Näytetään tekstit, joissa on tunniste Beckett Bernard. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Beckett Bernard. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Bernard Beckett: Genesis (uusintaluku)

Bernard Beckett: Genesis 2009 (Genesis 2006) Tammi 164 s. suom. Kaisa Kattelus
tarjouskirja

"On totta, että kun minä puhun sinulle, minun hermosoluni lähettävät impulsseja, kurkunpääni värisee, minussa tapahtuu tuhat sähkökemiallista ilmiötä, mutta jos kuvittelet, että en ole mitään muuta, sitten et ymmärrä maailmasta mitään. Sinun ohjelmasi estää sinua näkemästä syvempää totuutta.
Minä en ole kone. Mitä kone tietäisi märän ruohon tuoksusta aamulla tai itkevän vauvan äänestä? Minä olen auringon lämpö iholla, minä olen viileän aallon tuntu kun se murtuu ylitseni. Minä olen ne paikat, joita en ole koskaan nähnyt mutta joita kuvittelen painaessani silmät kiinni. Minä olen toisen ihmisen hengityksen maku, hänen hiustensa väri.
Sinä pilkkaat lyhyttä elinaikaani, mutta juuri kuolemisen pelko puhaltaa minuun elämää. Minä olen ajattelija, joka ajattelee ajattelemista. Minä olen uteliaisuus, minä olen järki, minä olen rakkaus, ja minä olen viha. Minä olen välinpitämättömyys. Minä olen isän poika, ja hän puolestaan oli oman isänsä poika. Minä olen äitini naurun syy ja itkun aihe. Minä olen ihme, ja minä olen ihmeellinen. Niin, maailma kenties panee sinut liikkeelle virratessaan piiriesi läpi. Mutta minun lävitseni maailma ei virtaa. Se jää minuun. Minä olen maailmassa, ja maailma on minussa. Minun kauttani maailmankaikkeus on oppinut tuntemaan itsensä. Minä olen se, jota ei yksikään kone ikinä kykene tekemään. Minä olen tarkoitus." Adam vaikeni vapisten. Oli mahdoton sanoa, oliko häneltä loppunut happi vai sanat.

Anaksimandros on harjoitellut kauan edessään olevaan koitokseen, joka määrää hänen kohtalonsa. Tuleeko hänestä Akatemian jäsen, joiksi pääsevät vain harvat ja valitut? Anaksimandros käy pääsykokeensa aikana läpi Adam Forden historiaa. Adam ei sopeutunut osaksi Valtiota vaan toimi sydämensä ohjaamana. Tästä häntä rangaistaan laittamalla hänet Art-robotin seuralaiseksi.

Bernard Beckettin Genesis oli paras viime vuoden aikana lukemani kirja ja äänestin sitä jopa yhdeksi kaikkien aikojen parhaista kirjoista. Kirja osui sattumalta käsiini Akateemisen alennusmyynnissä, ja takakansiteksti sai minut vakuuttuneeksi, että kirja on lukemisen ja parin euron arvoinen. Aloin lukea kirjaa ostopäivänä ja mykistyin. Tarina vei minut mukanaan ja elin kirjan päähenkilöiden rinnalla iloja ja suruja. Kirjan filosofinen anti ei tietenkään vähentänyt rakkauttani. Filosofisia nuortenkirjoja ei voi ikinä olla liikaa. 

En ole aiemmin kirjoittanut samasta kirjasta blogiini kahdesti.  Genesis on kuitenkin kirja, jonka kohdalla teen poikkeuksen, sillä se ansaitsee kaiken mahdollisen huomion, jonka sille voin blogissani antaa. Tämä toinen Genesis-bloggaukseni on kuitenkin lyhyempi kuin reilu vuosi sitten kirjoittamani.

Genesiksen kohdalla on ajoittain tärkeämpää se, mitä sanotaan kuin miten sanotaan. Kirja herättää paljon ajatuksia, vaikka se ei ehkä aina ole kaunokirjallisesti taitavin mahdollinen. Kuitenkin kirjassa on joitakin aivan hengästyttäviä kohtia muutenkin kuin sisällöltään. Genesis on pääosin suullisen pääsykoekuulustelun muodossa kerrottu pienoisromaani, jonka nykyajan tapahtumat sijoittuvat melkein kokonaan vain yhteen huoneeseen. Kerrontaratkaisu on poikkeava, mutta sopii kirjaan. En oikein keksi, millä muulla tavoin Valtion ja Adam Forden historia olisi voitu kertoa ilman, että kirja tuntuisi todella selittelevältä. Anaksimandroksen kuulustelija jää persoonattomaksi, mutta Anaksimandros, Adam ja Art heräävät kirjan sivuilla henkiin.

