Ian McEwan: Sweet Tooth

Ian McEwan: Sweet Tooth 2012 Jonathan Cape 320 s. (ilmestynyt suomeksi nimellä Makeannälkä)
lainattu kirjastosta

Paljon kiitoksia kaikille lukuvinkkien antajille! Vinkkien joukossa oli jo lukulistalla olevia kirjoja ja minulle aiemmin tuntemattomia teoksia. En malttaisi odottaa kesää, jolloin toivon mukaan minulla on enemmän lukuaikaa kuin tässä kuussa. Tänään olen tehnyt metafysiikan tentin ja palauttanut kirjallisen viestinnän kurssille kirjoittamani argumentatiivisen esseen viimeisen version. Tänä iltana annan itselleni luvan tehdä jotakin aivan muuta kuin opiskelujuttuja, joten lukemiseen taitaa siis suuri osa iltaa kulua. Ennen kirjaan syventymistä kirjoitan kuitenkin arvostelun romaanista, jonka sain luettua pari päivää sitten.

En ole lukenut aiemmin Ian McEwanin kirjoja. Olen huomannut monen McEwanin ihailijan pettyneen McEwanin uusimpaan Sweet Tooth -teokseen, mutta silti päätin olla hieman uhkarohkea ja aloittaa McEwaniin tutustumisen juurikin Sweet Toothista. Kirjan aihe vaikutti minua kiinnostavalta ja saatoin vain toivoa, ettei kirja olisi niin huono, jotta kiinnostukseni McEwaniin hyytyisi aivan alkumetreillä.

I've said I was fast. The Way We Live Now in four afternoons lying on my bed! I could take in a block of text or a whole paragraph in one visual gulp. It was a matter of letting my eyes and thoughts go soft, like wax, to take the impression fresh off the page. To the irritation of those around me, I'd turn a page every few seconds with an impatient snap of the wrist. My needs were simple. I didn't brother much with themes or felicitous phrases and skipped fine descriptions of weather, landscapes and interiors. I wanted characters I could believe in, and I wanted to be made curious about what was to happen to them. Generally, I preferred people to be falling in and out of love, but I didn't mind so much if they tried their hand at something else. It was vulgar to want it, but I liked someone to say 'Marry me' by the end. Novels without female characters were a lifeless desert. Conrad was beyond my consideration, as were most stories by Kipling and Hemingway. Nor was I impressed by reputations. I read anything I saw lying around. Pulp fiction, great literature and everything in between - I gave them all the same rough treatment.

Serena Frome on kaunis nainen, joka ajautuu suhteeseen reilusti vanhemman naimisissa olevan Tony-nimisen miehen kanssa. Suhde ei kestä kauan, mutta sen vaikutukset Serenan elämään ovat suuret. Tony on valmentanut Serenaa MI5:n työhaastattelua varten ja Serena onnistuukin saamaan työpaikan. Serena saa tehtäväkseen tarjota nuorelle kirjailijalle Tom Haleylle mahdollisuutta keskittyä pelkästään kirjoittamiseen, mutta Serenan on jätettävä kertomatta Tomille, että tukija on MI5, joka haluaa rahoittaa kommunismin vastaisten kirjailijoiden luovaa työtä. Tom ei jää vain osaksi Serenan työtehtävää vaan Serena ja Tom aloittavat intohimoisen suhteen. Serenalla on kiperä pulma: parisuhteen pitäisi perustua luottamukseen, mutta työtehtävän takia hän ei saisi kertoa Tomille totuutta itsestään.

Minua kiehtovat kirjat, joiden päähenkilö on ahkera lukija. Kai tällainen päähenkilön piirre tarjoaa samaistumispintaa, ja pidän siitä, jos kirjassa on läheiseksi muodostuva henkilö. Sweet Toothin minä-kertojana toimivaan Serena Fromeen  oli helppoa samaistua muutenkin, sillä minäkin olen kokenut jossakin vaiheessa ulkopuolista painostusta siihen, että keskittyisin enemmän matemaattisten lahjojeni toteuttamiseen. Kiinnostus ja taipumukset eivät kuitenkaan aina kohtaa ja olen varsin tyytyväinen siihen, että olen tehnyt valintani oman pääni mukaan. Serena kuitenkin tottelee äitiään ja päätyy yliopistoon opiskelemaan väärää ainetta. Matematiikan opiskelusta huolimatta Serena ahmii kirjan toisensa perään ja kirjoittaa jossakin vaiheessa jopa opiskelijoiden lehteen lukemistaan kirjoista. On siis monta syytä, miksi Serenaan kiinnyin.

Olen jo aiemminkin maininnut pitäväni vakoojakirjoista. Ennakkoon odotin, että Sweet Toothissa olisi ollut hieman myös vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Pienoinen jännityskin olisi riittänyt tyydyttämään toiveeni, mutta ihmissuhteet olivat kirjassa paljon suuremmassa osassa kuin vakoojajutut. Alussa luin kirjaa todella innokkaasti eteenpäin, mutta jossakin vaiheessa juoni jäi hieman junnaamaan paikoilleen. Hidastempoisuus ei minua todellakaan aina haittaa, mutta Sweet Tooth jätti minut kaipaamaan jotakin hieman enemmän. Lopetus oli melko yllättävä ja kiinnostavakin, mutta ei ollut kuitenkaan täysin vastoin lukijan odotuksia. Kirja olisi kaivannut keskikohtaa, jossa tapahtuu enemmän ja vieläkin taidokkaampaa lopetusta, joka jättää lukijan haukkomaan henkeään ja ihmettelemään suu auki, miten ihmeessä tämä voi loppua näin.

Kirjasta jäänyt jälkimaku on silti positiivinen. Jos Sweet Tooth on todella Ian McEwanin heikompaa tuotantoa, aion ehdottomasti jatkaa tutkimusmatkaani McEwanin kirjojen maailmoissa. Mikä McEwanin kirjoista kannattaisi lukea seuraavaksi?

Sweet Toothin on lukenut lisäkseni ainakin Zephyr, Leena Lumi, Sanna / Luettua, Mari A ja Mai Laakso.

Ian McEwan on yksi kirjailija lisää Lukemattomat kirjailijat -haasteeseen.

****-