Neal Shusterman: UnWholly

Neal Shusterman: UnWholly 2012 402 s.
omassa kirjahyllyssä

ADVERTISEMENT
"You don't know me, but you know someone like me. I was diagnosed with liver cancer the same week I got my acceptance letter to Harvard. My parents and I didn't think it was a problem, but when we talked to our doctor, we found there was an organ shortage, and livers were in short supply. They told me I'd have to be on a waiting list. Now, three months later, my name still hasn't come up, and that acceptance letter? Well, I guess my education is going to have to wait.
"And now the same people who lowered the age restriction on unwinding want to have a six-month waiting period once parents sign an unwind order, in case they change their minds. Six months? I won't be here in six months." 
Paid for by Parents for a Positive Future 

Olen useamman kerran maininnut bloggauksissani Neal Shustermanin upean Unwindin. En vain malta olla mainitsematta kirjaa aina kuin vain mahdollista, koska Unwind ja nyt lukemani Unwholly kuuluvat parhaimpiin lukemiini dystopiakirjoihin. Kolmannen UnSouled-nimisen osan pitäisi ilmestyä lokakuussa, mutta koska viimeinen osa venyi yli 600-sivuiseksi tiiliskiveksi, se päätettiin jakaa kahteen osaan. Vielä ensi vuoden kesänäkin on luvassa tähän upeaan sarjaan kuuluva teos. Sarjasta on tekeillä myös elokuva, jonka käsikirjoitus on ilmeisesti valmis ja näyttelijät valitaan pian. IMDb-sivuston mukaan Unwind tulisi elokuvateattereihin vuonna 2015.

Nuoret eivät voi joutua enää purettaviksi sen jälkeen, kun ovat täyttäneet 17 vuotta. Purkamisen yläikärajaa on siis laskettu vuodella, koska osa aikuisista on alkanut nähdä, että nuorten purkamisessa osiin* on ongelmansa. Järjestö nimeltään Proactive Citizenry kannattaa kuitenkin purkamista entistä kiivaammin. Tämä järjestö rahoittaa Camus Comprixin rakentamisen. Camus Comprix, lyhyemmin Cam, on poika, joka koostuu purettujen nuorten osista. Camista on yritetty tehdä niin ylivertainen kuin ihmisestä voidaan tehdä. Onko Cam edes ihminen vai jonkinlainen robotti, jolla ei ole sielua?

Jätin juonikuvauksesta joitakin asioita pois, koska en halua paljastaa paljon mitään ensimmäisen osan tapahtumista. Suosittelen ehdottomasti lukemaan Unwindin. Se on ainakin yhtä hyvä kuin Unwholly, ja tämä on sarja, joka pitää lukea järjestyksessä. Harmi, ettei tätä sarjaa ole ilmestynyt suomeksi ainakaan vielä.

On piristävää, miten Shusterman ei puno suurinta osaa juonesta romantiikan ympärille. UnWholly-kirjassa romantiikka on keskeisemmässä osassa kuin ensimmäisessä osassa, mutta myös tässä kirjassa on selvästi muukin juoni. Voisin ehkä moittia kirjaa siitä, että ilmeisesti Shusterman on rakentamassa aineksia kolmiodraamaan, mutta ainakaan vielä se ei minua häirinnyt.

En tempautunut kirjan vietäväksi niin nopeasti kuin kävi Unwindin kanssa. Pidin kirjasta jo alussa, mutta ajattelin, että kirja jää kakkoseksi, jos sitä vertaa ensimmäiseen osaan. Puolenvälin kohdalla alkoi kuitenkin tapahtua niin paljon ja vauhdilla, että luin kirjan melkein ahmimalla loppuun. En enää edes osaa sanoa, onko Unwind vai UnWholly parempi. Ne muodostavat yhdessä todella vahvan kaksikon ja odotukseni vielä ilmestyviä kahta osaa kohtaan ovat huimaavan korkealla.

