyntiin ja poimin tämän sieltä mukaani. Nyt hieman ennen vuorokauden vaihtumista toiseksi olen jo lukenut tämän kirjan ja nyt olen, en keksi tunteilleni edes sanaa, ihmettyneen vaikuttunut.  

Olin lukenut vain ehkä kymmenisen sivua, kun ajattelin mielessäni, että luen ehkä parhaillaan kirjaa, josta tulee yksi lempikirjoistani. Olin oikeassa, mutta en minä siltikään ihan tällaista lukukokemusta osannut odottaa. Yksinkertaisesti sanottuna tämä täytyy lukea. Voisin suositella tätä kaikille, koska tämä on vain pakko kokea. En minä sano yleensä tällaisia asioita. Ihmisillä on erilaisia kirjamakuja, joten mikä minä olen sanomaan, että jokin kirja pitää lukea. Silti minä sanon niin tästä.

We wish for the people to serve the state above themselves, but we have been slow to realise the limits of this equation. Even the tamest animal will turn sour if we neglect its needs. The people no longer believe in the threat, which once hovered over them, and they have grown used to the levels of sustenance with which they are provided. They have become complacent and their thoughts have turned to other things. There is a whisper in the communes. It is a living thing; twisting and growing but hiding itself from view. The people are talking of choice, of opportunity, and of freedom. The people are talking of changing their world.

Kirja on kertomus Anaxin pääsykokeesta Akatemiaan, mutta silti jotakin paljon enemmän. Se on filosofista pohdintaa siitä, mikä on oikein ja mikä väärin, voiko tekoälyä olla olemassa, voiko kone olla tietoinen. Tiedän, että tämä kuulostaa scifiltä, ja niinhän tämä kirja onkin luokiteltu, mutta enhän minä edes pidä scifistä. Tästä minä taas pidän. Tätä minä rakastan.

Anax yrittää päästä sisään Akatemiaan, johon otetaan vain parhaista parhaimmat kolmen vuoden koulutuksen jälkeen. Hän on asiantuntija Adam Forden tarinan historiallisessa näkökulmassa. Hän joutuu pois mukavuusalueeltaan heti pääsykokeen alussa. Häneltä kysytään mm. eettisistä kysymyksistä, jotka eivät ole hänen erikoisalaansa. Adam Forde eli vuosina 2058-2077. Hän eli Platonin valtion käytännön toteutuksessa, jossa hän kuului ensin filosofien luokkaan. Hänet kuitenkin alennettiin sotilaaksi tottelemattomuuden vuoksi. Hän ei noudattanut sääntöjä sotilaanakaan, vaan hän päätyi rangaistukseksi tekoälyllisen robotin seuralaiseksi. Hänen tarkoituksensa on kasvattaa robotin kokemuksia ja älyä.

'There's no such thing as artificial consciousness.'
'I'm conscious.' 
'No you're not.' Adam's eyes burned with conviction. 'You're just a complicated set of electronic switches. I make a sound, it enters your data banks, it's matched with a recorded word, your program chooses an automated response. So what? I talk to you, you make a sound. I kick this wall, it makes a sound. What's the difference? Perhaps you're going to tell me the wall is conscious too?'
'I don't know if the wall's conscious,' Art replied. 'Why don't you ask it?'

Jos kirjan robotissakin on enemmän kosketuspintaa kuin monien kirjojen ihmishahmoissa, jotakin on tehty oikein. Aloin tuntea jotakin Artia kohtaan ennen kuin Adam ainakaan myönsi tuntevansa.

Voisin ilmaista pettymykseni siihen, että kirja oli niin lyhyt, mutta toisaalta en voi tietää, olisiko tämä ollut niin hyvä, jos tämä olisi ollut pidempi. Näin tämä oli juuri hyvä, vaikka ahminkin tämän muutamassa tunnissa, ja nyt mietin, mitä minä oikein seuraavaksi voin lukea.