Pidin enemmän kirjan lukemisesta englanniksi, mutta ei suomennoskaan huono ollut. Tietenkin asiaan vaikutti sekin, että luin kirjan ensin alkuperäiskielellä ja koin kaiken ensimmäistä kertaa. Kuitenkin myös toisella lukukerralla ja äidinkielelläni luettuna kirja oli vaikuttava ja nautin hetkistä sen parissa.

Vaikka tiesin loppuratkaisun, luin kirjan nopeasti ja silmiini nousi taas muutama kyynel viimeisen sivun luettuani. Genesis on paras sattumalta tekemäni kirjalöytö ja suosittelen kirjaa edelleen lämpimästi kaikille. Kirja tuo hieman mieleeni toisen suosikkini Jostein Gaarderin Sofian maailman, mutta Genesis on helppolukuisempi ja filosofinen materiaali tarjoillaan helpommin sulatettavassa paketissa. Olen niin iloinen, että tällaisia kirjoja kirjoitetaan.

Sydäntäni on lämmittänyt jokainen Genesiksen saama uusi lukija vuoden aikana. Ilokseni olen vieläpä huomannut, että muihinkin lukijoihin Beckettin kirja on tehnyt syvän vaikutuksen.
Ahmulle jäi kirjan lukemisen jälkeen vahva tunne siitä, että Genesis on tulevaisuudessa klassikko.
Kirja sai Elegian pohtimaan tekoälyn olemusta ja ihmisyyttä. Hänelle tuli myös tunne, että hän olisi halunnut lukea kirjan heti uudestaan.
Nina Mari oli erityisen vaikuttunut siitä, miten Adamin ja Art-robotin välistä kanssakäymistä kuvattiin.
Suketuksesta oli virkistävää lukea jotain omasta tyylistä hieman poikkeavaa, etenkin näin vetävässä ja helposti lähestyttävässä muodossa.
Katrin mielestä kirja tarina on itsessään jo kutkuttava, mutta varsinainen anti on kirjan pohdinnat ja lukijassa heränneet ajatukset ihmisyydestä, sielusta ja tietoisuudesta sekä tekoälystä.
Anni kuvailee Genesistä ainutlaatuiseksi kirjaksi.

Manni P:n mukaan kirjan loppu on arvaamaton, tunteellinen ja kääntää kaiken vielä kerran ylösalaisin sekä jättää lukijansa hetkeksi sanattomaksi.

♥♥♥♥♥

torstai 10. lokakuuta 2013

Kaikkien aikojen paras kirja

Opin lukemaan seitsenvuotiaana eli 16 vuotta sitten. Lukutaidon saatuani lukemisesta tuli heti eräs suosikkiajanvietteistäni. En tiedä, kuinka paljon kirjoja olen elämäni aikana lukenut, mutta veikkaan, että luettujen määrä on nelinumeroinen. Amma emännöi Kaikkien aikojen paras kirja -äänestystä ja halusin siihen innokkaana lukijana osallistua. Kaikkien aikojen parhaan kirjan äänestäminen ei kuitenkaan ollut mikään helppo tehtävä, ja monta loistavaa kirjaa jäi äänestyslistani ulkopuolelle. Listani on tietenkin subjektiivinen näkemykseni siitä, mitkä kirjat ovat itselleni niitä kaikkien aikojen parhaita. Nyt jään odottamaan marraskuun 23. päivää, jolloin Kirjakantti-tapahtumassa julkistetaan, mikä kirja sai eniten ääniä. Minä en Kirjakanttiin pääse, mutta oletan kuulevani blogien kautta nopeasti, mikä teos on äänestykseen osallistuneiden kirjabloggaajien suosikki.
Kuvassa on osa mielestäni kaikkien aikojen parhaista kirjoista.

