kustantajalta pyydetty arvostelukappale
Heräsin siihen, kun jokin taputti kevyesti jalkaani ja viiksikarvat pyyhkäisivät poskeani. Avasin silmät ja näin Bobin, jonka naama oli lähellä kasvojani ja joka paineli tassullaan minua polveen.
"Mitä nyt?" kysyin vähän ärtyisästi.
Bob vain kallisti päätään aivan kuin olisi osoittanut bussin etuosaan. Sitten se alkoi tehdä lähtöä penkiltä kohti käytävää ja heitti minuun hieman huolestuneita katseita.
"Mihin oikein olet menossa?" olin aikeissa kysyä, mutta sitten vilkaisin ulos ja tajusin, missä me olimme.
"Voi paska", sanoin ja hyppäsin heti ylös paikaltani.
Nappasin repun käteeni ja painoin stop-nappia viime tingassa. Puoli minuuttia myöhemmin olisi ollut liian myöhäistä. Ilman pienen yövartijani valppautta me olisimme viilettäneet pysäkkimme ohi.
On kulunut yli kaksi vuotta siitä, kun Bob ja James löysivät toisensa. Katukatti Bobissa kerrottiin Bob-kissan ja elämän nurjan puolen nähneen Jamesin yhteisen elämän alkutaipaleesta, kun taas Bobin maailmassa heidän suhteensa on jo melko vankalla pohjalla ajoittaisista vastoinkäymisistä huolimatta.
En ole viime viikkoina lukenut paljonkaan kiireiden ja myös pienoisen lukujumin vuoksi. Silloinkin kun minulla on ollut vapaa-aikaa, olen löytänyt itseni useammin tuijottamassa televisiosarjoja kuin istumassa nenä kirjassa. Tällä viikolla erään sateisen päivän piristykseksi saapui kuitenkin suuresti odottamani Katukatti Bobin jatko-osa, joka poisti lukujuminkin ainakin hetkellisesti.
Katukatti Bobin lailla Bobin maailma ei ole kaunokirjallinen mestariteos, mutta tämä on kirjoja, joissa pääosassa on tarina. Kerronta ei töki, mikä riittää vallan hyvin. Jamesin ja Bobin tarina on valloittava ja sydämeen menevä. Vuorotellen ihastelin Bobin tekoja ja ärsyynnyin ihmisten ajattelemattomaan käytökseen. Kirjassa kerrotaan, että Katukatti Bob on avannut ainakin joidenkin parempiosaisten silmiä kaduilla elävien ja työtään tekevien ihmisten maailmalle. Pidän kirjassa tietenkin Bobin tarinasta, mutta sen yhteiskunnallinen merkityskin on hyvin tärkeä. James tietää, millaista elämä kaduilla on ja hän kertoo siitä kaunistelematta ja rehellisesti. Hän ei yritä väittää olevansa puhdas pulmunen, mutta silti lukija on koko ajan hänen puolellaan.
James aloitti huumeista vierottautumisen ensimmäisen kirjan aikana ja toisen kirjan aikana hän on päässyt jo siihen pisteeseen, että hänen on aika luopua Subutexista. Vaikka Jamesin elämäntavat ovat muuttumassa terveellisemmiksi, hän kamppailee kirjan aikana monenlaisten terveysongelmien kanssa Bobin tukemana tietenkin. Bob on aivan uskomattoman lojaali Jamesia kohtaan.
En ikinä kyllästy lukemaan kissojen päähänpistoista ja tavoista. Bobin maailma on kissojen ystävän herkkua, jota haluaisi ahmia koko ajan vain lisää. Toivottavasti Bobin ja Jamesin tarina jatkuu myös aikuisten kirjoissa. Lastenkirjoja on Wikipedian mukaan ilmestynyt jo useampi.
Muistaakseni aiemmassa kirjassa ei ollut kuvitusta, ja yllätyin iloisesti jokaisen luvun loppua koristavasta Dan Williamsin loihtimasta kuvasta. Tämä ratkaisu toi mielestäni kirjaan hieman lastenkirjamaisuutta, vaikka Jamesin elämän kuvailu olikin ajoittain sen verran järkyttävää, että ehkäpä pienten lasten on parempi pysyttäytyä Bobista kertovissa lastenkirjoissa, joita ei ole tosin ainakaan vielä suomennettu.