Loppu sai minut itkemään. Miksi se loppui niin? Voi miksi? En osannut yhtään aavistaa loppuratkaisua, ja se oli sydäntäriipaiseva.

Vaikka Beckettin muut kirjat, jotka tietenkin päätyivät tämän lukemisen myötä lukulistalleni, eivät olisi läheskään yhtä hyviä, Beckett teki niin suuren vaikutuksen tällä kirjallaan, että voisin pitää häntä jo yhtenä lempikirjailijoistani. En tietenkään halua pettyä muihin hänen kirjoihinsa, mutta en tiedä, miten hän voisi yltää edes Genesiksen tasolle saatikka ylittää sen.

Ainakin tällaisen arvostelun tästä kirjasta löysin pikaisella googlettamisella. Siinä ei olla niin ihastuneita, mutta kuvataan kirjaa kuitenkin erikoiseksi ja mielenkiintoiseksi.

Osallistun tällä kirjalla Lukemattomat kirjailijat -lukuhaasteeseen.

*****

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Anna Godbersen: The Luxe

Anna Godbersen: The Luxe

Julkaisuvuosi: 2007 Sivumäärä: 433 Suomenkielinen käännös: Huumaa

Tämä oli ehkä liiankin kiehtova kirja siltä kannalta, että minun piti lukea perjantaiseen valtio-opin kirjatenttiin paljon enemmän tämän viikonlopun aikana kuin olen lukenut. Syynä on ollut suurelta osin tämä kirja.

Kirjan miljöönä toimii Manhattanin seurapiirit vuonna 1899. Elizabeth Holland on palannut Pariisista vain kuullakseen, että hänen perheensä kärsii rahahuolista hänen isänsä kuoleman takia. Elizabeth on salaa rakastunut yhteen perheen palvelijoista, mutta rahaongelmat pakottavat hänet kihlautumaan Henry Schoonmakerin kanssa. Valitettavasti Elizabethin paras ystävä on rakastunut Henryyn ja alkaa juonitella saadakseen kihlauksen purettua. Tämän enempää en uskalla paljastaa juonesta, etten tule paljastaneeksi liikaa. Lukekaa tämä kirja, jos haluatte tietää, mitä muuta kirjassa tapahtuu.

Kirjan tapahtumat ovat kuin suoraan juorulehtien palstoilta. Tapahtumia siis riittää. Kuitenkin loppu oli harmittavan ennalta-aavisteltava, mutta kyllä silti halusin lukea, miten siihen päädytään.

Lempihahmoni oli ehkäpä Elizabethin etiketistä piittaamaton Diana-pikkusisko. Toivottavasti jatko-osissa kerrotaan hänen elämästään vieläkin enemmän. Elizabeth oli minun makuuni hieman liian täydellinen, vaikka hänen ulkokuorensa alta paljastui myös vikoja.

Olen jo hankkinut itselleni kirjasarjan toisen osan sillä verukkeella, että ensi kuussa vanhenen. Kirjan lopussa olleesta seuraavan kirjan alusta voi päätellä, että tuskin tulen pettymään jatko-osan suhteen.

Kirjan kansi on vallan ihana. Siitä visuaalista plussaa.

Tämä oli kahdeksas luettu kirja TBR-listaltani, ja osallistun tällä myös Lukemattomat kirjailijat -lukuhaasteeseen.

Tämän ovat lukeneet ainakin Laura ja Emilie.

****

Kaikkien aikojen vaikuttavimmat kirjat

 Innoituksen tämän listan tekemiseen sain Annika K:n blogista.

1. Jostein Gaarder: Sofian maailma

Onhan tämä ensimmäinen kosketukseni filosofiaan pakko mainita. Viidennellä luokalla, kun tämän luin ensimmäisen kerran, tämä oli melko vaikeaa ja hidasta luettavaa, nykyisin tämä on viihdyttävä, vaikka filosofia onkin paljon tutumpaa. Tämän kirjan jälkeen minulla on ollut lukiossa mahtava filosofian opettaja, ja se vaikutti enemmän päätökseeni pyrkiä opiskelemaan filosofiaa yliopistoon, mutta onhan tämä kirja silti tärkeä. Mielestäni tämä on hyvä kaunokirjallisena teoksenakin eli minusta juoni on kiinnostava, mutta en ole varma, pitäisinkö tästä niin paljon kuin pidän, jollei tässä olisi Sofialle suunnattua filosofian kurssia.