Margaret Atwood: Orjattaresi
Orjattaresi ansaitsee ehdottomasti paikkansa eräänä suosikkikirjoistani ja yhtenä äänestämistäni teoksista. Luin romaanin ensimmäistä kertaa lukion toisella luokalla, ja Orjattaresi teki minuun heti todella suuren vaikutuksen. Muutama vuosi sitten luin kirjan uudelleen, mutta en ole vieläkään uskaltanut tutustua Atwoodin muihin kirjoihin. Joskus jokin lukemani koskettaa minua niin syvästi, että minulle on vaikeaa tutustua kirjailijan muihin luomuksiin. Ehkä minä pelkään, että petyn ja muut kirjailijan teokset eivät olekaan niin upeita kuin ensikosketukseni tuotantoon.

Bernard Beckett: Genesis
Tiedän, että Genesiksellä ei ole mitään mahdollisuuksia menestyä äänestyksessä, sillä kovin moni kirjabloggari ei ole kirjaa tainnut lukea. Teos kuitenkin ansaitsee ääneni, ja ehkä joku innostuu kirjan lukemaankin, koska sitä äänestin. Pidän myös tärkeänä, että listallani on myös pari nuorille suunnattua romaania. Olen sen verran nuori, että olen lukenut suurimman osan elämästäni lähinnä lasten- ja nuortenkirjoja. Niiden joukossa on helmiä, joiden toivoisin menestyvän tässä äänestyksessä. Saattaa olla, ettei kumpikaan minun listalleni päätynyt nuortenkirja tavoittele kärkisijoituksia (pidän kuitenkin peukkuja Sofian maailmalle), mutta toivottavasti jokin muu lasten- tai nuortenkirja menestyy hyvin.

Jostein Gaarder: Sofian maailma
Sofian maailman olen monesti maininnut elämääni eniten vaikuttaneena kirjana. Gaarderin filosofinen romaani oli ensikosketukseni nykyiseen pääaineeseeni ja olen lukenut Sofian maailman monesti. Pidän siitä myös juonellisesti ja Gaarder on osannut mielestäni yhdistää hyvin fiktion ja filosofian historian oppitunnit. Viime lukukerrasta on jo muutama vuosi ja minun tekisi mieleni jälleen tarttua yhteen suosikkikirjoistani.

J. R. R. Tolkien: Taru sormusten herrasta
Sofian maailma on eniten minuun vaikuttanut teos, mutta Taru sormusten herrasta on jo monta vuotta ollut vastaukseni, jos on pyydetty mainitsemaan vain yksi lempikirja. Tolkienin on tehnyt aivan uskomattoman paljon työtä luodessaan tarinoidensa maailman, ja Taru sormusten herrasta on ehdottomasti paras lukemani kuvaus hyvän ja pahan kamppailusta. Olen lukenut teoksen muutamaan kertaan ja haluaisin lukea sen taas uudelleen.

A.W. Yrjänä: Mechanema
En lue paljon runoja, mutta Mechaneman runot ovat sellaisia, joihin olen palannut ties kuinka monta kertaa. Yrjänän säkeet saavat joka lukukerralla uusia ulottuvuuksia. Huomasin nyt bloggausta kirjoittaessani, että Mechanema on listani ainoa kotimainen teos. Jos olisin äänestänyt myös jotakin kotimaista romaania, ääneni olisi todennäköisesti saanut Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen.

George Orwell: Vuonna 1984 
Vuonna 1984 on dystopia, joka on yli 60 vuotta ilmestymisensä jälkeenkin ajankohtainen. En voi sanoa nauttineeni Orwellin teoksen lukemisesta, sillä Vuonna 1984:n tarina on niin kauhistuttava, mutta lähtemättömän vaikutuksen kirja minuun teki. Kaipa vaikuttuneisuuteni selviää jo siitä, että Vuonna 1984 päätyi äänestyslistalleni.

tiistai 29. tammikuuta 2013

Kirja-alelöytöjä

Minäkin tein löytöjä kirja-alennusmyynneistä. Olin vähän myöhään liikkeellä, sillä kohtahan ne loppuvatkin, mutta toisaalta sen takia sain kirjoja ihan uskomattoman halvalla. Valikoima olisi varmaan ollut parempi alen alussa, mutta seitsemän pokkaria nytkin ostin, joten ehkä oli ihan hyvä, etten mennyt kirjakauppoihin heti joulun jälkeen...

Akateemisesti hankin neljä pokkaria hieman reilulla kymmenellä eurolla, ja niiden joukossa oli se yksi todellinen löytö, josta jo yöllä kirjoitin.

