tag:blogger.com,1999:blog-88188807342947777832024-03-06T01:56:03.776+02:00Anna minun lukea enemmänAnnamihttp://www.blogger.com/profile/09570418762419805964noreply@blogger.comBlogger327125tag:blogger.com,1999:blog-8818880734294777783.post-9777323935197029982016-06-09T00:03:00.000+03:002018-01-05T00:53:34.586+02:00Long time no see<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKA8TCSTMTHBO8Q_3klI3vp63yyWZfcr1IADc7BK1BkxzLkI74UjQRFHcra-LU590ByLstOPpagckpCDOFmhir5OskHCG-BdFbo4hWcsBbH3fnRY4VFwdRiN1Ytp3ytGsGBXtpzvngLkiO/s1600/polku.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKA8TCSTMTHBO8Q_3klI3vp63yyWZfcr1IADc7BK1BkxzLkI74UjQRFHcra-LU590ByLstOPpagckpCDOFmhir5OskHCG-BdFbo4hWcsBbH3fnRY4VFwdRiN1Ytp3ytGsGBXtpzvngLkiO/s320/polku.jpg" width="179" /></a></div>
Hei pitkästä aikaa!<br />
<br />
Blogini ei ole syntymänsä jälkeen ollut ikinä hiljaa läheskään niin pitkään kuin nyt vihdoinkin taukoava hiljaiselo on kestänyt. Syitä on todella monia, jotka osittain kietoutuvat toisiinsa. Katsoin, että viime bloggaukseni on ilmestynyt 18.3.2015 eli yli vuosi sitten. Sen jälkeen olen muun muassa valmistunut valtiotieteiden kandiksi, käynyt Berliinissä, uhrannut aikaani ja energiaani ainejärjestötoiminnalle (mutta myös saanut siltä paljon), viettänyt paljon aikaa ihmisten kanssa, rakastunut tanssimiseen ja joogaan... Ehkä tämä kaikki selittää, miksei elämääni ole mahtunut niin paljon kirjoja ja varsinkaan blogimaailmaa. Silti en ole missään vaiheessa ajatellut, että tämä olisi kokonaan taaksejäänyttä elämää ja jo viime syksynä aloin kirjoittaa jonkinlaista paluubloggausta, joka ei kuitenkaan ikinä valmistunut.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgBu0a1pmnc0idDvn9_Eh8sDn135qPKzEB5REiFYOWSFcsU1XpdxvPKQPNqtkEoRy66pnOgOthSIecB-GBzr3XOGLB0BrAmUsCZe9Sm7f2X_ujN1EKSScYuKU_Oo1GD8H74trV_P8MlcTnx/s1600/j%25C3%25A4rvikivet.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgBu0a1pmnc0idDvn9_Eh8sDn135qPKzEB5REiFYOWSFcsU1XpdxvPKQPNqtkEoRy66pnOgOthSIecB-GBzr3XOGLB0BrAmUsCZe9Sm7f2X_ujN1EKSScYuKU_Oo1GD8H74trV_P8MlcTnx/s320/j%25C3%25A4rvikivet.jpg" width="180" /></a></div>
Olen kuitenkin saanut nyt kesän alettua luettua enemmän kuin talvella ja uskon, että tänne blogin puolellekin ilmestyy kohtapuoliin myös jotakin kirjabloggauksen kaltaista. Pitkän tauon jälkeen on vain aina vaikeampaa palata takaisin kirjoittamisen pariin, joten siksi ensimmäisenä laitan tällaisen "en ole kuollut, blogimaailman ulkopuolinen maailma on vienyt mennessään viime ajat" -tyylisen bloggauksen. Kovin aktiiviseksi en uskalla luvata blogini ainakaan lähiaikoina tulevan, koska kesän aikanakin on luvassa monenlaista ja syksyllä koittaa tietenkin jälleen paluu opiskelu- ja puheenjohtajavelvollisuuksien pariin, mutta nyt blogihiljaisuus on rikottu. On helpompi kirjoittaa tänne jotakin muutakin jatkossa, vaikka yritän pitää bloggaamisen mahdollisimman stressittömänä, sillä aluksi tunsin blogihiljaisuudesta jopa syyllisyyttä. Ei sen ihan niin pitäisi mennä. Tämä alkoi hauskana harrastuksena, joka on tuonut elämääni monia ihania ihmisiä, lukuelämyksiä ja kokemuksia ja sen puolen elämääni haluan edes pienesti takaisin, vaikka en muun elämän vuoksi tällä hetkellä voikaan olla niin aktiivinen bloggaaja kuin joskus ennen olin.<br />
<br />
Sydäntäni lämmittää suuresti, että niin moni lukija on uskollisesti pysynyt lukijanani, sillä ajattelin, että tämä varoittamatta alkanut hiljaisuus on saanut kaikki uskomaan, että Anna minun lukea enemmän on täysin kuollut ja kuopattu blogi.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Aurinkoista kesää toivottaen<br />
AnnamiAnnamihttp://www.blogger.com/profile/09570418762419805964noreply@blogger.com16tag:blogger.com,1999:blog-8818880734294777783.post-87801553303738965482015-03-18T01:07:00.000+02:002015-03-18T01:07:32.124+02:00Chevy Stevens: Kadonnut<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhff3Lb461OQxKclu-lLZ5Ap9rCNVO_Epbe4qgjrhj1uQlFEM9QvHMXXMP_DxOO6IEYZ5PI4z7I01021MqN20-CmJtNHnTlKha_FTTXWcw1U2G0FUHEgOI1shC-kx6lwQ-rj3Pw72rxVoUk/s1600/Kadonut_pkrifl_6785.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhff3Lb461OQxKclu-lLZ5Ap9rCNVO_Epbe4qgjrhj1uQlFEM9QvHMXXMP_DxOO6IEYZ5PI4z7I01021MqN20-CmJtNHnTlKha_FTTXWcw1U2G0FUHEgOI1shC-kx6lwQ-rj3Pw72rxVoUk/s1600/Kadonut_pkrifl_6785.jpg" height="400" width="246" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kannen suunnittelu: Nils Olsson, Katslosa<br />Design</td></tr>
</tbody></table>
<u><b>Chevy Stevens: Kadonnut</b></u> 2012 (<i>Still Missing </i>2010) Bazar 360 s. suom. Jaakko Kankaanpää<br />
<span style="font-size: x-small;">oma ostos tarjouksesta</span><br />
<br />
<span style="font-size: x-small;"><span style="font-size: small;"><i>Ennen kuin me lopetamme tältä päivältä, minun täytyy rehellisyyden nimissä kertoa vielä yksi juttu - olen nimittäin päättänyt, että en puhu paskaa, ja siitä aion myös pitää kiinni. Kun sanoin, että olin ensi alkuun sekaisin, tarkoitin oikeasti, että olin täysi kahjo. Sen sortin kahjo, joka nukkuu yönsä vaatekomerossa.<br />Se oli aika helvetin vaikeaa silloin, kun olin juuri tullut kotiin ja asuin vanhassa huoneessani äidin luona. Minun piti livahtaa komeroon aamuyöstä niin että kukaan ei huomannut. Nyt kun olen taas kotona, minulla on tavallaan helpompaa, kun saan päättää kaikesta itse. Mutta en edelleenkään suostu astumaan sisään vieraaseen taloon, ennen kuin olen tarkistanut, missä uloskäynnit ovat. On aika helvetin hyvä, että sinun vastaanottosi on alakerrassa. En nimittäin istuisi tässä, jos olisimme niin korkealla, että ikkunasta ei uskalla hypätä ulos.</i></span></span><br />
<br />
<span style="font-size: x-small;"><span style="font-size: small;">Annie O'Sullivan on kiinteistönvälittäjä, jonka asuntonäyttö muuttuu painajaiseksi, kun viimeinen asunnon katsastaja kidnappaa naisen vangiksi vuoristomökkiin. <i>Kadonnut </i>kuvaa Annien vapautumisen jälkeistä aikaa. Vaikka Annie ei enää elä vankina, hänen omasta mielestään on tullut mökkiäkin pahempi vankila.<i> </i></span></span><br />
<br />
<span style="font-size: x-small;"><span style="font-size: small;">Viime kuussa kävin Suomalaisessa kirjakaupassa tarkoituksenani vain viettää aikaa ja katsella. Varmasti moni voi arvata, että en lähtenyt kaupasta tyhjin käsin vaan sorruin pokkaritarjoukseen, johon kuuluvia pokkareita sai kolme 15 eurolla. Yksi ostamistani kirjoista oli <b>Chevy Stevensin </b><i>Kadonnut</i>, jonka kansi oli jäänyt minulle mieleen jostakin blogista. En muistanut, mitä bloggaaja oli kirjasta pitänyt, mutta takakansi lupaili psykologista ja varsin karmivaa jännitystä, joten en voinut vastustaa. Aloin lukea kirjaa saman päivän aikana, koska huomasin kirjan kerrontamuodon olevan kiehtova. Annie on päässyt jo sieppaajansa kynsistä pois, mutta hän käy psykologin luona keskustelemassa tapahtuneesta ja pakenemisen jälkeisestä elämästä. Ei ole kovin yllättävää, että Annien elämä ei ole palannut normaaliksi kotiinpaluun jälkeen vaan hän on traumatisoitunut hyvin pahasti. <br /><br /><i>Kadonnut </i>on <b>Chevy Stevensin </b>esikoisromaani. </span></span><b>Stevens </b>on itse asiassa ennen kirjailijan uraansa työskennellyt juuri kiinteistönvälittäjänä, ja kansiliepeessä kerrotaan, että hän kehitteli päässään karmivia tarinoita, kun odotteli asiakkaita saapuvaksi. Yksi tarinoista käsitteli kidnapattua kiinteistönvälittäjää. En ihan ymmärrä, miten hän on voinut toimia ammatissa, kun on samalla keksinyt päässään näin karmaisevia skenaarioita mutta huvinsa kullakin.<br />
<br />
Pidin kirjan kerrontatavasta paljon. Koko kirja kerrotaan Annien
näkökulmasta ja äänellä. Annien kokemuksia ja tunteita kuuntelevan
psykologin ääni ei ole kuuluvissa lainkaan ja hänestä saa tietää asioita
vain Annien psykologille osoittamien kommenttien kautta. Kuitenkin kun
Annie kertoo vuodestaan siepattuna, lukija tietää, että Annie ei jää
loppuelämäkseen Friikin armoille. Se ehkä hieman lievensi kirjan
ahdistavuutta, sillä kaikkien karmivien tapahtumien lisäksi olisi ollut
liian karmivaa, jos lukiessa olisi joutunut jännittämään, pääseekö Annie
vapaaksi tai säilyykö hän ylipäätään hengissä. Tällaisenakin kirja on
ihan kamala.<br />
<br />
En suosittele kirjaa heikkohermoisille lukijoille, sillä kirja sisältää useita hyvin yksityiskohtaisesti kuvattuja ja pahaa oloa aiheuttavia kohtauksia. En kovin usein lue näin väkivaltaisia kirjoja ja luulen, että seuraava kerta ei ole ihan heti. Muutenkin kirja voi jakaa mielipiteitä, mutta minut kirja onnistui koukuttamaan. Loppu tosin meni liian kaukaa haetuksi. En enää pystynyt lainkaan uskomaan, että sellaista voisi tapahtua, vaikka aika karmeita tapauksia viime vuosinakin on valitettavasti paljastunut.<br />
<br />
Viime vuosina lehdissä on uutisoitu toinen toistaan karmivammista sieppaustapauksista, joissa naisia on pidetty vankina monien vuosien ajan. Tästä kirjasta tuli väistämättä mieleen todellisen elämän tapaukset. En haluaisi uskoa, että mitään kirjan kaltaista voisi tapahtua, mutta valitettavasti tiedän, että tuskin kirjankaan tapahtumat olisivat ihan mahdottomia. Ne tuntuvat kauheudessaan uskomattomilta, mutta jotkut ihmiset pystyvät valitettavasti aivan karmiviin asioihin. En ole lukenut aiheesta aiemmin, vaikka tosielämän sieppauksistakin on kirjoitettu kirjoja.<br /><br />Vaikka kirjan lukeminen oli ahdistavaa ja yököttävää, silti kirja onnistui koukuttamaan. Täytyykin ehkä etsiä käsiini muitakin Stevensin kirjoja, sillä hän on ainakin tämän kirjan perusteella taitava rakentamaan ja ylläpitämään jännitystä. <br />
<br />
<b>Muualla: </b><a href="http://luettujamaailmoja.blogspot.fi/2012/03/chevy-stevens-kadonnut.html">Luettuja maailmoja</a>, <a href="http://jarjellajatunteella.blogspot.fi/2012/03/chevy-stevens-kadonnut.html">Järjellä ja tunteella</a>, <a href="http://kirjastonkummitus.blogspot.fi/2012/04/chevy-stevens-kadonnut.html">Kirjaston kummitus</a> ja <a href="http://kirjaviakirjoja.blogspot.fi/2014/05/chevy-stevens-kadonnut_27.html">Luen, siis olen</a>Annamihttp://www.blogger.com/profile/09570418762419805964noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-8818880734294777783.post-7627574728875581102015-03-10T00:10:00.000+02:002015-03-10T01:11:49.466+02:00James Bowen: Bobin maailma<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihzZ5WbqaxiSlQh3SsddweyZHPxB5dI-ngZ1WFcWs_UYnxQJgH1Kv9ws-x8hFjLGJnTWVvq6ll5SIdcp9dvunK8dTulztz4oFn5r-vDkdhZUajo3wcrLwxegkwfC8AB89vq2HaUIh4sW0N/s1600/bobinmaailma.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihzZ5WbqaxiSlQh3SsddweyZHPxB5dI-ngZ1WFcWs_UYnxQJgH1Kv9ws-x8hFjLGJnTWVvq6ll5SIdcp9dvunK8dTulztz4oFn5r-vDkdhZUajo3wcrLwxegkwfC8AB89vq2HaUIh4sW0N/s1600/bobinmaailma.png" height="400" width="260" /></a></div>
<u><b>James Bowen: Bobin maailma</b></u> 2015 (<i>The World According to Bob</i> 2013) WSOY 260 s. suom. Kimmo Paukku<br />
<span style="font-size: x-small;">kustantajalta pyydetty arvostelukappale</span><br />
<br />
<span style="font-size: x-small;"><i><span style="font-size: small;">Heräsin siihen, kun jokin taputti kevyesti jalkaani ja viiksikarvat pyyhkäisivät poskeani. Avasin silmät ja näin Bobin, jonka naama oli lähellä kasvojani ja joka paineli tassullaan minua polveen.<br />"Mitä nyt?" kysyin vähän ärtyisästi.<br />Bob vain kallisti päätään aivan kuin olisi osoittanut bussin etuosaan. Sitten se alkoi tehdä lähtöä penkiltä kohti käytävää ja heitti minuun hieman huolestuneita katseita.<br />"Mihin oikein olet menossa?" olin aikeissa kysyä, mutta sitten vilkaisin ulos ja tajusin, missä me olimme. <br />"Voi paska", sanoin ja hyppäsin heti ylös paikaltani.<br />Nappasin repun käteeni ja painoin stop-nappia viime tingassa. Puoli minuuttia myöhemmin olisi ollut liian myöhäistä. Ilman pienen yövartijani valppautta me olisimme viilettäneet pysäkkimme ohi.</span></i></span><br />
<br />
<span style="font-size: x-small;"><span style="font-size: small;">On kulunut yli kaksi vuotta siitä, kun Bob ja James löysivät toisensa. <i>Katukatti Bobissa </i>kerrottiin Bob-kissan ja elämän nurjan puolen nähneen Jamesin yhteisen elämän alkutaipaleesta, kun taas <i>Bobin maailmassa </i>heidän suhteensa on jo melko vankalla pohjalla ajoittaisista vastoinkäymisistä huolimatta. </span><i><span style="font-size: small;"> </span></i></span><br />
<br />
<span style="font-size: x-small;"><span style="font-size: small;">En
ole viime viikkoina lukenut paljonkaan kiireiden ja myös pienoisen
lukujumin vuoksi. Silloinkin kun minulla on ollut vapaa-aikaa, olen
löytänyt itseni useammin tuijottamassa televisiosarjoja kuin istumassa
nenä kirjassa. Tällä viikolla erään sateisen päivän piristykseksi saapui
kuitenkin suuresti odottamani <i><a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2014/06/james-bowen-katukatti-bob-kissa-joka.html">Katukatti Bobin</a></i></span><i><span style="font-size: small;"> </span></i></span>jatko-osa, joka poisti lukujuminkin ainakin hetkellisesti.<br />
<br />
<i>Katukatti Bobin </i>lailla <i>Bobin maailma </i>ei ole
kaunokirjallinen mestariteos, mutta tämä on kirjoja, joissa pääosassa on
tarina. Kerronta ei töki, mikä riittää vallan hyvin. Jamesin ja Bobin
tarina on valloittava ja sydämeen menevä. Vuorotellen ihastelin Bobin
tekoja ja ärsyynnyin ihmisten ajattelemattomaan käytökseen. Kirjassa
kerrotaan, että <i>Katukatti Bob </i>on avannut ainakin joidenkin parempiosaisten silmiä kaduilla elävien ja työtään tekevien
ihmisten maailmalle. Pidän kirjassa tietenkin Bobin tarinasta, mutta sen
yhteiskunnallinen merkityskin on hyvin tärkeä. James tietää, millaista
elämä kaduilla on ja hän kertoo siitä kaunistelematta ja rehellisesti.
Hän ei yritä väittää olevansa puhdas pulmunen, mutta silti lukija on koko ajan hänen puolellaan. <br />
<br />
James
aloitti huumeista vierottautumisen ensimmäisen kirjan aikana ja toisen
kirjan aikana hän on päässyt jo siihen pisteeseen, että hänen on aika
luopua Subutexista. Vaikka Jamesin elämäntavat ovat muuttumassa
terveellisemmiksi, hän kamppailee kirjan aikana monenlaisten
terveysongelmien kanssa Bobin tukemana tietenkin. Bob on aivan
uskomattoman lojaali Jamesia kohtaan.<br />
<br />
En ikinä kyllästy lukemaan kissojen päähänpistoista ja tavoista. <i>Bobin maailma </i>on
kissojen ystävän herkkua, jota haluaisi ahmia koko ajan vain lisää.
Toivottavasti Bobin ja Jamesin tarina jatkuu myös aikuisten kirjoissa.
Lastenkirjoja on Wikipedian mukaan ilmestynyt jo useampi.<br />
<br />
Muistaakseni
aiemmassa kirjassa ei ollut kuvitusta, ja yllätyin iloisesti jokaisen
luvun loppua koristavasta Dan Williamsin loihtimasta kuvasta. Tämä
ratkaisu toi mielestäni kirjaan hieman lastenkirjamaisuutta, vaikka
Jamesin elämän kuvailu olikin ajoittain sen verran järkyttävää, että
ehkäpä pienten lasten on parempi pysyttäytyä Bobista kertovissa
lastenkirjoissa, joita ei ole tosin ainakaan vielä suomennettu. <br />
<br />
Jotkut
ihmiset eivät kuulemma pidä lemmikkien inhimillistämisestä, mihin kirjailija
itsekin myöntää syyllistyvänsä. Minua asia ei haitannut lainkaan, mutta
joku voisi laskea asian kirjan huonoksi puoleksi. Annamihttp://www.blogger.com/profile/09570418762419805964noreply@blogger.com9tag:blogger.com,1999:blog-8818880734294777783.post-49091003551917972402015-02-14T13:25:00.002+02:002015-02-16T09:01:00.721+02:00Ystävänpäivän lukumaraton: päivittyvä kooste + koonti<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjBQUxmGXcI9UKMTA5wRdwlEUBJGDKSo59qGMYJO0d41_V7NEyZTaThQEJv8bhmMx9x-MDVPGFsjOpEmAKDn22ACfsKjPBuctjiYSVYMc2TQK4q-Fl-gGdb1utlKuW2q-W2KVKA_RWEaFSo/s1600/IMG_1285.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjBQUxmGXcI9UKMTA5wRdwlEUBJGDKSo59qGMYJO0d41_V7NEyZTaThQEJv8bhmMx9x-MDVPGFsjOpEmAKDn22ACfsKjPBuctjiYSVYMc2TQK4q-Fl-gGdb1utlKuW2q-W2KVKA_RWEaFSo/s1600/IMG_1285.JPG" height="400" width="300" /></a></div>
<a href="http://lukutoukanruokalista.blogspot.fi/2015/02/ystavanpaivan-lukumaraton.html">Lukutoukan ruokalista -blogin Emmi</a> keksi idean ystävänpäivän lukumaratonista. Mietin ensin, jaksanko kiireisen opiskeluviikon jälkeen omistaa päivää lukemiselle, mutta sitten minusta tuntui, että opiskelulta vapaa päivä olisi juuri sitä, mitä tarvitsen. Ehdin saada opiskelujutut tänään aamupäivällä siihen pisteeseen, että voin pitää täysin opiskelusta vapaan viikonlopun. Olen asiasta todella iloinen. En aseta itselleni mitään tavoitteita ja ajattelin valita kirjat sen mukaan, mikä tuntuu sopivan lukufiilikseen parhaiten. Aikomuksenani on myös blogata kirjoista maratonin aikana, koska aiemmin ongelmana on ollut se, että moni maratonilla luetuista kirjoista jää bloggaamatta. Tällä kertaa bloggaan kirjoista kuitenkin heti ja ajastan bloggaukset ilmestymään ensi viikon aikana. <br />
<br />
Hyvää ystävänpäivää kaikille! Ennen maratonin aloittamista aion käydä vielä Pizzariumissa (turkulainen pizzeria, josta saa parasta pizzaa, mitä olen elämässäni syönyt) ja kirjastossa täydentämässä kirjavarastojani. Suunnitelmissani on aloittaa lukeminen kolmen aikoihin. Luen todennäköisesti ensimmäisenä loppuun Chevy Stevensin <i>Kadonnut</i>-kirjan, joka on yksi järkyttävimmistä lukemistani kirjoista. Kirjassa kiinteistönvälittäjänainen kidnapataan kesken näytön. Nainen kertoo tarinaansa psykologilleen sieppaajan kynsistä pääsemisen jälkeen. Päivitän edistymistäni ajoittain myös blogiin, mutta todennäköisesti olen aktiivisempi Instagramin puolella (@annaminunlukea).<br />
<br />
<b>Hyvää ystävänpäivää kaikille!</b><br />
<br />
<b>17.05 </b>Luin kolmen aikaan parin minuutin ajan kaupungilla, mutta pääsin aloittamaan maratonin kunnolla vasta puoli neljän aikaan, kun olin päässyt kotiin. <b>Chevy Stevensin </b><i>Kadonnut </i>on nyt luettu. Olin lukenut kirjaa sivulle 272 ennen maratonia. Loppu meni aika kaukaa haetuksi, mutta muuten pidin kirjasta. Tosin se oli ajoittain melko yököttävä, joten kovin heikkohermoisille en kirjaa suosittele. Nyt yritän blogata kirjasta ja todennäköisesti jatkan sitten lukemista <b>Matti Kangaskosken </b><i>Sydänmarssin parissa.</i><br />
<i><br /></i><b>17.38 </b>Bloggausta täytyy vielä maratonin jälkeen täydentää kuvalla, juonikuvauksella ja lainauksella, mutta muuten sain sen valmiiksi. Jatkan siis lukemista.<br />
<br />
<b>23.50 </b>Olen viime tuntien aikana tehnyt paljon muutakin kuin lukenut. Tosin ei minua kovin paljon edes harmita, että aikaa on mennyt myös kaupassa käymiseen ja lukupiiritehtävien koostamiseen yhdeksi tiedostoksi. Kirjoitin siis oman lukupiiritehtävien osuuteni jo aamulla, mutta maratonin aikana luin vielä muiden ryhmäläisten tuotokset, tein niistä yhden tiedoston ja palautin sen. Minun ei muka pitänyt tehdä mitään opiskelujuttuja, mutta nyt ei ainakaan enää tarvitse. Onneksi lähdin lukumaratonille melko rennolla asenteella enkä edes tähtää suuriin sivumääriin. Sain <b>Matti Kangaskosken </b><i>Sydänmarssin </i>loppuun. Olin lukenut sitä viikolla sivulle 18, joten luin sen melkein kokonaan maratonin aikana. Kerrontatyyli ilman pilkkuja on melko erikoinen ja teki lukemisen ajoittain raskaaksi, vaikka ratkaisusta pidinkin. Molemmat maratonkirjani ovat sisältäneet niin kieroutuneita ihmisiä, että toivon mukaan seuraava kirja on hieman kevyempi. Ajattelin aloittaa seuraavaksi <b>Mervi Heikkilän </b><i>Louhen liittoa</i>.<i> </i>Kirjoitan kuitenkin <i>Sydänmarssi</i>-bloggauksen ensin.<br />
<br />
<b>10.02 </b>Menin yhden jälkeen nukkumaan ja heräsin yhdeksän jälkeen. Sain <b>Heikkilän </b><i>Louhen liiton </i>luettua. Se ei onneksi ollut niin ahdistava kuin aiemmat maratonkirjat ja itse asiassa pidin siitä tähän mennessä lukemistani kirjoista eniten. Nyt bloggaamaan. Sitten jatkan varmaankin <b>Jaakko Markus Seppälän </b><i>Lemenin </i>parissa, joka on minulle kevään odotetuimpia kirjoja. Toivottavasti se täyttää ennakko-odotukset.<br />
<br />
<b>14.58 </b>Taas on tullut tehtyä lukemisen lisäksi muutakin, mutta sain myös <i>Lemenin </i>loppuun. Suosittelen! Kun pääsin maailmaan sisälle, tykkäsin kirjasta paljon.<br />
<br />
<b>15.29 </b>Maraton on loppunut. Ehdin vielä lukea <b>Jessie Burtonin </b><i>The Miniaturist </i>-kirjaa 37 sivun verran. Koostetta en ehdi vielä tehdä, mutta teen sen myöhemmin illalla tämän maratonbloggauksen jatkeeksi. <br />
<br />
<b>KOONTI</b>En maratonin aikana laskenut sivumääriä, koska olen kokenut sen parhaimmaksi tavaksi itselleni. Laskin lukemani sivut kuitenkin maratonin jälkeen yhteen ja huomasin lukeneeni 833 sivun verran. Luin kolme kokonaista kirjaa (<i>Sydänmarssia </i>olin lukenut niin vähän ennen maratonia, että lasken sen kokonaiseksi kirjaksi), yhden keskeneräisen loppuun ja aloitin lukemaan yhtä kirjaa. En ole enää moneen maratonkertaan edes yrittänyt tavoitella ensimmäisen lukumaratonini aikana tekemääni ennätystä (muistaakseni noin 1800 sivua), koska ensimmäisen maratonin jälkeen fiilikseni ei ollut aivan mahtavin. En myöskään valinnut maratonille tavallista lyhyempiä kirjoja (vain <i>Louhen liitto </i>oli alle 200-sivuinen) ja etenkään <b>Kangaskosken </b><i>Sydänmarssi </i>ei sopinut kovin nopeaan tahtiin luettavaksi.<br />
<br />
En ole ennen maratoonannut lukuvuoden aikana, mutta huomasin pääosin lukemiselle omistetun päivän olevan melko rentouttava opiskelukiireiden täyttämän lukukauden keskellä. Tosin jouduin tekemään lopulta hieman opiskelujuttuja maratonin aikanakin, mutta en onneksi kovin paljon. Muutenkin tein välillä muutakin kuin luin, sillä halusin välillä viettää poikaystävänikin enkä vain kirjan kanssa aikaa. Kirjoitin myöskin <i>Lemeniä </i>lukuunottamatta lukemistani kirjoista bloggaukset maratonin aikana, mitä en ole aiempien maratonien aikana tehnyt. Koin tämän myös itselleni hyväksi tavaksi, koska usein maratonkirjoista bloggaaminen on jäänyt tai olen ainakin kokenut blogattavien pinon kasvun stressaavaksi. Koska maratonilla tulee luetuksi tavallista enemmän, kirjoista heränneet ajatukset voivat unohtua helpommin, jos niistä bloggaamisen jättää vasta maratonin jälkeiselle ajalle.<br />
<br />