2. J. R. R. Tolkien: Taru sormusten herrasta

Tämä on minulle se the kirja, jonka lukemisesta nautin joka kerta yhtä paljon tai ehkä enemmänkin kuin edellisellä kerralla. Ehkä tänä vuonna vihdoinkin saisin luettua tämän englanniksi.


3. Margaret Atwood: The Handmaid's Tale

Tämä on minun mielestäni sellainen kirja, joka jokaisen ihmisen pitäisi lukea kerran elämässään. Tämän luettuaan arvostaa ihan eri tavalla sitä, miten hyvin asiat naisilla kuitenkin joistakin epäkohdista huolimatta nykyään ovat. Tässä dystopiaromaanissa naisten tehtävä on synnyttää lapsia, ja jollei miehen vaimo siinä onnistu, mies voi ottaa orjattaren, joka on arvokas vain, jos hän onnistuu saamaan lapsen.


4. A. W. Yrjänä: Mechanema

Lempirunokokoelmani. Rakastan Yrjänän tapaa kirjoittaa, on sitten kyse sanoituksista tai runoista. Erityisen vaikutuksen runokokoelmista on tehnyt toisiksi uusin Mechanema-niminen teos. Tämän olen lukenut lukemattomia kertoja ja löydän aina runoista uusia merkityksiä.


5. Antoine de Saint-Exupéry: Pikku prinssi

Sain tämän joskus alle 10-vuotiaana joululahjaksi ja muistaakseni luin tämän joululoman aikana monta kertaa. Kerta ei vain riittänyt. Aikuisenakin luettuna tämä on vain yksinkertaisesti ihastuttava kirja, vaikka itkettävä kohdittain. Tämä on ainoa kirja, josta omistan myös ranskankielisen alkuperäisteoksen.


6. Astrid Lindgren: Ronja Rövardotter

Astrid Lindgrenillä on muitakin hyviä kirjoja, jotka sopivat myös aikuisten luettavaksi, mutta Ronja on niistä ehdoton suosikkini. Mielestäni tämä on kirja ystävyydestä. Hauskana yksityiskohtana voisi mainita, että tästä kirjasta Ronja-kissani on saanut nimensä.


7. J. K. Rowling: Harry Potter and the Philosopher's Stone

Harry Pottereiden lukeminen ja niiden julkaisemisen odotus täyttivät lapsuuteni ja nuoruuteni. Minulla ei ole aavistustakaan, kuinka monta kertaa olen ensimmäiset Potterit lukenut. Silti vaikka osaan niiden tapahtumat melkein ulkoa, niiden lukeminen on aivan ihanaa joka kerta. Edelleen jos en jaksa arkea, Potterit ovat suosikkivaihtoehtoni eskapismiin. Tietenkin Pottereiden tärkeä koko sarjaa kannatteleva juoni on hyvän ja pahan (Harryn ja Voldemortin) taistelu, mutta nautin erityisesti koulupäivien kuvauksesta. Viimeisessä kirjassa minua harmittikin, ettei sitä enää ollut.


8. Michael Ende: Tarina vailla loppua

Endeltä valitsin tämän kirjan, vaikka vaihtoehtoina olivat myös Momo ja Mielinkielinliemi. Varsinkin Tarinaa vailla loppua ja Mielinkielinlientä luin lapsena monta kertaa. Enden kirjoissa on omaperäisiä ideoita, ja voisin lukea nämä kaikki kolme kirjaa uudelleen, jotta osaisin sanoa, ovatko ne nyt reiluna kaksikymppisenäkin vielä yhtä vaikuttavia kuin lapsena.


