Catherynne M. Valente: Tyttö joka putosi Satumaan alle ja juhli varjojen valtakunnassa

Catherynne M. Valente: Tyttö joka putosi Satumaan alle ja juhli varjojen valtakunnassa 2014 (The Girl Who Fell Beneath Fairyland and Led the Revels There 2012) Gummerus 353 s. suom. Sarianna Silvonen kuv. Ana Juan
lainattu kirjastosta

"En halua olla prinsessa", hän sanoi vihdoin. "Ette voi pakottaa minua." Hän tiesi aivan hyvin mitä prinsessoille tapahtui, koska prinsessoista kirjoitettiin usein kirjoja. Joko heille tapahtui kamalia asioita, heidät siepattiin ja kirottiin ja heidän sormiaan pisteltiin ja heidät myrkytettiin ja lukittiin torneihin, tai sitten he vain odottelivat kunnes prinssi oli päässyt tarinan loppuun ja ehti naimaan heidät. Oli sitten kummin päin tahansa, Syyskuu ei halunnut prinsessahommiin. Jos johonkin sellaiseen täytyy ryhtyä, hän järkeili, parasta olla sitten saman tien kuningatar. Kuningattaren ajatteleminen toi hänen mieleensä kuitenkin Halloweenin, ja hän tiukensi otettaan kupistaan.

Syyskuun ensivierailusta Satumaahan on melkein vuosi. Joskus hän epäilee, että Satumaa oli vain hänen alitajuntansa kehittämää unta, mutta sitten hän vilkaisee taakseen ja näkee varjonsa puuttuvan. Syyskuun varjo kun jäi Satumaahan. Syyskuu pelkää, että seuraavaan kertaan Satumaassa on liian kauan, mutta eräänä päivänä hän päätyykin Satumaahan jälleen ihan yllättäen. Hän luulee tällä kertaa pääsevänsä viettämään rauhaisaa aikaa ystäviensä kanssa, mutta joutuukin jälleen seikkailuun. Tällä kertaa Satumaan asukkaiden varjoja on alettu varastaa ja Satumaan taikuus vähenee varjojen mukana. Syyskuu matkustaa Alimaahan saadakseen varjot takaisin ja saa huomata, että hänen oma varjonsa on Alimaan hallitsija.

Ihastuin alkuvuodesta Valenten Satumaa-kvartetin ensimmäiseen osaan ja toinen osa meni täytyy ehdottomasti lukea pian -kirjojen listalle. Pian on suhteellinen käsite ja toinen osa on hetken ehtinyt jo olla minulla kirjastosta lainassa. Tartuin tähän kuitenkin vihdoin tällä viikolla, kun kaipasin sairauden vuoksi jotakin piristävää ja sopivan kevyttä luettavaa.

Valenten käyttämä ja suomentajan onnistuneesti kääntämä rikas kieli ja osuvat kielikuvat viehättivät myös ensimmäisessä osassa, ja mitenkä sanataituri lahjoistaan pääsisi, joten toinen osa oli yhtä ilmeikkäästi ja satumaisesti kerrottu. Kirjailijan luomasta Satumaasta ei mielikuvitusta puutu eikä hän ole tyytynyt vanhoihin satuolentoihin vaan Syyskuu tapaa niin Alimaan portinvartijan monimuotoisen sibyllan kuin kivien avulla muistinsa säilyttävän järlopin.

Vaikka kirja on satumaista fantasiaa, siinä käsitellään myös vakavia realistisia aiheita. Syyskuu ei sovi joukkoon ja luokkakaverit kiusaavat häntä levittämällä perättömiä huhuja. Isä on edelleen sodassa ja äidin huomio on harvinaista herkkua. Syyskuuta repii kahtaalle kaipuu Satumaata ja toisaalta vanhempiaan kohtaan. Hänen todelliset ystävänsä ovat Satumaassa, mutta toisaalta hänen täytyy sopeutua siihen, että hänellä on kaksi kotia, joista toisessa on mahdollista vain vierailla.

