Mikael Niemi: Veden viemää 2013 Like (Fallvatten 2012) 298 s. suom. Jaana Nikula
lainattu kirjastosta
Mikäpä voisi paremmin kuvata elämää, itse elämistä, kuin vesi. Lena Sundh antoi veden täyttää mielensä, tulvehtia ylitseen, hän sulautui virtaan. Hän tunsi veden sisimmän olemuksen, veden henkien jatkuvan tanssin silmiensä edessä.
Suuri Luulajanjoki. Jo pelkkä nimi teki hänet nöyräksi, se tuli oikeastaan saamenkielisestä nimestä Stuor Julevädno. Hän tunsi miten jokin alkoi helistä, miten kaiku syntyi hänessä. Juuririhmastoa voisi verrata kieliin, ne voisi saada soimaan, jos niitä kosketti. Se oli kuin sisäinen soitin joka heräsi eloon. Hän tunsi mummin olevan lähellä. Hän oli varma että tunsi tämän lämmön. Henkiolento seisoi aivan hänen takanaan kädet koholla. Kuin siunauksena, kuin parantavana eleenä. Kiltti viisas ryppyinen mummi oli lähellä pikkuista josta oli tullut iso tyttö. Kaksi naissielua mahtavan virran rannalla. Lena huomasi, miten vesi asteittain muuttui pieniksi uiviksi sikiöiksi. Ne ojentelivat vauvankäsiään hentoisten ruumiiden vuolteessa. Pienet syntymättömät lapset etsivät syliä, halusivat Lenan sisään. Hänen oli pakko pitää tauko, kaipaus teki liian kipeää. Varovasti hän oikaisi naksahtelevaa selkäänsä.
Veden viemää on kirja siitä, miten ihmiset toimivat, kun tapahtuu odottamaton. Ruotsin Lapissa murtuu pato, jonka aaltoja ihmiset yrittävät epätoivoisesti paeta. Onko katastrofin sattuessa tärkeintä oman itsensä pelastaminen vai toimivatko ihmiset myös epäitsekkäästi?
Mikael Niemen Veden viemää piti olla kirja, johon ihastun. Joku on sanonut kirjassa olevan dystopia-vivahteita ja minähän tietenkin vallan innostuin. Luettuani kirjan en silti aivan tuota dystopian mainitsemista kirjan yhteydessä ymmärrä. Kirja sijoittuu täysin aktuaalisen maailman kaltaiseen todellisuuteen, jossa nyt vain sattuu murtumaan pato. Aivan hyvin tällainen katastrofi voisi tapahtua oikeasti tänä päivänä, joten missä se dystopia on. Minä en ainakaan sitä maistanut, haistanut enkä tuntenut lukiessani.
Odotin voimakasta lukukokemusta. Varauduin eläytymään ihmisten paniikkiin ja epätoivoon, mutta silti vain yhdessä kohdassa melkein alkoi itkettää. Muuten luin vain kirjaa eteenpäin ja toivoin huomaavani seuraavalla sivulla kirjan viehätyksen. Jossakin vaiheessa luovuin jo toivosta ja luin nopeasti eteenpäin lähinnä siksi, että seuraava lukupinossa odottava kirja veti voimakkaasti puoleensa. Halusin todella paljon pitää kirjasta, sillä idea on kiinnostava ja Mikael Niemi on suosittu kirjailija. Nyt kuitenkin vaikuttaa pahasti siltä, että Populäärimusiikkia Vittulanjänkältä jää lukematta seuraavankin kymmenen vuoden ajaksi. Mikael Niemi ei vain taida olla kirjailija minun makuuni. Mieleisiäni kirjailijoita on kuitenkin maailma täynnä, joten tuskin edes yritän enää tutustua paremmin Mikael Niemen tuotantoon.
Minulle kirja jäi auttamattoman sieluttomaksi. Kaunista kieltä Niemi välillä käyttää, mutta enimmäkseen kielikin tökki. Ainakin tässä kirjassa monessa kohdassa Niemi käytti päälausepainotteista kieltä ja minä en tykännyt. Tällainenhan voisi toimia tehokeinona hyvinkin, mutta Niemen tapa käyttää kieltää jätti ristiriitaiset tuntemukset. Osittain olisin halunnut pitää ja huomaan, miksi moni pitää Niemestä paljon, mutta silti ei ollut ihan minun juttuni, ei. Alkuun laitoin suosikkikohtani kirjasta, jossa Niemi käyttää kieltä kauniisti (osa tästä kiitoksesta suuntautuu tietysti myös suomentajalle), mutta edes tuo lainaus ei minua ihastuttanut varauksettomasti.
Positiivista kirjassa oli se, miten monen eri henkilön kannalta tapahtumista kerrotaan. Tulva on kuitenkin asia, joka koskettaa todella montaa ihmistä, joten kertojien vaihtuminen sopii tähän kirjaan. Osa kirjan henkilöistä on todella vastenmielisiä, mutta onneksi kirjassa on myös miellyttävämpiäkin ihmiskuvauksia. Minun suosikikseni muodostui Sofia, joka yrittää epätoivoisesti päästä pelastamaan tyttärensä.
Myönnän, että kirja kärsi myös lukuajankohdasta. Luin Veden viemää puoleenväliin asti pienissä pätkissä ja viimeiset sata sivua luin väsyneenä. Ehkä olisin joskus muulloin saanut kirjasta enemmän irti. Silti en usko, että kirjasta olisin pitänyt kovin paljoa enempää, vaikka olisin lukenut sen paljon suotuisemmissa olosuhteissa.