9. Roald Dahl: Kuka pelkää noitia?

Oikeastaan kaikki Dahlin lastenkirjat ovat olleet vaikuttavia, mutta valitsin tähän listalle niistä sen, jonka luin ensimmäisenä. Tämä oli lapsena hieman pelottava lapsia tappavien noitien takia. Luin tämän viimeksi vajaa vuosi sitten, ja pidin edelleen. Dahlin kirjatkin ovat sellaisia, jotka voisi kaikki jossakin vaiheessa lukea uudestaan.


10. Carolyn Keene: Neiti etsivä -sarja

Tämä ei päädy listalle mitenkään kirjallisten ansioidensa takia vaan siksi, että tämä oli ensimmäinen sarja, jota aloin lukea kirjastokortin saatuani ekaluokkalaisena. Ensin en lainannut kirjastosta mitään muuta kuin Neiti etsiviä, ja pikkuhiljaa kirjamakuni laajeni muihinkin kirjoihin. Olen lukenut joitakin Neiti etsiviä uudestaan varmaankin yläasteikäisenä, eivätkä ne enää silloin olleet kovinkaan hyviä. Kuitenkin minun lukuharrastukseni kannalta tämä sarja on hyvin tärkeä.

Vuoden 2013 lukuhaasteeni

Päätin haastaa itseni. Tämä todellakin vaikuttaa haastavalta, sillä en lue kovinkaan paljon 1900-lukua ennen ilmestynyttä kirjallisuutta, mutta toisaalta tämän avulla voin parhaassa tapauksessa löytää helmiä, joita en muuten olisi tullut lukeneeksi. Aion siis tarttua Ofelia Outolinnun aloittamaan 1800-luvulla ilmestyneiden kirjojen lukuhaasteeseen.

Aatelisarvot saavuttaa seuraavilla kirjamäärillä:

Herttua/herttuatar – 20 teosta
Markiisi/markiisitar – 16 teosta
Jaarli/kreivitär – 12 teosta
Varakreivi/varakreivitär – 8 teosta
Paroni/paronitar – 4 teosta
Aikaa on siis tämä vuosi eli 2013. Aloitan hieman myöhässä, mutta ei kuukausi nyt niin paljon ole. En aseta itselleni tavoitetta aatelisarvon suhteen, vaan yritän lukea 1800-luvulla julkaistuja kirjoja silloin, kun minusta tuntuu hyvältä ajankohdalta.

1. Arthur Conan Doyle: The Adventures of Sherlock Holmes 3.2.2013

Lisäksi osallistun Kirjavalaan mielenterveyslukuhaasteeseen.

Saavutukset ovat:

Suljettu: 8 kirjaa
Osasto: 5 kirjaa
Terapia: 3 kirjaa
Avohoito: 2 kirjaa

Tämä voi olla hieman helpompi haaste minulle, vaikka mielenterveyttä käsittelevät kirjat eivät saakaan olla fiktiota. Tähtään korkeimpaan mahdolliseen saavutukseen eli suljetulle.

Osallistun myös tätä sivuavaan Nooran aloittamaan Mieleni on rajaton -haasteeseen, jolla ei ole aikarajaa:

Haastan siis kaikki rohkeat lukemaan kirjallisuutta mielisairauksista, enkä välitä rajoittaa haastetta vain romaaneihin, vaan haasteen voi siis toteuttaa myös lukemalla runoutta, draamaa tai faktaa. Hyväksyn haasteeseen myös neurologisten sairauksien/vammojen kanssa painivan kirjallisuuden. Haasteella ei ole myöskään aikarajaa (jo ihan nimenkin takia). Myöskin kirjamäärän jätän avoimeksi - tarkoitukseni on lähinnä innostaa lukijoita tarttumaan kirjalliseen hulluuteen.