Syyskuu täyttää kirjan alussa 13 vuotta ja hän miettiikin kirjan kuluessa paljon tulevaisuuttaan. Hän ei tiedä, mitä tekee aikuisena ja hämmästelee, kun muut ovat selvillä tulevaisuuden suunnitelmistaan. Syyskuu alkaa selvästi siirtyä lapsuudesta nuoruuteen ja kokee kirjan aikana muun muassa ensisuudelmansa ja uuden sydämensä tuottamat vaikeudet.

Kirja ei ehkä ole antoisimmillaan ihan pienimmille lukijoille, mutta noin yhdeksänvuotiaalle lapselle uskaltaisin jo Valenten kirjaa suositella. Tietysti kirja avautuu eri tavalla hieman vanhemmalle, mutta uskon, että Syyskuun ihastuttavan vahvasta ja omapäisestä hahmosta ja kirjan satumaisesta tunnelmasta voisi olla iloa monelle lapsellekin.

♥♥♥♥¾

Satumaa-kvartetti
Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan laivalla 2013
Tyttö joka putosi Satumaan alle ja juhli varjojen valtakunnassa 2014
The Girl Who Soared Over Fairyland and Cut the Moon in Two 2013

Niina T. toteaa Valenten ammentavan kertomukseensa raikkaasti satujen kerrontaperinnettä ja antiikin mytologioita.
Liinan mielestä toinen osa on vähintään yhtä sympaattinen ja ihana kuin ykkösosakin.
Mikko kuvailee kirjaa edeltäjänsä tavoin vauhdikkaaksi seikkailuksi, joka kiitää oudosta tilanteesta toiseen.
Juha Salmi toteaa kirjan sopivan niin vanhoille kuin nuorille lukijoille, jotka kaipaavat elämäänsä seikkailua Satumaassa.
Raija kuvailee Satumaata ja varjojen valtakuntaa omanlaisiksi ihmemaiksi. Ne ovat mielikuvitusrikkaita, kiehtovia, haltioittavia ja ehkä jopa pelottavia omine epämääräisyyksineen.
Maria Kinnunen miettii, voiko Catherynne M. Valentea ylistää liikaa.

Catherynne M. Valente: Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan laivalla

Catherynne M. Valente: Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan laivalla 2013 (The Girl Who Circumnavigated Fairyland in a Ship of Her Own Making 2011) Gummerus 339 s. suom. Sarianna Silvonen
lainattu kirjastosta

Syyskuu päästi pitkään pidätellyn henkäyksen ulos. Hän tuijotti vellovaan mustanviolettiin keittoon ja ajatteli raivokkaasti. Ongelma oli siinä, että Syyskuu ei tiennyt, minkälaisessa tarinassa hän oli. Oliko se iloinen vai vakava tarina? Miten hänen olisi toimittava? Jos tarina oli iloinen, hän voisi rynnätä kauhan perään, ja kaikki olisi ihmeellistä seikkailua, jossa olisi hauskoja riimejä ja kuperkeikkoja ja lopussa isot juhlat ja punaisia lyhtyjä. Jos tarina taas oli, hänen pitäisi ehkä tehdä jotakin tärkeää, osallistua johonkin, johon liittyi lunta ja nuolia ja vihollisia. Haluaisimme tietysti kertoa hänelle, kummasta on kyse. Kukaan ei kuitenkaan saa tietää, minkälaisessa tarinassa on mukana. Emmekä mekään ehkä tiedä, mistä lopulta on kyse. Tarinoilla on tapana muuttua. Ne ovat kurittomia otuksia, tottelemattomia, taipuvaisia ilkitekoihin ja tauluseinien heittelyyn. Siksi meidän täytyy sulkea ne paksuihin raskaisiin kirjoihin, jotta ne eivät pääse ulos aiheuttamaan hankaluuksia.

