Näytetään tekstit, joissa on tunniste Keene Carolyn. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Keene Carolyn. Näytä kaikki tekstit

lauantai 1. helmikuuta 2014

Carolyn Keene: Kitty och falskmyntarligan

kannen kuva: Andreas Bennwik
Kitty och falskmyntarligan 2008 (The Secret of Candlelight Inn 1997) B. Wahlströms 174 s. ruots. Nina Lunabba (suomennettu nimellä Neiti Etsivä ja kadonnut opaskoira)
ostettu alennusmyynnistä

Hon satte på sig skon, sprang nerför kullen och fram till Marisa, som just hjälpte Bess att ta på Casey halsbandet. 
- Marisa, det är telefon till dig, meddelade Kitty. Någon som heter Eric vill prata med dig.
- Jag undrar varför han ringer mig här, sa Marisa när hon och Misty gick in genom ytterdörren tillsammans med Kitty. Hoppas att det inte har hänt något. 
Kitty följde med henne ut i köket för att hämta mer hushållspapper. Marisa tog luren.
- Hej, Eric, sa hon. Vad är det som står på?
Sedan lyssnade hon ett slag, och Kitty såg hur hon bleknade. Hon grep tag i kanten på diskbänken, och med andra handen kramade hon luren så hårt att knogarna vitnade.
- Sitter du på polisstationen?

Paula Drew'n ystävä Bess Marvin ottaa väliaikaisesti hoidokikseen tulevan opaskoiran. Bessin sokean ystävän Marisan kautta Paula sotkeentuu väärennettyjen setelien arvoitukseen. Viimeksi väärää rahaa levisi ympäri River Heightsia 25 vuotta sitten. Onko vanhalla ja uudella rikoksella jotakin yhteyttä toisiinsa?

Neiti Etsivästä ja Dana-tytöistä kirjoittaneen Carolyn Keenen takana on joukko haamukirjoittajia. Neiti Etsiviä ilmestyi englanniksi 175 osaa, joista on suomennettu 105. En löytänyt syytä sille, miksi Neiti Etsivien suomentaminen lopetettiin, vaikka ne ymmärtääkseni aika suuressa suosiossa Suomessakin olivat. Muistan olleeni hyvin pettynyt, kun suomennoksia ei enää kuulunutkaan, mutta onhan näitä ilmestynyt suomeksikin huikea määrä.

Ahmin Neiti Etsiviä ala-asteikäisenä. Saatuani ensimmäisen kirjastokorttini raahasin aluksi kotiin vain korkeita pinoja Paula Drew'n seikkailuista kertovia kirjoja. Luin kaikki Neiti Etsivät, jotka suinkaan käsiini sain ja luinkin melkein kaikki suomennetut osat. Yläasteella luin muutaman uudelleen, mutta ne tuntuivat silloin liian yksinkertaisilta eikä niiden viehätys ollut säilynyt. Löysin tämän ruotsinkielisen Neiti Etsivän Akateemisen kirjakaupan loppualennusmyynnistä enkä voinut vastustaa kirjaa reilun kahden euron hintaisena. Käyn virkamiesruotsin kurssia, joten yritän käyttää ruotsin kielen taitoani myös vapaa-ajalla tavallista enemmän.  

Suhtauduin kirjaan kuitenkin hieman epäluuloisesti. Minulle on jäänyt päällimmäiseksi mieleen teini-iän pettymys juonen yksinkertaisuuteen. Aluksi kiinnitinkin huomiota yksinkertaiseen kieleen, joka tosin oli hyvä asia ruotsiksi lukemisen kannalta, ja epäloogisuuksiin. Käyköhän Paula Drew ollenkaan koulua, sillä kirjassa puhutaan muun muassa Paulan poikaystävän valmistautumisesta tentteihin, mutta Paula tuntuu voivan keskittyä täysillä arvoitusten ratkaisemiseen? Minulle ei ole jäänyt mieleen, opiskeleeko Paula ylipäätään jotakin enkä myöskään löytänyt Internetistä tietoa asiasta.

