Jessica Brody: Unremembered

Jessica Brody: Unremembered 2013 300 s.
lainattu kirjastosta

Today is the only day I remember. Waking up in that ocean is all I have. The rest is empty space. Although I don't know how far back that space goes - how many years it spans. That's the thing about voids: they can be as short as the blink of an eye, or they can be infinite. Consuming your entire existence in a flash of meaningless white. Leaving you with nothing.
No memories.
No names.
No faces.
Every second that ticks is new. Every feeling that pulses through me is foreign. Every thought in my brain is like nothing I've ever thought before. And all I can hope for is one moment that mirrors an absent one. One fleeting glimpse of familiarity.
Something that makes me... me.
Otherwise, I could be anyone.

Pahasta lento-onnettomuudesta pelastuu vain yksi todennäköisesti 16-vuotias tyttö, jota aletaan kutsua Violetiksi. Violetia ei tunnu kukaan kaipaavan paitsi eräs salaperäisesti ilmestyvä ja katoava Zen-niminen poika. Violet ei kuitenkaan haluaisi luottaa Zeniin, sillä silloin hänen olisi uskottava, että hän on Sera, joka on suuressa vaarassa eikä oikeasti ollut edes pudonneessa lentokoneessa. Violetin taskussa on lappu, joka kehoittaa luottamaan johonkuhun miespuoliseen ja Zen vaikuttaa uskottavimmalta vaihtoehdolta täksi miespuoliseksi henkilöksi.

Unremembered on varsinkin loppua kohti melko juonipainotteinen kirja. Silti melkein eniten pidin siitä, miten lukija pääsee muistinsa menettäneen mieleen. Violetille lähes kaikki on täysin uutta. Hän ei muista nimeään, ei tunnista slangisanoja eikä tajua, mitä kiinnostavaa on shoppailussa. Peilistäkin häntä tuijottaa aivan vieras ihminen. Oli kiehtovaa huomata, miten outoja jotkin arkipäiväiset ilmiöt ovat ja kuinka kummallista on, ettei sarkastista ilmausta voi tulkita kirjaimellisesti. 

Ensin pidin Violetia melkeinpä epäuskottavan täydellisenä. Onneksi tämä ei ollut huonoa ihmiskuvausta vaan Violetin täydellisyyteen on hyvä syy. Tuhahtelin kuitenkin sille, että alussa Violetille todetaan, miten erityinen hän on uskomattoman kauneutensa vuoksi. Todennäköisesti kirjailija on halunnut korostaa Violetin mieleenpainuvaa ulkonäköä, jotta olisi ymmärrettävämpää, miksi melkein kaikki hänet tunnistavat, vaikka ovat nähneet vain muutaman kerran Violetin kuvan uutisissa. Mielestäni Violetista tekee ainutlaatuisen kuitenkin aivan muut kuin ulkoiset ansiot, ja hänen ulkonäköään ei olisi tarvinnut mainita niin usein.

Huomasin Goodreadsissa kirjan kohdalla erään genren, jonka saaminen tietoon harmitti minua aluksi. Luulin jo arvanneeni täysin, mistä kirjassa on kyse, mutta onneksi olin väärässä. Unremembered onnistuikin tarjoilemaan juonenkäänteitä, joista osan kohtasin täysin yllättyneenä. Kirjassa oli kuitenkin myös vähemmän vetäviä kohtia, joiden aikana oli pakko laskea kirja hetkeksi käsistä ja odottaa uutta intoa lukemiseen.

Kaikki esteet voittava rakkaus tekee kirjasta hieman kliseisen. Minun tekisi mieli sanoa, että rakkaustarinan olisi voinut jättää kokonaan pois, mutta sellainen muutos olisi tehnyt tästä aivan toisenlaisen kirjan. Toisaalta muutosten jälkeen kirja olisi voinut olla enemmän mieleeni. Miksi todella monessa nuortenkirjassa rakkauden on oltava niin tärkeä osa tapahtumia? Ihastumiset ovat luonnollinen osa nuoruutta, mutta joitakin nuortenkirjoja lukiessa tuntuu, että muut juonen palat peittyvät rakkauskuvioiden alle. Tämä on myös Unrememberedin ongelma, sillä kirjan ideasta olisi saanut paljon omaperäisemmän ja mieleenpainuvamman vähentämällä kuolematonta rakkautta ja lisäämällä vaikka scifi-elementtejä.

Ikuista rakkautta paremmin minulle jää mieleen, miten muistaminen voi olla tuskallisempaa kuin unohtaminen. Lukiessa mietin useasti, onko ihmisen kohteleminen kaltoin yhtään sen hyväksyttävämpää, jos epämiellyttävät muistot korvataan valheellisilla ja ihastuttavilla. Tällaisen muistojen luotettavuudella leikittelyn lisääminen olisi voinut tehdä tästä ihan hyvästä kirjasta hyvän tai jopa loistavan.

Suosittelen kirjaa niille, jotka ovat ahmineet Marilyn Kayen Replica-sarjan. Unremembered toi minulle hieman mieleen Amy Candlerin vaiheet, mutta sanoisin Brodyn kirjan olevan paremmin kirjoitettu kuin Replicat.

Unremembered on näköjään trilogian ensimmäinen osa, ja aion lukea muutkin kirjat niiden ilmestyttyä. Luulin lopun vain jäävän avoimeksi ja pidin loppuratkaisusta, vaikka se kysymyksiä herätti. Toivottavasti seuraavat osat eivät tuota pettymystä.