Syyskuu ei ole tyytyväinen elämäänsä ja tarttuu ilomielin tilaisuuteen, kun Vihreä tuuli tulee pyytämään häntä kanssaan Satumaahan. Satumaa vaikuttaa aluksi unelmien täyttymykseltä ja Syyskuu saa monta uutta ystävää kuten louhikäärmeen, joka tietää kaiken A-L-kirjaimilla alkavista asioista. Syyskuu saa kuitenkin huomata, että Satumaata hallitseva Markiisitar on muuttanut Satumaan asukkaiden elämän varsin epämiellyttäväksi. Onko Syyskuun tehtävänä pelastaa Satumaa Markiisittaren vallan ikeestä?

Meidän piti ensin lukea yhdessä Kristan kanssa aivan toinen kirja, mutta sitten mainitsin, että Valenten kirja olisi mukavaa lukea kimpassa jossakin vaiheessa. Krista innostui ja ehdotti, että lukisimme Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan laivalla jo tässä kuussa emmekä vasta myöhemmin. Ennen yhteislukua olin viettänyt reilun viikon erään ajatuksia herättävän tiiliskiven parissa, joten Valenten kaikenikäisille sopivan sadun tarjoama tauko tuli juuri sopivaan paikkaan. Valenten kirjan jälkeen jaksoin paremmin lukea mainitsemani järkäleenkin loppuun, mutta kirjoitan siitä enemmän varmaankin huomenissa.

Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan laivalla oli alusta lähtien ihastuttavan satumainen. Kirja alkaa sanoilla Olipa kerran, ja joka luvun alussa on tarinaan liittyvä Ana Juanin piirtämä kuva. Valenten kirja on kuitenkin huumoria pilkahteleva ja aikuisenkin makuun oleva satu, joten kirjaa voi suositella niin lapsille, nuorille kuin aikuisillekin.

Minulle tuli melko alussa mieleen, että Satumaan ja sen tapahtumat voisi hyvin tulkita Syyskuun mielikuvituksen tuotteeksi. Syyskuu pelkää sodassa olevan isänsä puolesta ja kaipaa lisää huomiota työssäkäyvältä äidiltään. Hänellä ei ole paljon ystäviä, sillä hänellä on erilaiset mielenkiinnonkohteet kuin muilla lapsilla. Hän uppoutuu mieluummin kirjaan kuin pelaa pesäpalloa tai kihartaa hiuksiaan. Lapsilla on rikas mielikuvitus, jota lukuharrastus vielä vilkastuttaa. Aatoksistani huolimatta kuvittelin mieluummin, että Satumaa on totta, sillä yksinäisen lapsen luoma pakopaikka tuntui liian realistiselta ja tylsältä vaihtoehdolta.

Minua häiritsi eräs seikka suomennoksessa. Syyskuu on kotoisin Nebraskasta ja muutenkin kirjassa puhutaan Yhdysvaltojen paikoista, mutta eräässä kohdassa mainittiinkin yhtäkkiä Suomen koko kansantuote. Tämä oli hyvin hämmentävä ratkaisu, sillä pidän aika epätodennäköisenä, että englanninkielisessä alkuteoksessa olisi ollut tuossa kohdassa Suomi. En muutenkaan pidä siitä, että alunperin muunkielisissä kirjoissa mainitaan Suomi ja koin sen jo lapsena oudoksi ratkaisuksi, mutta vielä kun muuten paikannimet on jätetty alkuperäiseen muotoonsa, en nähnyt mitenkään järkevänä mainita yllättäen Suomea vaikkakin ohimennen. Tietenkin on aivan eri asia, jos alkuperäiskielisessä tekstissä Suomi on jo ollut, mutta asianlaita on aika harvoin näin kuitenkaan. Muuten Sarianna Silvosen suomennoksen lukeminen oli varsin nautittavaa, mutta mainitsemani seikka tuntui niin kummalliselta, että en siitä voinut olla mainitsematta.

Uskon, että kirja vetoaa lukijoihin, joita on ihastuttanut Lewis Carrollin Liisan seikkailut ihmemaassa, Michael Enden Tarina vailla loppua ja Patricia C. Wreden Lohikäärmeen prinsessa.

Kristan mielipidettä voi käydä kurkkimassa täältä.
 

♥♥♥♥ ½