Saara Henriksson: Linnunpaino 2012 Into 246 s.
saatu toiselta bloggaajalta
Joutsen on suuri ja raskas lintu mutta vedessä se kelluu sulavasti. Joutsenen kaula on oikeastaan liian pitkä linnun kokoon nähden mutta se pystyy kannattelemaan kaulan painon helposti. Voin kuvitella. Olen ikäni nostellut jalkojani niin että se näyttää painovoiman vastaiselta. Vedessä joutsen liikkuu kuin valkoinen höyhenlaiva, vahvojen räpylöiden avulla eteenpäin lipumalla. Kun joutsen lähtee lentoon, se juoksee pitkän matkan veden pintaa ja lyö vettä siivillään. Luennoitsija näyttää videon. Naurattaa, tunnen riemua, kun lintu vihdoin nousee lentoon.
Pihi nainen lupautui ystävällisesti lähettämään Saara Henrikssonin Linnunpainon eteenpäin, kun oli kirjan saanut luettua. Olen ainakin kirjan kolmas omistaja ja minäkin aion laittaa Linnunpainon kiertoon. Nyt tämän Henrikssonin kirjan olisi tarkoitus jatkaa matkaansa Elegian luokse.
Lilja kuuluu tanssiryhmään, jossa hän ei ole kuitenkaan päässyt tanssimaan päärooleja. Hetken vaikuttaa lupaavalta, sillä Lilja on saamassa roolin Siniparta-teoksen liian uteliaana vaimona, mutta sitten Lilja joutuu jäämään hetkeksi pois harjoituksista loukkaantumisen vuoksi. Harjoituksiin palattuaan Lilja huomaa, että rooli onkin mennyt toiselle tanssijalle. Loukkaantumisen hyvä puoli on, että nyt hänellä on aikaa tutustua Tommiin, kiehtovaan lintumieheen. Lilja haluaisi kuitenkin Tommilta enemmän kuin Tommi on halukas antamaan eikä lopeta kyselyjä, vaikka Tommin vastaukset ovat vastenhakoisia.
Saara Henriksson osaa käyttää suomen kieltä upealla tavalla. Jo kirjan nimi Linnunpaino on harvinaisen ihastuttava. Nimi saa myös useamman merkityksen kirjan myötä, joten selvästi kirjailija on valinnut nimen taidokkaasti. Kirjan ulkoinen anti on muutenkin mainitsemisen arvoinen. Ihastuin kirjan kansikuvaan palavasti, ja kansikuva sopii kirjan sisällön kanssa yhteen todella hyvin. Kansikuva on eteerinen, hieman mystinen ja sadunomainen. Kansi tuo hyvin esille kirjan tunnelman ja kauneuden ja tanssijapiireihin sijoittumisen. Yritin etsiä kansikuvan tekijän nimeä, jotta voisin suunnata kiitoksen hänelle, jolle se kuuluu. Kirjassa on kuitenkin mainittu vain layoutin tehnyt ihminen, ja olen käsittänyt, että layoutin tekemisessä on kyse sommittelusta.
Kirjojen kerronta taitaa olla melko harvoin preesens-muodossa. Minä ainakin olen tällaisia kirjoja lukenut aika vähän, ja jotenkin preesens-muoto on aina ollut kerrontaratkaisu, josta en ole pitänyt. Kerrontatapaan tottuminen kesti siis hetken, mutta loppujen lopuksi Linnunpaino taitaa olla ensimmäinen lukemani kirja, jossa preesens-muoto ei alun jälkeen häirinnyt. Aivoni ovat ilmeisesti niin tottuneet kerrontaan menneessä aikamuodossa, että välillä luin vahingossa preesensin imperfektiksi. Yritin kuitenkin olla tekemättä niin, sillä preesens-muodon käyttäminen toi Linnunpainoon loppujen lopuksi jonkin omalaatuisen erityisen sävyn. Tämä kirja kuuluu kertoa preesensissä, joten tällainen preesens-muodon inhoajakin alkoi nauttia kerrontaratkaisusta.
Koin kirjan poikkeuksellisen visuaalisena. Henkilöiden ja paikkojen kuvailua oli juuri sopivasti, jotta se jätti tilaa lukijan omille tulkinnoille, mutta nosti mieleen kuvia tavallista useammin. Tämä auttoi myös siinä, että koin henkilöiden tulevan lähelleni siitäkin huolimatta, että kovin paljon samaistumispintaa ei kukaan kirjan henkilöistä minulle tarjonnut.
Oman viehätyksensä kirjaan tuo myös sen sijoittuminen balettitanssijoiden maailmaan. Lapsuudessani taisin lukea ainakin kahta balettimaailmaan sijoittuvaa sarjaa, joista pidin osittain juuri balettitanssijoiden elämän kuvaamisen vuoksi. Sarjat olivat nuorille suunnattuja ja päähenkilöt nuoria, joten tapahtumat sijoittuivat balettikouluun. Linnunpaino kertoo ainakin yhtä mielenkiintoisesti ammattitanssijoiden arjesta, joka on välillä melko raadollista. Nuoruus ja laihuus ovat balettitanssijalle tärkeitä ominaisuuksia, ja varsinkin ensimmäinen on haihtuvaa. Voi myös miettiä, saako tarve jatkuvaan painontarkkailuun jo joissakin tapauksissa epäterveitä piirteitä. Liljan hyvä ystävä Salla esimerkiksi toteaa, ettei halua ostaa uutta vaakaa, sillä punnitsisi itseään parin tunnin välein.