Mielenkiintoisesta ideasta ja ajoittain kauniista kielestä huolimatta Veden viemää ei vain siepannut minua mukaani. Moni on kuitenkin pitänyt kirjasta paljon enemmän. Näitä positiivisia kirjan herättämiä tuntemuksia voi käydä lukemassa esimerkiksi Amman, Ahmun, Annika K:n ja Kirsin blogeista. Näiden arvostelujen lukemisen jälkeen jään vielä pohtimaan, miksi minä en kirjaan ihastunut. En silti osaa keksiä mitään tuntemukseni täydellisesti selittävää syytä.
Veden viemää teki yhdestä lukemattomasta kirjailijasta luetun.
Mietin pitkään tähditystä. Haluaisin antaa kirjalle enemmän, mutta minä koin kirjan tällä tavalla ja oman lukukokemukseni mukaan annan tähdetkin niin kuin ennenkin.
** 1/2
Minä tykkäsin kirjasta tosi paljon, ehkä juuri sen takia, että kirjailija osasi kuvata luontoa mahtavasti ja ihmisten käyttäytymistä. Jotkut oli tosi iljettäviä. ****
VastaaPoistaTodella moni on kirjasta tykännyt todella, joten ihmettelen vieläkin, miksi minä en kirjasta pitänyt. Minun subjektiivinen lukukokemukseni nyt sattui vain olemaan tällainen. Yritin kyllä korostaa sitä, että taidan olla aika yksin mielipiteeni kanssa ja että minun mielipiteeni tämä vain on. Toivottavasti kukaan ei loukkaannu, sillä sitä en ainakaan halua.
PoistaMinulla on ollut tämä pienen ikuisuuden kesken ja on edelleen. Väkisin olen lukenut eteenpäin, mutta ei kyllä sytytä ei. Olen melkein jo harkinnut jättäväni kesken, mutta kun olen selvinnyt aika pitkälle, niin en enää viitsisi... ei ole minun kirjani lainkaan enkä ihmettele, ettet syttynyt.
VastaaPoistaTaidan olla siinä mielessä harvinainen lukija, että melko harvoin alan jumittaa kirjan kanssa. Kyllä sitäkin joskus tapahtuu, mutta aika harvoin. Yleensä ajattelen, että kyllä minä tämän saan luettua, vaikka en nyt niin hirveästi kirjasta innostukaan. Usein motiivina on juuri se, että lukuvuoroaan odottelee jokin kiehtova kirja, jonka pariin haluan päästä. Tätä lukiessa myös aluksi odotin, että jossakin vaiheessa kirjaan tykästyisin, mutta niin ei nyt sitten käynyt. Tsemppiä Veden viemään loppuun lukemiseen!
PoistaSofia oli minunkin suosikkini tästä varsin omalaatuisesta joukosta. Ymmärrän pointtisi, tekstissä oli tosiaan jotain joka saattoi etäännyttää. Itse tykkäsin, mutta sehän on vain hienoa, kuinka erilaisia olemme lukijoina. Kaikkien ei tarvitse tykätä kaikesta :D
VastaaPoistaKaikki eivät vain pidä kaikesta. Tämä kirja ei nyt sitten sattunut olemaan minun juttuni, mutta todella monihan Niemen uusimmasta on pitänyt, joten kyllä Niemen kirjoille riittää lukijoita ilman minuakin. :) Tavallaan on ihan hyväkin, että kaikki ei aina kolahda. Ainakin voin tiputtaa muutaman kirjan lukulistaltani, sillä aiemmin on tuntunut siltä, että kyllä Populäärimusiikkia Vittulanjänkältä on joskus luettava. En minä kuitenkaan kaikkia kehuttuja kirjoja ehdi ikinä lukea, joten taidan jättää Mikael Niemen suosiolla niille, jotka hänen tyylistään pitävät.
PoistaMielenkiintoista lukea myös eriävä arvio tästä kirjasta. En ole tätä kirjaa siis itse lukenut, mutta saatan joskus lukea. En kuitenkaan pitele kiirettä eli tämä kirja ei ole onnistunut kiihottamaan minua riittävästi saadakseni pakkomielteen saada lukea se heti paikalla.
VastaaPoistaMinulta(kin) on muuten tuo vittulanjätkä lukematta. Kirja minulla on suomeksi Suomessa, mutten koskaan saanut aikaiseksi sitä lukea. Kovasti oli kyllä yritystä, kun siitä taannoin niin kohistiin. Minulla ei oikeastaan ole edes hajua siitä, mistä kirja kertoo enkä edes pidä kirjan nimestä :D
Satuin nyt olemaan tämän kirjan kohdalla se vastarannan kiiski. :) Monihan on kirjasta tykännyt, mutta Veden viemää ei nyt vain sattunut olemaan minun juttuni.
PoistaMinä en sentään omista tuota kirjaa, mutta taitaa jäädä kirjaston hyllyyn jatkossakin. Et ole ainoa, joka ei tiedä kirjan aihetta ja nimi on ollut minustakin luotaantyöntävä. Ilmeisesti en sitten pidä edes Niemen tyylistä kirjoittaa, joten keksin helposti enemmän syitä, miksi minä en kirjaa lukisi kuin lukisin. :)