Emmi Itäranta: Teemestarin kirja 2012 Teos 266 s.
lainattu kirjastosta
Muistoilla on oma muotonsa, eikä se ole aina sama kuin elämän. Kun nyt ajattelen tuota päivää, etsin enteitä ja merkkejä siitä, mitä oli tulossa, ja joskus uskon näkeväni niitä. Se on outo ja ontto lohtu, joka ei koskaan kanna kauan. Entismaailman näkijät lukivat tulevaa teelehdistä. Mutta ne ovat vain teelehtiä, menneen tummia jäänteitä, eivätkä ne muodosta muuta polkua kuin omansa. Muisti on sen sijaan liukas ja lumeinen ja hajallaan, eikä sen polkuihin voi luottaa.
Maapallolla on paha vesipula. Veden käyttöä säännöstellään, ja veden piilottaminen on suuri rikos, jonka vuoksi ihmisiä teloitetaan. Noria kuuluu teemestarien sukuun, ja hänestä on tulossa isänsä tavoin teemestari siitäkin huolimatta, että Noria on tyttö ja teemestarit ovat yleensä miespuolisia. Vesirikollisia etsivät sotilaat alkavat kuitenkin epäillä, että Norian perheellä on salaisuus, sillä teeseremonioissa juotava tee maistuu erityisen hyvältä ja teemestarin perheen puutarha kukoistaa poikkeuksellisen vehreänä...
En voi olla huomioimatta kirjan kieltä heti ensimmäiseksi, sillä se on jotakin todella poikkeuksellisen hienoa. Olisin nauttinut kirjasta todella jo ihan sanojen käytön vuoksi, vaikka juoni olisi ollut täysin mielenkiinnoton. Juoni kuitenkin kiinnosti myös, joten upea kieli ja hyvä juoni tekevät kirjasta hyvin mieleenpainuvan lukukokemuksen. Sanoisin kuitenkin kielen voittavan juonen. Jollei Itäranta olisi niin taitava käyttämään suomen kieltä, en olisi ihastunut kirjaan näin paljon.
Itärannan luoma uhkaava tulevaisuudenkuva on realistisempi kuin muiden lukemieni dystopia-kirjojen maalailemat uhkanäkymät. Vaikka länsimaalaisen on helppo pitää puhdasta vettä selviönä, joissakin maapallon kolkissa puhtaasta vedestä on pula. Toisaalta Teemestarin kirjassa vesi ei ehkä ole niin vähissä kuin sotilasvalta antaa ihmisten uskoa. Ehkä veden tiukka kontrollointi johtuu enemmän halusta hallita ihmisten elämää kuin veden loppumisen vaarasta.
Valmistujaisseremoniansa aikana Noria saa arvostelua muun muassa sukupuolensa vuoksi. "Niin on kirjoitettu vanhoihin teksteihin", Niiramo vastasi. "Li Song kirjoittaa: älköön nainen kävelkö teemestarin polkua, ellei ole valmis luopumaan naisen elämästä." Minulle tuli väistämättä mieleen naispappeuskeskustelu ja vetoaminen Paavalin sanoihin Nainen vaietkoon seurakunnassa. Tällainen ikivanhaan tekstiin vetoaminen raivostuttaa minua ei vain naisena vaan ihmisenä. Jossakin on kirjoitettu, että naisella ei ole oikeutta tai kykyä tehdä jotakin asiaa, ja tähän kirjoitukseen vedotaan sitten tuhansia vuosia myöhemmin. Väitteelle ei anneta mitään kunnollisia perusteita vaan vedotaan vain jonkin kunnioitetun teoksen kohtaan, jota lukiessa pitäisi ottaa huomioon sen kirjoittamishetki.
Kertojan viittaukset tuleviin tapahtumiin on yksi keinoista pitää lukijan mielenkiinto yllä. Joissakin kirjoissa tällainen entä jos olisinkin tiennyt tulevan voi olla lähinnä ärsyttävä kerronnan piirre, mutta Teemestarin kirjassa tulevaan viittaaminen toimii hyvin. Jotkin viittaukset tosin saivat minut odottamaan ehkä vielä hieman enemmän kuin mitä lopulta sain.
Lopun lukemisen jälkeen minulle jäi vielä kysymyksiä. Kirja jättää siis pohtimaan, mutta jotkin asiat jäivät harmittavankin avoimiksi. Kirjailijan ei tietenkään tarvitse aina selittää kaikkea vaan on usein hyvä asia, että lukijalle jää pohdittavia asioita. Silti Teemestarin kirjan olisi täytynyt kertoa hieman enemmän, jotta olisin ollut täysin tyytyväinen.
Kirjassa toistuvan virkkeen Seremonia on ohi, kun vesi on lopussa voi kääntää helposti ajatukseksi siitä, miten elämää ei ole, jos vettä ei ole. Virke toistui kirjan aikana monesti, ja minä ainakin tulkitsin sen korostavan ei vain sitä, miten tärkeää vesi on teeseremonialle vaan millainen elintärkeä merkitys vedellä on elämän jatkumiselle.
Näin vahva esikoiskirja saa odottamaan Itärannan tulevilta kirjoilta paljon. Vaikka dystopia-kirjallisuus ei yleensä innostaisi, tähän kirjaan suosittelen kuitenkin tarttumaan.