Sain luettua lukupinoa hieman matalammaksi, ja kaikki maratonin aikana lukemani kirjat olivat mielestäni hyviä. Suurimman vaikutuksen minuun teki <b>Jaakko Markus Seppälän</b> <i>Lemen</i>. Lisäksi pidin todella paljon <b>Mervi Heikkilän </b><i>Louhen liitosta</i>. Maratonin jälkeen olen tehnyt pääasiassa muuta kuin lukenut mutta olen jo ehtinyt jatkaa keskeneräistä <b>Jessie Burtonin </b><i>The Miniaturist </i>-kirjaa hieman. Lukuhaluja maraton ei ainakaan vienyt. Päinvastoin, se sai lähinnä muistamaan, miten ihanaa lukeminen voi olla, kun sitä voi tehdä muutenkin kuin pienissä pätkissä kerrallaan.Annamihttp://www.blogger.com/profile/09570418762419805964noreply@blogger.com20tag:blogger.com,1999:blog-8818880734294777783.post-40331174088617643652015-02-11T17:46:00.002+02:002015-02-11T19:59:03.458+02:00Anni Nupponen: Putoavan tähden prinsessa<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhKFQCQGqa1TiphcjITf-ljMfBZNP3mmtDHqEMEFaelG4IJL0oz-ih8_EdYkjDBPpSwHLfHGb4lZssVQOKsetIwi1vBCqYQwyMMqdG_nCf0sFinCjkFPHP2X10kmzWfLoJUWkAyYuqZFZx5/s1600/putoavatahti.png" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhKFQCQGqa1TiphcjITf-ljMfBZNP3mmtDHqEMEFaelG4IJL0oz-ih8_EdYkjDBPpSwHLfHGb4lZssVQOKsetIwi1vBCqYQwyMMqdG_nCf0sFinCjkFPHP2X10kmzWfLoJUWkAyYuqZFZx5/s1600/putoavatahti.png" height="400" width="298" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kansi: Jani Laatikainen</td></tr>
</tbody></table>
<u><b>Anni Nupponen: Putoavan tähden prinsessa</b></u> 2013 Vaskikirjat 277 s.<br />
<br />
<span style="font-size: x-small;">lainattu kirjastosta</span><br />
<br />
<span style="font-size: x-small;"><i><span style="font-size: small;">Jouduin tietenkin kysymään näkijöiden lupaa. He harkitsivat asiaa aikansa ja sanoivat sitten, että voisin hyvin ottaa Kardlisin vuoteeseeni. Hän saisi minut raskaaksi eikä mitään taikakeinoja välttämättä edes tarvittaisi. Oli kuitenkin selvää, ettei kolmannesta lapsestani koskaan tulisi kruununprinsessaa. Kaikki tietäisivät, kuka hänen isänsä oli. Lisäksi Leidon Kardlisilla oli jo lapsia. Tulevan prinsessan sisaruksia siis. Meidän oli varmistettava, ettei Brinnin suunnalta esitettäisi mitään vaatimuksia kruunun suhteen.<br />Soin siis lumoamattomalle miehelle tilaisuuden ryhtyä rakastajakseni. Hän suostui mielihyvin, ilman että näkijöiden tarvitsi puuttua tilanteeseen millään lailla. Hekin lienivät tyytyväisiä, kun lopulta tulin raskaaksi.<br />Niin syntyi Rhéta - prinsessa Kultatukka, kuten häntä nimitettiin. Leidon jäi linnaan kymmeneksi vuodeksi kasvattamaan tytärtään, vaikkei R</span></i></span><i>héta ollut hänen esikoisensa. Eihän mikään muu järjestely olisi tullut edes kysymykseen. Tiesin, että aatelisten keskuudessa puhuttiin ja päiviteltiin. Oli ennenkuulumatonta, että kuningatar teki lapsia, joiden isä tunnettiin. Mutta Rhianin kaupungissa kaikki on mahdollista.</i><br />
<br />
Rhiandarin satuvaltakunnan nuorin prinsessa Rhéta vaivutetaan lumottuun uneen, koska hänen kruununperijäsiskollaan on salakavalia suunnitelmia siskonsa varalle. Kun Rhéta herää unestaan vajaan 70 vuoden kuluttua, hänen tuntemaansa maailmaa ei enää ole. Ennen arvostettuja taiantekijöitä vainotaan ja Rhiandaria hallinnut Rhétan sisar on tapettu. Ennen kuin Rhéta vaipui uneen odotettiin maahan putoavaa tähteä. Tähti ei ollutkaan aivan sitä, mitä ennen sen putoamista luultiin.<i> </i><br />
<br />
Ihastuin puolitoista vuotta sitten <i><a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2013/07/saara-henriksson-erkka-leppanen-toim.html">Huomenna tuulet puhaltavat</a> </i>-antologiassa olleeseen <b>Anni Nupposen</b> <i>Juuret</i>-novelliin. Sen jälkeen en ole aikomuksistani huolimatta lukenut mitään Nupposelta. Palautin <i>Putoavan tähden prinsessan </i>kirjastoon jo kerran lukemattomana, koska en kirjaa ehtinyt lukea, mutta toisella lainauskerralla päätin, että tällä kertaa en anna kirjan vain pölyttyä lainakirjahyllyssäni. En ihastunut <i>Putoavan tähden prinsessaan </i>aivan varauksettomasti, mutta kokonaisuutena pidin kirjasta.<br />
<br />
Fantasiaa kirjoittaessaan kirjailija voi leikitellä perinteisillä sukupuolirooleilla. Hän voi vaikka kääntää ne ylösalaisin niin kuin Nupponen on tehnyt. Naiset perivät kruunun, ja miehiä ei oikeastaan tarvita muuhun kuin perillisen siittämiseen. Kirjassa eräs mies toteaa uskovansa, että miehillä on oltava samat mahdollisuudet kuin naisillakin. Kirjassa nostetut epäkohdat ovat itselleni melko selviä ja toivottavasti myös suurelle osalle ainakin kotimaista lukijakuntaa, mutta sopivalla tavalla feminististä kirjallisuutta on aina kiehtovaa lukea. <br />
<br />
Alun perusteella luulin rakastuvani kirjaan. Rhétan äiti kertoo kohtaamistaan kolmesta koettelemuksesta, jotka jokaisen kuningattaren on aina pakko kestää. Kirja alkaa sanoilla <i>Tämän sadun on kirjoittanut Rhai Rhian, kuningatar Rhaiandra Rautatahto, viimeisenä hallintovuotenaan. </i>Olisin pitänyt kirjasta enemmän, jos kerrontaratkaisu olisi pysynyt koko kirjan samana. Tosin tarinan kannalta se olisi ollut mahdotonta, koska alun jälkeen tarina hyppää lähes 70 vuotta eteenpäin aikaan, jolloin Rhai Rhian on jo kuollut. Hyppäyksen myötä kerronta vaihtuu imperfektistä preesensiin ja ensimmäisestä kolmanteen persoonaan. Väitin Nupposen <i>Juuret</i>-novellista kirjoittaessani, että olisin päässyt preesens-allergiastani eroon. <i>Putoavan tähden prinsessaa </i>ennen en ollut kuitenkaan vähään aikaan lukenut preesensissä kerrottuja kirjoja ja preesensmuotoiseen kerrontaan totuttelu vei jälleen aikansa. Tällaiset ongelmat ovat tietenkin minussa lukijana eivätkä itse kirjassa, koska mielestäni Nupponen on todella taitava kirjoittaja ja pidän hänen tavastaan kuljettaa tarinaa.<br />
<br />
Pidin kirjan lopusta, vaikka se olikin melko melankolinen. Loppu ei kuitenkaan ollut sellainen kuin odotin, ja se oli positiivinen asia. Jotkin kirjan kohdat eivät pitäneet mielenkiintoani aivan samalla tavalla kuin toiset. Etenkin juuri Rhétan heräämisen jälkeiset tapahtumat ja hänen aikansa virtaajien leirissä eivät kiinnostaneet minua niin paljon kuin kirjan aloitus.<br />
<br />
Suosittelen kirjaa fantasian ja feministisen kirjallisuuden ystäville. Anni Nupponen on luonut vallan onnistuneen fantasiamaailman, jossa olisin viihtynyt pidempäänkin tarinaan imuun tempauduttuani.<br />
<br />
Muualla: <a href="http://morrenmaailma.blogspot.fi/2014/11/anni-nupponen-putoavan-tahden-prinsessa.html">Morren maailma</a>, <a href="http://taikakirjaimet.blogspot.fi/2013/12/anni-nupponen-putoavan-tahden-prinsessa.html">Taikakirjaimet</a>, <a href="http://todellavaiheessa.blogspot.fi/2014/05/putoavan-tahden-prinsessa.html">Todella vaiheessa</a>, <a href="http://sivukirjasto.blogspot.fi/2014/10/putoavan-tahden-prinsessa.html">Sivukirjasto</a>, <a href="http://lonkeropiirakka.blogspot.fi/2015/01/kirjamielipide-putoavan-tahden-prinsessa.html">Lonkeropiirakka</a>, <a href="http://pahkinakukkula.blogspot.fi/2014/03/ei-todellakaan-perinteinen-prinsessasatu.html">Pähkinäkukkula</a> ja <a href="http://vinttikammarin.blogspot.fi/2014/01/luin-muutama-paiva-sitten-anni-nupposen.html">Vinttikamarin ikkunasta</a>Annamihttp://www.blogger.com/profile/09570418762419805964noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-8818880734294777783.post-30867239271543576752015-02-03T22:53:00.000+02:002015-03-10T01:15:15.130+02:00Katsaus kirjakevääseen<span style="font-size: small;">Aloin kirjoittaa tätä bloggausta jo viime vuoden puolella. Vaikka lopputuloksen nähtyään sanojani on varmasti vaikea uskoa todeksi, aluksi suunnitelmani oli listata mahdollisimman vähän kevään kirjoja. Aioin ensin tehdä sellaisen listan, jolle päätyneet kirjat ehtisin ihan oikeasti lukea. Suunnitelmani epäonnistui aika surkeasti, mutta tavallaan se on hyväkin, koska olen loppujen lopuksi kuitenkin enemmän fiiliksen mukaan lukija kuin tiukkojen lukusuunnitelmien noudattaja. En mitenkään ehdi lukea kaikkia listalle päätyneitä kirjoja kevään tai todennäköisesti edes elämäni aikana. Nämä kevään kirjat kiinnostavat kuitenkin eniten, ja osan ihan varmasti luen. Suomalaisten kustantamojen julkaisemien teoksien lisäksi listalle on päässyt mukaan muutama englanniksi ilmestyvä kiinnostavalta kuulostava teos. Olisin halunnut julkaista listan tammikuun alussa, mutta kuten listan pituuden perusteella on arvattavissa, tämän bloggauksen kirjoittamiseen kului aika paljon aikaa. Tammikuun kirjat ovatkin jo saatavilla, ja muutama tulee varmasti tämän kuun aikana myös blogiini.</span><br />
<br />
<b><span style="font-size: large;"><u>Tammikuu</u></span></b><br />
<b></b><br />
<b>Tapio Tamminen</b>: <i>Kansankodin pimeämpi puoli</i> (Atena)<br />
Kirja
kuulostaa synkältä mutta kiinnostavalta. Aloitin syksyllä
monikulttuurisuuden opinnot, ja tämä varmasti syventäisi tietouttani
Ruotsissa esiintyvästä rasismista, sen historiasta ja
muukalaisvihamielisten puolueiden nykyisen suosion taustoista ja syistä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2rvmgafWK4eIyocKNif8wo1yYWqeOi20WDHxMqeNeDoUmmW3wb7CmpLr9lLzrxkVEzzdj92hh4QVNmHQc_TJGMJjhjIvY5vxtBwjlw2ZDq4o9RlrGgwjYQwq3XtY4A3gapG-pnkKWzlnv/s1600/piispansormus.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2rvmgafWK4eIyocKNif8wo1yYWqeOi20WDHxMqeNeDoUmmW3wb7CmpLr9lLzrxkVEzzdj92hh4QVNmHQc_TJGMJjhjIvY5vxtBwjlw2ZDq4o9RlrGgwjYQwq3XtY4A3gapG-pnkKWzlnv/s1600/piispansormus.jpg" height="320" width="212" /></a></div>
<b>Milja Kaunisto: </b><i>Piispansormus </i>(Gummerus)<br />
Kolmas
osa Olavi Maununpojasta kertovasta sarjasta on ehdottomasti luettava.
Pidin toisesta osasta jopa enemmän kuin ensimmäisestä. <i>Piispansormus </i>kuuluukin alkuvuoden odotetuimpiin kirjoihin ja aion lukea sen seuraavien kirjojen joukossa.<br />
<br />
<b>Kamila Shamsie: </b><i>Jumala joka kivessä </i>(Gummerus)<br />
<i>Se muistuttaa siitä, kuinka jokaisella on paikkansa historian kaaoksessa ja ettei katoaminen merkitse unohtumista.</i><br />
<br />
<b>Anni Polva: </b><i>Me tytöt </i>(Karisto)<br />
Lapsena luin
Tiinoja, mutta mitään muuta en Polvalta ole lukenut. Menneen ajan
opiskelijakuvaus kuulostaa kuitenkin sellaiselta, jota voisin kokeilla.
Tiinoissakin minua viehätti erityisesti entisajan kouluelämän kuvaus. EDIT. Olen ehtinyt kirjan jo lukea (<i><a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2015/01/anni-polva-me-tytot.html">Me tytöt</a></i>).<br />
<br />
<b>Louise Doughty: </b><i>Kielletyn hedelmän kuja</i> (Minerva)<br />
Kirjaa kuvataan oivaltavaksi
psykologiseksi trilleriksi ja ajatuksia herättäväksi kertomukseksi arvoista, joiden
mukaan elämme sekä valinnoista, joiden eteen joudumme. Kuulostaa lupaavalta!<br />
<br />
<b>David Walliams: </b><i>Poika ja mekko </i>(Tammi)<br />
Viime vuonna suomennettu <i><a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2014/03/blogien-lastenkirjaviikko-david.html">Herra Lemu</a></i> hurmasi<i>. </i>Ihastuin<i> </i><b>Quentin Blaken</b><i> </i>kuvitukseen ja <b>Walliamsin </b>huumoriin. Siksi <i>Poika ja mekko </i>menee lukulistalle. <br />
<br />
<b>Yiyun Li: </b><i>Yksinäisyyttä kalliimpaa </i>(Tammi)<br />
Tiiviin
ystäväpiirin yksi jäsen kuolee kiduttuaan yli 20 vuotta myrkystä, jota
sai nuorena tyttönä. Syyllinen ei ole selvinnyt vieläkään. Kuka oli myrkyttäjä ja miksi oli hänen motiivinsa? Tarina liikkuu nyky-Amerikan ja 90-luvun Kiinan välillä. <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjR9sdwc6bY4e7yepN3HWRoAbxr7uFuhmdogAOmu2aifCxCwYxta0HqRXV3PJ9IfD2EORzcdQlT4dCmCjDex3fUQ3BlrPEpkUa_6dvefEy-E9pEzYWMzVF9prsilFrzDXbDf-5y3jriuTtp/s1600/Lemen.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjR9sdwc6bY4e7yepN3HWRoAbxr7uFuhmdogAOmu2aifCxCwYxta0HqRXV3PJ9IfD2EORzcdQlT4dCmCjDex3fUQ3BlrPEpkUa_6dvefEy-E9pEzYWMzVF9prsilFrzDXbDf-5y3jriuTtp/s1600/Lemen.jpg" height="320" width="222" /></a></div>
<b>Jaakko Markus Seppälä: </b><i>Lemen </i>(Like)<br />
<i>Lemen </i>kuulostaa varsin lupaavalta esikoiskirjalta. Se on lähitulevaisuuteen sijoittuva teknotrilleri, jonka päähenkilönä on Nina-niminen katujen koulima freelancer (minulle tuli jotenkin ensimmäisenä mieleen Lisbeth Salander, mikä on aina positiivinen asia). Nina pelastaa Melinda Leen suuryrityksen kynsistä, mutta pelastetun tytön kehossa asuu tekoäly.<br />
<br />
<b>Dan McMillan: </b><i>Polttouhrit - Holokaustin syyt</i> (Like)<br />
Aihe on karmiva mutta kuitenkin kiinnostava. Holokausti tuntuu käsittämättömältä ja irrationaaliselta, ja sen syistä kertominen tuntuu sellaiselta lähestymistavalta, josta haluan lukea lisää.<br />
<br />
<b>Markku Soikkeli</b>: <i>Tieteiskirjallisuuden käsikirja</i> (Avain)<br />
En kovin paljon lue scifiä dystopiaa lukuun ottamatta, mutta genre kiinnostaa minua kuitenkin. Siksi <i>Tieteiskirjallisuuden käsikirjakin </i>kiinnostaa.<br />
<br />
<b>Marko Leino: </b><i>Syntymättömät</i> (Teos)<br />
Kirjan
lähtöasetelmana on se, että kirjailijan koomaan vaipunutta vaimoa
yritetään pitää hengissä siihen asti, kunnes vaimon sisällä kasvava
lapsi olisi riittävän kehittynyt selvitäkseen elossa kohdun
ulkopuolella. Kun kirjailija odottaa tulevaa, hän alkaa kirjoittaa
syntymättömälle tyttärelleen hänen ja vaimonsa yhteisestä elämästä.<br />
<br />
<b>Anu Kaaja: </b><i>Muodonmuuttoilmoitus </i>(Teos)<br />
Kaajan esikoisteos kuulostaa katalogikuvauksen perusteella varsin omalaatuiselta ja haluan kokeilla, onko <i>Muodonmuuttoilmoitus </i>minun kirjani. <i>Näin rohkeaa ja mielikuvituksellista teosta näkee harvoin</i>. Jotenkin minulle tuli katalogitekstistä hieman mieleen Laura Gustafssonin <a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2013/09/laura-gustafsson-huorasatu.html"><i>Huorasatu</i></a>. Saa nähdä, muistuttaako kirja lainkaan Gustafssonin kirjaa. <br />
<br />
<b>Henry Aho: </b><i>Arvet - Romaani kiusatuista </i>(Reuna)<br />
Kirjat kiusaamisesta kiinnostavat aina. Vakuutuin vielä vahvemmin siitä, että tämä kirja on jonakin hetkenä luettava luettuani <a href="http://kristankirjat.blogspot.fi/">Kristan bloggauksen</a> kirjasta.<br />
<br />
<b>Maggie Hall: </b><i>The Conspiracy of Us</i> (13. tammikuuta)<br />
Pidin <i>Da Vinci -koodista</i>,<i> </i>ja nuorille suunnatuksi <i>Da Vinci -koodiksi </i>kuvattu kirja herätti siksi mielenkiintoni. Kirjassa 16-vuotiaan Averyn täytyy ratkaista muinainen mysteeri hengenvaarallisella matkalla Euroopan halki.<br />
<br />
<b>Paula Hawkins: </b><i>The Girl on the Train </i>(15. tammikuuta)<br />
<a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2015/01/paula-hawkins-girl-on-train.html">Tämän</a> ehdinkin jo lukea. Kirja kiinnosti psykologinen trilleri -genrensä ja <i>Gone Girl</i> -vertauksien takia. <br />
<br />
<u><b><span style="font-size: large;">Helmikuu</span></b></u><br />
<br />
<b>James Church: </b><i>Korealainen kuurupiilo </i>(Atena)<br />
Pohjois-Koreaan
sijoittuvaa dekkaria, jota on kiitetty taitavasta tarinankuljetuksesta
ja realistisesta Pohjois-Korean kuvauksesta, en ainakaan minä malta
jättää väliin.<br />
<br />
<b>Anneli Kanto: </b><i>Pyöveli </i>(Gummerus)<br />
En ole Anneli Kannon kirjoja aiemmin lukenut, mutta noitavainot ovat kaikessa karmivuudessaankin kiehtoneet minua pitkään.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRDG9-ArtDQxCTz5_zezqJvnR2Lj43hQPA-TPkMI8hXWT4wWka64dBTg_AbxD5fnaa1t3aU5LilVOa4A73SMN7edqn8O7xOXpmMpvYtzQqbyF7HuWexRT_BpENOloNK7dHyZ7ZE6QuC3bg/s1600/saalistaja.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRDG9-ArtDQxCTz5_zezqJvnR2Lj43hQPA-TPkMI8hXWT4wWka64dBTg_AbxD5fnaa1t3aU5LilVOa4A73SMN7edqn8O7xOXpmMpvYtzQqbyF7HuWexRT_BpENOloNK7dHyZ7ZE6QuC3bg/s1600/saalistaja.jpg" height="320" width="225" /></a></div>
<b>Harlan Coben: </b><i>Saalistaja </i>(Minerva)<br />
Nettideittailun maailmaan sijoittuva trilleri kiinnostaa.<br />
<br />
<b>Maija Haavisto: </b><i>Sisimmäinen </i>(Myllylahti)<br />
En ole
Maija Haavistoa aiemmin lukenut, mutta hänen keväällä ilmestyvässä
teoksessaan on useampikin minua kiehtova teema (mm. eläintensuojelu),
joten <i>Sisimmäiseen </i>tekisi mieli tutustua.<br />
<br />
<b>Carl-Johan Vallgren: </b><i>Varjopoika </i>(Otava)<br />
Tämäkin dekkaridebyytti kiinnostaa. Päähenkilöä Danny Katzia kuvataan sekä tarinan sankariksi että epäillyksi. <i>Varjopoika </i>aloittaa dekkarisarjan.<br />
<br />
<b>Erik Axl Sund: </b><i>Lasiruumiit </i>(Otava)<br />
En
ole lukenut aiempaakaan sarjaa vielä, mutta tämän uuden sarjan
aloituksen idea kuulostaa aika kammottavalta. Samaa tuntematonta bändiä fanittavien nuorten keskuudessa on sattunut paljon itsemurhia. Tämä on itse asiassa minulla jo lainassa alkuperäiskielisenä, koska haluaisin saada itseni lukemaan jotakin ruotsiksi pitkästä aikaa.<br />
<br />
<b>Mary Higgins Clark: </b><i>Katse menneisyydestä</i> (Tammi)<br />
<b>Mary Higgins Clar </b>on menneiden vuosien suosikkini, mutta en ole lukenut häneltä mitään moneen vuoteen. Voisin kokeilla, miltä vaikka <i>Katse menneisyydessä </i>maistuisi. <i>Jännityksen kuningatar tarjoilee laadukasta viihdettä, jossa
ratkaisemattomien rikosten ympärille rakentuva tv-sarja pääsee liian
lähelle totuutta.</i><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi8Ul_lyJFDy3vGxw5Taizjih0R6eek03oQnkkttPlxp8KF-aUvJeW9YWubZ_IwHMp7G-Lo005CdOl_9csa3pP98B2U7gwSzEt_mVsshyTSSPcWkGA9WEUDPe8O6xOZYAslTQrdrY_56a-7/s1600/hienovaihuono.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi8Ul_lyJFDy3vGxw5Taizjih0R6eek03oQnkkttPlxp8KF-aUvJeW9YWubZ_IwHMp7G-Lo005CdOl_9csa3pP98B2U7gwSzEt_mVsshyTSSPcWkGA9WEUDPe8O6xOZYAslTQrdrY_56a-7/s1600/hienovaihuono.jpg" height="320" width="201" /></a></div>
<b>Marja-Liisa Heino: </b><i>Älä tähti putoa</i> (WSOY)<br />
Kirja on <i>realistinen rikosromaani kadonneen maahanmuuttajatytön tapauksesta. </i>En ole törmännyt muissa dekkareissa<i> </i>romanipoliisiin. Tämä kirja on tosin sarjan toinen osa. Mietin, lukisinko ensin ensimmäisen osan (<i>Astuit väärään autoon</i>).<br />
<br />
<b>Eveliina Talvitie: </b><i>Hieno vai huono - Nainen jolla on maine </i>(WSOY)<br />
Naisen maineeseen liittyvä moraalinen kontrolli on edelleen tiukempi kuin miehen. Ihmettelen usein miksi. Siksi kirja, joka sisältää kaksitoista tositarinaa naisista luovimassa kunnian karikkoisella rannalla, kiinnostaa.<br />
<br />
<b>Rein Raud: </b><i>Rekonstruktio </i>(Like)<br />
Enn Padrikilla on vain puoli vuotta elinaikaa ja hän haluaa elämänsä lopuksi selvittää itsemurhan tehneen tyttärensä mysteerin. En ole lukenut paljonkaan virolaisia kirjailijoita, ja juoni kuulostaa kiintoisalta. <br />
<br />
<b>Mervi Heikkilä: </b><i>Louhen liitto </i>(Haamu Kustannus)<br />
<i>Jännittävä fantasiaseikkailu vie vanhojen jumaluuksien ja luonnonmahtien äärelle nykyaikaisella otteella. </i>Esittelyteksti kuulostaa hyvin lupaavalta.<br />
<br />
<b>S. J. Watson: </b><i>Second Life</i> (12. helmikuuta)<br />
Vaikka S. J. Watsonin <a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2013/08/sj-watson-before-i-go-to-sleep.html">esikoinen</a> ei täysin vakuuttanut minua, siinä oli sen verran hyviä aineksia, että haluan ehdottomasti tutustua häneltä ilmestyvään uuteenkin kirjaan. En ikinä kyllästy hyvien psykologisten trillerien etsintään.<br />
<br />
<b>V. E. Schwab</b>:<i> A Darker Shade of Magic </i>(24. helmikuuta)<br />
Kirjassa on taikuutta, rinnakkaisuniversumeja ja taitava kirjoittaja. Voisiko kirjalta enempää vaatia?<br />
<br />
<u><b><span style="font-size: large;">Maaliskuu</span></b></u><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNOrBnNEEWHn4T8KCaLZGQ4o0-M96u1rY4UaeKF7u9XcG7cn6yjN45bFx2gQbkpym3TAyIqX78UyisSKhGrQA3RqcMmN73z-BqaMuJW8PrRroz_tu1rbWCwJqUMXHWm_pZYe00ZDr6LIp3/s1600/erehdys.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNOrBnNEEWHn4T8KCaLZGQ4o0-M96u1rY4UaeKF7u9XcG7cn6yjN45bFx2gQbkpym3TAyIqX78UyisSKhGrQA3RqcMmN73z-BqaMuJW8PrRroz_tu1rbWCwJqUMXHWm_pZYe00ZDr6LIp3/s1600/erehdys.jpg" height="320" width="202" /></a></div>
<b>Leena Krohn: </b><i>Erehdys </i>(Teos)<br />
Rakastuin Krohnin edelliseen kirjaan <i><a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2013/04/leena-krohn-hotel-sapiens-ja-muita.html">Hotel Sapiensiin</a></i>. Minulle käy välillä kirjailijoihin ihastuttuani niin, etten jotenkin uskalla palata heidän pariinsa. Entä jos ensiviehätys himmeneekin? Olen <i>Hotel Sapiensin </i>lukemisen jälkeen hankkinut itselleni kaksi muutakin Krohnia, mutta en ole vielä lukenut niitä. Todennäköisesti seuraavana Krohnina luen kuitenkin maaliskuussa ilmestyvän <i>Erehdyksen</i>. Se kuuluu ehdottomasti kevääni odotetuimpiin kirjoihin.<br />
<br />
<b>Roald Dahl: </b><i>Tynkätyiset </i>(Art House)<br />
Rakastin lapsena Dahlin kirjoja ja luinkin silloin kaikki suomennetut lapsille suunnatut kirjat. <i>Tynkätyiset </i>on
ilmestynyt jo aiemminkin suomeksi, mutta se on taidettu suomentaa juuri
silloin, kun Dahl-innostukseni ei ollut enää huipussaan. Tosin on
varmaan outoa lukea Dahlin kirjaa ilman Quentin Blaken kuvitusta, sillä
hänen kuvituksena sopivat niin hyvin Dahlin maailmaan. <i>Tynkätyiset </i>on nimittäin kuvittanut Blaken sijaan Patrick Benson.<b></b><br />
<b></b><br />
<b>Linus Jonkman: </b><i>Introvertit </i>- <i>Työpaikan hiljainen vallankumous </i>(Atena)<br />
Onpa
Atenalla keväällä paljon kiinnostavia tietokirjoja! Olen hyvin selvä
introvertti ja välillä tuntuu, että elämä olisi niin paljon helpompaa,
jos olisin ulospäinsuuntautuneempi.<br />
<br />
<b>Marie Jalowicz Simon: </b><i>Sitten juoksin pakoon - Juutalaistytön selviytymistarina 1940-1945 </i>(Gummerus)<br />
Kuvauksesta tuli mieleen Anne Frankin päiväkirja, mutta tämän kirjan tyttö selvisi.<br />
<b> </b><br />
<b>Elisa Aaltola & Sami Keto: </b><i>Eläimet yhteiskunnassa </i>(Into)<br />
<i>Läpi kirjan kulkevana punaisena lankana on halu hahmottaa eläinten asemaa suhteessa ihmiseen: miten yhteiskunnan tulisi kohdata toislajiset eläimet?</i> <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5cuIVxNEzRnKDsViPk_Hw8dZDZqsWPypTyg0-OIfZrQiL2mZ0ktJXF1E6YQhD6zLnb84KsHaoAJikKAtmKPIFgyf3o9wp-zOCzaa6-Xm5vO94Z3byzcnn2OqDOADz64rY8YtSOoHx8y99/s1600/ihonalaisetkansi.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5cuIVxNEzRnKDsViPk_Hw8dZDZqsWPypTyg0-OIfZrQiL2mZ0ktJXF1E6YQhD6zLnb84KsHaoAJikKAtmKPIFgyf3o9wp-zOCzaa6-Xm5vO94Z3byzcnn2OqDOADz64rY8YtSOoHx8y99/s1600/ihonalaisetkansi.jpg" height="320" width="200" /></a></div>
<b>Anu Holopainen: </b><i>Ihon alaiset </i>(Karisto)<br />
Tämä on
ehdottomasti pakko lukea. <i>Ihon alaiset </i>on nuorten dystopia, jossa melkein jokaisen
ulkonäköä on muokattu. Kirjan ideasta tulee mieleen Scott Westerfeldin <i>Uglies</i>-sarja, jota en tosin ole vielä lukenut. Olen myöskin lukenut lukemistani Holopaisen kirjoista, joten senkin vuoksi uskon pitäväni myös tästä.<br />
<br />
<b>Anna Karolina Jansson: </b><i>Paviaanivarkaus </i>(Minerva)<br />
Täytyyhän <b>Kirjallinen retki Pohjoismaissa </b>-haasteeseen lukea pohjoismaisia dekkareita, ja tämä ruotsalaisen poliisin debyytti kuulostaa varsin lupaavalta.<br />
<br />
<b>Briitta Hepo-Oja: </b><i>Siilin kuolema </i>(Myllylahti)<br />
Kirjan kuvauksessa luvataan nuoruuden kipukohtia ja pelkojen voittamista huumorilla. <i>Siilin kuoleman </i>päähenkilö on aina tuntenut itsensä hieman ulkopuoliseksi pohjoissuomalaisessa pikkukaupungissa.<br />
<br />