En ole lainkaan varma, olenko lukenut kirjan joskus suomeksi. Juoni ei herättänyt mitään mielikuvia, mutta lapsuudessani ahmin Neiti Etsiviä niin paljon, että olen saattanut tämänkin osan lukea. En osannut arvata loppuratkaisua ja lopussa mahdollisia syyllisiä olikin monta. Arvelin, että arvaisin väärentäjien henkilöllisyyden helposti, mutta kirja onnistuikin yllättämään minut täydellisesti. (Edit. Huomasin lapsuudenkodissani käydessäni, että siellä on hyllyssä juuri tämän kirjan suomennos, joten olen lukenut tämän Neiti Etsivän yhdeksänvuotiaana.) Jännittävyydessä kirja ei tietenkään vedä vertoja aikuisille suunnatuille dekkareille, mutta vaaroja oli kuitenkin sen verran, että en jäänyt kaipaamaan enempää.

Kitty och falskmyntarligan on hyvin sopiva välipalakirja. Sen lukee nopeasti, mutta sen parista on helppo siirtyä jonkin muun kirjan pariin. Kirjan myötä minulle jäi halu lukea myös muita Neiti Etsiviä ruotsiksi. Ehkä käsiini osui poikkeuksellisen mielenkiintoinen Neiti Etsivä, sillä eihän tämä kirja ollut tylsä. Päinvastoin teos oli jopa iloinen ja piristävä yllätys. Pidin siitä enemmän kuin aiemmin aloittamastani Helen Wellsin samantyyppisestä kirjasta Vicki och spöket vid forsen. Ainakin tämän Neiti Etsivän juoni on monimutkaisempi kuin Kitty/Vicki-kirjojen*, vaikka Kitty/Vicki-sarjassa minua hurmaa päähenkilön lentoemännän ammatti.

Ruotsinnoksen nimi kuvaa paljon paremmin juonta kuin suomennettu nimike. Suomennoksen nimi viittaa vain pieneen yksityiskohtaan, kun taas ruotsinkielinen nimi Kitty och falskmyntarligan antaa paljon kokonaisvaltaisemman kuvan juonesta. Oli mielenkiintoista huomata, että englanninkielinen nimi taas viittaakin eri asiaan kuin suomen- ja ruotsinkielisten käännösten nimet. Englanninkielinen nimi kuulostaa mielestäni ehkä mielenkiintoisimmalta, mutta ruotsinkielisellä nimellä on eniten yhteyttä kirjan tarinaan.

* Helen Wellsin Vicki-kirjojen päähenkilö on suomennettu Kittyksi, kun taas Carolyn Keenen Paula Drew on ruotsinkielisissä teoksissa Kitty. Siksi puhuinkin bloggauksen ajan Neiti Etsivästä nimellä Paula, koska koin tavan selkeämpänä.

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Kaikkien aikojen vaikuttavimmat kirjat

 Innoituksen tämän listan tekemiseen sain Annika K:n blogista.

1. Jostein Gaarder: Sofian maailma

Onhan tämä ensimmäinen kosketukseni filosofiaan pakko mainita. Viidennellä luokalla, kun tämän luin ensimmäisen kerran, tämä oli melko vaikeaa ja hidasta luettavaa, nykyisin tämä on viihdyttävä, vaikka filosofia onkin paljon tutumpaa. Tämän kirjan jälkeen minulla on ollut lukiossa mahtava filosofian opettaja, ja se vaikutti enemmän päätökseeni pyrkiä opiskelemaan filosofiaa yliopistoon, mutta onhan tämä kirja silti tärkeä. Mielestäni tämä on hyvä kaunokirjallisena teoksenakin eli minusta juoni on kiinnostava, mutta en ole varma, pitäisinkö tästä niin paljon kuin pidän, jollei tässä olisi Sofialle suunnattua filosofian kurssia.


2. J. R. R. Tolkien: Taru sormusten herrasta

Tämä on minulle se the kirja, jonka lukemisesta nautin joka kerta yhtä paljon tai ehkä enemmänkin kuin edellisellä kerralla. Ehkä tänä vuonna vihdoinkin saisin luettua tämän englanniksi.