Pro life - ja pro choice -liikkeiden välinen kamppailu on selvästi vahvempi Yhdysvalloissa kuin Suomessa. Yhdysvaltalainen lukija voi siksi ehkä paremmin ymmärtää, miten abortin vastustajat ja kannattajat voisivat päätyä sotaan. Onhan Yhdysvalloissa nykyäänkin aborttiklinikoiden edessä aborttien vastustajia, ja abortin vastustaminen on johtanut joskus jopa aborttiklinikoilla työskentelevien lääkärien murhiin. Minusta kuulostaa aika ristiriitaiselta, että oikeutta elämään puolustetaan tekemällä murhia.

En voi kuitenkaan olla arvostelematta sitä, että Starkey on henkilönä uskottavuuden rajoilla. Monesti pyörittelin päätäni ja ihmettelin, miten Starkey voi toimia niin kuin toimii. Miksei hän ollut onnellinen siitä, että hän pääsi turvaan kotoaan? Miksi hän alkoi kehitellä Hautausmaalle päätyneiden purkamismääräyksen saaneiden nuorten keskuudessa kapinaa? Mielestäni Starkeyn olisi pitänyt tyytyä osaansa, sillä välillä hänen toiminnassaan ei ollut oikein mitään järkeä.

Unwhollya lukiessa en tuntenut samanlaista uutuudenviehätystä ja -kauhistusta kuin Unwindin parissa viettäminäni hetkinä.Vanhempien tekemät ratkaisut jaksavat kuitenkin ihmetyttää. Starkeyn isä toteaa: We care enough about you to end your bad choices before they end you, kun Starkey kuulee vanhempiensa päätöksestä lähettää hänet purettavaksi osiin. Nuoren lähettämisestä purettavaksi on tullut ratkaisu, jos nuori on liian vaikea tai epätoivottu. Erään kirjan nuoren vanhemmat ovat allekirjoittaneet purkamismääräyksen, koska he eivät saavuttaneet yksimielisyyttä huoltajuudesta avioeron jälkeen.

Kirjassa tuodaan myös hyvin ja uskottavasti esille osiin purkamisen kannattajien näkemys. Unwholly sisältää monia mainoksia, joilla yritetään saada ihmiset jälleen näkemään, miksi purkaminen on niin hyvä ja kaikille edullinen ratkaisu. Purettavien osat voivat hyödyttää monia, ja purettavat nuoret ovat itsekkäitä, jos he karkaavat eivätkä halua purettaviksi. Näissä mainoksissa ei tietenkään tuoda esiin, että myös purettaviksi joutuvilla nuorilla on oikeus omaan elämään kokonaisena. Purettavaksi joutunut jatkaa muka elämäänsä jakautuneessa tilassa, ja tavallaan se on tottakin. Puretun nuoren aivojen osa voi muistaa vanhoja asioita, vaikka se ei olekaan enää osa alkuperäisen omistajansa aivoja. Puretuksi joutuneen kädellä saattaa olla haluja, joita sen uusi omistaja ei tunnista omikseen. Tällainen kuitenkin herättää lähinnä ahdistusta osien uudessa omistajassa, ja myös puretuksi joutuneessa nuoressa, sillä nuoren aivojen osa ei pakosti edes ymmärrä, mitä on tapahtunut. Jos aivojen osaan ei ole tallentunut muistikuvia purkamisesta, osa aivoista voi olla hyvin hämillään ja sekoittaa myös uuden omistajan ajatukset.

Suosittelen kirjaa kaikille dystopisen kirjallisuuden ystäville. UnWholly luokitellaan nuorten aikuisten kirjallisuudeksi, mutta arvelisin, että kirja voi tarjota todella nautinnollisen lukuelämyksen myös niille, jotka eivät varsinaisesti kuulu kohderyhmään. Unwind-sarja on jo ideaansa myöten niin järkyttävä, että en tätä vielä ainakaan ala-asteikäisille lukijoille suosittelisi. Ensimmäisessä kirjassa kuvataan, miten yksi kirjan nuorista puretaan osiin, ja se kohtaus on niin hyytävä, että olisin voinut nähdä siitä nuorempana painajaisia.

*englanniksi unwind, käytän itse keksimääni suomennosta, vaikka en ole siihen täysin tyytyväinen