<b>Caitlin Moran: </b><i>Näin minusta tuli tyttö </i>(Schildts & Söderströms)<br />
Haluan aina välillä kokeilla hauskoja kirjoja, ja tämä kuulostaa sellaiselta, mikä voisi oikeasti olla viihdyttävä. Moranin aiemman kirjan <i>Naisena olemisen taidon </i>lukemista olen harkinnut pitkään.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgHCEv5z7Ifnvu_kj0oMgzga2ZFOyWo47DuyLMM7pmVpr68HZ0jzsbvVzQrIhP3COh-7GJ0nfdJOYTYb0tTYC2BXNrggtVpZtqJxPQKrrraUvwFmawh4ZaOGnCR_3xWK3JP30RXnmA5u931/s1600/bobinmaailma.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgHCEv5z7Ifnvu_kj0oMgzga2ZFOyWo47DuyLMM7pmVpr68HZ0jzsbvVzQrIhP3COh-7GJ0nfdJOYTYb0tTYC2BXNrggtVpZtqJxPQKrrraUvwFmawh4ZaOGnCR_3xWK3JP30RXnmA5u931/s1600/bobinmaailma.jpg" height="320" width="205" /></a></div>
<b>Marco Malvaldi: </b><i>Kolmen kortin temppu </i>(Tammi)<br />
<b>Bar Lumen murhat </b>-dekkarisarjan toinen osa ei ole aivan niin ehdoton kuin suuri osa listan kirjoista, mutta oikeassa mielentilassa kirja voisi maistua varsin hyvin. <a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2014/05/marco-malvaldi-viiden-korttipeli.html">Ensimmäinen osa</a> oli ihan kelpo luettavaa.<br />
<br />
<b>James Bowen: </b><i>Bobin maailma </i>(WSOY)<br />
<a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2014/06/james-bowen-katukatti-bob-kissa-joka.html"><i>Katukatti Bob</i></a><b> </b>oli aivan hurmaava lukuelämys, joten tietenkin haluan lukea Bobin ja Jamesin seuraavista vaiheista.<br />
<br />
<b>Cathi Unsworth (toim.): </b><i>Lontoo noir </i>(Like)<br />
En ole kovin perehtynyt noir-henkisiin kirjoihin ja elokuviin, mutta ainakin ajatuksen tasolla genre kiehtoo. Tämä saattaisi olla myös vallan mainiota Lontoo-lukemista, koska sinne olisi näillä näkymin tarkoitus kesällä suunnata.<br />
<br />
<b>Gillian Anderson & Jeff Rovin: </b><i>Liekkien näkijät </i>(Like)<br />
<b>Salaiset kansiot </b>on yksi suosikkitelevisiosarjojani, ja minua kiinnostaisi kovasti kokeilla, onko Scullyn näyttelijällä myös kirjailijan lahjoja. Kirjassa vaikuttaa olevan hieman samanlaisia vivahteita kuin televisiosarjassakin. <br />
<br />
<u><b><span style="font-size: large;">Huhtikuu</span></b></u><br />
<br />
<b>Niklas Saxén, Eva Nilsson & Yusuf M. Murabak: </b><i>Suomen somalit </i>(Into)<br />
Tiedän hävettävän vähän somaleista ja heidän taustastaan ja kulttuuristaan. Siksi tämä kirja olisi varmasti hyödyllistä luettavaa.<br />
<br />
<b>Maya van Wagenen: </b><i>Suosittu </i>(Karisto)<br />
Mitä
tapahtuu, kun Maya päättää noudattaa 1950-luvulla ilmestyneen oppaan,
jonka pitäisi tehdä kenestä tahansa teinistä kaunis, tyylikäs ja
suosittu, neuvoja?<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg016WnyX8IsJWRFkT4npCJNh2tfLfuCoRNfu4HPBA-854Q-d0sO8xvU4AZBogOX7wcWIXonhIdJ-tArvSfJbV_FhheWhgKen98sSevsAn4vHahti1E9tHlNseJioY5BiJ3vN0_B0dr2t1W/s1600/kapinajakaipuu.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg016WnyX8IsJWRFkT4npCJNh2tfLfuCoRNfu4HPBA-854Q-d0sO8xvU4AZBogOX7wcWIXonhIdJ-tArvSfJbV_FhheWhgKen98sSevsAn4vHahti1E9tHlNseJioY5BiJ3vN0_B0dr2t1W/s1600/kapinajakaipuu.jpg" /></a></div>
<b>Linda Rodriguez McRobbie: </b><i>Huonosti käyttäytyvät naiset: Prinsessat jotka pitivät päänsä - jos mahdollista</i> (Paasilinna)<br />
sisältää
kymmeniä tarinoita omapäisistä, rohkeista, päättäväisistä naisista,
joiden motiivit ovat vaihdelleet oikeuden ja rikoksen välillä<br />
<br />
<b>Kate Atkinson: </b><i>Joka lapsia ja koiria rakastaa </i>(Schildts & Söderströms)<br />
Tämä kirja kiinnostaa ihan siksi, että <i><a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2015/01/kate-atkinson-elama-elamalta.html">Elämä elämältä</a></i> oli niin upea. Olen tosin kuullut, että muu Atkinsonin tuotanto ei suuresti muistuta ainoaa lukemaani Atkinsonin kirjaa, mutta haluaisin kokeilla, pitäisinkö kirjailijan muista teoksista.<i> Kate Atkinson punoo juonen, jonka käänteet ovat yhtä yllättäviä kuin sen
konnat ja sankaritkin. Hänen mestarillinen kerrontansa, terävä eettinen
tarkastelunsa ja lämmin viisautensa tekevät rikosromaanista jälleen
lukemisen juhlaa.</i><br />
<br />
<b>Aki Ollikainen: </b><i>Musta satu </i>(Siltala)<br />
<i><a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2013/03/aki-ollikainen-nalkavuosi.html">Nälkävuosi</a></i> oli hieno, joten odotan Ollikaisen toiseltakin kirjalta paljon. <br />
<br />
<b>Agatha Christie</b><i>: Hercule Poirot ja huvimajan arvoitus </i>(WSOY)<br />
Christieltä ilmestyy ennenjulkaisematon pienoisromaani? Tietenkin se menee heti lukulistalle.<br />
<br />
<b>Sara Kokkonen: </b><i>Kapina ja kaipuu - Kultaiset tyttökirjaklassikot</i> (Avain)<br />
Kokkosen kirjassa esitellään lukijoiden ulkomaisia tyttökirjasuosikkeja. Kirjoitin itsekin kokemuksiani eräästä tyttökirjaklassikosta, joten kirjaa lukiessa saatan bongata tuttua tekstiä.<br />
<br />
<i>Valkoiset varpaat </i>(Haamu Kustannus)<br />
Hyvältä kuulostavat novellikokoelmat ovat aina kiintoisia, koska yritän siedättää itseäni novelleilla. Kauhun lukeminenkin on jäänyt viime vuosina melko vähälle, joten siihenkin muun muassa Virpi Hämeen-Anttilan ja Marko Hautalan kauhukertomukset toisivat korjausta.<br />
<br />
<u><b><span style="font-size: large;">Toukokuu</span></b></u><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh0m9K4F40Zy3SQpFEQhLSWRxLIpse_d2qaOsmfT3UQBlglsDehus3nHQ1GdMjIfkt7LS1AdhfIVS853qjl8sxwS_itVWknFWfzOZ5J3S8yPx_XDO6gY8sRX2cPZWALme43_hYe9u6Bgbxu/s1600/k%C3%A4%C3%A4rmeenliekit.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh0m9K4F40Zy3SQpFEQhLSWRxLIpse_d2qaOsmfT3UQBlglsDehus3nHQ1GdMjIfkt7LS1AdhfIVS853qjl8sxwS_itVWknFWfzOZ5J3S8yPx_XDO6gY8sRX2cPZWALme43_hYe9u6Bgbxu/s1600/k%C3%A4%C3%A4rmeenliekit.jpg" height="320" width="214" /></a></div>
<b>Erkka Leppänen & Hanna Matilainen</b> <b>(toim.)</b>: <i>Käärmeen liekit - suomalaisia lohikäärmetarinoita </i>(Osuuskumma)<br />
Joistakin kirjoista kuulemisen jälkeen minut valtaa heti innokas ja malttamaton odotus. Tämä kirja on yksi niistä. Kirja singahti lukulistalle nopeammin kuin ehdin sanoa lohikäärme. Lohikäärmeet ovat aina olleet yksi suosikkitaruolentojani ja tämä antologia kuulostaa vain niin loistavalta. Kirjailijakaartikin on hyvin lupaava, sillä se sisältää muun muassa J. S. Meresmaan, Anne Leinosen, Anni Nupposen, Magdalena Hain ja Jussi Katajalan. Varmasti muutkin kirjoittajat ovat taitavia, mutta edellämainittuihin olen ehtinyt tutustua jo jossakin muodossa ja tykästynyt kaikkiin.<br />
<br />
<b>Tapani Koivunen: </b><i>Amerikkalainen painajainen - Vuoteni USA:n vankiloissa</i> (Atena)<br />
Luin tänä syksynä Piper Kermanin kuvauksen vankila-ajastaan Yhdysvalloissa. Suomalaisen miehen kokemus samasta instituutiosta kiinnostaa.<br />
<u><b><span style="font-size: large;"></span></b></u><br />
<b>Johanna Holmström: </b><i>Sulje silmäs pienoinen</i> (Otava)<br />
Pidin Holmströmin aiemmasta <a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2013/07/johanna-holmstrom-itamaa.html"><i>Itämaa</i></a>-romaanista kovasti ja siksi uutuuskin täytynee lukea. Psykologiset trillerit ovat hyvin toteutettuina minulle erittäin mieleisiä. <br />
<u><b><span style="font-size: large;"></span></b></u><br />
<b>Sarah Waters: </b><i>Parempaa väkeä </i>(Tammi)<br />
<i><a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2013/03/sarah-waters-little-stranger.html">The Little Stranger</a></i> vakuutti ja olen kirjan lukemisesta lähtien halunnut tutustua Watersiin lisääkin. Ehkäpä seuraava Watersini on vaikkapa tämä <i>Parempaa väkeä. </i>Mielenkiintoani kirjaa kohtaan lisää se, että romaani sijoittuu 1920-luvulle.<br />
<br />
<b>Peter Høeg: </b><i>Susanin vaikutus</i> (Tammi)<br />
En ole lukenut Høegia, mutta jo <b>Kirjallinen retki Pohjoismaissa </b>-haasteen
vuoksi olisi oiva aika tutustua häneen. Lisäksi keväällä suomennettava
Høeg kuulostaa sellaiselta, että se on melkein pakko lukea.
Kirjassa Tanskaa uhkaa ekologinen katastrofi, ja katalogitekstin mukaan luvassa on monikerroksinen jännitysromaani, joka yhdistää trillerin ja perhedraaman. <br />
<br />
<b>Gillian Flynn: </b><i>Teräviä esineitä </i>(WSOY)<br />
Tosin
todennäköisesti luen tämänkin englanniksi aiempien Flynnin kirjojen
tavoin. Olen kuullut tätä kehuttavan jopa parhaaksi Flynniksi, joten
odotan tämän lukemista aika innoissani, vaikka <i>Dark Places </i>olikin pienoinen
pettymys.<br />
<br />
<b>John Green: </b><i>Arvoitus nimeltä Margo </i>(WSOY)<br />
John
Greeniä suomennetaan näköjään nyt oikein urakalla. Tästä on
tulossa kesällä elokuvakin ja ennen elokuvaa kirja ilmestyy myös
suomeksi. Dekkarimainen juoni päähenkilön kadonneesta rakkauden
kohteesta kiinnostaa jopa enemmän kuin viime vuoden lopulla suomennettu <i>Kaikki viimeiset sanat</i>. Englanninkielinen alkuteos onkin jo lainattuna kirjastosta.<br />
<br />
<b>Kristina Ohlsson: </b><i>Daavidintähdet </i>(WSOY)<br />
En
melko varmasti pääse viidenteen Fredrika Bergman -dekkariin asti vielä
toukokuussa, mutta laitan tämän ehdottomasti lukulistalle. Ensimmäinen
lukemani Ohlssonin dekkari (<a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2013/10/kristina-ohlsson-nukketalo.html"><i>Nukkekoti</i></a>) oli vain niin hyvä.<br />
<br />
<b>Riku Talvitie: </b><i>Tappava formaatti: Kuokkavieras </i>(keväällä)<br />
Vaikka Big Brother ei olekaan ihan minun juttuni, tämän kaltaisen ohjelman ympärille sijoittuva kidnappauskuvio kuulostaa varsin kiehtovalta.<br />
<br />
<u><b><span style="font-size: large;">Kesäkuu</span></b></u> <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXqm9ZO87QnsXyQqzXDgLP3OsXChZZAVfS7hamBdSnmlbtdagTWgr4MmE5x6iIL1rIzRKgb35vclUaNYukGpY0-fbAJ7f9Z4j0mTccpBsBVmRzGPUE7sSSS_vmHx_njj1wLz_QL0Oqy2kh/s1600/geekgirlkohellusta.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXqm9ZO87QnsXyQqzXDgLP3OsXChZZAVfS7hamBdSnmlbtdagTWgr4MmE5x6iIL1rIzRKgb35vclUaNYukGpY0-fbAJ7f9Z4j0mTccpBsBVmRzGPUE7sSSS_vmHx_njj1wLz_QL0Oqy2kh/s1600/geekgirlkohellusta.jpg" height="320" width="208" /></a></div>
<b>Johan Theorin: </b><i>Aarnivalkeat </i>(Tammi)<br />
<i><a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2013/10/johan-theorin-sankta-psykon-kasvatit.html">Sankta Psykon kasvatit</a> </i>vakuutti
minut siitä, että muutkin Theorinin kirjat kannattaa lukea.
Psykologisen jännityksen, kummitusjuttujen ja öölantilaisen
kerrontaperinteen yhdistäminen kuulostaa kiehtovalta.<br />
<br />
<b>Holly Smale: </b><i>Geek Girl - Kohellusta korkokengissä </i>(Tammi)<br />
<b>Geek Girl </b>-sarjan
toista osaa olenkin jo odottanut. <a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2013/08/holly-smale-geek-girl-matalalentoa.html">Ensimmäinen </a>oli varsin viihdyttävä ja
nopealukuinen. Olen iloinen, että tämä ilmestyy varsin sopiva
ajankohtanakin eli juuri kesän alussa. Uskon tämän olevan juuri sopivaa
kesälukemista.<br />
<br />
<b>Jacob Grey: </b><i>Varismiekka </i>(Tammi)<br />
Mietin,
laitanko tätä listalle, mutta en halua unohtaa tätä, joten listalle
tämä päätyy. Orpopoika Kraa asuu varisten kanssa ja osaa varisten
kieltä. Hän on myöskin feral eli ihminen, jolla on maaginen side
tiettyyn eläimeen. Jos vain ehdin, haluan tutustua tähänkin sarjaan.<br />
<br />
Lopuksi on vielä pakko mainita, että heinäkuussa ilmestyy <b>Ernest Clinen </b><i>Armada</i>, jota aloin odottaa innoissani <i><a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2015/01/ernest-cline-ready-player-one.html">Ready Player Onen</a></i> lukemisen jälkeen. Annamihttp://www.blogger.com/profile/09570418762419805964noreply@blogger.com12tag:blogger.com,1999:blog-8818880734294777783.post-70388177395821358302015-01-31T11:52:00.000+02:002016-03-05T11:14:14.994+02:00Paula Hawkins: The Girl on the Train<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjoSrL3hlFtwH1-_6ENgoivWOQAyusPFOgf48g0yTu4EkOYuLmzNWL6txSsIbMfCcxZlLMfMdZ1fqK0azfMN7t664QubZAHo8z73o4E8A3qSy5tEraWKlb4MLjCiwufQ9QHf-Y2kiqcnmC5/s1600/thegirlonthetrain.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjoSrL3hlFtwH1-_6ENgoivWOQAyusPFOgf48g0yTu4EkOYuLmzNWL6txSsIbMfCcxZlLMfMdZ1fqK0azfMN7t664QubZAHo8z73o4E8A3qSy5tEraWKlb4MLjCiwufQ9QHf-Y2kiqcnmC5/s1600/thegirlonthetrain.png" width="299" /></a></div>
<b><u>Paula Hawkins: The Girl on the Train</u></b> 2015 Doubleday 316 s. (ilmestynyt suomeksi nimellä <i>Nainen junassa</i>)<br />
<span style="font-size: x-small;">ostettu uutena<br /><i><span style="font-size: small;"> </span></i></span><br />
<span style="font-size: x-small;"><i><span style="font-size: small;">I don't have words </span></i></span><i>to describe what I felt that day, but now, sitting on the train, I am furious, nails digging into my palms, tears stinging my eyes. I feel a flash of intense anger. I feel as though something has been taken away from </i>me. <i>How could she? How could Jess do this? What is wrong with her? Look at the life they have, look how beautiful it is! I have never understood how people can blithely disregard the damage they do by following their hearts. Who was it said that following your heart is a good thing? It is pure egotism, a selfishness to conquer all. Hatred floods me. If I saw that woman now, if I saw Jess, I would spit in her face. I would scratch her eyes out.</i><br />
<i><br /></i>Rachel on menettänyt rakastamansa aviomiehen Tomin ja unelmakotinsa Annalle. Hänen elämänsä on muutenkin syöksynyt alamäkeä, sillä entisten terveellisten elämäntapojen sijaan hän on alkoholisoitunut ja työtön. Kämppäkaverilleen Rachel kuitenkin valehtelee käyvänsä edelleen töissä, ja sen takia hän lähtee joka aamu kotoaan ja ajaa junalla keskustaan. Junan ikkunasta hän seuraa muiden elämää, ja erityisen kiinnostunut hän on entisen kotinsa naapurissa asuvien Jessin ja Jasonin elämästä. Rachel ei tiedä Jessin ja Jasonin oikeita nimiä, mutta junan ikkunasta heidän yhteiselonsa vaikuttaa idylliseltä ja muistuttaa häntä hyvistä ajoista Tomin kanssa. Eräänä päivänä Rachel kuitenkin näkee Jessin suutelevan miestä, joka ei ole Jason, ja pian tämän jälkeen hän lukee lehdestä Jessin, jonka oikeaksi nimeksi osoittautuu Megan, katoamisesta. <br />
<br />
Luin kirjasta ylistystä Goodreadsista, ja koska takakansikin vaikutti todella lupaavalta, tilasin kirjan omakseni. <i><a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2013/04/gillian-flynn-gone-girl.html">Gone Girl</a> </i>-vertaus kuulosti hyvältä, mutta pelkäsin hieman kirjan alussa, että entä jos kirja onkin halpa <i>Gone Girl </i>-kopio. Onneksi olin väärässä.<br />
<br />
Tiesin kirjasta erään asian, joka ohjasi minut lukemaan kirjaa tietyllä tavalla, mutta silti moninaiset arvailuni osoittautuivat vääriksi. Pelkäsin arvaavani loppuratkaisun hyvissä ajoin, niin kuin kävi <b>S. J. Watsonin </b><i><a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2013/08/sj-watson-before-i-go-to-sleep.html">Before I Go to Sleep</a></i> -kirjan kanssa, mutta olin suuren osan kirjasta aivan väärillä raiteilla. Tosin arvasin loppukäänteen ennen kuin se suoranaisesti kerrottiin, mutta todennäköisesti se oli kirjailijan tarkoituskin. Tämä loppukäänteen ennalta-arvaaminen sai minut pitämään hieman taukoa ennen kuin luin kirjan loppuun, koska ajattelin, ettei kirjassa ole enää varmaan mitään kovin jännittävää. Varsinainen lopetus osoittautuikin melko hyytäväksi ja paransi lukukokemustani.<br />
<br />
Kirja ei kuitenkaan saanut minua aivan pauloihinsa. Ennen lukemista odotin, että en malttaisi laskea kirjaa käsistäni, mutta kirjan lukeminen pienissä pätkissä onnistuikin vallan mainiosti. <i>Gone Girliin </i>verrattuna kirjan jännite säilyy tasaisempana. <b>Hawkinsin</b> kirjassa ei ole samanlaista käännekohtaa, mutta alkupuoli ei myöskään ole niin hidas kuin Flynnin menestysromaanissa. Tästä huolimatta koin kirjan välillä junnaavan hieman paikallaan. Goodreadsissa kirjaa on sanottu melko nopeatempoiseksi, mutta en ole tästä aivan samaa mieltä. <br />
<br />
Odotan psykologisilta trillereiltä onnistunutta lukijan huijaamista, ja sitä minä kyllä sain. Kirja kerrotaan kolmen naisen näkökulmasta. Rachel ja Anna kertovat nykyhetken tapahtumista ja Meganin äänellä kerrotaan tapahtumista ennen hänen katoamistaan. Etenkin Rachel on vallan kiehtova kertoja. Hän kärsii mielessään olevista mustista aukoista, joten hän ei ole aina edes itse varma, mitä on tullut tehneeksi. Rachel tietää muistikatkojensa aikaisista tapahtumista vain sen, mitä muut kertovat hänelle. Poliisi ei usko Rachelia todistajana, koska alkoholiongelma ja epävakaus tekevät hänestä epäluotettavan. Siksi Rachelin on käännyttävä Meganin aviomiehen Scottin puoleen, jotta hänen kertomaansa kuunnellaan.<br />
<br />
<i>The Girl on the Train </i>on <b>Paula Hawkinsin</b> esikoisromaani. Muutamista moitteen aiheista huolimatta pidin kirjasta paljon, joten aion ehdottomasti lukea <b>Hawkinsin</b> muutkin kirjat, jos hän jatkaa kirjailijan uraansa. Kirjan kansiliepeessä puhutaan jo mahdollisesta elokuvasta, joten elokuvantekijät vaikuttavat nyt innostuneen psykologisten trillereiden filmatisoinnista. Mikäs siinä, <i><a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2014/10/elokuvissa-gone-girl.html">Gone Girl</a> </i>on ainakin hyvä myös elokuvana.<br />
<br />
Suosittelen kirjaa esimerkiksi <b>Gillian Flynnin</b> <i>Kiltin tytön </i>ja <b>S. J. Watsonin</b> <i>Kun suljen silmäni </i>-kirjan ystäville. Minun lukuelämykseni sijoittui kyseisten kirjojen välille. <i>Kiltistä tytöstä </i>pidin <b>Hawkinsin</b> kirjaa enemmän, kun taas <b>Watsonin</b> kirjasta pidin vähemmän kuin <i>The Girl on the Train </i>-trilleristä. Mahdollisesta suomennoksesta minulla ei ole tietoa. Ruotsiksi kirja ilmestynee huhtikuussa.Annamihttp://www.blogger.com/profile/09570418762419805964noreply@blogger.com12tag:blogger.com,1999:blog-8818880734294777783.post-38217529774250959402015-01-29T17:35:00.000+02:002015-01-30T12:07:23.250+02:00Synttärikirja-arvonnan voittajat ja kirjavinkkejä<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEr_dGbDL2MUZof1CWvJjLszfaGVLzP4DSVrwDkClcTvgVS-Q5zVtbX-0OQNhNIKeqqmEeneq5rteJ58jR6zdsbEEkD523tXm4k44MBJfwPtcdeBox-S5KX4E60Cs24YLDgJchyrM4sUK5/s1600/003.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEr_dGbDL2MUZof1CWvJjLszfaGVLzP4DSVrwDkClcTvgVS-Q5zVtbX-0OQNhNIKeqqmEeneq5rteJ58jR6zdsbEEkD523tXm4k44MBJfwPtcdeBox-S5KX4E60Cs24YLDgJchyrM4sUK5/s1600/003.JPG" height="400" width="225" /></a></div>
Viime viikolla blogini vietti kaksivuotissynttäreitään, ja juhlahumun kunniaksi järjestin kirja-arvonnan. Suoritin arvonnan <a href="https://www.random.org/">random.orgin</a> avustuksella. <br />
<br />
Ensimmäiseksi arvonnassa tuli <a href="http://1001kirjaajayksipienielama.blogspot.fi/">Marile</a>, toiseksi <a href="http://kirjaneidontornihuone.blogspot.fi/">Kirjaneito</a> ja kolmanneksi <a href="http://ellenlukee.blogspot.fi/">Ellen</a>. Voittajat saavat valita järjestyksessä <a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2015/01/olipa-kerran-kaksivuotias-kirjablogi.html">kirjan täällä olevasta listasta</a>. Toivon, että voittajat ottaisivat minuun mahdollisimman pian yhteyttä sähköpostitse (annaminunlukea (at) gmail.com) ja kertoisivat osoitteensa ja kirjavalintansa. Onnea voittajille!<br />
<br />
Kirja-arvonnan yhteydessä pyysin kommentoijia kertomaan, mikä oli heidän viime vuonna lukemistaan kirjoista paras. Tällainen kysymyshän on todella vaikea, mutta sain todella mielenkiintoisia vastauksia. Halusin koota vastauksissa mainituista kirjoista kirjavinkkilistan, jota muutkin voivat hyödyntää. Osa kirjoista tuli mainituiksi useampaan kertaan, ja olen laittanut niiden perään sulkuihin x2. Kiitos kaikille kommentoijille onnitteluista ja muistakin kauniista sanoista! Ne lämmittivät sydäntäni. On aina mukava kuulla, että täältä on saatu kirjavinkkejä ja blogistani pidetään.<br />
<br />
<b>Alice Munron </b>tuotanto<br />
<b>Tove Janssonin </b>kirjat ja hänestä kirjoitetut kirjat<br />
<b>Tove Jansson: </b><i>Kesäkirja</i><br />
<b>Justin Cronin</b>: <i>Ensimmäinen siirtokunta</i><br />
<b>George R. R. Martin: </b><i>Valtaistuinpeli</i><br />
<b>Haruki Murakamin </b><a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/search/label/Murakami%20Haruki">tuotanto</a><i> </i><br />
<b>Haruki Murakami: </b><i>Kafka rannalla</i><b> </b><br />
<b>Haruki Murakami: </b><i>1Q84</i><br />
<b>Bernard Beckett: </b><a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2013/01/bernard-beckett-genesis.html"><i>Genesis</i></a><br />
<b>Elizabeth Wein: </b><i>Code Name Verity</i><br />
<b>Laini Taylor: </b><i>Dreams of Gods & Monsters</i><b> </b><br />
<b>Neal Shusterman: </b><a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2013/03/neal-shusterman-unwind.html"><i>Unwind</i></a><br />
<b>Tommi Kinnunen: </b><i>Neljäntienristeys</i> (x2)<br />
<b>J. R. R. Tolkien: </b><i>Hobitti</i><br />
<i> </i><b>Joyce Carol Oates: </b><i>Blondi</i><b> </b><br />
<b>Kim Leine: </b><i>Ikuisuusvuonon profeetat </i>(x2)<br />
<b>NoViolet Bulawayo: </b><i>Me tarvitaan uudet nimet</i><br />
<b>Veronica Roth: </b><a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2013/08/veronica-roth-divergent.html"><i>Outolintu</i></a> (x2)<br />
<b>Maria Turtschaninoff: </b><i>Maresi </i>(x2) ja <i>Anache</i><b> </b><br />
<b>Siiri Enoranta: </b><i><a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2013/06/siiri-enoranta-nokkosvallankumous.html">Nokkosvallankumous</a> </i>(x2)<br />
<b>Veera Nieminen: </b><i>Avioliittosimulaattori</i><b> </b><br />
<b>Hugh Howey: </b><a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2014/03/hugh-howey-wool.html"><i>Siilo</i></a><br />
<b>Johanna Sinisalo: </b><i><a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2014/01/johanna-sinisalo-ennen-paivanlaskua-ei.html">Auringon ydin</a></i><b> </b><br />
<b>Magdalena Hai: </b><i>Susikuningatar</i><br />
<i> </i><b>Dmitri Gluhovski</b>: <i>Metro 2033</i><br />
<b>Jan Salminen: </b><i>Äidinmaa</i><b> </b><br />
<b>Jonna Ruuska: </b><i>Kuovin huuto</i><br />
<b>Margaret Mitchell: </b><i>Tuulen viemää </i>(x2)<br />
<b>Oscar Wilde: </b><i>Dorian Grayn muotokuva </i>(x2)<br />
<b>Robin Hobb: </b><i>Fool's Assassin</i><b> </b><br />
<b>George Orwell: </b><i><a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2013/05/george-orwell-1984.html">1984</a></i><b> </b><br />
<b>Hermann Hesse: </b><i>Siddhartha</i><br />
<b>Agatha Christie: </b><i>Ikiyö</i><b> </b><br />
<b>Victor Hugo: </b><i>Kurjat</i><b> </b><br />
<b>Anni Kytömäki: </b><i>Kultarinta </i>(x2)<br />
<b>Virginia Woolfin </b>kirjat<br />
<b>Katja Kettu: </b><i>Kätilö</i> (x2)<br />
<b>Dan Brown: </b><a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2013/06/dan-brown-inferno.html"><i>Inferno</i></a><br />
