 |
| Kansi: Tuija Kuusela |
lainattu kirjastosta
Kiitos, kaikesta huolimatta kiitos. Hän tunnustaa, että minä olen työstänyt hänen tekstejään ja vaikuttanut niihin. Lillemor lukee uudestaan omaa työpanostaan koskevat rivit, mutta toisella lukukerralla tuntuu, että sitä lähinnä vähätellään. Hänestä näyttää, että hänet esitellään pätevänä kustannustoimittajana. Mutta itse asiassa tilanne on pahempi, paljon pahempi. He ovat olleet kuin kaksi ruukkukasvia, jotka on istutettu yhdessä aivan liian pieneen astiaan. Niiden juuret ovat kiertyneet toistensa ympärille ja takkuuntuneet yhteen. Ne ovat yrittäneet imeä toisiaan, kun on tullut liian ahdasta ja ravinteetonta. Mutta kuka siipeilee eniten? Kumpi on toiselle pääravinnon lähde?
Lillemor Troj on iäkäs ja arvostettu naiskirjailija. Hän järkyttyy, kun saa käsiinsä käsikirjoituksen, jossa hänen koko uransa paljastetaan valheeksi. Sen on kirjoittanut Babba Andersson, joka on oikeasti Lillemorin nimellä ilmestyneiden kirjojen takana. Onko vuosikymmeniä kestänyt huijaus vihdoinkin paljastumassa?
Kerstin Ekman ei ollut minulle entuudestaan tuttu kirjailija, vaikka hän onkin saavuttanut paljon. Hän on ainoa kirjailija, jolle on myönnetty August-palkinto kahdesti ja hänet valittiin Ruotsin Akatemiaan vuonna 1978. Ekman on tosin lopettanut Akatemiassa toimimisen.
Kansiliepeen esittelytekstissä kirjasta käytetään sanoja omaelämäkerrallinen ja autofiktio. Lukijan itsensä pääteltäväksi jää, mikä kirjassa on totta ja mikä fiktiota. Kerstin Ekmanin toinen etunimi on Lillemor, joten Lillemorin elämässä on varmasti yhtymäkohtia Ekmaniin. Troj valitaan ainakin Akatemian jäseneksi ja hän julkaisee aluksi dekkareita ja siirtyy sitten vakavamman kirjallisuuden kirjoittajaksi kuten Ekmankin on tehnyt. Tosin Lillemor Troj on valekirjailija. Hänen nimissään julkaissut teokset ovat oikeasti Babba Anderssonin kynästä. Haamukirjailijuus on yksi kirjan fiktiivisistä elementeistä.
Lillemorin osuudet on kirjoitettu preesensissä, aikamuodossa, jota Babba kuvaa Lillemorin pitävän ahdistuksen aikamuotona. Lillemorin ahdistus kasvaakin kirjan edetessä, sillä Babba on ilmiselvästi päättänyt paljastaa vuosikymmeniä jatkuneen huijauksen. Lillemorin asema Ruotsin Akatemian arvostettuna jäsenenä on uhattuna. Vaikka Lillemor on kärsinyt valheessa elämisestä, silti totuuden paljastuminen tuntuu vielä pelottavammalta vaihtoehdolta. Mitä hänestä sitten jäisi jäljelle?
Olen ennenkin lukenut monitasoisia teoksia, joissa on kirja kirjan sisällä, mutta silti idea ei lakkaa ikinä kiehtomasta minua. Babba kirjoittaa itsestään ja Lillemorista ja välillä lukija saa tietää, millaisia tuntemuksia käsikirjoitus on herättänyt Lillemorissa. Lillemor on pöyristynyt ja välillä helpottunut, jos Babba ei ole saanut selville jotakin Lillemorin elämän yksityiskohtaa.
Pidin myöskin kirjailijan kielenkäytöstä. Ekman on selvästikin taitava sanataituri ja suomentaja Talvio-Jaatinen on myös tehnyt hyvää työtä. Kirja oli helppolukuinen mutta sisälsi nokkelia sanavalintoja kuten naukuva nälkä. Kirjailija kuvaili henkilöitä ja paikkoja välillä niin hyvin, että lukijan mieleen ei voinut olla piirtymättä tarkkaa kuvaa. Silti kuvailu ei ollut minusta liiallista, sillä en pidä siitä, että lukijalle ei jätetä lainkaan vapautta käyttää omaa mielikuvitustaan.
Varsinkin Ekmanin alku-uran rikosromaanit alkoivat kiehtoa, joten enköhän vielä palaa Ekmanin pariin jossakin vaiheessa.
♥♥♥♥¼
Kaisa toteaa, että kirja tarjoaa matkan ihmismieleen ja kirjalliseen kulttuuriin, kurkistuksen siihen maailmaan, jossa kirjailijat rakentavat itselleen ruumiita sanoista, piiloutuvat niiden taakse - kirjaimellisesti.
Takkutukka lupaa kirjan sisältävän kauttaaltaan kutkuttavaa kerrontaa ja hersyvän suomennoksen.
Arjamatkalla toteaa, että Ekman ei ole halunnut nostaa omaa kirjailijan uraansa alustalle vaan asettaa sen jopa kyseenalaiseksi alter egonsa Babban avulla.