Jotkut ihmiset eivät kuulemma pidä lemmikkien inhimillistämisestä, mihin kirjailija itsekin myöntää syyllistyvänsä. Minua asia ei haitannut lainkaan, mutta joku voisi laskea asian kirjan huonoksi puoleksi.
No mutta nämähän pitää lukea! Olen ollut tietoinen näistä kirjoista, koska niitä on täällä melko näyttävästi ollut esillä, mutta olen ajatellut kirjojen olevan vain jotain kevyttä hömpötystä ja pysytellyt kaukana. Mutta täytyypä ottaa lukulistalle, ehdottomasti!
VastaaPoistaMinua ei haittaa eläinten inhimillistäminen niin kauan kuin siinä pysyy järki mukana. Toisin sanoen eläinten pukeminen ja hoivaaminen kuin oikeana vauvana tmv. on kuvottavaa. Sen sijaan eläimistä puhuminen inhimillistäen on minusta ihan ok ja liittyy mielestäni enemmän kiintymykseen ja hellittelyyn.
En minä tätä kevyeksi hömpäksi sanoisi juuri tuon Jamesin taustan vuoksi. Silloin kun otin Katukatti Bobin luettavaksi, en tainnut tietää muuta kuin, että siinä kerrotaan kissasta, mutta olin tyytyväinen siihen, että kirjassa oli muutakin. (Tosin jaksaisin lukea kirjoja ihan vain kissan elämästä ja olen lukenutkin, mutta nämä kirjat tuntuvat erityisen tärkeiltä tuon Jamesin elämän kuvauksen vuoksi.)
PoistaJuu, kyllä minuakin haittaa esim. koirien pukeminen (muuten kuin esim. sateelta suojaamisen ja lämpimyyden vuoksi) ja kohtelu vauvana. Kunhan lemmikin hoitaja/omistaja muistaa lemmikkien erityistarpeet inhimillistämisestä huolimatta, se ei haittaa minua.
Minunkin pitäisi lukea nämä tai ainakin ensimmäinen osa. Tykkäsin niin paljon Kirjastokissastakin, vaikka se taittoikin vähän turhan amerikkalaiseksi välillä :D
VastaaPoistaMinä tykkäsin tämän kissoihin liittymättömistä jutuista enemmän kuin Kirjastokissassa. Siinä ne hieman häiritsivät, tässä ne kiinnostivat. Suosittelen kokeilemaan ainakin ensimmäistä osaa. Uskon, että voisit tykätä. :)
PoistaOoh, lisää Bobia! Minulta on tosin se eka osakin lukematta. Pitää kyllä ottaa se käsittelyyn. Mutta kissathan ovat hyvin viisaita (ja inhimillisiä) sieluja. Ne vain sattuvat olemaan kissan kehossa. =D
VastaaPoistaNämä lukee aika nopeasti. :) Toivottavasti pääsisit pian tutustumaan Bobiin. Olen aivan samaa mieltä kissojen fiksuudesta. Tämän kirjan lukemisen jälkeen ehkäpä jälleen hieman vakuuttuneempi kuin ennen.
PoistaMinäkin mietin tämän lukemista. Luin ensimmäisen ja sitten jänistin. Minusta kirja on hieno. Bob on suloinen ja Jamesin tarina on surullinen. Bob on antanut hienon suunnan Jamesille. Oma jänistämiseni liittyy kissan väriin ja siihen, että minulla on tassut niin tiukasti maassa. Toivon Bobille pitkää elämää ja vaikka kolmatta kirja.
VastaaPoistaOlen lukenut molemmat suomennetut kirjat ja kolmannenkin, A Gift From Bob . Toivottavasti sekin käännetään pian. Koskettava tarina jatkuu. Kissat ovat älykkäitä, kotona on kolme, jokaisella omat vahvuutensa ja hurmaustapansa.
VastaaPoistaGeschenk von Bob (saksaksi) kertoo Bobin ja Jamesin joulusta. Ostin sen viimeksi Saksasta ollessani siellä ennen Joulua. Eli 3 kirjaa jo minulla! 2 suomeksi ilmestynyttä ja tämä saksalainen, toivottavasti myös käännetään suomeksi. Katsonpa kesällä taas Saksassa käydessäni mitä kaikkea löytyy... ehkä lastenkin kirjoja. Ihania kaikki! Voi Bob <3. Mulla 2 "karviskissaa" itsellänikin ollut. Nyt ajatuksissa kohta ystävän kissan pennut synnyttyä ehkä minullekin taas ikioma kisu.
VastaaPoista