<b>Rainbow Rowell: </b><i>Fangirl</i><br />
<b>Cassandra Clare: </b><i>Clockwork Princess</i><br />
<b>Erik Axl Sund: Varistyttö</b>-trilogia<br />
<b>Sarah Winman: </b><i><a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2013/02/sarah-winman-when-god-was-rabbit.html">Kani nimeltä jumala</a></i><b> </b><br />
<b>Edmund de Waal: </b><i>Jänis jolla on meripihkanväriset silmät</i><br />
<b>Kate Atkinson: </b><a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2015/01/kate-atkinson-elama-elamalta.html"><i>Elämä elämältä </i></a><i> </i>(x2)<i> </i><br />
<b>Hannu-Pekka Björkman: </b><i>Välähdyksiä peilissä</i>Annamihttp://www.blogger.com/profile/09570418762419805964noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-8818880734294777783.post-36825648384031912792015-01-26T10:00:00.000+02:002015-01-26T10:00:06.370+02:00Blogistania-äänet<span style="font-size: large;"><b>Blogistanian Finlandia</b></span><br />
<br />
<b>3 PISTETTÄ: Jussi Valtonen: </b><a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2015/01/jussi-valtonen-he-eivat-tieda-mita.html"><i>He eivät tiedä mitä tekevät</i></a><br />
Kolmen
pisteen saajaa ei ollut vaikea valita. Luin viime vuonna aika vähän
kotimaista uutuuskirjallisuutta, mutta vaikka olisin lukenut sitä
enemmänkin, epäilen, että ykkönen olisi aivan sama. Kerrankin
Finlandia-voittaja kolahti ja lujaa.<br />
<br />
<b>2 PISTETTÄ: Petri Laine & Anne Leinonen: </b><i><a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2014/06/petri-laine-anne-leinonen-kuulen-laulun.html">Kuulen laulun kaukaisen</a> </i><br />
Luen aika harvoin novellikokoelmia, sillä novellien tarinat jättävät minut usein janoamaan pidempää kerrontamuotoa.<i> </i><b>Petri Laineen </b>ja <b>Anne Leinosen </b>novellit
toimivat kuitenkin hyvin lyhyinä kertomuksina. Osa kohosi
suosikeikseni, mutta kaikki novellit olivat hyviä. Tämä novellikokoelma on
täynnä mielenkiintoisia ideoita ja jännittävyyttä.<br />
<br />
<b>1 PISTE: Maritta Lintunen: </b><a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2015/01/maritta-lintunen-hulluruohola.html"><i>Hulluruohola</i></a><br />
Tätä kirjaa on vaikeaa luokitella tai verrata muihin. Se on täysin omanlaisena, ja hyvä niin. Lintunen osaa taitavasti luoda kirjaansa maagisen tunnelman liittämättä tarinaan mitään yliluonnollisia elementtejä. <br />
<br />
<span style="font-size: large;"><b>Blogistanian Globalia</b></span><br />
<br />
<b>3 PISTETTÄ: Parinoush Saniee</b>: <i><a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2014/04/parinoush-saniee-kohtalon-kirja.html">Kohtalon kirja</a></i><br />
Kirjoitin heti kirjan luettuani, että <i>Kohtalon kirja </i>jättää pysyvän jäljen mieleen ja sydämeen. Olin aivan oikeassa, sillä kirjan herättämät tunteet ovat vieläkin vahvasti muistissa, vaikka vierähtänyt lähes vuosi.<i> </i>Elin kirjan tarinassa vahvasti ja kiinnyin päähenkilöön. Toivoin koko kirjan ajan, että hänen kohtalonsa olisi onni. Sanieen kirja tarjosi todella vahvan lukuelämyksen, ja suosittelen sitä kaikille, jotka eivät kirjaa ole vielä lukeneet.<br />
<br />
<b>2 PISTETTÄ: Kate Atkinson: </b><i><a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2015/01/kate-atkinson-elama-elamalta.html">Elämä elämältä</a></i> <br />
Kirjan alkupuolen perusteella arvelin tämän saavan minulta eniten pisteitä, mutta loppupuoli ei tuntunut aivan niin vahvalta. Siitä huolimatta kerrontaratkaisu on todella onnistunut ja Atkinson onnistui pitämään langat käsissään ihailtavan hyvin. Kirja herätti minussa ajatuksia ja ihastusta ja tarjosi rikkaan ja upean lukuelämyksen.<br />
<br />
<b>1 PISTE: Pierre Lemaitre: </b><i><a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2015/01/pierre-lamaitre-nakemiin-taivaassa.html">Näkemiin taivaassa</a></i><br />
Jouduin miettimään, kumpi ansaitsee yhden pisteen enemmän: Lemaitren <i>Näkemiin taivaassa </i>vai Murakamin <i>Värittömän miehen vaellusvuodet</i>. Kirjojen tason välille oli vaikea tehdä eroa. Päädyin lopulta Lemaitren kirjaan, koska <i>Näkemiin taivaassa </i>teki minuun suuren vaikutuksen siitä huolimatta, että sotakirjallisuus ei yleensä kolahda. Se kertoo kirjan hyvyydestä jo paljon. Uusin Murakami on hyvä, mutta se jäi lukuelämyksenä hieman aiemmin lukemieni Murakamien varjoon. Siksi Lemaitre saa viimeisen Globaliassa jaossa olleen pisteen. En voi olla vielä lopuksi huomauttamatta, että on hieman erikoista, että tänä vuonna Globaliassa minulta saa pisteitä kaksi kirjaa, joissa sota on hyvin keskeisessä osassa. Olenhan monta kertaa sanonut, että sota kirjallisuuden aiheena ei ole minun juttuni.<br />
<br />
<span style="font-size: large;"><b>Blogistanian Kuopus</b><span style="font-size: small;"> </span></span><br />
<br />
Kuopus oli minulle tänä vuonna kaikkein vaikein kategoria, sillä olisin ihan helposti voinut antaa pisteitä ainakin kuudelle kirjalle. Huomasin jälleen, että luen aika paljon lanu-kirjallisuutta ja viime vuonna ilmestyi todella monta upeaa lasten- ja nuortenkirjaa, jotka ansaitsisivat kaiken mahdollisen huomion, mitä niille voin antaa. Pisteitä saaneiden lisäksi suosittelen lämpimästi Walliamsin <i><a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2014/03/blogien-lastenkirjaviikko-david.html">Herra Lemua</a></i>, Turtschaninoffin <i>Maresia</i>, Asherin <i><a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2014/11/jay-asher-thirteen-reasons-why.html">Kolmeatoista syytä</a>, </i>Kaarlelan <i><a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2014/05/tanja-kaarlela-menneen-talven-lumi.html">Menneen talven lunta</a></i>, Berryn <i>Kunnes kerron totuuden </i>-kirjaa ja Salla Simukan <a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/search/label/Simukka%20Salla">Lumikki-trilogiaa kokonaisuudessaan</a>.<br />
<br />
<b>3 PISTETTÄ: Jenna Kostet</b>: <i><a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2014/10/jenna-kostet-lautturi.html">Lautturi</a></i><br />
Kostetin esikoisromaani vakuutti kauniilla kielenkäytöllä ja tunnelmallaan. Vaikka luin paljon muitakin hyviä viime vuonna ilmestyneitä lanu-kirjoja, minun ei tarvinnut kauan miettiä, mikä kirja ansaitsee täydet kolme pistettä.<br />
<br />
<b>2 PISTETTÄ: Catherynne M. Valente</b>: <i><a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2014/05/catherynne-m-valente-tytto-joka-putosi.html">Tyttö joka putosi Satumaan alle ja juhli varjojen valtakunnassa</a></i><br />
Valente on kirjoittanut aivan ihanan sarjan. Olen ihastunut niin päähenkilöön Syyskuuhun kuin osuvasti nimettyyn Satumaahan. Valenten kerronta ja kieli ihastuttivat enkä malttaisi odottaa seuraavien kirjojen lukemista. Olisin rakastanut tätä varhaisnuorena ja sisäinen lapseni rakastui tähän näin aikuisenakin.<br />
<br />
<b>1 PISTE: Linnea Parkkonen: </b><a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2014/07/linnea-parkkonen-112-vihaan-itseani.html"><i>112 - vihaan itseäni</i></a><br />
Oli todella vaikeaa päättää, mikä kirja ansaitsee yhden pisteen. Olisin halunnut antaa myös Michelle Gagnonin <i><a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2014/05/michelle-gagnon-kukaan-ei-kaipaa-sinua.html">Kukaan ei kaipaa sinua</a></i> -kirjalle pisteitä, ja kamppailu Parkkosen ja Gagnonin välillä oli hyvin tasaväkinen.<i> </i>Loppujen lopuksi en voinut jättää viime vuoden viiltävintä lukukokemusta pisteittä. Vaikka teksti ei ollut aivan loppuun hiottua, kirja raapi sydämeni vereslihalle. Jos Parkkonen kirjoittaa nuorena näin, mitäköhän hänestä vielä tulee?<br />
<br />
<span style="font-size: large;"><b>Blogistanian Tieto</b></span><br />
<br />
<b>3 PISTETTÄ: Johan Egerkrans</b>: <i><a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2014/12/johan-egerkrans-pohjoismaiset.html">Pohjoismaiset taruolennot</a></i><br />
Mietin pitkään, kuuluuko tämä ennemminkin Kuopukseen kuin Tietoon, mutta päädyin siihen, että kirjassa on kuitenkin kyse uskomusperinteistä, joten kirja voidaan laskea tietokirjallisuudeksi. Niin on tehty myös kirjaston tietokannassa ja kustantajan sivuilla. Epäröintini johtui varmaankin siitä, miten kirjassa taruolennot kuvataan todellisiksi. Se on yksi syy, miksi pidän kirjasta niin paljon. Lukiessa on välillä mukava kuvitella, että maailmassa on muutakin kuin mihin nykyään yleensä uskotaan. Egerkrans osoittaa tuntevansa hyvin vanhan kansan uskomukset taruolennoista, ja kirjan kuvitus on silmiä hivelevän upeaa.<i> </i>Annamihttp://www.blogger.com/profile/09570418762419805964noreply@blogger.com12tag:blogger.com,1999:blog-8818880734294777783.post-85531623955426433202015-01-24T20:45:00.000+02:002015-01-26T09:14:12.160+02:00Kate Atkinson: Elämä elämältä<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRN_f0bzn19NFw7suEZinhzLqCCUhHTXYnyYz3cGXX9p8r46WwsdTXGQWO46xF1zEGRFy-LxRNsxZ-RuVjC6A4qoyk2y9zpg4gB298pEFP5xxMA-YdtP9oSYZJsVVwwfvtE_k4flDrwDj3/s1600/el%C3%A4m%C3%A4el%C3%A4m%C3%A4lt%C3%A4.png" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRN_f0bzn19NFw7suEZinhzLqCCUhHTXYnyYz3cGXX9p8r46WwsdTXGQWO46xF1zEGRFy-LxRNsxZ-RuVjC6A4qoyk2y9zpg4gB298pEFP5xxMA-YdtP9oSYZJsVVwwfvtE_k4flDrwDj3/s1600/el%C3%A4m%C3%A4el%C3%A4m%C3%A4lt%C3%A4.png" height="298" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kansi: Anders Carpelan</td></tr>
</tbody></table>
<u><b>Kate Atkinson: Elämä elämältä</b></u> 2014 (<i>Life after life</i> 2013) Schildts & Söderströms 595 s. suom. Kaisa Kattelus<br />
<span style="font-size: x-small;">ostettu uutena</span><br />
<i><br />Kaikki oli jotenkin tuttua. "Sitä sanotaan déjà-vuksi", Sylvie sanoi. "Mieli tekee tepposiaan. Mieli on pohjaton arvoitus." Ursula oli varma siitä, että hän muisti, millaista oli maata vauvana vaunuissa puun alla. "Ei", Sylvie sanoi, "ei kukaan voi muistaa mitään niin kaukaa", ja silti Ursula muisti lehdet, jotka lepattivat tuulessa kuin suuret vihreät kädet, ja hopeajäniksen, joka riippui vaunujen kuomusta ja pyöri hänen kasvojensa edessä. Sylvie huokaisi. "Sinulla on sitten vilkas mielikuvitus." Ursula ei tiennyt, oliko se kohteliaisuus, mutta oli totta, ettei hän useinkaan tiennyt, mikä oli todellista ja mikä ei. Entäs sitten kauhea pelko - pelottava kauhu - jota hän kantoi mukanaan. Pimeä maisema hänen sisällään. "Älä mietiskele sellaisia asioita", Sylvie sanoi terävästi, kun Ursula yritti selittää. "Ajattele iloisia ajatuksia."</i> <br />
<br />
Helmikuussa 1910 syntyy tyttövauva, joka kuolee hapen puutteeseen ennen kuin hänen elämänsä ehtii edes alkaa. Helmikuussa 1910 syntyy tyttövauva, joka jää eloon, koska lääkäri saapuu pelastamaan lapsen viime hetkellä. Näin alkaa Ursula Toddin elämä, joka on täynnä vaihtoehtoisia sattumuksia. Hän saattaa hukkua lapsena tai tulla rannalla maalanneen taiteilijan pelastamaksi. Elämien kuluessa tapahtumat alkavat tuntua hänestä tutuilta ja hän osaa aavistaa, mitkä teot johtavat ikävään lopputulemaan. <br />
<br />
<i>Elämä elämältä </i>ei tainnut kiinnittää huomiotani vielä katalogien selailuvaiheessa, mutta innostuneet bloggaukset vakuuttivat minut siitä, että kirja on luettava. <a href="http://lukuisa.blogspot.fi/2014/05/kate-atkinson-elama-elamalta.html">Lukuisan Lauran bloggauksen</a><i> </i>luettuani tiesin, että tämä on kirja on pakko lukea ja sen jälkeen en mitään bloggauksia kirjasta lukenutkaan, sillä en halunnut tietää kirjasta liikaa etukäteen. Lainasin kirjan syksyllä kirjastosta, mutta olin lukenut sitä vasta puoleenväliin, kun kirjan eräpäivä tuli ja se oli pakko palauttaa kirjastoon varauksien takia. Kirja tuntui niin hyvältä, että päätin hankkia kirjan itselleni. Kuitenkin kuukausia kului enkä ehtinyt palata kirjan pariin. Vuoden jo vaihduttua toiseksi päädyin lopulta aloittamaan kirjan uudelleen alusta. Se oli hyvä ratkaisu, sillä muuten kielen vaihtaminen kesken kaiken englannista suomeksi ja muistikuvien hämärtyminen alkupään tapahtumista olisivat voineet huonontaa lukuelämystä.<br />
<br />
Liisin kirjan ensimmäisen puolikkaan läpi, sillä tapahtumat palautuivat melko nopeasti mieleeni ja lisäksi alkuosan luvut ovat selvästi lyhyempiä kuin suurin osa loppupuolen luvuista. Luin kirjan toisella yrittämällä loppuun reilussa kahdessa päivässä, mikä oli melko nopea lukuvauhti, koska pariin viime päivään on mahtunut paljon muutakin. Puolenvälin jälkeen lukutahtini tosin hieman hidastui, sillä tapahtumissa ei tuntunut olevan aivan samaa tenhoa kuin kirjan alkupuolella. Todennäköisesti myös kerrontaratkaisun uutuudenviehätys alkoi haihtua ja sodan siirtyminen tarinan keskipisteeksi ei oikein vedonnut minuun. <br />
<br />
Kirjassa on selvästi samoja teemoja kuin <a href="http://www.imdb.com/title/tt0289879/">Perhosvaikutus-elokuvassa</a> (suosittelen katsomaan, jollei joku ole vielä sitä nähnyt). Minusta on varsin kiehtovaa miettiä sitä, miten pienet asiat voivat vaikuttaa elämän kulkuun. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Elämä voisi mennä ihan eri tavalla, jos jonkin valinnan olisi tehnyt toisin. Toisaalta tämä on hieman ahdistava ajatus, sillä valintoja on tehtävä ja niiden kaikkia seurauksia on mahdoton tietää etukäteen, mutta toisaalta se on lohduttavaakin. Itse olen päätynyt siihen, että menneitä valintoja ei kannata katua, koska elämäni ei ehkä olisi sellaista kuin se nyt on, jos olisin tehnyt toisin. Olisin voinut menettää paljon, jos en olisi tehnyt myös niitä huonoja valintoja. Loppujen lopuksi ne kuitenkin kasvattavat ja voivat tuoda elämään myös hyviä asioita. <br />
<i> </i><br />
Kirjassa on kerrontaratkaisun vuoksi väistämättä toistoa. Se ei onneksi alkanut puuduttaa, sillä Atkinson on varsin onnistuneesti kertonut samat tapahtumat hieman eri tavalla joka kerta. Tällaisen kirjan kirjoittaminen on vaatinut varmasti hyvin järjestelmällistä kirjoittajan työtä ja paljon muistiinpanoja. Jos lukijanakin meinasin välillä mennä sekaisin siitä, millä Ursulan elämiskerralla mikäkin asia on tapahtunut, kirjailijalle lankojen käsissä pitäminen on varmasti ollut moninkertaisesti haastavampaa. Mielestäni kirjan lukeminen melko nopeassa tahdissa oli toimiva ratkaisu senkin vuoksi, että muistin koko ajan hyvin, mitä kaikkea kirjassa on aiemmin tapahtunut. Jos olisin lukenut kirjaa lyhyissä pätkissä viikkojen ajan, elämät olisivat voineet mennä päässäni vieläkin sekaisammaksi sotkuksi.<br />
<br />
Pääasiassa pidin kerrontaratkaisua todella mielenkiintoisena, mutta huomasin kerronnan vaikuttavan siihen, miten vahvoja tunteita koin tapahtumista lukiessani. Jotkin kauhistuttavat tapahtumat eivät herättäneet niin suurta järkytystä ja surua kuin yleensä lukiessa, sillä tiesin, että kohta Ursula syntyy taas uudelleen. Tosin kirjassa on muutamia tapahtumaketjuja, jotka tuntuivat erityisen kauhistuttavilta siitäkin huolimatta, ettei kuolema ollut lopullista. Erityisesti yksi väkivaltaan liittyvä juonne Ursulan eräässä elämässä oli todella puistattava. Inhosin erästä kirjassa esiintynyttä henkilöä koko sydämestäni.<br />
<br />
<i>Elämä elämältä </i>on varsin mieleenpainuva kirja, ja olen iloinen siitä, että tulin hankkineeksi teoksen omaan hyllyyni. Tämä on varmasti kirja, joka kestää useammankin lukukerran.<br />
<br />
<a href="http://lemasquerouge.blogspot.fi/2014/09/kate-atkinson-elama-elamalta.html">Emilien</a> mieleen kirjan henkilöt jäivät kummittelemaan ja hänestä tuntui lukemisen jälkeen kuin hän olisi jättänyt perheen taakseen.<br />
<a href="http://kirjoihinkadonnut.blogspot.fi/2015/01/kate-atkinson-elama-elamalta.html">Aletheian</a> mukaan kirjassa on niin älykkään leikittelevä juoniratkaisu, ettei hän olisi millään halunnut kirjan loppuvan.<br />
<a href="http://taikakirjaimet.blogspot.fi/2013/12/kate-atkinson-life-after-life-elama.html">Raijan mielestä</a> kirjassa on jotain selittämättömän vetävää.<br />
<a href="https://tuijata.wordpress.com/2014/06/10/mahdolliset-maailmat/">Tuijata</a> soisi mahdollisimman monen kokevan <i>Elämä elämältä </i>haarautuvan tarinoinnin, sillä se viekoittelee järkeä ja tunnetta.<br />
<a href="http://luminenomena.blogspot.fi/2014/05/kate-atkinson-elama-elamalta.html">Katja</a> kehuu Atkinsonin kirjoittavan tarkkanäköisesti, älykkäästi ja liikoja selittelemättä.<br />
<a href="http://lukuisa.blogspot.fi/2014/05/kate-atkinson-elama-elamalta.html">Laura</a> toteaa, että itse tarina ei ole mitenkään mullistava vaan tarinaan tuovat jotakin uutta vaihtoehtoiset elämät ja erilaisella tavalla etenevä juoni.<br />
<i> </i>Annamihttp://www.blogger.com/profile/09570418762419805964noreply@blogger.com10tag:blogger.com,1999:blog-8818880734294777783.post-32446946505271618782015-01-22T10:17:00.001+02:002015-01-22T12:13:50.169+02:00Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEic2ggOaKjsl0_edIlli18eKSxU4MViDIPRJ7MynKIv9XBwPRsjzWxDyYNuFGX4VAA_tO9-S5FQKjLJxb9Lr3TvTQGkG1nYD6mV3IDhTwiUVIGmnuIfKbPP56subbsSM8Os-jKZecRj70jo/s1600/heeiv%C3%A4ttied%C3%A4.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEic2ggOaKjsl0_edIlli18eKSxU4MViDIPRJ7MynKIv9XBwPRsjzWxDyYNuFGX4VAA_tO9-S5FQKjLJxb9Lr3TvTQGkG1nYD6mV3IDhTwiUVIGmnuIfKbPP56subbsSM8Os-jKZecRj70jo/s1600/heeiv%C3%A4ttied%C3%A4.png" height="400" width="298" /></a></div>
<u><b>Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät</b></u> 2014 Tammi 557 s.<br />
<span style="font-size: x-small;">lainattu kirjastosta</span><br />
<br />
<span style="font-size: x-small;"><span style="font-size: small;"><b>"Sano aivan mitä haluat, mutta tässä asiassa on vain yksi, lopullinen totuus."</b><i> </i></span></span><br />
<br />
<span style="font-size: x-small;"><span style="font-size: small;"><i>Joen viskilasi oli jälleen tyhjä, vaikka hän oli vasta täyttänyt sen. Ulkona oli hämärtynyt. Kaikki muut olivat nukkumassa.<br />Sanomalehdessä oli sisäsivuilla julkaistu pieni uutinen, joka kertoi eläinoikeusaktivistien kiistelleen eläintutkijan kanssa. </i>Eläintutkijan.<i> Omasta mielestään hän tutki ihmisen näköjärjestelmää. Hänen ryhmässään jotkut tekivät kokeita terveillä koehenkilöillä, ihmisillä, mutta ketäs sellainen kiinnosti. Hänen ryhmänsä neljää tietokonemallintajaa, niitä, jotka nuorten kuvitelmissa pelastaisivat koko maailman, ei mainittu.<br />Ilmeisesti ei ollut mitään merkitystä, miten asiat oikeasti olivat. Vain se merkitsi, miltä ne näyttivät.<br />Jokainen sai ne näyttämään siltä, miltä halusi.</i></span></span><br />
<br />
Alina ja Joe tapasivat Italiassa olleessa konferenssissa. He rakastuvat ja Joe muuttaa Suomeen, jonne sopeutuminen ei olekaan kovin yksinkertaista. Alinan mielestä Joe panostaa perheeseen liian vähän ja etsii tieten tahtoen huonoja puolia työstään Helsingin yliopistossa ja uudesta asuinmaastaan. Alinan ja Joen epäonnistuneesta avioliitosta jää jäljelle yhteinen poika Samuel, joka jää Suomeen äitinsä kasvatettavaksi, kun Samuelin isä palaa takaisin Yhdysvaltoihin. Vuosien päästä kun Samuel on jo aikuinen, Alina soittaa entiselle miehelleen siitä, että heidän poikansa on Yhdysvalloissa. Samuelista on vuosien saatossa tullut eläinten oikeuksien puolustaja ja Joe pitää eläinkokeita välttämättöminä tutkimukselleen. <br />
<br />
Olen lukenut ennen Valtosen Finlandia-palkinnon voittanutta teosta ainoastaan kaksi Finlandia-voittajaa. Sofi Oksasen <i><a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2013/09/sofi-oksanen-puhdistus.html">Puhdistus</a> </i>ja Johanna Sinisalon <a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2014/01/johanna-sinisalo-ennen-paivanlaskua-ei.html"><i>Ennen päivänlaskua ei voi</i></a> olivat kumpikin minulle pienoisia pettymyksiä. Finlandian voittaa usein kirja, joka ei minua aiheensa puolesta kiinnosta, joten olen yleensä jättänyt palkitut kirjat muille lukijoille. Viime vuoden lopulla Finlandian sai kuitenkin kerrankin sen oloinen romaani, että en voinut jättää kirjaa lukematta. Olin kiinnostunut Valtosen kirjasta jo keväällä hieman katalogitekstin perusteella, mutta kirja oli unohtunut syksyn saapuessa. Kuitenkin mitä enemmän kirjasta kuulin, sitä enemmän se kuulosti minun jutultani. En joutunut pettymään vaan sain jopa enemmän kuin osasin odottaa. <br />
<br />
Etukäteen ajattelin saavani eläinkokeita tekevän isän ja eläinaktivistipojan näkemysten vastakkainasettelua. Sain, mitä odotinkin, mutta kirja on paljon muutakin. Samuelin vanhempien eron jälkeiset ongelmalliset välit leimaavat Alinan ja Joen pojan kasvua. Monessa muussakin kirjassa on tullut ilmi, miten pienet asiat vaikuttavat lopputulokseen. Jos Alina olisi suhtautunut pienen poikansa matkaan isänsä luokse suopeammin, olisiko Samuel välttynyt katkeruudelta isäänsä kohtaan? Nykyhetki ja mennyt vuorottelee kerronnassa, ja siksi syy-seuraussuhteita jää miettimään. Selittääkö mennyt nykyhetken?<br />
<br />
Kirja on runsas aiheiltaan ja kooltaan. Silti siinä ei ole mitään liikaa. <i>He eivät tiedä mitä tekevät </i>on kirja siitä, miten asiat eivät ole mustavalkoisia. Se on jännitysnäytelmä ja kritiikkiä nykyajan ilmiöitä kohtaan. Se kysyy, miksi ennakkoluulot voittavat terveen järjen käytön. Miksi on niin helppoa uskoa pahinta kanssaeläjistä? Se ei ole kuitenkaan liian osoitteleva ja provosoiva, vaan se herättää juuri sopivasti tunteita ja saa ajattelemaan. Luin kirjan loppuratkaisun kyyneleet silmissä.<br />
<br />
Vaikka kirja sijoittuu melkein meidän aikaamme, teknologian kehitys on mennyt vielä pidemmälle. Joen tytär Rebecca on iAm-laitteen lumoissa, ja muutkin pitävät sitä käänteentekevänä keksintönä. Kirjasta on luettavissa myös piikkejä medikalisaatiota kohtaan. Koulussakin tunnutaan ihannoivan sosiaalisen kanssakäymisen vaivattomuutta niin paljon, että siellä ollaan valmiita hyväksymään lääkitys niille oppilaille, joilta se ei suju täydellisesti. Rebeccan trendien perässä pysymisen ja suosittuna olemisen tarve on saanut hänet altistamaan elämänsä mainostauluksi.<br />
<br />
Minulle tämä on viime vuoden paras kotimainen. Tietenkin vielä voi tulla vastaan jokin tämän ylittänyt, mutta sellaisen teoksen olisi oltava huikea, sillä näin loistavaa teosta on vaikea ylittää. Huh, jo toinen kirja tässä kuussa, jonka jäljiltä olen häikäistynyt. <i>He eivät tiedä mitä tekevät </i>on runsas, upea ja puhutteleva teos.<br />
<br />
<a href="http://www.siina.fi/2015/01/he-eivat-tieda-mita-tekevat.html">Siinan</a> mielestä meillä alkaa olla jo riittävästi kirjallisuutta maamme sota-ajoista, mutta meillä ei todellakaan ole yhtään liikaa kirjallisuutta tämän kirjan teemoista.<br />
<a href="http://kirjasahkokayra.blogspot.fi/2015/01/he-eivat-tieda-mita-tekevat.html">Mai Laakso</a> kuvaa tätä kirjaksi, joka on hyvin yhteiskuntapainotteinen mutta johon on samalla saatu sisällytettyä perhetragedia, johon vaikuttavat monet eri tekijät.<br />