1. Joyce Carol Oates: Zombie 4.2.2013

Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä haasteena valitsen Riinan kirjapinojen lukemattomat kirjailijat -lukuhaasteen. Tässä on sen ohjeet suoraan kopioituna:

 Jokaisella meistä on takuulla niitä kirjailijoita, jotka keikkuvat kauan TBR-listoilla, mutta eivät silti kuitenkaan tunnu missään vaiheessa tulevan luetuiksi. Tämän haasteen myötä onkin hyvä tilaisuus kaivaa nämä unohdetut kirjailijat lukulistalle.

Mikä ihmeen lukemattomat kirjailijat-haaste?
Tarkoituksena on siis lukea teoksia sellaisilta kirjailijoilta, joita et ole aiemmin lukenut. Voit myös helpottaa haastetta niin, että valitset myös sellaisia kirjailijoita, joilta olet lukenut jotain tiettyä lajityyppiä. Jos siis vaikkapa olet aikoinaan lukenut kaikki Tuija Lehtisen nuorten kirjat, voit nyt valita lukulistallesi jonkun hänen aikuisten kirjoistaan. Sovitaan kuitenkin niin, että kyseessä ei saa olla esikoiskirjailija, vaan jokaiselta luettavalta on pitänyt ilmestyä ainakin pari teosta - millä kielellä ja mitä lajityyppiä, sillä ei ole väliä.

Miten monta kirjaa sitten pitää lukea?
Niin monta kuin haluat ja ehdit. Itse ajattelin lukea 12, mutta mukaan haasteeseen pääsee jo kuudella kirjailijalla.

Miten kauan haaste kestää?
1.1.2013-31.12.2013. Aikaa siis on kokonainen vuosi, joten 12 kirjankin vauhdilla se tarkoittaa sitä, että luet joka kuussa yhden sinulle entuudestaan 'tuntemattoman' kirjailijan teoksen.

Miten pääsen mukaan haasteeseen?
Ilmoittaudu mukaan täällä. Postaa blogiisi tieto haasteesta ja haasteen suoritettuasi kooste lukemistasi kirjoista. Postaa sitten tuon koostepostauksen linkki tähän ketjuun.

Hyödynkö tästä jotain?
Takuulla! Saatat löytää uusia lempikirjailijoita ja ainakin laajennat lukureviiriäsi. Ja vuoden lopussa arvotaan myös kaikkien osallistujien kesken 25 euron arvoinen lahjakortti voittajan valitsemaan kirjakauppaan.

Jollei vastaani tule jotakin aivan vastustamatonta haastetta vielä, niin tässä ne tämän vuoden lukuhaasteeni sitten olivat.  Saa nähdä vuoden lopussa, miten kävi.

1. Max Brooks: World War Z: An Oral History of the Zombie War 4.1.2013
2. Seth Grahame-Smith: Abraham Lincoln: Vampire Hunter 4.1.2013
3. Ally Carter: I'd Tell You I Love You, But Then I'd Have to Kill You 16.1.2013
4. Kathy Reichs: Déjà Dead 19.1.2013
5. Anna Godbersen: The Luxe 27.1.2013
6. Bernard Beckett: Genesis 28.1.2013
7. Joyce Carol Oates: Zombie 4.2.2013

Eiväthän nämä sitten riittäneet, vaan ahnehdin lisää haasteita. Osallistun Facebookissa Juulianna Huuskon aloittamaan 30koetus-haasteeseen

 30Koetus eli 30 000 sivun koetus on kirjallisuushaaste kaikille lukemisesta pitäville.
Haasteessa on tarkoituksena lukea 30 000 sivun verran kirjoja vuoden 2013 aikana eli aikavälillä 1.1.-31.12.2013.


Mukaan voit liittyä: Facebookin 30Koetus-ryhmässä

Haasteen aikataulu: vuosi 2013

luettuja sivuja: 6248/30 000

Olen laskenut tähän kirjat, jotka olen saanut loppuun vuoden 2013 aikana, vaikka pari ihan vuodessa alussa lukemaani kirjaa olinkin aloittanut jo viime vuoden puolella. 

lauantai 26. tammikuuta 2013

Anne Rice: Interview with the Vampire

Anne Rice: Interview with the Vampire

Julkaisuvuosi: 1976 Sivumäärä: 342 Suomenkielinen käännös: Veren vangit

"You don't know what human life is like!" he said, on the edge of breaking into tears. "You've forgotten. You don't even understand the meaning of your own story, what it means to a human being like me."