Linnunpainon olennainen kysymys on, onko kumppanin menneisyydellä väliä. Pitäisikö vain antaa asioiden olla, jollei kumppani itse halua menneitä suhteitaan paljastaa, sillä tieto voi lisätä tuskaa ja pohtiminen varsinkin? Lilja ei voi olla miettimättä, oliko Tommin entinen ystävä Petri häntä jollakin tavalla parempi ja menee ehkä liian pitkälle Tommin menneisyyden selvittämisessä. Ritari Siniparran uusi vaimo Judith haluaa tietää Siniparran menneistä vaimoista, vaikka olisi parempi olla kyselemättä kysymyksiä. Eikö suhteessa riitä, että rakastetaan ja ollaan onnellisia yhdessä? Miksi menneisyys pitää tuoda suhteen nykyisyyteen?
Saara Henriksson on yksi aiemmin lukematon kirjailija lisää Lukemattomat kirjailijat -haasteeseen.
Linnunpainosta ovat kirjoittaneet blogeissaan Kirsi, Jami, Katri, Maria, Anna Elina, Lainatäti ja peikkoneito.
****+
Tajusin postauksesi alkua lukiessani, että tämä kirja taitaa olla peräisin minulta, Pihi nainen voitti sen arvonnassani :). Hauska, että kirja jatkaa kulkuaan!
VastaaPoistaTämä kirja ilmeisesti matkaa seuraavaksi jo Suomen rajojen ulkopuolelle. :) Huomasin Pihin naisen blogista, että kirja on arvonnastasi peräisin ja siksi arvelinkin olevani ainakin kirjan kolmas väliaikainen omistaja.
PoistaIhana idea: blogi-kiertokirja. :)
PoistaHauska kuulla että kirja on tälla tavoin villiintynyt ja matkailee ympäriinsä. :)
PoistaElegiakin sanoi laittavansa Linnunpainon kiertoon, joten matkalainen ei pysähdy seuraavalle pysäkillekään muuta kuin lepäämään. :) Linnunpainon matkaa on kyllä mielenkiintoista seurata.
PoistaSaara Henrikssonin esikoinen Moby Doll tuntuu jotenkin niin samankaltaiselta kirjalta, että sen luettuani mietin haluanko lukea enempää tältä kirjailijalta, vai onko liian itseään toistavaa. Vähän kyllä voisi kiinnostaa tsekata, ihan taitava kirjoittaja kuitenkin.
VastaaPoistaHoukuttavia kirjoja on maailma täynnä, joten pakkohan sitä on aina jostakin karsia. Minä kuitenkin tykkäsin Linnunpainosta kyllä niin paljon, että suunnittelen lukevani Moby Dollin jossakin vaiheessa.
PoistaNo totta tosiaan hassua, että kirjoitimme samana päivänä tästä :) Minusta tuo kirjan olennainen kysymys kumppanin menneisyydestä on aika pinnallinen. Mielestäni aihetta käsitellään Linnunpainossa kevyesti eikä mennä tarpeeksi "pitkälle". Menneisyydellä ei mielestäni muutenkaan ole juurikaan väliä, joten ehkä siinäkin syy, miksi Linnunpaino ei kolahtanut tähän lukijaan.
VastaaPoistaMinä ehkä tykkäsin kielestä ja balettimaailmasta enemmän kuin tuosta olennaisesta kysymyksestä. Lähinnä ihmetetti, miten on niin vaikeaa vain antaa olla, kun toinen ilmaisee selvästi, että ei halua asiasta sen enempää kertoa.
PoistaMielenkiintoinen arvio tästä kirjasta, joka tosiaan kovasti kiinnostaa minua. Preesensmuotoinen teksti ehkä hieman pelottaa: yleensä sitä on (lukemassani) kirjallisuudessa käytetty lähinnä tehokeinona, ei pääsääntöisenä aikamuotona. Jännä nähdä, miten se toimii.
VastaaPoistaEli kiitän kovasti ja olen iloinen, että pistät kirjan takaisin kiertoon: laitan sinulle mailia nyt! :)
En löytänyt sun s-postiosoitetta, niin laitoin viestiä sun blogin facebook-sivulle privana ;) Eli kurkkaapas sinne ja jos ei näy, niin katso roskis. Joskus ne viestit voi vissiin mennä suoraan sinne :D
PoistaTodella ihana kuulla, että Linnunpaino saa innostuneen seuraavan lukijan. Kerronta preesensissä on aina tökkinyt, joten pelästyin kunnolla, kun huomasin, että Linnunpainon kerronta on preesensissä. Kuitenkin lopulta se jotenkin sopi kirjaan ja toi jonkin erikoisen vivahteen. Toivottavasti pidät kirjasta! :)
PoistaJos tykkäsit tästä, niin Moby Doll oli mielestäni ehkä jopa parempi! Ainakin nyt, kun molempien lukemisesta on jo kulunut tovi.
VastaaPoistaOi kiva kuulla. Kyllä minä Linnunpainoon sen verran tykästyin, että Moby Doll meni heti lukulistalle ja nyt kohosi siellä vielä hieman. :)
Poista