<a href="http://lueihminen.blogspot.fi/2014/12/he-eivat-tieda-mita-tekevat-jussi.html">Juhanin mukaan</a> kirja täytti täydellisesti sen, mikä hänen mielestään on kirjan tärkein tehtävä: avata uusia näkökulmia.<br />
<a href="http://1001kirjaajayksipienielama.blogspot.fi/2015/01/jussi-valtonen-he-eivat-tieda-mita.html">Marile</a> arvelee, että kirja on kaikista hänen lukemistaan kotimaisista kirjoista hengeltään kansainvälisin.<br />
<a href="http://readerwhydidimarryhim.blogspot.fi/2014/12/jussi-valtonen-he-eivat-tieda-mita.html">Omppu</a> jäi kirjaa lukiessaan kaipaamaan edes muutamaa suvantohetkeä, jolloin olisi pystynyt hengittämään huohottamatta.<br />
<a href="http://kirjallisia.blogspot.fi/2014/12/nykyajasta-ei-irtoa-kaunoa-mutta.html">Tomi Norha</a> hämmästeli ensin kirjan kerronnan arkisuutta mutta huomasi sitten kirjan suurimman ansion olevan se, että kirja kuvaa tätä päivää, nykyhetken ongelmia ja mahdollisuuksia.Annamihttp://www.blogger.com/profile/09570418762419805964noreply@blogger.com14tag:blogger.com,1999:blog-8818880734294777783.post-28132137619934298652015-01-20T10:00:00.000+02:002015-01-29T17:36:07.277+02:00Olipa kerran kaksivuotias kirjablogi<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjtzpYRSsCh1BU0r3jZdpxLX_cHmjTsuR8v3GblrQBj5RyOTAvS59FJHlaa4acThnPowXk_BpcBd0vCjNHmcp0LZ4nkgBnLbhN5U9V9DVPTPu4OVlmEC8OOxGZOpBP9JQ8qJPIUbF7gdFvm/s1600/005.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjtzpYRSsCh1BU0r3jZdpxLX_cHmjTsuR8v3GblrQBj5RyOTAvS59FJHlaa4acThnPowXk_BpcBd0vCjNHmcp0LZ4nkgBnLbhN5U9V9DVPTPu4OVlmEC8OOxGZOpBP9JQ8qJPIUbF7gdFvm/s1600/005.png" height="400" width="297" /></a></div>
Tänään on tullut kuluneeksi tasan kaksi vuotta siitä, kun kirjoitin ensimmäisen kirjabloggaukseni. On vaikea uskoa, että <b>Anna minun lukea enemmän </b>on jo kaksivuotias vakaita askeleita ottava blogi. Bloggaamisesta on tullut sen verran suuri osa elämääni, että uskon blogilleni karttuvan vielä monta ikävuotta. Blogini alkuaikoina en olisi osannut aavistaa, miten paljon uusia kokemuksia ja ihmisiä bloggaaminen tuo mukanaan. <br />
<br />
Kaksivuotissyntymäpäivä on mielestäni sopiva hetki listata blogiajan parhaita kirjoja. <a href="http://rakkaudestakirjoihin.blogspot.fi/2013/04/annikan-top-10.html">Annika</a> haastoi minut tekemään niin jo ensimmäisenä blogivuonna, mutta lupasin silloin palata haasteeseen myöhemmin. En ole tosiaankaan unohtanut haastetta, vaikka haastamisesta on kulunut aikaa. Nyt kun olen blogiaikana lukenut noin 250 kirjaa, blogiajan huiput ovat varsinaisia helmiä. Näitä listatessani huomasin, että ensimmäinen blogivuoteni oli vielä loistavampi kuin toinen. Vuoden 2013 aikana luin peräti kahdeksan listalle päätyneistä yhdestätoista teoksesta. Viime vuonna luin kaksi blogiaikani huippua ja tänä vuonna olen ehtinyt lukea jo yhden, vaikka vuosi on vasta alussa. Tämä vuosi onkin alkanut varsin lupaavasti. Ei viime vuosikaan ollut huono kirjallisesti, mutta tämä vuosi saattaa ylittää sen ja ehkä yltää jopa vuoden 2013 tasolle. Siltä minusta ainakin tällä hetkellä tuntuu. <br />
<b><br />Ernest Cline: </b><a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2015/01/ernest-cline-ready-player-one.html"><i>Ready Player One</i></a><b> </b><br />
<b>Haruki Murakami: </b><i>1Q84</i> (<a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2013/05/haruki-murakami-1q84-osat-1-ja-2.html">osat 1 ja 2</a> & <a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2014/01/haruki-murakami-1q84-osa-3.html">osa 3</a>)<br />
<b>Marisha Pessl: </b><a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2013/09/marisha-pessl-yonaytos.html"><i>Yönäytös</i></a><b> </b><br />
<b>Neal Shusterman: </b><a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2013/03/neal-shusterman-unwind.html"><i>Unwind</i></a><br />
<b>George Orwell: </b><a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2013/05/george-orwell-1984.html"><i>1984</i></a><b> </b><br />
<b>Leena Krohn: </b><a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2013/04/leena-krohn-hotel-sapiens-ja-muita.html"><i>Hotel Sapiens ja muita irrationaalisia kertomuksia</i></a><b> </b><br />
<b>Kazuo Ishiguro: </b><a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2013/04/kazuo-ishiguro-never-let-me-go.html"><i>Never Let Me Go</i></a><b> </b><br />
<b>Joyce Carol Oates: </b><a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2013/02/joyce-carol-oates-my-sister-my-love.html"><i>My Sister, My Love - The Intimate Story</i></a><b> </b><br />
<b>Bernard Beckett: </b><a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2013/01/bernard-beckett-genesis.html"><i>Genesis</i></a><b> </b>(ja <a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2014/03/bernard-beckett-genesis.html">2. lukukerta</a>)<br />
<b>Johan Egerkrans: </b><a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2014/12/johan-egerkrans-pohjoismaiset.html"><i>Pohjoismaiset taruolennot</i></a><br />
<b>Markus Zusak: </b><a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2014/04/markus-zusak-kirjavaras-kirjana-ja.html"><i>Kirjavaras</i></a><br />
<i><br /></i>
Suosittelen näitä kaikkia yhtätoista kirjaa todella lämpimästi!<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhKjVzWcByv4mMKRCG7Q6k4RXX1NjvDNFQrYMhCN4NYew9n45Udf9f6YebTpY8xNS7qqpJ1vWGjns8wFNXRernaCkaZf2YDbAEDWGdcO7hgECZONQZ0rF7TEY2d8jf2xCpGpY4Ck2O9M2UI/s1600/003.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhKjVzWcByv4mMKRCG7Q6k4RXX1NjvDNFQrYMhCN4NYew9n45Udf9f6YebTpY8xNS7qqpJ1vWGjns8wFNXRernaCkaZf2YDbAEDWGdcO7hgECZONQZ0rF7TEY2d8jf2xCpGpY4Ck2O9M2UI/s1600/003.JPG" height="320" width="180" /></a></div>
<i><br /></i>
Ensimmäisten blogisynttäreideni kunniaksi järjestin kirja-arvonnan ja jatkan perinnettä tänä vuonna.<br />
<br />
<b>Arvontaan osallistuvat <u>tiistaihin 27.1. klo 23.59 mennessä tätä bloggausta kommentoivat blogini rekisteröityneet lukijat</u>. Jos kommentoit, mutta et halua osallistua arvontaan, mainitse asiasta kommentissasi. HUOM! Tällä kertaa arvontaan eivät voi osallistua ihmiset, jotka eivät ole liittyneet lukijaraatiin. Kommentoimalla saa yhden arvan, ja lisäarpoja mahdollisesta linkittämisestä ym. ei ole tällä kertaa lainkaan jaossa. Kommentissa voisit kertoa, mikä oli viime vuonna lukemistasi kirjoista paras. </b> <br />
<br />
<b><u>Julkistan voittajat blogissani torstaina 29.1. illalla</u>. Voittajia on kolme, joista kukin saa valita palkinnokseen alla olevasta kirjalistasta yhden kirjan. Ensimmäinen voittaja saa valita ensin, toinen voittaja toisena ja kolmas voittaja kolmantena. Jos sinulla ei ole omaa blogia tai blogissasi näkyvillä yhteystietoja, laita kommenttiisi sähköpostiosoite, josta voin sinut tavoittaa, jos voitto osuu kohdalle. OSALLISTUMISAIKA ON PÄÄTTYNYT. KIITOS KAIKILLE OSALLISTUNEILLE JA MUILLEKIN ONNITTELIJOILLE! JULKISTAN VOITTAJAT TORSTAI-ILTANA.</b><br />
<br />
<b>Holly Smale: </b><i><a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2013/08/holly-smale-geek-girl-matalalentoa.html">Geek Girl - Matalalentoa mallitaivaalla</a></i><br />
<b>John Green: </b><a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2013/10/john-green-fault-in-our-stars.html"><i>Tähtiin kirjoitettu virhe</i></a><br />
<b>Michelle Gagnon: </b><a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2014/05/michelle-gagnon-kukaan-ei-kaipaa-sinua.html"><i>Kukaan ei kaipaa sinua</i></a><br />
<b>Kiera Cass: </b><a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2014/06/kiera-cass-selection.html"><i>The Selection</i></a><br />
<b>Grégoire Delacourt: </b><a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2014/02/gregoire-delacourt-katseenvangitsijat.html"><i>Katseenvangitsijat</i></a><br />
<b>Siina Tiuraniemi: </b><i>Kukkia Birgitalle</i><br />
<b>Laura Paloheimo: </b><i>Klaukkala</i><br />
<b>Kaarlela Tanja: </b><i><a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2014/05/tanja-kaarlela-menneen-talven-lumi.html">Menneen talven lumi</a> </i><br />
<b>Pekka Matilainen: </b><a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2013/07/pekka-matilainen-kupoli.html"><i>Kupoli</i></a><br />
<b>Theo Lawrence: </b><a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2014/02/theo-lawrence-salatun-voiman-kaupunki.html"><i>Salatun voiman kaupunki</i></a><br />
<b>Lotta-Liisa Joelsson: </b><i>Vivika</i><b> </b><br />
<b>Liane Moriarty: </b><a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2015/01/liane-moriarty-hyva-aviomies.html"><i>Hyvä aviomies</i></a><br />
<b>Liza Marklund: </b><i>Du gamla, du fria</i><br />
<b>José Rodriguez dos Santos: </b><i><a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2014/01/jose-rodriguez-dos-santos-einstein-koodi.html">Einstein-koodi</a></i><br />
<b>Merja Mäki: </b><a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2014/06/merja-maki-venesataman-tillinka.html"><i>Venesataman Tillinka & Vaaralliset vuoret</i></a>Annamihttp://www.blogger.com/profile/09570418762419805964noreply@blogger.com67tag:blogger.com,1999:blog-8818880734294777783.post-47548776651740572662015-01-19T15:08:00.000+02:002015-01-23T20:05:31.774+02:00Maritta Lintunen: Hulluruohola<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2bXtmbMFRZYkcKeXaYU8LM_FovHGt8_WGjMMlpNnrUuuljQ625OrRQx2aAxC1BMzhyA7tqrD1BGc-ieOCp1VbRPE89zzfHP2FJxh97ZhU2f_uLLdxbpKiWhMZBFpl29vPOCEnSAWZ2jSY/s1600/hulluruohola.png" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2bXtmbMFRZYkcKeXaYU8LM_FovHGt8_WGjMMlpNnrUuuljQ625OrRQx2aAxC1BMzhyA7tqrD1BGc-ieOCp1VbRPE89zzfHP2FJxh97ZhU2f_uLLdxbpKiWhMZBFpl29vPOCEnSAWZ2jSY/s1600/hulluruohola.png" height="400" width="299" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ulkoasu: Mika Wist</td></tr>
</tbody></table>
<u><b>Maritta Lintunen: Hulluruohola</b></u> 2014 WSOY 306 s.<br />
<span style="font-size: x-small;">lainattu kirjastosta</span><br />
<br />
<i>Palasin Suomeen aavistamatta mikä minua täällä odotti.<br />On hyvä, ettei ihminen osaa ennustaa tulevia - mitä hän niillä tiedoilla tekisi? Eihän hän ymmärrä edes omaa menneisyyttään. Tuon tietämättömyyden ansiosta tulin vetäistyksi maailmaan, jollaiseen kirjavaa kiertolaiselämää viettäneenäkään en ollut törmännyt.<br />Nuo kymmenen kuukautta syrjäisessä Hulluruoholassa, autioituneessa Riihen kylässä muuttivat elämäni.</i>"Ihminen on itselleen salaisuus loppuun asti."<i><br />Se väite tuli todistetuksi minulle perin pohjin.</i><br />
<br />
Sara on saapunut takaisin Suomeen ulkomailla vietettyjen vuosien jälkeen, ja Saran isoisän mielestä lapsenlapsi on liian päämäärätön ja kypsymätön. Sen vuoksi isoisä lupaa Saran puolesta, että tämä ottaa huolehdittavakseen asuntolan, jossa asuu yhteiskuntaan sopeutumattomia yksilöitä. Hulluruoholan asukkaat eivät ole mieleltään sairaita, mutta he poikkeavat muista ihmisistä sen verran, että heitä karsastetaan eikä heillä ole mahdollisuutta sopeutua yhteiskunnan odotuksiin. Sara huomaa sopivansa Hulluruoholan asukkaiden keskuuteen yllättävän hyvin.<br />
<br />
Kirjakatalogissa kirja kiinnitti huomioni etenkin erikoisella nimellään
ja kiehtovalla kansikuvallaan. Vaikka kuvauskin oli kiinnostava, kirja
ei olisi ehkä ilman ulkoasuaan jäänyt mieleen niin vahvasti, että se
tuli luetuksi, koska uutuuskirjoja ilmestyi syksyllä niin paljon, etten
mitenkään ehtinyt lukea kaikkia, jotka olisin halunnut.<br />
<br />
<i>Sara Järä</i> <i>on keskenkasvuinen luikuri, joka karkaa paikalta heti kun tulee ongelmia. [...] Kun Saran äiti kolme vuotta sitten kuoli, hälytyskellot alkoivat soida korvissani. Neljääkymmentä lähentelevä vanhapiika (jonka viinihuuruinen äiti kiipeää suolapurkkia kurottaessaan laholle keittiöjakkaralle sillä seurauksella, että kaatuu metrin korkeudelta ja lyö takaraivonsa tarjoiluvaunun kulmaan menettäen ensin tajuntansa, sitten henkensä) hoiti surutyön nakkaamalla repun selkään ja lähtemällä moneksi vuodeksi ulkomaille.</i><br />
<br />
Saran isoisän käsitys lapsenlapsestaan ei ole kovin imarteleva. Isoisä ei edes yritä ymmärtää Saran aivoituksia ja syitä toimintansa takana. Vaikka Sara käsittelee surua omalla tavallaan, se ei tee Sarasta kylmää ja sydämetöntä ihmistä. Kirjassa näytetään sekä Saran että isoisän näkemykset tilanteesta, jotka ovat aluksi melko vastakkaisia. Lisäksi osa luvuista on Tukholmassa asuvalta Eelis Selanderilta Saralle tulleita sähköposteja. Eelis Selander on alunperin keksinyt idean asuntolasta ihmisille, jotka eivät ole mieleltään sairaita mutta poikkeavat sosiaalisista normeista. <br />
<br />
<i>Isoisän mielestä elin kelvotonta kulkurielämää. Tiesin, että se oli läpeensä suunnittelematonta niin työn, talouden kuin miestenkin osalta - halusin olla vaeltelija, joka ei pohdi mitä on kenellekin velkaa.</i><br />
<br />
Sara ei ole löytänyt kotia ja rakkaita vaikka on käynyt monessa paikassa ja tavannut paljon ihmisiä. Yllättäen Hulluruohola alkaa tuntua kodilta, ja asukkaista etenkin Matias Pohjola tekee Saraan lähtemättömän vaikutuksen. Ehkä isoisän idea ei ollutkaan niin pähkähullu, miltä se Sarasta ensin vaikutti.<br />
<br />
Harmaasta massasta poikkeavat ihmiset eivät ole mitään kummajaisia vaan ihmisiä iloineen ja suruineen. Yhteiskunnan odotukset ovat usein aivan kohtuuttomia ja liian joustamattomia. Niihin on yksinkertaisempi sopeutua kuin poiketa niistä, mutta kaikkien ihmisten mieli ei mukaudu niiden noudattamiseen. Miksi asiat olisi aina tehtävä samalla tavalla ja "vääränlaista" käyttäytymistä ei hyväksytä?<br />
<br />
<i>Hulluruohola </i>on erikoinen kirja. Tavallaan kirja on täysin realistinen eikä sisällä mitään fantastisia elementtejä, mutta silti koko kirjan ajan mukana on vire, joka ei ole aivan tästä todellisuudesta. En muista aiemmin lukeneeni mitään <i>Hulluruoholan </i>tapaista ja kirja jää mieleeni hyvänä ja omanlaisenaan lukukokemuksena.<br />
<br />
<b>Muualla: </b><a href="http://ullankirjat.blogspot.fi/2014/09/kun-kirjasta-pitaa-hulluruohola.html">Ullan luetut kirjat</a>, <a href="http://rakkaudestakirjoihin.blogspot.fi/2014/11/maritta-lintunen-hulluruohola.html">Rakkaudesta kirjoihin</a>, <a href="http://bookingitsomemore.blogspot.fi/2014/11/maritta-lintunen-hulluruohola.html">Booking it some more</a>, <a href="http://aikani-kuluksi.blogspot.fi/2014/11/maritta-lintunen-hulluruohola.html">Aikani kuluksi</a>, <a href="http://kirjoista.vuodatus.net/lue/2014/09/hulluruoholassa">Periaatteessa kirjoista</a>, <a href="http://lukupino.blogspot.fi/2014/10/hulluruohola.html">Lukupino</a>, <a href="http://jakaikkeamuuta.blogspot.fi/2014/11/hulluruohola.html">Ja kaikkea muuta</a>, <a href="http://kristankirjat.blogspot.fi/2014/10/100-000-rikki-seka-vierailu.html">Lukutoukan kulttuuriblogi</a>, <a href="https://tuijata.wordpress.com/lukemani-2015/">Tuijata. Kulttuuripohdintoja </a> ja <a href="https://annelinkirjoissa.wordpress.com/2015/01/17/maritta-lintunen-hulluruohola/">Annelin kirjoissa</a>Annamihttp://www.blogger.com/profile/09570418762419805964noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-8818880734294777783.post-9450130707643548602015-01-14T10:00:00.000+02:002015-01-14T19:55:56.909+02:00Rachel Hawkins: Hex Hall<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhB2hFDX7JJylC6ZtCs6g4hU2vGesOPXG9NLywlvTnPxtFMUGlfyGqqzyzaMOJTP2TRIy88s2Q8Bpn0uceqgC35HrKZ5dMcVx6IhTVR1m9QdJ1KpRdlnGve_VNNDE2IYEQEvWBocngkICcK/s1600/hexhall.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhB2hFDX7JJylC6ZtCs6g4hU2vGesOPXG9NLywlvTnPxtFMUGlfyGqqzyzaMOJTP2TRIy88s2Q8Bpn0uceqgC35HrKZ5dMcVx6IhTVR1m9QdJ1KpRdlnGve_VNNDE2IYEQEvWBocngkICcK/s1600/hexhall.png" height="400" width="298" /></a></div>
<u><b>Rachel Hawkins: Hex Hall</b></u> 2010 Simon and Schuster 323 s.<br />
<span style="font-size: x-small;">lainattu kirjastosta</span><br />
<br />
<span style="font-size: x-small;"><span style="font-size: small;">The purpose of Hecate Hall is to protect and instruct shapeshifter, witch, and fae children who have risked exposure of their abilities, and therefore imperiled Prodigium society as a whole.<br /><i>"I still don't see how helping one girl find a date </i>imperiled <i>other witches," I said, squinting at my mom as we reached into the trunk for my stuff. The thought had been bugging me since the first time I'd read the brochure, but I hadn't had a chance to bring it up. Mom had spent most of the flight pretending to be asleep, probably to avoid looking at my sullen expression.<br />"It wasn't just that one girl, Soph, and you know it. It was that boy with the broken arm in Delaware, and that teacher you tried to make forget about a test in Arizona..."<br />"He got his memory back eventually," I said. "Well, most of it."</i></span></span><br />
<br />
<span style="font-size: x-small;"><span style="font-size: small;">Sophie on 16-vuotias tyttö, jonka äiti on ihminen ja isä velho. Syntyperä on tehnyt Sophien nuoruudesta tavallista vaikeampaa, sillä hänellä on ollut taipumusta käyttää taikavoimiaan väärässä paikassa väärään aikaan. Kun Sophie tekee liian voimalliseksi osoittautuvan rakkausloitsun, hänet lähetetään Hecate-kouluun, joka on tarkoitettu sääntöjä rikkoneille muodonmuuttajille, keijuille ja noidille. Jo noitavainot osoittivat, etteivät tavalliset ihmiset ymmärrä yliluonnollisia olentoja, joten yliluonnollisten olentojen on opittava pitämään todellinen luontonsa salassa. Uuteenkaan koulun sopeutuminen ei ole kovin helppoa. Sophie ystävystyy koulun ainoan vampyyrin kanssa, jota epäillään koulussa tapahtuneesta ja selvittämättä jääneestä kuolemantapauksesta. Kun Sophie ei suostu liittymään kolmen muun noidan muodostamaan lahkoon, hän saa voimakkaita vihollisia. Kaiken kukkuraksi yhdellä Sophien uusista vihollisista on Sophien kiinnostuksen herättävä poikaystävä nimeltään Archer.<i> </i></span></span><br />
<br />
Kuulin <i>Hex Hallista </i>jonkun kirjavloggaajan ansiosta, ja koulumaailman ja taikuuden yhdistäminen herättivät mielenkiintoni. Kenellekään ei taida olla kovin vaikeaa arvata, mikä sarja minulle tuli mieleen ensimmäisenä. Pelkäsin hieman, että kyseessä on Harry Potter -kopio, joka himmenee alkuperäiseen verratessa. Joitakin samoja piirteitä kirjassa tietenkin on, ja niihin kiinnitin huomiota, mutta kirja on juuri sopivan erilainen ja omanlaisensa, jotta se ei olisi koko lukuhetkeä vain kilpaillut mielessäni Potteria vastaan. Sellainen taisto olisi ollut tuhoontuomittu. Potterin lisäksi kirja muistuttaa hyvin etäisesti <b>Mean Girls </b>-elokuvaa, mutta ainakin minusta kirja on paljon kiinnostavampi kuin kyseinen elokuva.<br />
<br />
Varsinaista koulupäivien kuvausta kirja sisältää loppujen lopuksi aika vähän, mutta kerrankin se ei edes häirinnyt kovin paljoa. Olen melkein luovuttanut toivoni paranormaali romantiikka -genren kanssa enkä ole sitä vähään aikaan lainkaan lukenut. En jaksanut enää toisiaan toistavia ja kliseisiä juonikuvioita ja epäuskottavia romansseja sellaisten henkilöiden välillä, joiden kohtalosta en välittänyt tippaakaan. <i>Hex Hall </i>ei ole mielestäni aivan tyylipuhdasta paranormaalia romantiikkaa, sillä kirjassa on paljon muutakin. Romanttinen juonikin on kerrankin hyvin rakennettu ja rakkaus ei syttynyt liian nopeasti. Kirja on ehdottomasti parasta paranormaalia romantiikkaa, mitä olen lukenut pitkään aikaan. <br />
<br />
Sophie rypee kirjan alkupuolella itsesäälissä. Hänen mielestään on epäoikeudenmukaista, miten hän ei tiedä mitään noitien maailmasta ja on Hex Hallissakin ulkopuolinen. Pidin Sophiesta kuitenkin ihan alusta lähtien ja kirjan edetessä tykästyin häneen vain lisää. Lopun paljastusten jälkeen odotan todella jännittyneenä, mitä Sophielle tapahtuu seuraavissa kirjoissa.<br />
<br />
En malttanut laskea kirjaa käsistäni kovin montaa kertaa, sillä halusin koko ajan tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Varsinkin lopussa en yhtään arvannut tulevia juonenkäänteitä, ja luulin pari kertaa loppuhuipennuksen jo tulleen ennen kuin huomasin olleeni väärässä. Kirja jätti janoamaan lisää, ja toivon todella, että kirjasto hankkii muutkin osat kokoelmaansa. Laitoin kirjastolle nimittäin hankintaehdotuksen jatko-osista, koska kirjaston hyllystä löytyi vain tämä sarjan aloitusosa.<br />
<br />
Huomasin, että Rachel Hawkins on kirjoittanut myös Booktube-kanavilla hehkutetun <i>Rebel Bellen</i>. Kirja on ollut minulla ehkä-lukulistalla, mutta nyt kun tykästyin Rachel Hawkinsiin,<i> Rebel Bellekin </i>alkoi kiinnostaa entistä enemmän.<br />
<br />
<b>Hex Hall -trilogia</b><br />
<br />
<i>Hex Hall </i>(2010)<br />
<i>Demonglass </i>(2011)<br />
<i>Spell Bound</i> (2012)Annamihttp://www.blogger.com/profile/09570418762419805964noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-8818880734294777783.post-59224720742355724912015-01-12T10:00:00.000+02:002015-01-12T10:00:01.116+02:00Risto Isomäki: Kurganin varjot<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg28mBekjf8Jc4EmmoeQrC60JyMw7krPpBSaDeoVOiXQc4qLnR3-m6AMGqo6AJ5UjkcY0Qqj_gvufWtKzoRMzE1NyKcXrraZGhUE0xkOXXQ_n1kgDK-2jqC-f9k6KkhqBdmptLbiPtOMmC8/s1600/kurganinvarjot.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg28mBekjf8Jc4EmmoeQrC60JyMw7krPpBSaDeoVOiXQc4qLnR3-m6AMGqo6AJ5UjkcY0Qqj_gvufWtKzoRMzE1NyKcXrraZGhUE0xkOXXQ_n1kgDK-2jqC-f9k6KkhqBdmptLbiPtOMmC8/s1600/kurganinvarjot.jpg" height="400" width="253" /></a></div>
<b><u>Risto Isomäki: Kurganin varjot</u></b> 2014 Tammi<b><u></u> </b>341 s.<br />
<span style="font-size: x-small;">lainattu kirjastosta</span><br />
<br />
<span style="font-size: x-small;"><i><span style="font-size: small;">Hetkeä myöhemmin kalastusalus oli hänen edessään. Juri taittoi alaspäin ja nosti jalkansa pystyyn. Hän putosi pari kolme metriä suoraan alas. Sitten hän kääntyi vaakasuoraan asentoon ja ui kalastusaluksen alle.<br />Hän näki heti sen, mitä oli pelännyt näkevänsä.<br />Kalastusaluksen pohja ei ollut enää vaaleansininen. Se oli muuttunut tummanpuhuvan mustaksi.<br />Callaon maalari.<br />No voi saatana, ajatteli Juri. No voi saatanan saatanan saatana.<br />Hän ui lähemmäs ja silitti Mriyan pohjaa kämmenellään.<br />Maalin pinta oli rosoinen, ja kun hän rapsutti pohjaa, maalia irtosi ja puinen pinta tuli näkyviin. Mustan kerroksen alla ei siis ollut sinistä maalia! Hän potkaisi räpylöillään ja kiersi aluksen ympäri. Musta pinta oli ehjä, vesirajaan asti. Missään ei näkynyt ainoatakaan vaaleansinisen maalin läiskää. Se ei tiennyt hyvää. Se oli todella huono juttu.</span></i></span><br />
<br />