3. Margaret Atwood: The Handmaid's Tale

Tämä on minun mielestäni sellainen kirja, joka jokaisen ihmisen pitäisi lukea kerran elämässään. Tämän luettuaan arvostaa ihan eri tavalla sitä, miten hyvin asiat naisilla kuitenkin joistakin epäkohdista huolimatta nykyään ovat. Tässä dystopiaromaanissa naisten tehtävä on synnyttää lapsia, ja jollei miehen vaimo siinä onnistu, mies voi ottaa orjattaren, joka on arvokas vain, jos hän onnistuu saamaan lapsen.


4. A. W. Yrjänä: Mechanema

Lempirunokokoelmani. Rakastan Yrjänän tapaa kirjoittaa, on sitten kyse sanoituksista tai runoista. Erityisen vaikutuksen runokokoelmista on tehnyt toisiksi uusin Mechanema-niminen teos. Tämän olen lukenut lukemattomia kertoja ja löydän aina runoista uusia merkityksiä.


5. Antoine de Saint-Exupéry: Pikku prinssi

Sain tämän joskus alle 10-vuotiaana joululahjaksi ja muistaakseni luin tämän joululoman aikana monta kertaa. Kerta ei vain riittänyt. Aikuisenakin luettuna tämä on vain yksinkertaisesti ihastuttava kirja, vaikka itkettävä kohdittain. Tämä on ainoa kirja, josta omistan myös ranskankielisen alkuperäisteoksen.


6. Astrid Lindgren: Ronja Rövardotter

Astrid Lindgrenillä on muitakin hyviä kirjoja, jotka sopivat myös aikuisten luettavaksi, mutta Ronja on niistä ehdoton suosikkini. Mielestäni tämä on kirja ystävyydestä. Hauskana yksityiskohtana voisi mainita, että tästä kirjasta Ronja-kissani on saanut nimensä.


7. J. K. Rowling: Harry Potter and the Philosopher's Stone

Harry Pottereiden lukeminen ja niiden julkaisemisen odotus täyttivät lapsuuteni ja nuoruuteni. Minulla ei ole aavistustakaan, kuinka monta kertaa olen ensimmäiset Potterit lukenut. Silti vaikka osaan niiden tapahtumat melkein ulkoa, niiden lukeminen on aivan ihanaa joka kerta. Edelleen jos en jaksa arkea, Potterit ovat suosikkivaihtoehtoni eskapismiin. Tietenkin Pottereiden tärkeä koko sarjaa kannatteleva juoni on hyvän ja pahan (Harryn ja Voldemortin) taistelu, mutta nautin erityisesti koulupäivien kuvauksesta. Viimeisessä kirjassa minua harmittikin, ettei sitä enää ollut.


8. Michael Ende: Tarina vailla loppua

Endeltä valitsin tämän kirjan, vaikka vaihtoehtoina olivat myös Momo ja Mielinkielinliemi. Varsinkin Tarinaa vailla loppua ja Mielinkielinlientä luin lapsena monta kertaa. Enden kirjoissa on omaperäisiä ideoita, ja voisin lukea nämä kaikki kolme kirjaa uudelleen, jotta osaisin sanoa, ovatko ne nyt reiluna kaksikymppisenäkin vielä yhtä vaikuttavia kuin lapsena.


9. Roald Dahl: Kuka pelkää noitia?

Oikeastaan kaikki Dahlin lastenkirjat ovat olleet vaikuttavia, mutta valitsin tähän listalle niistä sen, jonka luin ensimmäisenä. Tämä oli lapsena hieman pelottava lapsia tappavien noitien takia. Luin tämän viimeksi vajaa vuosi sitten, ja pidin edelleen. Dahlin kirjatkin ovat sellaisia, jotka voisi kaikki jossakin vaiheessa lukea uudestaan.


10. Carolyn Keene: Neiti etsivä -sarja

Tämä ei päädy listalle mitenkään kirjallisten ansioidensa takia vaan siksi, että tämä oli ensimmäinen sarja, jota aloin lukea kirjastokortin saatuani ekaluokkalaisena. Ensin en lainannut kirjastosta mitään muuta kuin Neiti etsiviä, ja pikkuhiljaa kirjamakuni laajeni muihinkin kirjoihin. Olen lukenut joitakin Neiti etsiviä uudestaan varmaankin yläasteikäisenä, eivätkä ne enää silloin olleet kovinkaan hyviä. Kuitenkin minun lukuharrastukseni kannalta tämä sarja on hyvin tärkeä.