Bernard Beckett: Genesis 

Arvion olen jo kirjoittanut, mutta sanon vielä, että lukekaa tämä. Luin tänään goodreadsista ihmisten arvioita, enkä näköjään ole todellakaan ainoa, jonka mielestä kaikkien pitäisi lukea tämä.

Alma Katsu: The Taker

Tämä oli ainoa Akateemisesta ostamistani kirjoista, josta olin kuullut jo aiemmin. Tein siis päätökset aika pitkälti takakansitekstien perusteella. Tämä on TBR-listallani, ja olen varmaan jokin vuosi sitten katsellut tätä juuri Akateemisessa, mutta en silloin raaskinut ostaa. Kannessa tätä kuvataan kuolemattomaksi rakkaustarinaksi. Mielestäni tässä on yksinkertaisen kaunis kansi. Toivottavasti tykkään. Huomasin goodreadsista, että tämähän on trilogian ensimmäinen osa. Saattaa olla siis, että tulee vielä lisää lukemista, jos tämä on mieleinen.

Joan Frances Turner: Dust

Takakansitekstistä voisi päätellä, että kerrankin kirjoitetaan zombista, jolla on tunteita. En ole mikään suuri zombifani siksi, että eivät ne herätä minkäänlaisia sympatioita, koska niillä on vain loputon halu purra ja syödä ihmisiä. Tämä vaikuttaa kuitenkin siltä, että minä ehkä voisin pitää. Tähänkin on näköjään kirjoitettu toinen osa.

Jonathan Barnes: The Domino Men

En ihan tiedä, mistä tämä kirja kertoo, mutta luulisi sen lukemalla selviävän. Takakannesta: This is the story that matters. This, the story of the war, the last prince, the fall of the House of Windsor.

Suomalaisen alesta mukaani poimin kolme pokkaria.

Arthur Conan Doyle: The Adventures of Sherlock Holmes

Olen mielestäni joskus lukenut Sherlock Holmesia äidin hyllystä, mutta siitä on jo aikaa. Luen hyvin harvoin novelleja, mutta Sherlock Holmes olkoon poikkeus.

Agatha Christie: A Pocket Full of Rye

Luin Agatha Christien kirjoja paljon teini-ikäisenä. En muista, olenko tätä kyseistä kirjaa lukenut, mutta jos olen, en melko varmasti muista loppuratkaisua, joten ei se haittaa. Christie nyt on taattua laatua ja päihittää osan nykyisistä dekkarikirjailijoista mennen tullen.

Monica Ali: Untold Story

Tämän itse asiassa meinasin jättää kauppaan, mutta otin silti mukaani. Saa nähdä, kannattiko. Kirjassa kuvitellaan, että Diana olisikin selviytynyt hengissä. Missä hän olisi nyt? Mitä hän tekisi?

Olen seurannut ilahtuneena, että minulle on tullut pikkuhiljaa lisää lukijoita. Pidän tänne kirjoittamisesta, mutta onhan se mukava tietää, että joku näitä lukeekin ja toivottavasti saisi joskus innoitusta jonkin kirjan lukemiseen. Kysyn siis teiltä, oletteko te lukeneet mitään ostamistani kirjoista. Jos olette, kannattivatko ostokseni? Mitä löytöjä te olette tehneet tämän vuoden kirja-alennusmyynneistä?

Bernard Beckett: Genesis

Bernard Beckett: Genesis
Julkaisuvuosi: 2006 Sivumäärä: 185 Suomenkielinen käännös: Genesis

En ollut kuullut tästä kirjasta tai Bernard Beckettistä, ennen kuin tänä iltapäivänä menin Akateemisen kirjakaupan alennusmyyntiin ja poimin tämän sieltä mukaani. Nyt hieman ennen vuorokauden vaihtumista toiseksi olen jo lukenut tämän kirjan ja nyt olen, en keksi tunteilleni edes sanaa, ihmettyneen vaikuttunut.  

Olin lukenut vain ehkä kymmenisen sivua, kun ajattelin mielessäni, että luen ehkä parhaillaan kirjaa, josta tulee yksi lempikirjoistani. Olin oikeassa, mutta en minä siltikään ihan tällaista lukukokemusta osannut odottaa. Yksinkertaisesti sanottuna tämä täytyy lukea. Voisin suositella tätä kaikille, koska tämä on vain pakko kokea. En minä sano yleensä tällaisia asioita. Ihmisillä on erilaisia kirjamakuja, joten mikä minä olen sanomaan, että jokin kirja pitää lukea. Silti minä sanon niin tästä.