<span style="font-size: x-small;"><span style="font-size: small;">Alex on tutkimusryhmän kanssa tutkimassa muinaisia kurganeja. Hän on vakuuttunut siitä, että alueella on koskematon hautakumpu, jota kukaan ei ole vielä löytänyt. Alexin vaimo Irina on miehensä seurana, kunnes hän saa viestin, joka saa hänet jättämään miehensä ja lähtemään Mustallemerelle. Ihmiskuntaa saattaa lähestyä tuhoisa ekokatastrofi.</span><i><span style="font-size: small;"> </span></i></span><br />
<br />
<span style="font-size: x-small;"><span style="font-size: small;">En ole aiemmin lukenut Risto Isomäkeä, vaikka kehuttu ja <b>Tähtivaeltaja</b>-palkinnon saanut <i>Sarasvatin hiekkaa </i>on ollut lukulistallani jo jonkin aikaa. Kun Isomäeltä ilmestyi syksyllä mielenkiintoisen kuuloinen uusi kirja, päätin lukea sen ensimmäisenä. Kirja ei ollut minulle aivan täydellinen lukuelämys, mutta pikkupuutteistaan huolimatta pidän Isomäkeä jo yhden kirjan perusteella suomalaisen tieteiskirjallisuuden kärkijoukkoon kuuluvana nimenä. </span></span><br />
<br />
<span style="font-size: x-small;"><span style="font-size: small;">Kirjailija on selvästi perehtynyt aiheisiin, joista kirjoittaa. Kun uhkaskenaariot on luotu kiinnostaviksi ja pelottavan mahdollisiksi, kirja on dystopisen kirjallisuuden ystävälle herkkua. Monen asian pitäisi mennä juuri katastrofille sopivalla tavalla väärin, mutta Isomäen maalaama kauhukuva ei ole aivan mahdoton - valitettavasti. </span></span><br />
<br />
<span style="font-size: x-small;"><span style="font-size: small;">Hieman ohuiksi jääneet hahmot on yksi kirjan suurimmista puutteista. Välillä minusta tuntui, etten täysin ymmärtänyt henkilöiden motiiveja, ja etenkin Irinan käytös vaikutti välillä hieman hämmentävältä. Kirjan ihmissuhdedraama on mielestäni aivan tarpeeton eikä herättänyt minussa paljonkaan tunteita varmaankin juuri siksi, että kirjailija ei onnistunut saamaan henkilöitä lihaksi ja vereksi. </span><i><span style="font-size: small;"> </span></i></span><br />
<br />
<span style="font-size: x-small;"><span style="font-size: small;">Pääasiassa pidin Isomäen kirjoitustyylistä, vaikka usean luvun päättäneet juonikoukut tuntuivat hieman turhilta. Juonikoukut tekevät lukemisesta nopeatempoista, mutta pidän enemmän siitä, kun kirjailija pitää jännitettä vireillä muilla tavoin.</span></span><br />
<span style="font-size: x-small;"><span style="font-size: small;"><br /><i>Kurganin varjot </i>sai minut vakuuttumaan Isomäen kirjailijan taidoista ja aion ehdottomasti perehtyä hänen tuotantoonsa lisää. Jotenkin aavistelen, että hänen aiemmasta tuotannostaan voi löytyä vieläkin kirkkaampia helmiä kuin tämä.<br /><br />Osallistun kirjalla <a href="http://sheferijm.vuodatus.net/lue/2015/01/idan-pikajuna-kirjallisuushaaste">Idän pikajuna -haasteeseen</a> ja kuittaan Varnan käydyksi siksi, että Mustameri hyväksytään kohdan suoritukseksi.</span></span><br />
<br />
<b>Muualla: </b><a href="http://mummomatkalla.blogspot.fi/2014/09/kurganin-varjot-ex-libris.html">Mummo matkalla</a>, <a href="http://kirjapolkuni.blogspot.fi/2014/12/risto-isomaki-kurganin-varjot.html">Kirjapolkuni</a>, <a href="http://kirjabrunssi.blogspot.fi/2014/11/risto-isomaki-kurganin-varjot.html">Kirjabrunssi</a>, <a href="http://kirsinkirjanurkka.blogspot.fi/2014/12/risto-isomaki-kurganin-varjot.html">Kirsin kirjanurkka</a>, <a href="http://bookingitsomemore.blogspot.fi/2014/11/risto-isomaki-kurganin-varjot.html">Booking it some more</a>, <a href="http://iltaluvut.blogspot.fi/2014/10/risto-isomaki-kurganin-varjot-tammi.html">Iltaluvut</a>, <a href="https://leenamarja.wordpress.com/2014/10/13/elementtien-armoilla/">Kirjakertomuksia</a> ja <a href="http://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/kurganin-varjot/">Kirjavinkit</a>Annamihttp://www.blogger.com/profile/09570418762419805964noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-8818880734294777783.post-37871952748532154932015-01-09T18:27:00.000+02:002015-01-10T17:19:15.591+02:00Pierre Lemaitre: Näkemiin taivaassa<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjbryNrlh37jOeAdLR_pTN-0dIV-gEARaEkvZOJfEZXOCsqvwQ890KKFKzrKIm4xxO5P_UU1FC9g3xZ5rZ6oBI8154LIVAVdrH4nMjDuX-p0hI_nTSFYFDh5llUNwbDUjUpI_iuCIY_NKg6/s1600/1090_l_nakemiin_taivaassa_240.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjbryNrlh37jOeAdLR_pTN-0dIV-gEARaEkvZOJfEZXOCsqvwQ890KKFKzrKIm4xxO5P_UU1FC9g3xZ5rZ6oBI8154LIVAVdrH4nMjDuX-p0hI_nTSFYFDh5llUNwbDUjUpI_iuCIY_NKg6/s1600/1090_l_nakemiin_taivaassa_240.jpg" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kansi: Taittopalvelu Yliveto Oy</td></tr>
</tbody></table>
<u><b>Pierre Lemaitre: Näkemiin taivaassa</b></u> 2014 (<i>Au revoir là-haut</i> 2013) Minerva 543 s. suom. Sirkka Aulanko<br />
<span style="font-size: x-small;">lainattu kirjastosta</span><br />
<br />
<span style="font-size: x-small;"><i><span style="font-size: small;">Édouard Péricourt kuului onnen suosikkeihin.<br />Hänen käymissään kouluissa kaikki olivat samanlaisia kuin hän, rikkaiden poikia, joille ei voinut tapahtua mitään pahaa; he syntyivät maailmaan täynnä itsestäänselvyyksiä ja itseluottamusta, joka oli kerääntynyt lukemattomien heitä edeltäneiden vauraiden sukupolvien aikana. Édouardin tilanne oli sikäli muita huonompi, että hän oli päälle päätteeksi vielä onnekas. Ihminen voi saada anteeksi niin rikkauden kuin lahjakkuuden, mutta ei onnekkuutta, se on turhan epäreilua.<br />Oikeastaan hänen onnekkuutensa oli ennen muuta hyvää itsesäilytysvaistoa. Kun vaara oli suuri ja tilanne alkoi näyttää uhkaavalta, jokin varoitti häntä, hänellä oli sellaiset tuntosarvet, ja sitten hän teki parhaansa selviytyäkseen pelkällä säikähdyksellä. Kun nyt tänä marraskuun toisena päivänä vuonna 1918 näkee Édouard Péricourtin vääntelehtivän mutaisessa maassa toinen jalka tohjona, saattaa tietysti ihmetellä, onko hänen onnensa ehtynyt ja vieläpä kääntynyt vastaiseksi. Mutta ei asia sentään niin ole, ei aivan, sillä hän saa pitää jalkansa. Hän tulee ontumaan koko loppuikänsä mutta kahdella jalalla.</span></i></span><br />
<br />
<span style="font-size: x-small;"><span style="font-size: small;">Albert Maillard ja Édouard Péricourtin elämät yhdistyvät ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheessa yllättäen, kun Édouard pelastaa Albertin hengen. Albert jää Édouardille kiitollisuuden velkaan ja hoivaa pahoin loukkaantunutta sotatoveriaan. Kun Édouard ei halua palata kotiin, Albert ryhtyy uskaliaaseen yritykseen, joka voi paljastuessaan olla kohtalokas kummallekin nuorukaiselle. Sota on jättänyt kumpaankin nuorukaiseen jälkensä. Albertin arvet eivät vain ole niin näkyviä kuin Édouardin. <br /><br />Pierre Lemaitre oli minulle ennestään tuntematon kirjailija. Ilmeisesti <i>Näkemiin taivaassa </i>onkin ensimmäinen häneltä suomennettu romaani. Hän on tullut aiemmin tunnetuksi lähinnä dekkarikirjailijana. Vaikka <i>Näkemiin taivaassa </i>-teoksessa on oma jännityksensä, se ei varsinaisesti ole kuitenkaan dekkari. Lemaitre on palkittu kirjasta arvostetulla Goncourt-palkinnolla, joka myönnetään vuoden parhaan ja omaperäisimmän proosateoksen kirjoittajalle. Palkinnon ovat saaneet muun muassa Simone de Beauvoir, Marguerite Duras, Marcel Proust ja viime vuonna kirjallisuuden Nobelilla palkittu Patrick Modiano.</span></span><br />
<br />
<span style="font-size: x-small;"><span style="font-size: small;">En usein lue sota-aikaan sijoittuvaa kirjallisuutta. Tämäkään kirja ei herättänyt mielenkiintoani ennen kuin luin erään bloggaajan arvion (EDIT: sen jälkeen kun kävin bloggauksen kirjoittamisen jälkeen vierailulla muissa tästä kirjoittaneista blogeista, epäilen vahvasti, että <a href="http://annelinlukuvinkit.blogspot.fi/2014/12/lemaitre-pierre-nakemiin-taivaassa.html">Annelin bloggaus</a> herätti mielenkiintoni), joka sai minut arvelemaan, että <i>Näkemiin taivaassa </i>voisi olla minulle mieleinen kirja. Onneksi Anneli onnistui vakuuttamaan minut siitä, että Lemaitren teos on lukemisen arvoinen, sillä kirja yllätti positiivisesti. </span></span><br />
<span style="font-size: x-small;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span>
<span style="font-size: x-small;"><span style="font-size: small;">Kirjan kerrontatyyli on vetävä ja se saa lukemaan kirjaa melko nopeasti eteenpäin. Tarina ei kuitenkaan etene liian vauhdikkaasti. Kirjailija on loihtinut varsinkin päähenkilöihin sopivasti syvyyttä, ja kukaan kirjan henkilöistä ei tunnu epäuskottavalta. </span></span><span style="font-size: x-small;"><span style="font-size: small;"><span style="font-size: x-small;"><span style="font-size: small;">Häijy ja itsekäs d'Aulney-Pradelle
menestyy sodanjälkeisessä maailmassa, mutta lukijan sympatiat puolelleen
saaneet Maillard ja Péricourt joutuvat kohtaamaan elämässään monenlaisia vaikeuksia. Elämä näyttäytyy tässä mielessä varsin epäoikeudenmukaisena. Lukemalla selviää, saavatko Maillard ja Péricourt hyvityksen kärsimyksilleen ja saako paha eli d'Aulney-Pradelle palkkansa. </span></span></span></span><br />
<br />
<span style="font-size: x-small;"><span style="font-size: small;">Sotatantereella ollaan vain kirjan alussa, ja suurin osa kirjan reilusta 500 sivusta käytetään sodan vaikutuksien kuvaamiseen. Tämä onkin ainakin minua kiinnostavin lähestymistapa sotaan. Édouardin isä tajuaa vasta poikansa menetettyään, miten paljon hän poikaansa loppujen lopuksi rakasti, kun taas d'Aulney-Pradelle käyttää häikäilemättä hyväkseen sodan jälkeistä huonoa rahatilannetta.</span></span><br />
<br />
<span style="font-size: x-small;"><span style="font-size: small;"><i>Näkemiin taivaassa</i> kuvaa ensimmäisen maailmansodan jälkeisen ajan lisäksi ystävyyttä. Vaikka teoksessa on joitakin sydäntäriipiviä tapahtumia, romaani ei jättänyt jälkeensä samanlaista ahdistunutta oloa kuin jotkin sota-aikaan sijoittuvat kirjat. Ei <i>Näkemiin taivaassa </i>tietenkään mikään hyvän mielen kirja ole. Varsinkin d'Aulney-Pradellen teot pöyristyttivät ja tuntuivat aivan uskomattomilta, ja loppu sai melkein kyyneleet silmiini. <br /><br />Suosittelen kirjaa niillekin, jotka yleensä jättävät sotakirjat suosiolla muille lukijoille. Tälle kirjalle kannattaa antaa mahdollisuus.</span></span><br />
<br />
<b>Muualla: </b><a href="http://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/nakemiin-taivaassa/">Kirjavinkit</a>, <a href="http://leenalumi.blogspot.fi/2014/11/pierre-lemaitre-nakemiin-taivaassa.html">Leena Lumi</a>, <a href="http://suketus.blogspot.fi/2014/11/pierre-lemaitre-nakemiin-taivaassa.html">Eniten minua kiinnostaa tie</a>, <a href="http://tuijata.wordpress.com/2014/12/08/nakemiin-taivaassa-kiehtovaa-kerrontaa/">Tuijata. Kulttuuripohdintoja</a>, <a href="http://oksanhyllylta.blogspot.fi/2014/12/pierre-lemaitre-nakemiin-taivaassa.html">Oksan hyllyltä</a>, <a href="http://kulttuurikukoistaa.blogspot.fi/2015/01/nakemiin-taivaassa.html">Kulttuuri kukoistaa</a> ja <a href="http://annelinlukuvinkit.blogspot.fi/2014/12/lemaitre-pierre-nakemiin-taivaassa.html">Annelin lukuvinkit</a><br />
<br />
Pysähdyin kirjan myötä <a href="http://sheferijm.vuodatus.net/lue/2015/01/idan-pikajuna-kirjallisuushaaste">Idän pikajuna -haasteessa</a> Pariisiin.<br />
-------------------<br />
Lisäsin blogin otsikon paikalle vihdoinkin itse ottamani valokuvan. Anna minun lukea enemmän on varmaan blogin alkuajoista lähtien lukenut violetilla taustalla, ja kyllästyin tähän ratkaisuun jo kauan sitten. Nyt blogi näyttää jälleen hieman enemmän minulta.Annamihttp://www.blogger.com/profile/09570418762419805964noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-8818880734294777783.post-1091381656445616042015-01-08T10:00:00.000+02:002015-01-08T10:00:07.230+02:00Liane Moriarty: Hyvä aviomies<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgHQjmNLFULfSbEfrTzBYmRgbATChlTh3rM81ck_y-9exCSSMipJV2SplYo-hKm4CDBu5y2DJsihCSKLe7hJ50LSjY3hO_wJBy_3gKiwaNqxwYpyhmz8kqto_lZir7wXyxEgbFFMXYapjkX/s1600/hyv%C3%A4aviomies.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgHQjmNLFULfSbEfrTzBYmRgbATChlTh3rM81ck_y-9exCSSMipJV2SplYo-hKm4CDBu5y2DJsihCSKLe7hJ50LSjY3hO_wJBy_3gKiwaNqxwYpyhmz8kqto_lZir7wXyxEgbFFMXYapjkX/s1600/hyv%C3%A4aviomies.jpg" height="400" width="253" /></a></div>
<u><b>Liane Moriarty: Hyvä aviomies</b></u> 2014 (<i>The Husband's Secret </i>2013) WSOY 442 s. suom. Helene Bützow<br />
<span style="font-size: x-small;">kustantajalta pyydetty arvostelukappale</span><br />
<br />
<i>Vaikka totta puhuen, olisiko kirjeen avaaminen mikään iso juttu? Kuka tahansa nainen avaisi sen saman tien. Cecilia listasi mielessään ystävänsä ja sen, mitä he vastaisivat, jos hän soittaisi heille nyt ja kysyisi mielipidettä.<br />Miriam Openheimer: Kyllä. Avaa se.<br />Erica Edgecliff: Onko tuo vitsi, avaa se heti paikalla.<br />Laura Marks: Sinun pitäisi avata kirje ja lukea se minulle ääneen. <br />Sarah Sacks: Sarahilta ei kannattaisi edes kysyä, koska hän ei kyennyt tekemään päätöksiä. Jos Cecilia kysyi, halusiko hän kahvia vai teetä, hän istui kokonaisen minuutin otsa syvässä rypyssä, kuin olisi miettinyt tuskaisesti kummankin juoman etuja ja haittoja, ja sanoi lopulta: "Kahvia. Ei, hetkinen, teetä!" Tällaisen päätöksen tekeminen aiheuttaisi Sarahille aivohalvauksen.<br />Mahalia Ramachandran: Ei missään tapauksessa. Se olisi äärettömän epäkunnioittavaa miestäsi kohtaan. Et saa avata kirjettä.<br />Mahalialla oli isot ruskeat eettiset silmät, ja hän oli välillä turhan varma itsestään. <br />Cecilia jätti kirjeen keittiön pöydälle ja meni panemaan kattilan tulelle. </i><br />
<i><br /></i>Cecilia Fitzpatrickin virheetön perheidylli alkaa murtua, kun hän löytää ullakolta aviomiehensä John Paulin kirjoittaman kirjeen. Mitä ihmettä kirje, joka käsketään lukemaan vasta John Paulin kuoleman jälkeen, voi sisältää? Kun Cecilia vihdoin lukee kirjeen, hän toivoo, että ei olisi ikinä kirjettä nähnyt. Kirje paljastaa salaisuuden, jonka kuulemisen jälkeen elämä ei enää voi palata samoihin uomiin. <i> </i><br />
<br />
Alustavasti ajattelin, että kirja saattaisi muistuttaa Gillian Flynnin hyytävää <a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2013/04/gillian-flynn-gone-girl.html"><i>Kilttiä tyttöä</i></a>. Kirjojen samankaltaisuus jää kuitenkin hyvin etäiseksi, ja enemmänkin kirja toi mieleeni joidenkin vuosien takaisen koukuttumiseni kohteen <b>Täydelliset naiset</b>. Sekä <b>Täydellisissä naisissa </b>että <i>Hyvässä aviomiehessä </i>pinnan alle on kätketty salaisuuksia, vaikka ensisilmäyksellä naispäähenkilöiden elämä vaikuttaa täydelliseltä. Cecilian lisäksi kirjassa käsitellään myös Tessin ja Rachelin elämää. Aluksi elämät vaikuttavat erillisiltä, mutta alusta asti on odotettavissa, että jossakin vaiheessa naisten kohtalot kietoutuvat toisiinsa. Olisin todennäköisesti pitänyt kirjasta enemmän, jolleivät ennakko-odotukseni kirjasta olisi olleet vääränlaisia. Hieman pintaa syvemmältä raapaisevana viihdekirjallisuutena <i>Hyvä aviomies </i>toimii mainiosti.<br />
<br />
Välillä kirja sai minut koukkuunsa, mutta kirjan ote ei pitänyt loppuun asti. Odotin, että kirja olisi ollut jännittävämpi, ahdistavampi ja vähemmän ennalta arvattava. John Paulin salaisuus ei tullut minulle kovin radikaalina yllätyksenä. Tosin kirjailija taisi haluta ennen kaikkea keskittyä paljastuksen seurauksiin eikä niinkään paljastusta edeltävän jännityksen rakentamiseen. <br />
<br />
En oikein ymmärtänyt, miksi täysin tarinan kannalta turhalta tuntunut
Berliinin muuri oli mainittava niin useassa kohdassa. Ensin Cecilia
etsii lapselleen Berliinin muurin palasta ullakolta ja löytää vahingossa
John Paulin kirjeen. Myöhemmin kirjassa oli monia Berliinin muuriin
liittyviä takaumia, jotka eivät mielestäni tuoneet kirjaan mitään kovin
merkittävää lisää.<br />
<br />
En suosittele kirjaa, jos haluaisit lukea selkäpiitä karmivaa jännitystä, mutta jos kaipaat jännityksellä ja salaisuuksilla kuorrutettua viihdettä, <i>Hyvä aviomies </i>voi olla juuri oikea valinta.<br />
<br />
Loppuhuomautuksena sanon vielä, että kansi on minusta lumoavan kaunis ja kiehtova. Se oli katalogin kuvauksen lisäksi asia, joka sai minut kiinnostumaan kirjasta. <br />
<br />
<b>Muualla: </b><a href="http://lukuhetket.blogspot.fi/2014/09/hyva-aviomies.html">Sonjan lukuhetket</a>, <a href="http://ootaluenekaloppuun.blogspot.fi/2013/10/liane-moriarty-husbands-secret.html">Oota, mä luen tän eka loppuun</a>, <a href="http://storyguzzler.blogspot.fi/2014/11/liane-moriarty-hyva-aviomies.html">Lukuholistin maistiaiset</a>, <a href="http://rakkaudestakirjoihin.blogspot.fi/2014/09/liane-moriarty-hyva-aviomies.html">Rakkaudesta kirjoihin</a>, <a href="http://kristankirjat.blogspot.fi/2014/09/millainen-on-hyva-aviomies.html">Lukutoukan kulttuuriblogi</a>, <a href="http://kirjasahkokayra.blogspot.fi/2014/10/hyva-aviomies.html">Kirjasähkökäyrä</a>, <a href="http://jakaikkeamuuta.blogspot.fi/2014/07/hyva-aviomies.html">Ja kaikkea muuta</a>, <a href="http://leenalumi.blogspot.fi/2014/09/liane-moriarty-hyva-aviomies.html">Leena Lumi</a>, <a href="http://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/hyva-aviomies/">Kirjavinkit</a>, <a href="http://kasoittainkirjoja.blogspot.fi/2014/10/liane-moriarty-hyva-aviomies.html">Kasoittain kirjoja</a>, <a href="http://ei-mustaa-valkoisella.blogspot.fi/2014/08/liane-moriarty-hyva-aviomies.html">Ei vain mustaa valkoisella</a>, <a href="http://pigeonnaire.blogspot.fi/2014/09/liane-moriarty-hyva-aviomies.html">Kujerruksia</a>, <a href="http://suketus.blogspot.fi/2014/08/liane-moriarty-hyva-aviomies.html">Eniten minua kiinnostaa tie</a>, <a href="http://nenakirjassa.blogspot.fi/2014/08/hyva-aviomies-liane-moriarty.html">Nenä kirjassa</a>, <a href="http://bookingitsomemore.blogspot.fi/2014/09/liane-moriarty-hyva-aviomies.html">Booking it some more</a>, <a href="http://lukuisa.blogspot.fi/2014/12/liane-moriarty-hyva-aviomies.html">Lukuisa</a>, <a href="http://www.siina.fi/2014/08/hyva-aviomies.html">Ihminen välissä</a>, <a href="http://kirjus.blogspot.fi/2014/07/moriarty-liane-hyva-aviomies.html">Kirjus</a>, <a href="http://kirjanpauloissa.blogspot.fi/2014/10/liane-moriarty-hyva-aviomies.html">Kirjan pauloissa</a>, <a href="http://www.salamatkustaja.com/2014/09/liane-moriarty-hyva-aviomies.html">Salamatkustaja</a> ja <a href="http://kirsinkirjanurkka.blogspot.fi/2014/08/liane-moriarty-hyva-aviomies.html">Kirsin kirjanurkka</a>Annamihttp://www.blogger.com/profile/09570418762419805964noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-8818880734294777783.post-72783192473573842052015-01-06T21:00:00.000+02:002015-01-06T22:59:15.526+02:00Anni Polva: Me tytöt<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhYPaSRz9KTPDrgJgny3hRQvZp97SzOfllnIoi5xMHUXvaAQo8KpeVjDaHwMdcb4WriBRp2UjNZqXk3yuqRdaFcxoX6XnfleS9ipI0xfYr83QPfc4KWsWyTXHB3qiG-CJQHv02271KVs8Zf/s1600/metyt%C3%B6t2.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhYPaSRz9KTPDrgJgny3hRQvZp97SzOfllnIoi5xMHUXvaAQo8KpeVjDaHwMdcb4WriBRp2UjNZqXk3yuqRdaFcxoX6XnfleS9ipI0xfYr83QPfc4KWsWyTXHB3qiG-CJQHv02271KVs8Zf/s1600/metyt%C3%B6t2.jpg" /></a></div>
<u><b>Anni Polva: Me tytöt</b></u> 1963 (1946) Karisto 153 s.<br />
<span style="font-size: x-small;">lainattu kirjastosta</span><br />
<u><b><br /></b></u><i>Koululle päästyä tytöt pesivät naarmuiset kämmenensä, yrittivät paikata hakaneuloilla Maijan hametta ja hiipivät sitten yläkertaan. Luokkien ovet olivat jo auki, mutta koko koulu oli siirtynyt juhlasaliin ottamaan alkavan lukukauden juhlallisesti vastaan. Joku ensiluokan pianotaiteilijoista esitti Merikantoa, ja myöhästyneet pääsivät huomaamatta hiipimään paikoilleen. He tajusivat soitosta tuskin mitään, vielä vähemmän johtajan puheesta, sillä ajatukset palasivat tahtomatta surullisen lystikkääseen kadunylittämiseen, lyseon poikien naurunremakkaan ja revenneeseen hameeseen.<br />- Tämä oli minun paras hameeni, mistä minä saan nyt uuden? En suinkaan voi vetää talvipakkasella ylleni hihatonta kesäunelmaa? Maija tuskitteli, mutta sai kipeän nipistyksen vastaukseksi, sillä johtaja katseli juuri heitä.</i><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhWxLhWMPRfSGe2cjxPVS1UxHPrN1nwVhqebP3o1UyzrSPCEUAXAwDQ5jfsdOd_eqdyJ-4z5iXdMEXrS0LETp9f1ZhuPfM7vDczlDJkxtPc0CpH7XmMiEnoqVCMeTe85EIQZuKEWFGP0hc2/s1600/Anni+Polva+100+v.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhWxLhWMPRfSGe2cjxPVS1UxHPrN1nwVhqebP3o1UyzrSPCEUAXAwDQ5jfsdOd_eqdyJ-4z5iXdMEXrS0LETp9f1ZhuPfM7vDczlDJkxtPc0CpH7XmMiEnoqVCMeTe85EIQZuKEWFGP0hc2/s1600/Anni+Polva+100+v.jpg" height="320" width="320" /></a></div>
<i>Me tytöt </i>kertoo ystävysten Maijan ja Anjan viimeisestä kauppaopistovuodesta. Vuoteen mahtuu monenmoista: koulun sääntöjen kiertämistä, opintoja, hauskanpitoa ja romantiikkaa.<br />
<i><br /></i>Luin tämän kirjan osana kirjabloggaajien <a href="http://kulttuurikukoistaa.blogspot.fi/2015/01/anni-polva-100-v.html">Anni Polva -tempausta</a><i>. </i>Aiemmin tänään blogissani ilmestyi teksti <a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.com/2015/01/anni-polva-tiina-aloittaa-oppikoulun.html"><i>Tiina aloittaa oppikoulun</i></a> -kirjasta samasta syystä. <i>Me tytöt </i>on Polvan hyvin varhaista tuotantoa, sillä se ilmestyi vuoden kirjailijan esikoisteoksen <i>Rakasta minua hiukan</i><i> </i>jälkeen. <a href="http://kulttuurikukoistaa.blogspot.fi/2015/01/rakasta-minua-hiukan.html">Arja</a> ja <a href="http://mielikuvituksenmelodiat.blogspot.fi/2015/01/anni-polva-rakasta-minua-hiukan-1945.html">Syringa</a> ovat muuten bloganneet Polvan esikoiskirjasta tämän päivän kunniaksi. En ollut aiemmin lukenut Anni Polvalta muita kirjoja kuin Tiinoja, ja <i>Me tytöistä </i>pidin ainakin näin aikuisena vielä enemmän kuin Tiinoista. Valitsin kirjan samalla perusteella kuin ensin lukemani Tiinankin. Menneeseen sijoittuvat koulukuvaukset ovat varsin kiehtovia. <br />
<br />
Humoristisuus ja päähenkilöiden nokkeluus toivat hieman mieleeni <a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/search/label/Valtonen%20Hilja">Hilja Valtosen kirjat</a>. Sekä Polvan että Valtosen kirjat ovat varsin lämminhenkisiä, ja lukija voi olla varma siitä, että päähenkilöt pääsevät aina pinteestä onnellisesti. Pidän vanhoista viihdekirjoista enemmän kuin nykyisistä ja luen melkein varmasti Polvan muitakin kirjoja. <i>Me tytöt </i>oli varsin nopea luettava ja viihdyin sen parissa erinomaisesti. <br />
<br />
Minusta oli myös varsin mukava lukea ainakin tämän painoksen takakannesta löytyneitä aikalaisarvioita. Esimerkiksi E. J. Ellilä on virkkanut <i>Uusimaa</i>-lehdessä kirjasta näin: <i>"Juttu on hyvä! Se on alusta loppuun elävää elämää, sillä huomaa
selvästi, että kirjoittaja tuntee kaikki kertomansa asiat ja ihmiset.