Anne Ricen The Vampire Chronicles -sarja on yksi vampyyrikirjallisuuden klassikkoja, ja olen päättänyt yrittää lukea koko sarjan luultavasti tämän vuoden aikana. Tästä nimenomaisesta kirjasta tehdyn elokuvan olen katsonut noin vuosi sitten, mutta pidin kirjasta enemmän.

Louis-vampyyri päättää kertoa tarinansa häntä haastattelevalle pojalle. Louisin vampyyriksi muuttanut Lestat halusi vain hänen talonsa ja rahansa ja Louisin tunteet Lestatia kohtaan olivat kaukana rakastavista. Lestat muuttaa Claudia-nimisen lapsen myös vampyyriksi, jotta Louis hylkäisi suunnitelmansa jättää Lestat yksin.

Olen lukenut melko monia vampyyrikirjoja, ja on mielenkiintoista vertailla eri kirjojen vampyyrikuvauksia. Joissakin kirjoissa vampyyrit ovat tunteettomia ja jopa sadistisia tappajia. Interview with the Vampire -teoksessa osa vampyyreista ainakin vaikuttaa edellä mainitun kaltaisilta, mutta Louis kamppailee tunteiden ja syyllisyyden kanssa. Vampyyrielämänsä alkuvuodet Louis elää eläinten verellä. Lestat yrittää saada Louisin ymmärtämään, että hänen pitää vampyyrina tappaa ihmisiä, ja lopulta Louis alkaa ruokkia itseään ihmisten verellä. Kuitenkin senkin jälkeen, kun hän alkaa tappaa ihmisiä, hän pitää sitä vääränä. Louis uskoo olevansa paholaisen jälkeläinen.

Pidin tätä moraalista kamppailua kiehtovana. Se teki Louisista inhimillisemmän ja helpommin lähestyttävän henkilöhahmon. Lestatia voi helposti alkaa ensin melkeinpä inhota, mutta loppua kohti Lestatiin kohdistuvat tunteeni muuttuivat melkeinpä sääliksi.

Suosittelen tätä kirjaa kaikille, joita vampyyrit kiehtovat, mutta uskon, että myös muunlaiset lukijat voivat nauttia tästä kirjasta.

****

maanantai 21. tammikuuta 2013

Candace Bushnell: Sex and the City

Candace Bushnell: Sex and the City
Julkaisuvuosi: 1997 Sivumäärä: 289

Viime vuoden lopulla katsoin Sex and the City -sarjan jälleen kerran, ja sen innoittamana päätin vihdoin lukea samannimisen kirjankin. En tiedä, onko kyseisen kirjan lukeminen jäänyt siksi, että olen kuullut siitä ei-niin-kovin-ylistäviä arvioita vai mikä on syy. 

Kirja koostuu lyhyistä kolumneista, jotka kertovat naisten elämästä ja tietenkin miehistä. En saanut kenestäkään henkilöhahmosta kunnolla kiinni ja mielestäni henkilökuvaukset jäivät hyvin pinnallisiksi. En alkanut pitää kenestäkään hahmosta eikä mikään kolumneista jäänyt erityisesti mieleen. Lähinnä muistan huomiot kohdista, jotka ovat päätyneet muodossa tai toisessa tv-sarjaan ja nekin on Sarah Jessica Parkerin tähdittämässä sarjassa kuvattu paremmin ja kiinnostavammin kuin kirjassa.