Emmi Itärannan esikoisromaanin on moni bloggaaja lukenut. Teemestarin kirjasta on blogannut muun muassa Riina (Upotus), Minna Jaakkola, Riina (Kirjanrakastaja), Salla, Kirsi, Heidi H. ja Norkku.
****1/2
Ihana arvio, Annami! Mulla jäi (häpeäkseni myönnettävä) romaani kesken. Aihe oli kiinnostava ja kerronta hyvää, taisin väsähtää johonkin teeseremonian superpitkään kuvailuun ja sitten kirja palautui vaivihkaa kirjastoon. Täytyisi kokeilla uudelleen :)
VastaaPoistaKiitos. Minulla on jostakin syystä ollut vaikeuksia kirjoittaa bloggauksia ja tämäkin oli keskeneräisenä auki yhdessä ikkunassa vaikka kuinka kauan. Minua jotenkin viehättivät myös ne teeseremoniakuvailut enkä väsähtänyt. Suosittelen uutta yritystä. :)
PoistaPyörittelin tätä käsissäni viime kirjastokäynnillä, mutta en sitten vielä lainannut, koska syli taisi olla jo täynnä kirjoja :D Mutta kiinnostaa ja kiinnostaa nyt vielä enemmän!
VastaaPoistaJostakin syystä minulle on saapunut tällä viikolla vaikka kuinka monta varausta, joten huomenna pitäisi käydä kantamassa ne kotiin. En taida edes uskaltaa mennä vilkuilemaan kirjaston hyllyjä, sillä varsinkin noiden varausten jälkeen minulla on korkea pino luettavaa muutenkin... Suosittelen kyllä lainaamaan ja lukemaan. :)
PoistaKiitos hyvästä arviosta, itselläni odottaa kirja ihan omassa kirjahyllyssä, joten sen lukemisen aika on lähellä kunhan kirjastopino pienenee. :)
VastaaPoistaKirjaston kirjat syövät kyllä harmillisesti omien kirjojen lukemista. Minullakin olisi odottamassa omia lukemattomia kirjoja, jotka kiinnostaisivat paljon, mutta varsinkin kirjaston paljon halutut uutuudet kiilaavat omien kirjojen edelle. Omia kirjoja voi kuitenkin lukea koska hyvänsä. Suosittelen ehdottomasti lukemaan sitten, kun kirjastopinosi on matalampi. :)
PoistaSaa nähdä milloin sekin tapahtuu, koska aina kirjastoreissuilla tulee haalittua lisää ja lisää. Kuitenkin, pitäisi saada tämä jossain välissä luettua kun himottaa päästä käsiksi. :)
PoistaJotenkin kauhean moni varaus sattui saapumaan juuri tällä viikolla. Hain sitten poikkeuksellisen paljon kirjoja tänään kirjastosta, varauksia oli saapunut kuusi kappaletta ja piti sitten 1984:kin lainata, jotta voisin lukaista sen ennen 1Q84:ää. Lukeminen ei ainakaan ole loppumassa kesken. Lähinnä minulla on nyt lukemista odottamassa niin monta kiinnostavaa kirjaa, että on vaikea valita, mistä aloittaa.
PoistaSain tämän kirjan joululahjaksi ja luin joulunpyhinä. Olen samaa mieltä kanssasi niin hyvistä kuin heikommistakin puolista. KIELI . .. ah, niin eleettömän hienoa, sopii teeseremonian rauhallisuuteen ja mielenhallintaan. Toivottavasti tyyli säilyy englanninkielisessä käännöksessä. Kirjahan julkaistaan suurella englanninkielisellä kielialueella ensi keväänä. Minäkin odotin kyllä juonelta enemmän; jotenkin tarina vain hiipui juuri niin kuin odotettiinkin.
VastaaPoistaKieli teki poikkeuksellisen suuren vaikutuksen. Minäkin huomasin kirjan luettuani, että Teemestarin kirja käännetään englanniksi. Hyvä niin, ja toivottavasti käännös tavoittaa hyvin Itärannan tyylin.
PoistaTämä oli minun lempparikirjoja viime vuodelta *****
VastaaPoistaTeemestarin kirja on kieltämättä vaikuttava. :)
PoistaTämä on kyllä todella hieno kirja, ja minustakin tulevaisuudenkuva on pelottavan uskottava. Samaa mieltä olen myös kielen hienoudesta.
VastaaPoistaMinä pidän avoimista lopuista, ja tässä kirjassakin tiettyjen asioiden avoimeksi jättäminen toimi minusta loistavasti.
Ihan jo pelkän kielen takia olisi pakko lukea seuraavakin Emmi Itärannan kirja. Tietenkin on positiivista, että myös aihe ja juoni olivat hyviä, mutta kieleen ihastuin erityisen paljon.
PoistaMinun suhtautumiseni avoimiin loppuihin on kirjakohtaista. Joskus pidän, joskus jään kaipaamaan jotakin hieman lisää.
Tämä on loistava kirja! Ihana! Ja kieli on kyllä uskomattoman kaunista.
VastaaPoistaNiinpä. Odotan innolla, millaisia kirjoja Itäranta kirjoittaa tulevaisuudessa.
PoistaLuin vasta nyt kirjan ja ihastuin siihen. Linkitän sinut.
VastaaPoista