Tekisipä mieli sanoa, että hän on ollut samassa kauppaoppilaitoksessa
kuin Maija ja Anja ja kenties asunutkin touhukkaan Johanssonskan
täyshoidossa. Meillä ei ole montakaan iloista nuorisokirjaa, joten nyt
saatu lisä otetaan kiitollisesti vastaan."</i><br />
<br />
Aikoinaan <i>Me tytöt </i>on siis luokiteltu nuortenkirjaksi, vaikka nykyään kirjan voisi ajatella olevan myös aikuiseen makuun. Uskon, että olisin pitänyt kirjasta jo teininä, mutta tykkäsin siitä näin aikuisenakin, vaikka nuoruuteni on ollut aika erilaista kuin kirjassa. Tai ehkäpä se onkin yksi syistä, miksi pidin kirjasta niin paljon. Kirjat voivat siepata lukijan mukaansa ja viedä hänet arkisesta todellisuudesta poikkeavaan maailmaan. Tällaiset pakoretket kirjojen sivuilla ovat olleet aina minulle mieleisiä.<br />
<br />
Kirjasta ilmestyy uusi painos <a href="http://www.karisto.fi/portal/suomi/kustannusliike/kirjat/?action=kirja&pid=2023">tänä vuonna</a>. Ilmestymispäivän pitäisi ilmeisesti olla jo tässä kuussa. Lukemani kirjaston kappale oli kolmatta painosta vuodelta 1964, ja tänä vuonna ilmestyvä painos on neljäs. Kolmannen ja neljännen painoksen välissä on siis ollut yli 50 vuotta. Onneksi Karisto on päättänyt ottaa <i>Me tytöistä </i>ja joistakin muistakin Polvan kirjoista uuden painoksen juhlavuoden kunniaksi. <br />
<br />
<b>Muualla: </b><a href="http://sarankirjat.blogspot.fi/2013/03/anni-polva-me-tytot.html">Saran kirjat</a>Annamihttp://www.blogger.com/profile/09570418762419805964noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-8818880734294777783.post-26160717551210219502015-01-06T10:00:00.000+02:002015-01-06T11:22:31.412+02:00Anni Polva: Tiina aloittaa oppikoulun<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4w8QSbhJuqOrRKRlkGVwtRLGO0X6N_XRnaeIHUdLjIW3IubKn4G_phrrZhSKHKlRmPXqdOBiY6qB2Z2hh5qDxxTTYUgKhFhuI-ruxxeAa8xPVGF445I7bPNudIHObDjtGxIZgVdkXDobN/s1600/011.png" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4w8QSbhJuqOrRKRlkGVwtRLGO0X6N_XRnaeIHUdLjIW3IubKn4G_phrrZhSKHKlRmPXqdOBiY6qB2Z2hh5qDxxTTYUgKhFhuI-ruxxeAa8xPVGF445I7bPNudIHObDjtGxIZgVdkXDobN/s1600/011.png" height="400" width="223" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kansikuva: Maija Karma</td></tr>
</tbody></table>
<u><b>Anni Polva: Tiina aloittaa oppikoulun</b></u> 1989 (16. painos, 1. painos ilmestyi 1957) Karisto 140 s.<br />
<span style="font-size: x-small;">lainattu kirjastosta</span><br />
<i> </i><br />
<i>- Minne sinä muka pääsit? Leila tuhahti. Hän oli kaksi vuotta Tiinaa vanhempi ja tunsi arvonsa. - Sinä hosut ja touhuat niin mahdottomasti, että sinusta ei saa mitään selkoa.<br />- Oppikouluun. Yhteislyseoon. Kävin juuri kuulemassa. Tiina oli iloa ja ylpeyttä tulvillaan.<br />-Kyllä ne raukat sinusta riesan saavat. Toivottavasti et joudu meidän luokalle. Leila kävi itsekin yhteislyseota. Hän oli aloittanut sen edellisenä vuonna, mutta jäänyt keväällä luokalleen. Häntä harmitti, että Tiina oli korotettu oppikoululaiseksi, niin että hän oli menettänyt erikoisasemansa pihapiirissä. Edellisenä vuonna hän oli ollut pihan ainoa tyttö, joka oli käynyt oppikoulua ja jokaisessa sopivassa tilaisuudessa hän oli muistuttanut siitä toisille. Aina kun oli tullut riita tai mielipide-eroavaisuuksia, hän oli huomauttanut ylimielisen arvokkaasti, ettei hänen kannattanut seurustella tyhmempien kanssa.<br />- Ne eivät ymmärrä yhtään mitään.</i><br />
<br />
Tiina on vallan innoissaan oppikouluun pääsystä. Oppikoulun alkutaipale ei kuitenkaan suju kommelluksitta, sillä onhan kyseessä Tiina, jolle aina sattuu ja tapahtuu. <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg1pg1r9qMn2d-j_bYlx-kXTWPkQeYFAwmCF7KFRLpTs8717HXpmlxnfa0EXDsFc3b_ML5xDK1ie4LWSyT2iUt_Or-sA6CEZAdHXMiAazVahTAvrpQ5Q2mRFQNwwDc6GBM30cPuklkKpP8V/s1600/Anni+Polva+100+v.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg1pg1r9qMn2d-j_bYlx-kXTWPkQeYFAwmCF7KFRLpTs8717HXpmlxnfa0EXDsFc3b_ML5xDK1ie4LWSyT2iUt_Or-sA6CEZAdHXMiAazVahTAvrpQ5Q2mRFQNwwDc6GBM30cPuklkKpP8V/s1600/Anni+Polva+100+v.jpg" height="320" width="320" /></a></div>
Anni Polvan (1915-2003) syntymästä tulee tänään kuluneeksi 100 vuotta. Sen vuoksi tänään kirjablogeissa ilmestyy tiuhaan tahtiin bloggauksia Polvan kirjoista. Listan tänään ilmestyvistä Polva-bloggauksista voi käydä katsomassa <a href="http://kulttuurikukoistaa.blogspot.fi/2015/01/anni-polva-100-v.html">Kulttuuri kukoistaa -blogista</a>. Anni Polva oli varsin tuottelias kirjailija, jonka kirjoja on Wikipedian mukaan myyty lähes kolme miljoonaa kappaletta. Minulle Anni Polva oli ennen tätä haastetta tuttu vain Tiina-kirjoistaan. Tiesin, että hän on kirjoittanut muutakin, mutta en ollut tutustunut muuhun Polvan tuotantoon. Vaikka tämä bloggaus käsittelee Tiina-kirjaa, luin tempausta varten toisenkin Polvan kirjan, josta kirjoittamani bloggaus ilmestyy tänään yhdeksän aikaan illalla. <br />
<br />
Luin ainakin suurimman osan Tiina-kirjoista ala-asteikäisenä. Ne eivät olleet minulle aivan yhtä tärkeitä kuin esimerkiksi Neiti Etsivät, mutta pidin siitä, että pääsin uppoamaan entisaikojen nuorten elämään. Olen aina tykännyt lukea erilaisista koulujärjestelmistä. Äitini kävi oppikoulun ja piti lapsuudessaan Tiina-kirjoista. Nämä syyt innostivat minua myöskin Tiina-kirjojen pariin ala-asteella. Valitsin tämän kirjan Anni Polva -haasteeseen juuri siksi, että nimen perusteella päättelin kirjan keskittyvän juuri Tiinan koulunkäyntiin. Vaikka kirjassa tapahtuu paljon koulun ulkopuolisiakin asioita, koulukuvausta oli mukavan paljon. Sain siis sitä, mitä odotinkin.<br />
<br />
Tiina on hyvin oikeamielinen, hyväsydäminen ja nokkela tyttö. Välillä kirjaa lukiessa tuntui, että näitä piirteitä<i></i> korostettiin liikaakin. Tiina tuntui jo liiankin täydelliseltä. Hän ei vain voinut tehdä mitään kovinkaan väärin. <br />
<br />
Erästä tapahtumaa pohjustettiin kirjassa yllättävän paljon siihen nähden, miten nopeasti tapahtuma lopulta sivuutettiin. Muutenkin luvut tuntuivat osittain melko irrallisilta. Edellisen luvun tapahtumiin ei enää viitattu lainkaan, ja ne tuntuivat jo melkein unohtuneen.<br />
<br />
Menneiden vuosikymmenten tyttökirjoihin on aina mukava palata. <i>Tiina aloittaa oppikoulun </i>täytyi pyytää kirjaston varastosta. Toivon, että uudetkin lukijat löytäisivät Tiinat, vaikka niitä ei enää olekaan niin helppo saada käsiinsä kuin lapsuudessani, jolloin ne olivat kirjaston hyllyssä esillä. Ehkäpä Anni Polvan juhlavuosi saa kirjastot noutamaan Polvan kirjoja varsinaisen kirjaston puolelle. Joistakin Polvan kirjoista ilmestyy tänä vuonna myös uusia painoksia, joten tänä vuonna Polva saa toivottavasti monia uusiakin lukijoita.<br />
<br />
Muualla: <a href="http://sheferijm.vuodatus.net/lue/2013/07/anni-polva-tiina-aloittaa-oppikoulun">Sheferijm</a>, <a href="http://kirjanpauloissa.blogspot.fi/2013/08/kuukauden-tiina-tiina-aloittaa.html">Kirjan pauloissa</a>, <a href="http://luetaankotama.blogspot.fi/2014/11/lapsuuteni-sankaritan-anni-polvan-tiina.html">Luetaanko tämä?</a><br />
<br />
<u><b>Tiina-sarja</b></u><br />
<br />
<i>Tiina, 1956<br />Tiina aloittaa oppikoulun, 1957<br />Tiina kesälaitumilla, 1958<br />Tiina toimii, 1959<br />Tiina ei pelkää, 1960<br />Tiinalla on hyvä sydän, 1961<br />Tiina epäilee Juhaa, 1962<br />Tiina seikkailee, 1963<br />Tiina on aina Tiina, 1964<br />Tiinan uusi ystävä, 1965<br />Tiina saa ehdot, 1966<br />Tiinastako näyttelijä, 1967<br />Tiinaa harmittaa, 1968<br />Tiinalla on hauskaa, 1969<br />Tiinaa ei ymmärretä, 1970<br />Tiinan ampiaiskesä, 1971<br />Tiinaa tarvitaan, 1972<br />Tiina joutuu sairaalaan, 1973<br />Tiinakin ratsastaa, 1974<br />Tiina ottaa vastuun, 1976<br />Tiinalle otetaan pikkusisko, 1978<br />Tiina ei löydä Tinttamaria, 1979<br />Tiina saa suukon, 1980<br />Tiina eksyy, 1981<br />Tiina etsii juuriaan, 1982<br />Älä itke, Tiina, 1983<br />Tiina ja vieras poika, 1984<br />Tiina vauhdissa, 1985<br />Taitaa olla rakkautta, Tiina, 1986</i>Annamihttp://www.blogger.com/profile/09570418762419805964noreply@blogger.com12tag:blogger.com,1999:blog-8818880734294777783.post-12998605024312926662015-01-02T13:35:00.003+02:002015-01-02T13:42:39.581+02:00Kymmenen oman hyllyn kirjaa, jotka haluaisin lukea vuonna 2015<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhzbzBzCWygeLVCZ-ik3MQdm2FuN62xugNnw9duwPA1WnIpWXfWmLoKg-izHGjZ7xx-ZEHfhpebf99Il82OY-RZG0s1MSftxMmxPrdXbjmgbnr7sKs5Zx4w4_j-nUZtSb_qpY-esD9YxR4m/s1600/008.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhzbzBzCWygeLVCZ-ik3MQdm2FuN62xugNnw9duwPA1WnIpWXfWmLoKg-izHGjZ7xx-ZEHfhpebf99Il82OY-RZG0s1MSftxMmxPrdXbjmgbnr7sKs5Zx4w4_j-nUZtSb_qpY-esD9YxR4m/s1600/008.png" height="400" width="223" /></a></div>
Kuten ehkä jotkut ovat jo huomanneet, rakastan tehdä suunnitelmia, mutta suunnitelmani eivät aina toteudu. Kun <a href="http://kirja-kirppu.blogspot.fi/2015/01/lukusuunnitelmia-omasta-kirjahyllysta.html">Jenni</a> listasi oman hyllynsä kirjoja, jotka hän aikoo lukea tämän vuoden aikana, en voinut vastustaa kiusausta ja koostin jälleen yhden lukusuunnitelmalistan. Aiemmat kerrat ovat jo osoittaneet, että hyvin todennäköisesti en lue kaikkia listattuja kirjoja mutta osan niistä luen melkein varmasti. Suunnitelmien tekeminen on kuitenkin minusta puoli iloa, joten teen listan siitä huolimatta, että suunnitelmani eivät ehkä täysin toteudu tälläkään kertaa.<br />
<br />
<b>1. Félix J. Palma: </b><i>The Map of Time</i><br />
Tämä kirja on tainnut odottaa hyllyssäni jo lähes kaksi vuotta ja se kuulostaa vallan kiintoisalta. Kirjan paksuus on varmaankin yksi syy, miksi sitä en muka tähän mennessä ole ehtinyt lukemaan. Joka kerta kun vilkaisen spefi-hyllyäni, kirja kiinnittää huomioni ja mietin, miten hyvä kirja se varmaan olisi. <br />
<br />
<b>2. Hugh Howey: </b><i>Shift</i><br />
Tämä on listani kirjoista se, jonka luen todennäköisimmin, sillä se kuuluu tammikuun lukusuunnitelmiini. Aloin lukea <i>Shiftiä </i>syksyllä, mutta ehdin lukea sitä vain pieni pätkä kerrallaan enkä oikein päässyt mukaan juoneen. Siksi haluankin aloittaa kirjan täysin alusta ja lukea sen mielellään jo tämän kuun aikana.<br />
<br />
<b>3. Adam Johnson: </b><i>The Orphan Master's Son</i><br />
Voitin kirjan <a href="http://pahkinakukkula.blogspot.fi/"><b>Pähkinäkukkula</b>-blogin</a> arvonnasta syksyllä ja Pohjois-Koreaan sijoittuvat kirjat ovat alkaneet kiinnostaa, vaikka niitä en ole tainnut vielä yhtäkään lukea. Sitäkin useamman olen laittanut lukulistalle. <b>Pähkinäkukkulan </b>Marjaana listasi tämän myös <a href="http://pahkinakukkula.blogspot.fi/2014/12/top-5-kirjat-2014.html">viime vuoden parhaaksi kirjaksi</a>, joten uskon kirjan olevan hyvä.<br />
<br />
<b>4. Marisha Pessl: </b><i>Special Topics in Calamity Physics</i><br />
Luin tämän kesällä melkein puoleenväliin, mutta sitten kirja jäi tauolle. Kirja ei ole huono, mutta ei se mikään <i><a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2013/09/marisha-pessl-yonaytos.html">Yönäytöskään</a></i> ole. Minun pitäisi lukea kirja loppuun ennen kuin olen täysin unohtanut, mitä siinä on tähän mennessä tapahtunut.<br />
<br />
<b>5. Kristina Ohlsson: </b><i>Tuhatkaunot</i><br />
Luin reilu vuosi sitten <i><a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2013/10/kristina-ohlsson-nukketalo.html">Nukketalon</a> </i>ja pidin sitä todella hyvänä jännärinä. Olen hankkinut sen jälkeen omakseni sekä <i>Tuhatkaunot</i> että <i>Varjelijat</i>, mutta en ole vielä lukenut kumpaakaan kirjoista. Koska <i>Tuhatkaunot </i>on sarjan toinen osa, se on luettava ensin. Kannustimena on myöskin se, että <i>Varjelijoita </i>olen kuullut kehuttavan Ohlssonin parhaaksi enkä voi lukea sitä ennen kuin <i>Tuhatkaunot </i>on luettu.<br />
<br />
<b>6. Mario Vargas Llosa: </b><i>Tuhma tyttö</i><br />
Minulle on kehuttu <i>Tuhmaa tyttöä </i>aika paljon ja näiden kehujen vuoksi se on tarttunut jostakin kirja-alesta matkaani. Luen ihan vähän eteläamerikkalaista kirjallisuutta ja onhan Vargas Llosa voittanut Nobelinkin vuonna 2010.<br />
<br />
<b>7. Chimamanda Ngozi Adichie</b>: <i>Kotiinpalaajat</i><br />
Luin Adichien <i><a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2014/04/chimamanda-ngozi-adichie.html">Purppuranpunaisen hibiskuksen</a></i> viime vuonna ja se herätti mielenkiintoni kirjailijaa kohtaan. Kun tutkin hyllyjäni ja mietin, mitä voisin tälle listalle laittaa, huomasin omistavani <i>Kotiinpalaajat. </i>En ollut enää lainkaan muistanut, että hankin sen itselleni kai Hulluilta päiviltä viime vuonna. Vähän vaikuttaa siltä, että minulla on liikaa lukemattomia kirjoja, koska en edes muista omistavani osaa niistä. Päätin laittaa kirjan tälle listalle muistutukseksi sen olemassaolosta. Kirjabloggaajat valitsivat <i>Kotiinpalaajat </i>vuoden 2013 <a href="http://kirjasfaari.fi/2014/01/globalia-2013-voittajat/">toiseksi parhaaksi käännöskirjaksi</a>, joten tiedän monen pitäneen kirjasta.<br />
<br />
<b>8. Scott Westerfeld: </b><i>Uglies</i><br />
Kuvassa näkyy koko sarjaboksi, mutta realistinen tavoite olisi lukea ainakin sarjan aloitusosa tämän vuoden aikana. Sain sarjaboksin syntymäpäivälahjaksi jo lähes kaksi vuotta sitten ja toivoin sarjaa poikaystävältäni silloin siksi, että halusin saada sen mahdollisimman pian käsiini. Silti en ole lukenut ensimmäistäkään kirjaa. Mikä minua oikein vaivaa?<br />
<br />
<b>9. Susanna Clarke: </b><i>Jonathan Strange & Mr Norrell</i><br />
Tämänkin olen omistanut varmaan parin vuoden ajan. Kirjan idea (1800-luvulle sijoittuva vaihtoehtohistoria ja jo hävinnyt taikuus on palannut kahden miehen mukana) kuulostaa ihan äärimmäisen kiintoisalta. Paksuus on tämänkin lukemista viivästyttänyt. <br />
<br />
<b>10. Asko Sahlberg: </b><i>Herodes</i><br />
Omistuksessani kirja ei ole ollut vielä montaa päivää, mutta lukulistallani se on ollut jo reilun vuoden. Uskon, että kirja voisi olla mieleeni ja en haluaisi, että se enää jäisi lukematta paksuuden vuoksi.<br />
<br />
<b>Mitä näistä erityisesti suosittelette? Onko teillä joitakin erityisiä lukusuunnitelmia tälle vuodelle?</b>Annamihttp://www.blogger.com/profile/09570418762419805964noreply@blogger.com30tag:blogger.com,1999:blog-8818880734294777783.post-43855130283136382582014-12-31T19:41:00.002+02:002016-03-27T23:30:25.851+03:00Kirjallinen vuosi 2014<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhyt-YvpwOKJ0QpBGOm9sZK96KqQIrlasRjbx0wNM1uoBtnJjeo7WKCAPN-tt7dfCdMby_BdKlyb_Zx6-tmrBOAGy4bUnGkacwO-J09Zj3aT0DwENqc7WtFAkSI6J1RIAh69GuabsxKxm2m/s1600/peikkokuva.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="223" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhyt-YvpwOKJ0QpBGOm9sZK96KqQIrlasRjbx0wNM1uoBtnJjeo7WKCAPN-tt7dfCdMby_BdKlyb_Zx6-tmrBOAGy4bUnGkacwO-J09Zj3aT0DwENqc7WtFAkSI6J1RIAh69GuabsxKxm2m/s1600/peikkokuva.JPG" width="400" /></a></div>
Vuosi 2014 vetelee viimeisiään. Siksi on aika tehdä vuosikooste. Viime vuoden kooste on luettavissa <a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2013/12/kirjavuosi-2013.html">täällä</a>. Blogin ulkopuolisessa elämässä tämä vuosi oli minulle surullinen, vaikka siihen mahtui tietenkin hienojakin hetkiä. Kirjallisena vuotena se ei ollut niin runsas kuin edeltäjänsä, mutta luettujen kirjojen joukkoon mahtui monia helmiä. Ensi vuonna elämässäni pitäisi olla suuria tapahtumia, jotka varmaan rajoittavat hieman lukuaikaa. Etenkin kandin kirjoittaminen ja kandiksi valmistuminen verottavat vapaa-aikaa oikein roimasti. Ensi syksyn tavoitteenani on siis valmistua valtiotieteiden kandidaatiksi. Jo nyt tiedän, että vuodesta 2015 on tulossa yksi elämäni merkittävimmistä ja ikimuistoisimmista. Blogia en aio tietenkään unohtaa, mutta täällä voi olla välillä hiljaisempia aikoja niin kuin tänä ja viime vuonnakin oli. Blogi kukoistaa silloin, kun minulla on aikaa lukea ja blogata ja on säästöliekillä silloin, kun luku- ja bloggausaikaa ei ole kovin paljoa. Olen kuitenkin iloinen siitä, että blogi on pysynyt hengissä ja bloggausinto on aina palannut hiljaisempien aikojen jälkeen. Ensi vuosi on <a href="http://www.kirjanvuosi.fi/#1/kaikki/tanaan/kaikki/">Kirjan vuosi</a>. Ei taida olla kovin yllättävää, että kirjabloggaajat ovat ideoineet erilaisia tempauksia vuoden kunniaksi. Ensimmäinen on jo ensi viikolla, ja siihen minäkin aion osallistua.<br />
<br />
Blogirintamalla kaikki ei ole enää ollut niin uutta kuin viime vuonna. Olen ymmärtänyt, että kaikkia blogihuomiota saaneita kirjoja ei tarvitse tai ehdi lukea, ja olen oppinut kuorimaan blogisuosituksia saaneista kirjoista sen kerman, joka todennäköisesti kolahtaa itseeni parhaiten. Osallistuin toistamiseen <a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2014/10/turun-kirjamessuilla-sunnuntaina-510.html">Turun kirjamessuille</a> ja haaveilen pääseväni ensi vuonna sekä Helsingin että Turun kirjamessuille. Kävin myös kuuntelemassa <a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2014/05/anu-holopaisen-tati-turnee.html">Anu Holopaista</a> keväällä. Emännöin kesällä <a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2014/06/blogistanian-kesalukumaraton-iii.html">Blogistanian kolmatta yhteistä lukumaratonia</a>. Maratoonaasin <a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2014/06/kesalukumaraton-virallinen-postaus.html">kolmatta</a> ja <a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2014/07/lukumaraton-iv-paivittyva-postaus.html">neljättä kertaa</a>. Luin <a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2014/04/vanhan-kirjan-arvostuspaiva-asko.html">vanhan kirjan arvostuspäivää</a> varten Asko Martinheimon <i>Tuhkanaaman ja taivaantakojan</i>, vietin kesän parhaan lukuhetken J. R. R. Tolkienin <a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2014/07/kesan-paras-lukuhetki-maratonin.html">The Lord of the Rings -teoksen</a> parissa ja keväällä luin <a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2014/03/blogien-lastenkirjaviikko-david.html">viikon</a> <a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2014/03/blogien-lastenkirjaviikko-tove-jansson.html">verran</a> <a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2014/03/blogien-lastenkirjaviikko-c-s-lewis.html">lastenkirjoja</a>. Kesällä vietin <a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2014/05/omien-kirjojen-kesa.html">Omien kirjojen kesää</a>, jonka aikana luin 16 oman hyllyn ennestään lukematonta kirjaa. Kesällä myös <a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2014/07/kirjabingon-koonti-kirjakuva-paivassa.html">kirjabingoilin</a> monen muun tavoin. <br />
<br />
Olen tavannut vuoden aikana monia bloggaajia ja olen ollut erityisen iloinen siitä, että Turun kirjabloggaajien tapaamisia on järjestetty useampi. Seuraava onkin jo ensi viikolla. Olen myös tämän vuoden aikana blogannut ensimmäistä kertaa muusta kuin kirjoista. Vaikka blogin pääpaino on ollut kirjoissa, välillä blogissa on näkynyt myös elokuvia ja muita kiinnostavia juttuja. Olen kokenut tämän uuden linjani aika hyväksi, sillä näitä muuhun kuin kirjoihin liittyviä bloggauksia on ollut aika vähän ja niitä on ollut mukava kirjoittaa. Niitä varten ei kannata perustaa erillistä blogia, ja mielestäni ne ovat sopineet ihan sulavasti osaksi Anna minun lukea enempää. <a href="https://twitter.com/Annaminunlukea">Blogini</a> rantautui maaliskuun aikana Twitteriin.<br />
<br />
Luin vuoden aikana 107 kirjaa, johon ei ole tällä kertaa laskettu mukaan opiskelun takia luettuja kirjoja. Kirjoista 11 olin lukenut aiemminkin. Lista kaikista tänä vuonna luetuista kirjoista löytyy <a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/p/luetut-2014.html">täältä</a>. Viime vuonna luin 163 kirjaa, jossa oli tosin mukana myös tenttikirjat. Luin vuoden 2014 aikana selvästi vähemmän kuin blogini ensimmäisenä vuonna. Sivuja lukemissani kirjoissa oli 34 247 (luvun katsoin Goodreadsista ja siksi siinä on hieman vääristävästi mukana myös tenttikirjat), kun taas vuonna 2013 luin huimat 52 237 sivua. Kuuntelin tänä vuonna myös yhden äänikirjan, jonka kuunteluun aikaan kului 4 tuntia 47 minuuttia.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjU95NJ0hJmWy1rkU8H3zkYuo2nK2_VWGWGuYJ1L3w6WTsRAC38boz41qR3sYmys_uC5PMPZ-qwN55DayJcM-ibmE48bsGqzCb95PnG13bDCVtqsYpQBYz83F1HhxC-qoguvpRTjOoBouJP/s1600/luetut+kuukausittain+2014.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="248" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjU95NJ0hJmWy1rkU8H3zkYuo2nK2_VWGWGuYJ1L3w6WTsRAC38boz41qR3sYmys_uC5PMPZ-qwN55DayJcM-ibmE48bsGqzCb95PnG13bDCVtqsYpQBYz83F1HhxC-qoguvpRTjOoBouJP/s1600/luetut+kuukausittain+2014.png" width="640" /></a></div>
<br />
Tiesin, että luen paljon spekulatiivista fiktiota ja halusin tarkastella, miten paljon sitä onkaan tullut luettua. Aika lailla puolet (53 kpl) vuoden aikana lukemistani kirjoista oli maagista realismia, scifiä (etenkin dystopiaa), fantasiaa tai yliluonnollista kauhua. Eniten kirjoja luin touko- ja kesäkuussa, joina kumpanakin kirjoja tuli luetuksi 17 kappaletta. Kun kesäloma päättyi ja palasin takaisin yliopiston penkille syyskuussa, ehdin lukea koko kuun aikana vain yhden kirjan. <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihmSGDnIo_UFOoxTQyd7Dgkwk8ROrHILCsPZZpPAe1chaq9clOoZhnQerNack7yNScWI9o_Uwu3bUf16Ydcs_CTrik4SIpbtRzzguwEQtROoZa2DUa9CzyJOvgk3txyAtu6MHWZYCXiMJN/s1600/sukupuolijakauma+2014.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="223" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihmSGDnIo_UFOoxTQyd7Dgkwk8ROrHILCsPZZpPAe1chaq9clOoZhnQerNack7yNScWI9o_Uwu3bUf16Ydcs_CTrik4SIpbtRzzguwEQtROoZa2DUa9CzyJOvgk3txyAtu6MHWZYCXiMJN/s1600/sukupuolijakauma+2014.png" width="400" /></a></div>
Viime vuonna kolmasosa lukemistani kirjoista oli mieskirjailijoilta ja kaksi kolmasosaa naiskirjailijoilta. Tänä vuonna kirjailijoiden sukupuolijakauma pysyi täysin samana. Mieskirjailijoiden kirjoja luin 31 ja naiskirjailijoiden 74. Lisäksi luin kaksi kirjaa, joiden kirjoittajissa oli sekä mies että nainen.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEggelhdX-xbARik2vkh4AiNxVDbuBwlcLvdNH2tP1XD-sLcm1z6Dtt0_z3UQr6kzSTb-u7LJook2u_d8oT8cpJu_zG9xTDxOgvTqa0lyXF9zbj5iJFLygXdNMO0BGJEi7-jUsqN4qI3R31L/s1600/kotimaisetulkomaiset+2014.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="223" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEggelhdX-xbARik2vkh4AiNxVDbuBwlcLvdNH2tP1XD-sLcm1z6Dtt0_z3UQr6kzSTb-u7LJook2u_d8oT8cpJu_zG9xTDxOgvTqa0lyXF9zbj5iJFLygXdNMO0BGJEi7-jUsqN4qI3R31L/s1600/kotimaisetulkomaiset+2014.png" width="400" /></a></div>
Kotimaisten kirjojen osuus lukemistostani oli viime vuonna vajaa kolmannes. Tänä vuonna ulkomaisten kirjojen osuus kasvoi, sillä kotimaisia kirjoja luin vain 28 eli niitä oli suunnilleen neljännes kaikista lukemistani kirjoista.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgidur2hIXbfYb7JY0Azs-Retn-vbp5FGNc62fuQnTio3fkrnRaq6opURnx9nEAXUoAnIxc0wRIv7-tzafLh0Fc8oxsppSgLgy1uqQ8C_4wKOP8aJiNmixzvZNJi_PfQopAv2HHOzVB3VT2/s1600/kirjojen+alkuper%C3%A4.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="223" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgidur2hIXbfYb7JY0Azs-Retn-vbp5FGNc62fuQnTio3fkrnRaq6opURnx9nEAXUoAnIxc0wRIv7-tzafLh0Fc8oxsppSgLgy1uqQ8C_4wKOP8aJiNmixzvZNJi_PfQopAv2HHOzVB3VT2/s1600/kirjojen+alkuper%C3%A4.png" width="400" /></a></div>
Hieman yli puolet (55) lukemistani kirjoista oli lainattu kirjastosta. Suunnilleen kolmannes (33) kirjoista on joko itse hankittuja tai muilta saatuja. Arvostelukappaleiden osuus luetuista on vajaa viidennes (17). Muu-kategoriaan kuuluu yksi bookcrossing-kirja ja yksi tutulta lainattu kirja. <br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjknw5K8157WrYvlGcQr8fTmixV3D9QxMveTNRQEwL4chkb96jMm5AsCnDTwEbciW_JkOS42QL0apCBFZYGg3A4kOq0xhSNPSJH7tfk6MSAfga_HhmZ03QFpVCvAy1jaDcrmsXlLOVkDOru/s1600/kielet+2014.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="223" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjknw5K8157WrYvlGcQr8fTmixV3D9QxMveTNRQEwL4chkb96jMm5AsCnDTwEbciW_JkOS42QL0apCBFZYGg3A4kOq0xhSNPSJH7tfk6MSAfga_HhmZ03QFpVCvAy1jaDcrmsXlLOVkDOru/s1600/kielet+2014.png" width="400" /></a></div>
Suomeksi luin 66 kirjaa, englanniksi 40 ja ruotsiksi yhden. Suomenkielisten kirjojen osuus on kasvanut viime vuodesta, sillä silloin luin aika lailla puolet kirjoista suomeksi ja puolet englanniksi. Kaksi ruotsinkielistäkin mahtui vuonna 2013 mukaan, ja tänä vuonna niitä tuli luettua vain yksi. <br />
<br />
<u><b>Top11</b></u><br />
<br />
Parhaimpien kirjojen lista meinasi paisua pariinkymmeneen nimikkeeseen, mutta päätin olla lopulta armoton ja laittaa listalle vain ne, joille olen antanut vuoden aikana viisi tähteä Goodreadissa. Tällaisia kirjoja oli yksitoista, ja ne kaikki ovat minulle omalla tavallaan tämän vuoden parhaimpia.<br />
<br />
<b>Emily Brontë</b>: <i><a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2014/01/vuosisatojen-polyttamaa-emily-bronte.html">Humiseva harju</a></i> <br />
<b>Victoria Schwab</b>: <i><a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2014/03/victoria-schwab-archived.html">The Archived</a></i> <br />
<b>Markus Zusak</b>: <i><a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2014/04/markus-zusak-kirjavaras-kirjana-ja.html">Kirjavaras</a></i> <br />
<b>Hugh Howey</b>: <i><a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2014/03/hugh-howey-wool.html">Wool</a></i> <br />
<b>Parinoush Saniee</b>: <i><a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2014/04/parinoush-saniee-kohtalon-kirja.html">Kohtalon kirja</a></i> <br />
<b>Catherynne M. Valente</b>: <i><a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2014/05/catherynne-m-valente-tytto-joka-putosi.html">Tyttö joka putosi Satumaan alle ja juhli varjojen valtakunnassa</a></i> <br />
<b>James Bowen</b>: <i><a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2014/06/james-bowen-katukatti-bob-kissa-joka.html">Katukatti Bob - kissa joka muutti elämäni</a></i> <br />
<b>Jenna Kostet</b>: <i><a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2014/10/jenna-kostet-lautturi.html">Lautturi</a></i><br />
<b>Johan Egerkrans</b>: <i><a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2014/12/johan-egerkrans-pohjoismaiset.html">Pohjoismaiset taruolennot</a></i> <br />
<b>Neal Shusterman</b>: <i><i><a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2014/12/neal-shusterman-undivided.html">UnDivided</a></i></i><b> </b><br />
<b>Lisa O'Donnell: </b><i><a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2014/05/lisa-odonnell-mehilaisten-kuolema.html">Mehiläisten kuolema</a></i><br />
---------------<br />
<i><br /></i>