Lähinnä kirjan lukemisen jälkeen jää ihmettelemään, miksi joku on pitänyt tätä kirjaa televisioimisen arvoisena. Onko tämä ihminen todella pitänyt kirjasta niin paljon vai pitänyt vain ideaa sellaisena, josta voisi muokata viihdyttävän televisiosarjan? Oli vastaus edeltävään kysymykseen mikä tahansa, olen iloinen, että kyseinen sarja tehtiin, vaikka kirjan lukematta jättäminen ei olisi ollut mikään todellinen menetys.

Olen lukenut Bushnellilta ennen tätä Sommar i New York (Sinkkuelämää: Ensimmäinen kesä New Yorkissa) -kirjan, ja se oli ehdottomasta parempi, vaikka se ei tähän kirjaan verrattuna olekaan paljon sanottu. Edellä mainittu kirja oli minusta kuitenkin viihdyttävä, ei niin viihdyttävä kuin Sex and the City -sarja, mutta hyvää ajankulua kuitenkin.

En varsinaisesti suosittele tätä kenellekään, mutta jos joku ryhmä on pakko valita niin sellaiset Sex and the City -sarjan hardcorefanit, jotka voivat tämän lukemisen jälkeen todeta, että onpa sarja niin paljon parempi kuin kirja. Heitäkin suosittelisin ensisijaisesti etsimään jonkin kirjan, joka olisi enemmän lukemisen arvoinen.

* 1/2



Ally Carter: I'd Tell You I Love You, But Then I'd Have to Kill You

Ally Carter: I'd Tell You I Love You, But Then I'd Have to Kill You
Julkaisuvuosi: 2006 Sivumäärä: 309

Ensinnäkin minun on sanottava, että kirjan nimi voi antaa kirjassa vallitsevasta tunnelmasta liian synkän kuvan. Minusta tämä oli aika kevyttä luettavaa, eikä missään vaiheessa päähenkilön ihastuksen kohde ollut hengenvaarassa.

Cammie Morgan opiskelee harvinaisessa koulussa, nimittäin tyttökoulussa, joka kouluttaa vakoilijoita. Cammien äiti on koulun rehtori ja isä on kuollut vakoilutehtävässä. Cammien erikoisesta elämästä huolimatta hän joutuu hänelle aivan uuteen tilanteeseen, kun hän ihastuu tavalliseen poikaan, joka ei tiedä Cammien taustasta mitään. Cammien täytyy kehittää itselleen uusi tarina, joka on melkein täysin valetta. Lisäksi hänen täytyy salata kehittyvä suhteensa Joshin kanssa kaikilta muilta kuin parilta ystävältään. Cammien ystävät pelkäävät, että Josh tietää Cammien taustasta ja yrittää päästä Cammien läheisyyteen sen vuoksi. Tämän pelon vuoksi he alkavat vakoilla Joshia.

Luin tämän kirjan melko nopeasti, sillä vaikka juoni ei ehkä ollut maailman persoonallisin, kirja oli silti kirjoitettu mukaansatempaavasti. En ole ihan samaa mieltä alussa olleista ylistyksistä, joissa tätä kutsuttiin muun muassa maailman parhaaksi kirjaksi, mutta pidin tästä paljon siihen nähden, että en varmaankaan ollut tämän kirjan kohdeyleisöä eli teini-ikäinen tyttö.

Pidin siitä, että kirjassa kuvattiin jonkin verran Cammien koulupäiviä. Olisin varmaankin pitänyt tästä kirjasta vielä enemmän, jos tällaista kuvausta olisi ollut enemmän. Aion lukea myös seuraavat osat sitten, kun saan lainatuksi ne kirjastosta.

Tietääkseni tätä kirjaa ei ole suomennettu, enkä tiedä, ollaanko tätä suomentamassa.

****

Kathy Reichs: Déjà Dead

Kathy Reichs: Déjà Dead
Julkaisuvuosi: 1997 Sivumäärä: 509

Olen katsonut Bones-sarjan jokaikisen jakson. Tästä tunnustuksesta voisi luulla, että olisin jo aiemmin tutustunut kirjasarjaan, johon kyseinen tv-sarja perustuu, mutta luin vasta nyt ensimmäisen kirjan. Minulla on jo sarjan toinen kirja lainattuna odottamassa lukemista, joten pidin kyllä tästä kirjasta.

