lainattu kirjastosta
Masennukseen on monia syitä. Tämä kirja ei kerro niistä. Tämä kirja kertoo, minkälaista on sairastaa masennusta. Mitä masennus tekee ihmiselle. Miltä tuntuu, kun ahdistuskohtaus iskee. Miten säilyä ehjänä, kun mieli on hajoamassa.
Jos sairastat masennusta, tämä kirja on sinulle. Tunnistat ehkä itsesi kirjan sivuilta, et ole yksin.
Jos haluat ymmärtää mitä masennus tekee ihmiselle, tämä kirja on sinulle.
Jos lähipiirissäsi on masennusta sairastava ihminen, tämä kirja on sinulle.
Jos kohtaat työssäsi masentuneita ihmisiä, tämä kirja on sinulle.
Jos hoidat masentuneita ihmisiä, tämä kirja on sinulle.
Jos et tiedä mitä masennus on, tämä kirja on sinulle.
En ole ikinä ennen laittanut bloggaukseeni tekstiä suoraan kirjan takakannesta. Kerta se on ensimmäinenkin, ja minulla on tähän poikkeukseen mielestäni hyvä syy: en osaisi paremmin kertoa, mikä tämän kirjan tarkoitus on.
En ole koskaan ennen myöskään kirjoittanut tänne runoteoksesta. Luen runoja äärimmäisen harvoin ja silloinkin yleensä selaan vanhoja kestosuosikkejani Yrjänää ja Kotron Sanovat sitä rakkaudeksi. Olen viimeksi lukenut minulle täysin uuden runokokoelman viime kesänä eli lähes vuosi sitten. Silloisenkin uuden tuttavuuteni, Maria Syvälän Älä sylje minua syliisi -runoteoksen, aihepiiri oli särkynyt mieli.
Osa SusuPetalin runoista pääsee ihon alle ja riipii polkunsa sydämeen ennen kuin mieli edes tajuaa sanat. Yksi koskettaneista runoista on nimeltään Osa, jonka alkua jo makustelin pitkään: Olen oppinut hyväksymään,/että masennus on osa minua/Toivon vain, että se olisi pienempi osa minua. Hieman korvaani särähti tuo lopun minua, sillä jotenkin se olisi ollut parempi jättää pois, mutta muuten ajatuksia herättäviä aloitus. Osan lopetus kosketti kuitenkin syvimmältä: Kohta minä olen osa masennusta. Osa on hyvin lyhyt runo niin kuin suurin osa Sairaalapäiväkirjan runoista on, mutta ilmeisesti koko runon tänne kirjoittaminen rikkoisi tekijänoikeuksia, joten runon keskiosan voitte lukea vain kirjasta.
Osa Sairaalapäiväkirjan runoista on kuitenkin kertaluettavaa, enkä niihin uudestaan palannut. En tiedä, mikä olisi oikea tapa lukea runoja tai onko sellaista edes, mutta minä luen runoja tuntemuksieni mukaan. Joskus luen saman säkeen monta kertaa peräkkäin, sillä jokin siinä kaipaa lähestymistä ja haluan pohtia ja makustella sanoja ja niiden järjestystä, mutta joskus luen runon kertaalleen enkä halua runoa tarkastella sen paremmin. Sairaalapäiväkirjaa lukiessani käytin molempia tapoja, sillä osa runoista ei vain niin suuresti koskettanut.
Sairaalapäiväkirja ei ole pelkästään runoteos vaan sisältää myös värikuvia. Kuvien sisällyttäminen kirjaan oli sopiva ratkaisu ja tuo jotakin erityistä lisää tähän runoteokseen. Sairaalapäiväkirja on masennuksentuntuinen teos. Tuntuisi väärältä käyttää adjektiivia elämäntuntuinen, sillä masennus on kuitenkin elämänhalun ja -voiman puutetta.
Älä tule kertomaan minulle,
että jokainen on
joskus allapäin,
että masennus on muotitauti,
että minun pitää ulkoilla enemmän.
Et tiedä mistä puhut,
ellet itse ole kokenut masennusta. Et tiedä.
Osallistun kirjalla Mental Cases -haasteeseen, jonka kirjalistalta Sairaalapäiväkirjan bongasin. SusuPetalin runoteos sopii myös osaksi Mieleni on rajaton -haastetta.
Sairaalapäiväkirjasta on kirjoittanut myös Irja Kirjavinkeissä.
***1/2