<a href="http://kirjasirkus.blogspot.fi/2014/12/vuosi-2014-kirjoin.html"><b>Kirjasirkus</b>-blogin</a> Anne vinkkasi minulle <a href="http://www.perpetualpageturner.com/2014/11/5th-annual-end-of-year-book-survey-2014-edition.html">tästä vuosikyselystä</a>. En jaksa täyttää kyselyä kokonaan, mutta osaan vastaan vielä lopuksi.<br />
<br />
<br />
<b>kirja, joka ei täyttänyt korkeita odotuksiani:</b> Sarah Lotz: <i><a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2014/08/sarah-lotz-kolme-arvonta.html">Kolme</a></i><br />
<br />
<b>positiivisin yllättäjä:</b> Lisa O'Donnell: <a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2014/05/lisa-odonnell-mehilaisten-kuolema.html"><i>Mehiläisten kuolema</i></a><br />
<br />
<b>paras sarja, jonka aloitin</b>: Hugh Howeyn <b>Siilo</b>-sarja<br />
<br />
<b>paras jatko-osa</b>: Marissa Meyer: <a href="http://cress/"><i>Cress</i></a><br />
<br />
<b>paras päätösosa:</b> Neal Shusterman: <i><i><a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2014/12/neal-shusterman-undivided.html">UnDivided</a></i> </i>(oikeastaan myös paras jatko-osa, mutta en halunnut laittaa samaa kahteen kohtaan)<br />
<br />
<b>paras kirjailija, jonka löysin vuonna 2014</b>: todella vaikea valita vain yhtä, mutta sanon Victoria Schwab<br />
<br />
<b>paras kirja genrestä, jota en usein lue</b>: Graeme Simsion: <i><a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2014/05/graeme-simsion-vaimotesti.html">Vaimotesti</a></i><br />
<br />
<b>kirja, jossa oli mukaansatempaavin juoni:</b> Michelle Gagnon: <i><a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2014/05/michelle-gagnon-kukaan-ei-kaipaa-sinua.html">Kukaan ei kaipaa sinua</a></i><br />
<br />
<b>kaunein kansikuva</b>: Victoria Schwab: <i><a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2014/03/victoria-schwab-archived.html">The Archived</a></i><br />
<br />
<b>kauneimmin kirjoitettu kirja</b>: Jenna Kostet: <i><a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2014/10/jenna-kostet-lautturi.html">Lautturi</a></i><br />
<br />
<b>olen ihmeissäni, miksen ole lukenut tätä kirjaa aiemmin:</b> Emily Bronte: <i><a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2014/01/vuosisatojen-polyttamaa-emily-bronte.html">Humiseva harju</a></i><br />
<br />
<b>lyhyin kirja</b>: Tove Jansson: <i>Muumit - sarjakuvaklassikot I </i>(96 s.)<br />
<br />
<b>pisin kirja</b>: Andrei Pajanne: <i><a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2014/02/andrei-pajanne-autuaiden-saari.html">Autuaiden saari</a></i> (994 s.)<i> </i><br />
<br />
<b>kirja, joka järkytti minua eniten</b>: Lirio Abbate: <i><a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2014/05/lirio-abbate-mafian-naiset.html">Mafian naiset</a></i><br />
<br />
<b>paras esikoiskirja: </b>Lisa O'Donnell: <a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2014/05/lisa-odonnell-mehilaisten-kuolema.html"><i>Mehiläisten kuolema</i></a><br />
<br />
<b>kirja, joka itketti eniten</b>: Linnea Parkkonen: <a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2014/07/linnea-parkkonen-112-vihaan-itseani.html"><i>112 - vihaan itseäni</i></a><br />
<br />
<b>omaperäisin kirja:</b> Libba Bray: <a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2014/03/loka-marras-joulu-ja-tammikuussa.html"><i>Beauty Queens</i></a><br />
<br />
<b>kirja, joka sai minut vihaisimmaksi</b>: Marissa Meyer: <i><a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2014/02/marissa-meyer-cinder.html">Cinder</a></i><br />
<b></b><br />
<b><span style="font-size: small;"><span style="font-size: large;">Hyvää ja kirjaisaa uutta vuotta 2015!</span></span></b>Annamihttp://www.blogger.com/profile/09570418762419805964noreply@blogger.com18tag:blogger.com,1999:blog-8818880734294777783.post-58869021328090066352014-12-30T21:43:00.001+02:002014-12-30T22:26:08.804+02:00Joululahjoja ja alelöytöjä<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhur435P4qCHYpGmWP5p2tJkAfzTolz7X5eXI-1CE6wGin3gyV9N0iR-6BPY36aZLL_hZtpxXzIFgbnqenfQlUFFegCZjvGFGFb6X3ZjYFTXqO9Qnm8pSwsMOURvRcENbaIAOYH45xvnLHA/s1600/006.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhur435P4qCHYpGmWP5p2tJkAfzTolz7X5eXI-1CE6wGin3gyV9N0iR-6BPY36aZLL_hZtpxXzIFgbnqenfQlUFFegCZjvGFGFb6X3ZjYFTXqO9Qnm8pSwsMOURvRcENbaIAOYH45xvnLHA/s1600/006.png" height="240" width="400" /></a></div>
Ostokseni kirja-alennusmyynneistäkin voisi oikeastaan laskea joululahjoiksi, sillä sain rahaa joululahjaksi, mutta pidän etenkin ylemmässä kuvassa olevia neljää kirjaa tämänvuotisina joululahjoina. Siina Tiuraniemen <i>Kukkia Birgitalle </i>sain kirjabloggaajien joululahjaringin vuoksi <a href="http://pihinnaisenelamaa.blogspot.fi/">Pihiltä naiselta</a>. Satuin tosin omistamaan kirjan jo, mutta joululahjaksi saamani toinen kappale muistutti minua kirjan olemassaolosta ja se kohosi lukulistallani ylemmäs. Kirjaa on kehuttu sen verran hulvattomaksi, että uskon kirjasta pitäväni. Kiitos vielä Pihille naiselle! Neal Shustermanin <i>UnDividedia </i>olen himoinnut kirjan ilmestymisestä asti, mutta en kirjamessujen jälkeen ostanut lainkaan kirjoja puoleentoista kuukauteen, joten se päätyi omistukseeni vasta muutama kuukausi ilmestymisensä jälkeen. <i>UnDivided </i>on jo luettu ja <a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2014/12/neal-shusterman-undivided.html">blogattu</a>. Leann Sweeneyn <i>The Cat, the Quilt and the Corpse </i>on ollut toivelistallani jo kesästä lähtien, sillä kissadekkari kuulostaa vallan ihastuttavalta. Jenny Lawsonin <i>Let's Pretend This Never Happened </i>halusin siksi, että muistan jonkun bloggaajan kehuneen sen todella hauskaksi ja olen viime aikoina kaivannut hauskaa luettavaa.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgiMC23tu87wetHUXJRyg3Tuods7F6Se3IO8saeDePS5BBFZH3KqoU6h1DLn4RMusptW08e41bkpplweWqbq4t8By5eBZ0vv180U0rsqy7Aah2-JjO6UpNmDUcK4Yqsu2WIOrMrIm1jVEWF/s1600/005.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgiMC23tu87wetHUXJRyg3Tuods7F6Se3IO8saeDePS5BBFZH3KqoU6h1DLn4RMusptW08e41bkpplweWqbq4t8By5eBZ0vv180U0rsqy7Aah2-JjO6UpNmDUcK4Yqsu2WIOrMrIm1jVEWF/s1600/005.png" height="400" width="223" /></a></div>
Tänään kävin tutkimassa, mitä Akateemisen ja Suomalaisen kirjakaupan alennusmyynneissä on tällä kertaa tarjolla. Akateemisesta mukaani tarttuivat Hanna Pylväisen <i>We Sinners</i> (tämä kirja lestadiolaisuudesta on jäänyt joistakin blogeista mieleeni), John Bradshaw'n Cat Sense (tietenkin haluan ymmärtää paremmin kissojen sielunelämää), Aldous Huxleyn <i>Brave New World</i> (tämä dystopiaklassikko on kiinnostanut jo jonkin aikaa mutta on vielä lukematta) ja Arne Nevanlinnan <i>Varma</i> (täysi heräteostos siksi, että en voinut vastustaa 0,45 euron hintaa).<br />
<br />
Suomalaisen kirjakaupan alelöydöistä olen eniten innoissani. Simone de Beauvoirin <i>Toinen sukupuoli </i>on pitkään ollut lukulistalla. Syksyllä luin erään kurssin vuoksi kirjasta joitakin lukuja, mutta nyt kun teoksen ensimmäinen osa löytyy omasta hyllystä, se on helpompi lukea loppuun. Asko Sahlbergin <i>Herodes </i>herätti mielenkiintoni jo viime vuonna, mutta en ole järkälettä vielä ehtinyt lukea. Charles Dickensiltä olen lukenut vain <i>Joululaulun</i>, mutta nyt hyllyssäni odottaa myös <i>Kolea talo</i>,<i> </i>joka kuulostaa vallan mielenkiintoiselta tiiliskiveltä. <br />
<br />
Alennusmyynnit saivat jälleen kerran kirjahankinnat riistäytymään käsistä, mutta lupaan olla hankkimatta tänä vuonna enää kirjoja. Onneksi lupaus on näin vuoden toisiksi viimeisenä päivänä harvinaisen helppo pitää. Alkuvuodesta täytän vuosia, joten kovin pitkää taukoa en kirjojen ostelussa varmasti pidä, vaikka onhan noita kirjoja kertynyt jo niin paljon, että kohta pitää alkaa harkita vakavasti uuden kirjahyllyn ostamista.<br />
<br />
<b>Onko kukaan muu ehtinyt vielä joulun jälkeisiin kirja-aleihin? Mitä mieltä olette minun tekemistäni alelöydöistä?</b>Annamihttp://www.blogger.com/profile/09570418762419805964noreply@blogger.com12tag:blogger.com,1999:blog-8818880734294777783.post-47347609462503734732014-12-29T23:21:00.000+02:002015-01-24T23:26:29.061+02:00Lois Lowry: The Giver<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6TZde9fUmUFioXi7YCzt6of_SRPK3TVfPigL_E-cG4XyoelEWfUpcHz2p2rbdSOtSZ53vIckCCfY-XVYw2f_2JQBFNCc77Rhb_GTJt8qHST41Shk0W6W0M0VkhK8Z-2AkXZ81cH_QsBJi/s1600/thegiver.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6TZde9fUmUFioXi7YCzt6of_SRPK3TVfPigL_E-cG4XyoelEWfUpcHz2p2rbdSOtSZ53vIckCCfY-XVYw2f_2JQBFNCc77Rhb_GTJt8qHST41Shk0W6W0M0VkhK8Z-2AkXZ81cH_QsBJi/s1600/thegiver.jpg" height="400" width="352" /></a></div>
<u><b>Lois Lowry: The Giver</b></u> 1993 4 h 47 min äänikirjan lukija: Ron Rifkin<br />
<span style="font-size: x-small;">lainattu kirjastosta</span><br />
<i><br />The worst part of holding the memories is not the pain. It's the loneliness of it. Memories need to be shared.</i><br />
<i><br /></i>Kirjan alussa Jonas on pian 12 vuotta täyttävä poika, joka odottaa jännittyneenä lähestyvää 12-vuotiaille järjestettävää seremoniaa. 12-vuotiaisten seremonia on ikäseremonioista tärkein, sillä sen aikana kukin 12 vuoden iän saavuttanut saa kuulla, mihin tehtävään heidät on määrätty. Jonas ei osaa arvata, mikä hänen tuleva tehtävänsä on, sillä hän ei ole osoittanut mielestään selviä taipumuksia mihinkään suuntaan. Hän saa tehtävän, joka on vain yhdellä yhteisön jäsenellä ja joka on kaikkein arvostetuin. Jonasista tulee muistojen saaja. Häntä varoitetaan heti tehtävän tuskallisuudesta, mutta siltikään Jonas ei osaa varautua siihen, miten hänelle määrätty tehtävä muuttaa hänen maailmankuvansa ja koko elämänsä.<br />
<br />
Olen joskus aiemminkin yrittänyt kuunnella kirjastosta löytyviä englanninkielisiä äänikirjoja, mutta jostakin syystä en ole päässyt alkua pidemmälle. Päätin kokeilla vielä kerran ja kuuntelin tämänkertaisen valintani <i>The Giverin </i>loppuun asti vuorokauden aikana. Nyt kun pääsin alkukankeudesta äänikirjojen kuuntelun suhteen, aion ehdottomasti kuunnella äänikirjoja välillä jatkossakin. Silmäni ovat joskus iltaisin sen verran väsyneet, että tarinan kuunteleminen on sen varsinaista lukemista parempi vaihtoehto. <br />
<br />
Muistan huomanneeni Lois Lowryn <i>The Giverin </i>monesti listoilla kirjoista, jotka jokaisen pitäisi lukea. Luulin kuitenkin monta vuotta, että olen kirjan jo lukenut, sillä muistin lukeneeni kaikki Lowryn kirjat, jotka lapsuuden kirjastoni hyllystä löytyivät. Lopulta minulle selvisi, että kirjaa ei ole lainkaan suomennettu ja silloin tajusin, että en ole kirjaa voinut lapsuudessani lukea. Kirja menikin heti lukulistalle, koska kirjan ideakin kuulosti tällaisen dystopiafanin korviin hyvin kiehtovalta. <br />
<br />
Oli mielenkiintoista kuunnella nuorille suunnattu dystopiakirja, joka on kirjoitettu ennen viime vuodet vallinnutta dystopiabuumia. Liian monet nykyiset kirjat noudattavat samantyyppistä kaavaa ja ovat melko samankaltaisia. Minulle tulee Lowryn kirjasta mieleen niin Rothin <a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2013/08/veronica-roth-divergent.html"><i>Divergent</i></a>, Condien <i><a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2013/04/ally-condie-matched.html">Matched</a> </i>kuin Oliverin <a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2013/03/lauren-oliver-delirium.html"><i>Deliriumkin</i></a>. <i>The Giver </i>on selvästi nykyisen nuorten dystopiakirjallisuuden äiti, mutta siinä on myös ainutlaatuisuutensa. Jonasin koulutusta on kuvailtu hyvin yksityiskohtaisesti. Kirja on paljon rauhallisempi ja seesteisempi kuin sitä seuranneet teokset. Joku voisi kuvailla kirjan loppuosuutta jopa tylsäksi. Silti vaikka välillä mielenkiintoni hieman herpaantui, sillä jotkin yksityiskohdat Jonasin koulutuksesta tuntuivat hieman aiemman toistolta, pidin tällaisesta rauhaisammasta otteesta tarinan kerrontaan. <i>The Giver</i> on mielestäni kokonaisuudessaan vahva ja koskettava kertomus.<br />
<br />
Yhteiskunta, jossa Jonas elää, vaikuttaa aluksi jopa utopistiselta. Kukaan ei kärsi, kaikki tuntuvat olevan tyytyväisiä tapaan, jolla yhteiskunta toimii ja sääntöjä noudatetaan mielellään. Kuitenkin utopistinen ensivaikutelma alkaa romuttua pikkuhiljaa. Ensin lukija alkaa miettiä, millaista olisi elää yhteiskunnassa, jossa yksilöillä ei olisi mitään päätäntävaltaa omasta elämästään. Kahdeksanvuotiaat eivät saa enää nukkua lohtuesineen kanssa. Kaikki yhdeksänvuotiaat saavat polkupyörät ja saavat vasta silloin ajaa pyörillä. Ihmiset paritetaan niin kuin yhteisön vanhimmat parhaaksi näkevät, eikä ihmisillä ole lainkaan yksityisyyttä. Unetkin täytyy kertoa yksityiskohtia myöden vanhemmille, jotka eivät ole ikinä lasten biologisia vanhempia. Jonasin kuva idyllisestä yhteiskunnasta alkaa huojua, kun häntä aletaan kouluttaa tehtäväänsä. <br />
<br />
Osasin arvailla Jonasille paljastuvia asioita jo ennen kuin ne kerrottiin kirjassa. Arvasin heti, mitä ihmisten vapauttaminen tarkoittaa. Vapautetuiksi tulevat ihmiset, jotka ovat rikkoneet kolmannen kerran sääntöjä, ovat tulleet liian vanhoiksi tai eivät muuten ole sopeutuneet osaksi yhteisöä. Tuskinpa vapauttamisen todellista merkitystä on kovin vaikea arvata, vaikka dystopiakirjoja ei olisi paljon edes lukenut. Siispä kirja ei tarjoillut minulle kovin mullistavia juonenkäänteitä, mutta silti viihdyin sen parissa erinomaisesti. Pidän Lowryn tavasta kuvailla asioita. Kun Jonas kokee intoa tai tuskaa uusien muistojensa vuoksi, Jonasin tunteet välittyivät hyvin myös lukijalle.<br />
<br />
<i>The Giver </i>-äänikirjasta haluan sanoa sen verran, että mielestäni formaatti sopi melko hyvin tarinaan tutustumiseen. Näyttelijä Ron Rifkin eläytyi tapahtumiin ja tunteisiin hyvin ja pidin hänen tavastaan esittää eri henkilöitä. <br />
<br />
Tänä vuonna ilmestyi Lowryn kirjaan perustuva elokuva, mutta en ole aivan varma, haluanko nähdä elokuvaa, vaikka kirjasta pidinkin. Minusta tuntuu hieman siltä, että tarina ei ehkä toimisi kovin hyvin elokuvana. Olen kuitenkin hyvin kiinnostunut muista Lowryn kirjoittamista teoksista, jotka sijoittuvat samaan maailmaan vaikka kirjat eivät ilmeisesti muodosta sarjaa, jossa on yhtenäinen alusta loppuun etenevä juoni.<br />
<br />
<b>Muualla: </b><a href="http://notkopeikko.blogspot.fi/2014/01/the-giver-lois-lowry.html">Notko, se lukeva peikko</a>, <a href="http://pigeonnaire.blogspot.fi/2014/07/lois-lowry-giver-giver-quartet-1.html">Kujerruksia</a>, <a href="http://hdcanis.blogspot.fi/2012/10/lois-lowry-giver.html">Hyönteisdokumentti</a>, <a href="http://storyguzzler.blogspot.fi/2014/09/lois-lowry-giver.html">Lukuholistin maistiaiset</a> ja <a href="http://sivukirjasto.blogspot.fi/2014/03/the-giver-kvartetti.html">Sivukirjasto</a><br />
<b></b><br />
<b><u>The Giver -kvartetti</u></b><br />
<br />
<i>The Giver </i>(1993)<br />
<i>Gathering Blue </i>(2000)<br />
<i>Messenger </i>(2004)<br />
<i>Son </i>(2012)Annamihttp://www.blogger.com/profile/09570418762419805964noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-8818880734294777783.post-23306444224494573812014-12-27T00:57:00.000+02:002014-12-28T01:42:44.716+02:00Neal Shusterman: UnDivided<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjryumpEeiPZyuHpBaC2JWhxlk9sDZgUHo6VHSZOaTBcqTs-SYsbnf87r2GReZ6m1O0Z2-SA4vAplv6uhubmq-NMpLmYaidgz5JAM49-9h9VMP1DEPd4goFDUoYBKqq1hrKPGyWeEFb0YYV/s1600/undivided.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjryumpEeiPZyuHpBaC2JWhxlk9sDZgUHo6VHSZOaTBcqTs-SYsbnf87r2GReZ6m1O0Z2-SA4vAplv6uhubmq-NMpLmYaidgz5JAM49-9h9VMP1DEPd4goFDUoYBKqq1hrKPGyWeEFb0YYV/s1600/undivided.jpg" height="400" width="265" /></a></div>
<u><b>Neal Shusterman: Undivided</b></u> 2014 Simon & Schuster 372 s.<br />
<span style="font-size: x-small;">saatu lahjaksi</span><br />
<br />
<span style="font-size: x-small;"><i><span style="font-size: small;">When Sonia began to tell the tale of her husband, Connor thought he might, at best, get some information - clues as to why Proactive Citizenry was so afraid of not just the man, but the world's memory of him. Janson and Sonia Reinschild, winners of the Nobel Prize for medicine, were erased from history. Connor thought Sonia might give him information. He never expected </span></i><span style="font-size: small;">this!</span></span><br />
<br />
<b>Älä lue tätä kappaletta, jos et ole lukenut aiempia osia!</b> <b>Muuten bloggaus on spoilerivapaa.</b><br />
<span style="font-size: x-small;"><span style="font-size: small;">On kulunut lähes kaksi vuotta siitä, kun Connor karkasi kotoaan välttääkseen purettavaksi joutumisen. Starkeyn kasvattilapsista kokoama joukko nuoria levittää kauhua tappamalla purkamisen parissa työskenteleviä ihmisiä. Vaikka nuorisojoukko vastustaa purkamista, heidän toimillaan on epätoivottuja vaikutuksia. Koska ihmiset pelkäävät villiintyneitä nuoria, purkamisen kannatus on kasvanut. Se tuntuu joistakin ihmisistä ainoalta vaihtoehdolta äärimmäisyydestä huolimatta. Lainsäädäntöön yritetään saada uusia pykäliä, jotka muun muassa sallisivat lailliselta tieltä poikkeavien nuorten purkamisen ilman vanhempien lupaa. Voivatko Connor, Lev ja Risa tehdä enää mitään saadakseen purkamisen kielletyksi?<br /><b>Spoilerit päättyvät.</b></span></span><br />
<br />
<span style="font-size: small;">Shustermanin
dystologian ideana on tiivistettynä se, että pro choice - ja pro life
-ihmisten väliset erimielisyydet ovat johtaneet karmivaan ratkaisuun.
Abortit ovat kiellettyjä, mutta nuoret ovat 13 ja 18 ikävuoden välisenä
aikana (tosin ikäraja on alennettu 17 vuoteen ensimmäisen kirjan
jälkeen) vapaata riistaa. Jos he käyttäytyvät huonosti, joutuvat
huoltajuuskiistojen välikappaleiksi tai ovat muuten vain epätoivottuja,
huoltajat saavat ilmoittaa jälkikasvunsa purettaviksi. Purkamisen
kannattajat eivät pidä purkamiseksi joutumista edes kuolemana vaan
heidän mukaansa nuori jatkaa olemassaoloaan vain hieman eri muodossa.
Puretun nuoren osat siirretään muille ihmisille, jotka niitä
tarvitsevat.</span><br />
<br />
Aloin lukea Unwind-dystologiaa lähes kaksi vuotta sitten, ja nyt on jälleen yksi kirjallinen matka saapunut päätökseensä. Kun hyvän sarjan saa luetuksi loppuun, olo on kaihoisa, melkeinpä jopa tyhjä. Enää ei tarvitse jännittää tulevien kirjojen tapahtumia ja rakkaiksi tulleiden henkilöiden kohtaloa. Vaikka kirjoihin voi palata, ensimmäistä lukukertaa ei ole enää mahdollista kokea uudelleen. Olen kärsinyt muutaman päivän ajan pienoisesta lukujumista ja olen lukenut sivun yhdestä ja katkelman toisesta kirjasta.<br />
<br />
Jokaisessa Unwind-dystologian osassa on ollut juonenkäänteitä, jotka ovat onnistuneet täysin yllättämään minut. Juuri kun olen ajatellut, että mitään karmivampaa ei enää voi tapahtua, Shusterman tarjoilee seuraavan järkytyksen. Silti karmivuus ei ole mennyt liian pitkälle. Vaikka joskus on tullut hetkiä, jolloin mieluummin hyppäisi jonkin kohdan ylitse, silti se on juuri ja juuri lukijan sietokyvyn rajoissa. Lukemista ei voi lopettaa kesken, koska tarina on saanut lukijan liiaksi pauloihinsa.<br />
<br />
Minulla on usein ongelmia sarjojen päätösosien kanssa. Varsinkin kun olen menettänyt sydämeni jollekin sarjalle, odotukset viimeistä kirjaa kohtaan kohoavat monesti liiankin korkeiksi. Shusterman ei ole vielä kertaakaan pettänyt minua, ja päätösosa oli todellakin odotuksen arvoinen. Se ei ole liian sekava, vaikka joissakin sarjoissa lopun lähestyessä on liian monia langanpäitä solmimatta ja viimeinen kirja tuntuu hieman hätäiseltä ja hutaistulta. <i>UnDivided </i>ei onneksi kärsi tällaisista ongelmista.<br />
<br />
Sarjan piti olla alunperin trilogia, mutta kirjailija huomasi, että viimeiseen osaan vain tuli tekstiä. Hän ei halunnut kuitenkaan karsia ja lyhentää kirjaa ihanteelliseen 400 sivuun vaan hän mieluummin jakoi viimeisen osan kahdeksi kirjaksi. Tämä oli hyvä ratkaisu. Sarja ei tunnu mitenkään venytetyltä, mutta päätösosaan ei ole myöskään tungettu liikaa asioita. Sanoisin, että päätösosa on melkeinpä täydellinen, vaikkakin aivan kirjan lopun odotin menevän hieman eri tavalla. Kuitenkin se on niin pieni kauneusvirhe tässä kirjassa, että olen valmis unohtamaan asian ja rakastamaan <i>UnDividedia </i>ja koko sarjaa täydestä sydämestäni. <br />
<br />
<b>Unwind</b>-dystologia on ehdottomasti paras lukemani nuorille aikuisille suunnattu dystopiasarja. Mikään muu ei ole vain yltänyt tällaiselle tasolle. Sarjan idea on nerokas, toteutus on loistava, ja henkilöt ovat inhimillisiä. Jännite on säilynyt kaikkien neljän kirjan ajan. Kaiken viimeistelee Shustermanin taito kirjoittaa. Jos pidät dystopiasta ja olet valmis lukemaan englanniksi, sinun täytyy lukea tämä sarja. Takaan, että et pety.<br />
<br />
<span style="font-size: small;"><b>Unwind-sarja</b><br />
<i><a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2013/03/neal-shusterman-unwind.html">Unwind</a></i><b> </b>(2007)<br />
<i><a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2013/07/neal-shusterman-unwholly.html">UnWholly</a></i> (2012)<br />
<i><a href="http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2014/07/neal-shusterman-unsouled.html">UnSouled</a> </i>(2013)<br />
</span><span style="font-size: xx-small;"><span style="font-size: small;"><i>UnDivided</i> (2014) </span> </span>Annamihttp://www.blogger.com/profile/09570418762419805964noreply@blogger.com10tag:blogger.com,1999:blog-8818880734294777783.post-76072804760720399032014-12-25T10:00:00.000+02:002014-12-25T10:00:14.912+02:00Daniel Handler: Why We Broke Up<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdIiaD7aMPyOCBa_cvq2tmOC4PTu0bNsVlLPUUO-n6zAWJu8Xb3KffXjDeGCTSk5zZ6HwXhyphenhyphen6bGeTyi2moaWaG1Mff4lqCJoygkzOSluuq-tnTbLQ8qD9F9hKixIMCuodlmW24ZmIEqBE-/s1600/whywebrokeup.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdIiaD7aMPyOCBa_cvq2tmOC4PTu0bNsVlLPUUO-n6zAWJu8Xb3KffXjDeGCTSk5zZ6HwXhyphenhyphen6bGeTyi2moaWaG1Mff4lqCJoygkzOSluuq-tnTbLQ8qD9F9hKixIMCuodlmW24ZmIEqBE-/s1600/whywebrokeup.jpg" height="400" width="293" /></a></div>
<u><b>Daniel Handler: Why We Broke Up</b></u> 2011 Little, Brown and Company 354 s. kuvittanut Maira Kalman (ilmestynyt suomeksi nimellä <i>Ja sen takia me erosimme</i>) <br />
<span style="font-size: x-small;">lainattu kirjastosta</span><br />
<br />
<span style="font-size: x-small;"><i><span style="font-size: small;">I looked sadly out at the wet traffic. It had been raining, my Jewish hair a hideous cloud of pollution, and it was going to rain some more. I felt unshielded there outside Green Mountain, sensitive as a match flame, a lost baby something in the streets, without a mother or a collar or a cardboard box to call home. "I worry about everyone," I said, why not let out the honest answer. "</span></i><span style="font-size: small;">Different</span><i><span style="font-size: small;">, everyone keeps saying different</span></i>. <i><span style="font-size: small;">He's mine now but you're right, someone could take him. I'm like an outsider to everyone else he knows."</span></i></span><br />
<br />
Min Greenin ja Ed Slatertonin välillä oli kiihkeä mutta lyhyeksi jäänyt seurustelusuhde. Eron jälkeen Min lähettää Edille laatikollisen tavaroita, joiden avulla Min selittää, miten tuleva ero oli nähtävissä jo suhteen aikana. <br />
<br />
Kiinnostuin kirjasta, kun minulle selvisi, että Daniel Handlerin pseudonyymi on Lemony Snicket, jonka nimisenä hän on kirjoittanut <b>Surkeiden sattumusten sarjan</b>. Rakastin kyseistä ylitraagista ja mustalla huumorilla kuorrutettua kirjasarjaa kymmenisen vuotta sitten. Lisäksi kirjan kuvaus kuulosti ihan mielenkiintoiselta ja varsinkin perinteisestä poikkeava rakenne herätti kiinnostukseni. En ollut kuitenkaan metsästänyt kirjaa luettavakseni ennen kuin kuljin viime viikolla kirjaston hyllyjen välissä etsimässä jotakin luettavaa. Luin takakannen ja muistin kirjan saamat kehut, joten kirja lähti kotiin mukanani.<br />
<br />
Olen lukenut perinteisesti kerrottuja kirjoja niin paljon, että siitä poikkeavat kirjat tuntuvat ainakin alkuun piristäviltä poikkeuksilta. Daniel Handler rikkoi jo <b>Surkeiden sattumusten sarjassa </b>perinteisen kirjan rakennetta ja omaperäinen kertoja jäi mieleeni positiivisesti erottuvana. En ole lukenut sarjan jälkeen mitään, jonka voisin sanoa tuovan mieleen kyseiset kirjat. Tässä kerrontaratkaisu toimii ihan hyvin, mutta silti jäin miettimään, tuoko se kovinkaan paljon lisää tarinaan. Idean olisi voinut mielestäni toteuttaa perinteisemminkin, sillä koin esineiden jäävän välillä hieman turhiksi.<br />
<br />
Parasta tarinassa on se, että Minin ja Edin suhteen loppu on heti tiedossa. Syyt tosin ovat alussa vielä hämärän peitossa. Joskus minua häiritsee lopun kertominen ennen viimeisiä sivuja, mutta <i>Why We Broke Up </i>-kirjassa ratkaisu on onnistunut. Kaikkea ei paljasteta heti ja lukijan mielenkiinto säilyy loppuun asti. Jollei suhteen olisi heti aluksi kerrottu päättyneen eroon, kirja olisi sisältänyt paljon perinteisemmän rakkaustarinan ja teoksen lopussa olisi paljastunut, ettei tarinalla ollutkaan onnellista loppua. Tällaisena tarina on perinteistä romantiikkaa nurin kurin. Rakkaustarinan alun sijaan olennaisinta on, miten ja miksi se päättyy. Vaikka minä-kertoja Min kertoo tarinan alusta loppuun, loppu häämöttää jo alussa. Ediin rakastuessaan Min luulee voivansa tehdä muiden epäilemästä suhteesta toimivan, mutta kaikki ei menekään niin kuin piti. <br />
<br />
Suhteen loppumisesta on kulunut vain muutama viikko, joten Minin tuntema tuska on vielä pinnalla. Hän on katkera ja mielestäni sortuu hieman ylianalysoimaankin sitä, miksi hän ei sopinut yhteen Edin kanssa. Vaikka tarinassa on koko ajan lopun kaiku, siitä on aistittavissa myös suhteen aikana ollut vahva usko yhteiseen tulevaisuuteen alkutaipaleen kuoppaisuudesta huolimatta. <br />
<br />
Kirja oli ihan hyvä lukukokemus, mutta en usko sen jättävän kovinkaan pysyvää jälkeä mieleeni. Mielestäni Handler on parhaimmillaan synkässä huumorissa, joten taidan seuraavaksi lukea häneltä <b>Surkeiden sattumusten sarjan </b>tapahtumia edeltävät <b>All the Wrong Questions </b>-kirjat.<br />
<br />
Muualla: <a href="http://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/ja-sen-takia-me-erosimme/">Kirjavinkit</a>, <a href="http://notkopeikko.blogspot.fi/2013/11/ja-sen-takia-me-erosimme-daniel-handler.html">Notko, se lukeva peikko</a>, <a href="http://kirjaneidontornihuone.blogspot.fi/2014/07/daniel-handler-ja-sen-takia-me-erosimme.html">Kirjaneidon tornihuone</a>, <a href="http://lukisinkohan.blogspot.fi/2014/07/daniel-handler-ja-sen-takia-me-erosimme.html">Lukisinkohan</a> ja <a href="http://lastenkirjahylly.blogspot.fi/2014/01/miksi-tytot-aina-rakastuvat-renttuihin.html">Lastenkirjahylly</a>.Annamihttp://www.blogger.com/profile/09570418762419805964noreply@blogger.com2