Temperance Brennan, Kanadassa työskentelevä oikeusantropologi, alkaa epäillä, että viime aikaisilla murhilla on yhteys toisiinsa. Tämä epäilys saa kuitenkin muissa murhia tutkijoissa aikaan epäuskoisuutta, ja Temperance ottaa epäilyksensä tutkinnan omiin käsiinsä. Temperancen täytyy tämän ohella käsitellä myös henkilökohtaisia ongelmia, joihin lukeutuu rankka avioero ja ystävää seuraava epäilyttävä mies.

Vaikka tv-sarjan ja kirjasarjan päähenkilöillä on sama nimi, silti tuntui, että tutustuin minulle aivan uuteen henkilöhahmoon. Luulin, että tv-sarja olisi perustunut tiukemmin kirjasarjaan, mutta se, ettei asia ollut niin, ei kuitenkaan lopulta ollut pettymys. Pidän tv-sarjasta ja kirjasarjasta, vaikka ne ovat erilaisia.

Minulle suurena kissojen ystävänä oli mukava yllätys, että Temperancella on kissa, joka esiintyy kirjassa melko usein. Positiivista kirjassa on tietysti myös se, että kirjailija on itse oikeusantropologi, joten hän varmasti tietää, mistä kirjoittaa. Juoni oli myöskin mukaansatempaava enkä arvannut loppuratkaisua ennen kuin se kerrottiin.

Suosittelen tätä kaikille dekkareiden ystäville, varsinkin niille, jotka ovat kyllästyneet dekkareihin, joiden päähenkilö on poliisi.

****

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Sophie Kinsella: The Secret Dreamworld of a Shopaholic

Sophie Kinsella: The Secret Dreamworld of a Shopaholic
julkaisuvuosi: 2000 sivumäärä: 320

Tästä kirjasta kertoo jotakin se, että huomasin lukeneeni tämän aikaisemmin vasta, kun aloin lukea tätä uudestaan. Kyseessä ei siis ole mikään kovin mieleenpainuva kirja, mutta toisaalta eipä chick lit -kirjallisuuden tarkoitus varmaan olekaan se. Sen tarkoitus on viihdyttää, ja siinä tehtävässä tämä kirja kyllä onnistui.

Kirjan päähenkilö on Rebecca Bloomwood, jolla on pahoja ongelmia rahan käyttönsä kanssa, vaikka hän on toimittaja talouslehdessä. Hän kehittää mitä mielikuvituksellisempia (ja minusta lapsellisempia) keinoja vältellä ongelmiaan. Hän haluaa vain elää omassa mielikuvitusmaailmassaan, jossa hän voi piristää itseään ostelemalla asioita ja jota pilaamaan hän ei päästä laskuja. Hän vaikka hävittää ne lukematta, ettei hänelle vain tulisi paha mieli. Tietenkin kirjassa on mukana myös romanttinen juoni, joka oli minusta melko ennalta-arvattava. Olen lukenut Kinsellalta toisen kirjan (Can you keep a secret?), ja ilmeisesti hänelle on ominaista parittaa päähenkilö jollekulle miljonäärille. Tässä Rebeccan huomiosta kilpailee jopa kaksi rikasta miestä.

Välillä minua ärsytti kirjan epäuskottavuus ja päähenkilön naiivius. Lisäksi en tiedä, onko tämä hyvää luettavaa, jos sattuisi itse olemaan shoppailuriippuvainen, sillä ei niistä ongelmista yleensä niin helpolla eroon päästä kuin tässä kirjassa.

Tämä on sopivaa luettavaa, jos haluaa paeta tosielämää vaaleanpunaiseen höttömaailmaan. Eli oikeastaan aivan sitä, mitä halusinkin, kun tämän otin kirjastosta mukaani.

**