We wish for the people to serve the state above themselves, but we have been slow to realise the limits of this equation. Even the tamest animal will turn sour if we neglect its needs. The people no longer believe in the threat, which once hovered over them, and they have grown used to the levels of sustenance with which they are provided. They have become complacent and their thoughts have turned to other things. There is a whisper in the communes. It is a living thing; twisting and growing but hiding itself from view. The people are talking of choice, of opportunity, and of freedom. The people are talking of changing their world.

Kirja on kertomus Anaxin pääsykokeesta Akatemiaan, mutta silti jotakin paljon enemmän. Se on filosofista pohdintaa siitä, mikä on oikein ja mikä väärin, voiko tekoälyä olla olemassa, voiko kone olla tietoinen. Tiedän, että tämä kuulostaa scifiltä, ja niinhän tämä kirja onkin luokiteltu, mutta enhän minä edes pidä scifistä. Tästä minä taas pidän. Tätä minä rakastan.

Anax yrittää päästä sisään Akatemiaan, johon otetaan vain parhaista parhaimmat kolmen vuoden koulutuksen jälkeen. Hän on asiantuntija Adam Forden tarinan historiallisessa näkökulmassa. Hän joutuu pois mukavuusalueeltaan heti pääsykokeen alussa. Häneltä kysytään mm. eettisistä kysymyksistä, jotka eivät ole hänen erikoisalaansa. Adam Forde eli vuosina 2058-2077. Hän eli Platonin valtion käytännön toteutuksessa, jossa hän kuului ensin filosofien luokkaan. Hänet kuitenkin alennettiin sotilaaksi tottelemattomuuden vuoksi. Hän ei noudattanut sääntöjä sotilaanakaan, vaan hän päätyi rangaistukseksi tekoälyllisen robotin seuralaiseksi. Hänen tarkoituksensa on kasvattaa robotin kokemuksia ja älyä.

'There's no such thing as artificial consciousness.'
'I'm conscious.' 
'No you're not.' Adam's eyes burned with conviction. 'You're just a complicated set of electronic switches. I make a sound, it enters your data banks, it's matched with a recorded word, your program chooses an automated response. So what? I talk to you, you make a sound. I kick this wall, it makes a sound. What's the difference? Perhaps you're going to tell me the wall is conscious too?'
'I don't know if the wall's conscious,' Art replied. 'Why don't you ask it?'

Jos kirjan robotissakin on enemmän kosketuspintaa kuin monien kirjojen ihmishahmoissa, jotakin on tehty oikein. Aloin tuntea jotakin Artia kohtaan ennen kuin Adam ainakaan myönsi tuntevansa.

Voisin ilmaista pettymykseni siihen, että kirja oli niin lyhyt, mutta toisaalta en voi tietää, olisiko tämä ollut niin hyvä, jos tämä olisi ollut pidempi. Näin tämä oli juuri hyvä, vaikka ahminkin tämän muutamassa tunnissa, ja nyt mietin, mitä minä oikein seuraavaksi voin lukea.

Loppu sai minut itkemään. Miksi se loppui niin? Voi miksi? En osannut yhtään aavistaa loppuratkaisua, ja se oli sydäntäriipaiseva.

Vaikka Beckettin muut kirjat, jotka tietenkin päätyivät tämän lukemisen myötä lukulistalleni, eivät olisi läheskään yhtä hyviä, Beckett teki niin suuren vaikutuksen tällä kirjallaan, että voisin pitää häntä jo yhtenä lempikirjailijoistani. En tietenkään halua pettyä muihin hänen kirjoihinsa, mutta en tiedä, miten hän voisi yltää edes Genesiksen tasolle saatikka ylittää sen.

Ainakin tällaisen arvostelun tästä kirjasta löysin pikaisella googlettamisella. Siinä ei olla niin ihastuneita, mutta kuvataan kirjaa kuitenkin erikoiseksi ja mielenkiintoiseksi.

Osallistun tällä kirjalla Lukemattomat kirjailijat -lukuhaasteeseen.

*****