Haruki Murakami: Kafka rannalla

Haruki Murakami: Kafka rannalla 2009 (Umibe no Kafuka 2002) Tammi 639 s. suom. englanninkielisestä käännöksestä: Juhani Lindholm
lainattu kirjastosta

"Nähtävästi ihminen ei voi muuttua hengeksi vain kunnian tai rakkauden tai ystävyyden voimasta. Sitä varten pitää ensin kuolla. Ihminen heittää elämänsä menemään kunnian, rakkauden tai ystävyyden vuoksi, ja sitten vasta hän muuttuu hengeksi. Mutta kun puhutaan elävistä hengistä - se onkin jo kokonaan toinen juttu. Ne näyttävät aina olevan liikkeellä pahoissa aikeissa."
Minä mietin kuulemaani.
"Mutta niin kuin itse sanoit, voihan sellaistakin tapahtua, että ihminen muuttuu eläväksi hengeksi rakkauden tai muun myönteisen tunteen vuoksi", Oshima jatkaa. "Minä en ikävä kyllä ole siihen asiaan suuremmin perehtynyt. Saattaa niin ollakin. Sanotaanhan, että rakkaus voi muuttaa maailman, joten kai rakkauden kohdalla mikä tahansa on mahdollista."
"Oletko sinä koskaan ollut rakastunut?" minä kysyn.
Hän tuijottaa minua ällistyneenä. "Mitä luulisit? En minä ole meritähti enkä pippuripuu. Minä olen elävä, hengittävä ihmisolento. Totta kai minä olen ollut rakastunut." 
"En minä sitä tarkoittanutkaan", minä sanon ja punastun.
"Tiedän", hän sanoo ja hymyilee lempeästi. 

Kafka Tamura on 15-vuotias poika, joka päättää karata kotoaan etsimään äitiään ja siskoaan. Vaikka poika nimeltä Varis kyseenalaistaa, pärjääkö 15-vuotias koulunsa keskeyttänyt poika yksin, Kafka matkaa etsien menneisyyttään. Hän epäilee jokaista vastaantulijaa siskokseen tai äidikseen. Onnistuuko hän etsintäretkessään? Kafkan tarinan rinnalla kuljetetaan kertomusta Nakatasta, joka ei omien sanojensa mukaan ole ihan viisas. Nakata oli lahjakas poika, kunnes hän oli luokkansa kanssa retkellä metsässä ja menetti tajuntansa. Tähän maailmaan takaisin palattuaan hän oli menettänyt taitonsa lukea ja myös vanhempiensa huomion, koska he olivat liian pettyneitä siihen, miten heidän pojastaan tuli heikkolahjainen. Silti Nakatalla on ainutlaatuinen kyky puhua kissojen kanssa, ja hän toimiikin kadonneiden kissojen etsijänä. Eräällä etsintäretkellä hän tapaa Johnnie Walkerin, ja tämä tapaaminen vaihtaa hänen elämänsä suuntaa.

Haruki Murakami on muutaman viime kuukauden aikana vahvasti matkannut yhdeksi suosikkikirjailijoistani. Luettuani Norwegian Woodin totesin, että haluan ehdottomasti lukea lisää Murakamia ja 1Q84:n kahden ensimmäisen osan jälkeen olinkin jo menettänyt sydämeni Murakamille. Toukokuisen lukuelämyksen jälkeen päätimme Annikan kanssa kimppalukea Kafkan rannalla. Myös Krista ja Piia innostuivat liittymään mukaan, joten tällä viikolla olemmekin sitten vaihtaneet ahkerasti ajatuksiamme Kafkasta rannalla. Kimppalukeminen oli minulle täysin uusi kokemus ja mieluinen sellainen. Tästä kimpastamme taisikin muodostua lukupiiri, ja seuraavan kerran luemme yhdessä kuun lopulla. Kirjabloggaaminen on jälleen tuonut elämääni yhden kivan asian lisää.

En pysty olemaan vertaamatta Kafkaa rannalla 1Q84:än. Kirjoissa on useita yhteisiä ilmeisesti Murakamin tyylille tyypillisiä piirteitä: melko paljon seksiä ja todellisuudessa on selvä maaginen vivahde. Näissä kahdessa kirjassa oli ainakin myös täsmälleen sama Tšehov-sitaatti Jos tarinassa esiintyy pistooli, sen pitää myös laueta ja kumpaakin kirjaa lukiessa sympatiat ovat yllättäen murhaajan puolella. Tämän kirjan murhattu henkilö on hyvin vastenmielinen ja hänet tappava henkilö on omalaatuisen hurmaava. On näissä kahdessa Murakamin kirjassa tietenkin myös eroja. Vaikka 1Q84:kään ei voi sanoa mitenkään pinnalliseksi teokseksi, Kafka rannalla on syvällisempi, filosofisempi, vaikeampi ja jollakin tapaa jopa oudompi.

Vaikka Murakami käyttää paljon selkeää ja tavallista kieltä, intoutuessaan hän on todellinen sanataituri. En voinut olla hengähtämättä ihastuksesta, kun luin, miten Muistot ovat sellaisia, jotka lämmittävät ihmistä sisältäpäin, mutta samalla ne myös repivät häntä kappaleiksi. Voisiko muistoja paremmin kuvata? Olen lukenut yhden Murakamin englanniksi ja kaksi suomeksi. Molemmissa suomenkielisissä teoksissa on ollut eri kääntäjä, mutta silti kaikissa on ollut sama murakamilainen henki, jota en osaa pukea sanoiksi. Suomennokset ovat olleet varsin onnistuneita, ja koen, että molemmissa on ollut samankaltainen kaiku suomentajan vaihtumisesta huolimatta.

Kafkan rannalla perhesuhteet ovat melko vinksahtaneita. Kafkan isä ennustaa hänelle käyvän kuin Oidipukselle, mutta Kafka ei edes välttele kohtaloaan. Kafka ajattelee myös, että hänen isänsä todistaa isyytensä vain osoittaakseen Kafkalle, että hän on yksi isänsä teoksista. Nakatan vanhemmat kääntävät hänelle selkänsä, koska Nakata joutuu onnettomuuteen ja menettää kykynsä opiskeluun. Kafkan mahdollinen äiti ei myöskään käyttäydy aivan äitimäisesti.

Seksikohtauksia Murakamin kirjoissa on melko runsaasti. Toisaalta aiemmissa kirjoissa ne eivät ole tuntuneet lainkaan liiallisilta. Kafkassa rannalla oli kuitenkin yksi intiimi kohtaaminen prostituoidun kanssa, joka oli mielestäni hieman irrallinen ja turha.

Kirjassa on esillä antiikin myyteistä tuttu ajatus siitä, miten ihminen on leikattu puoliksi ja hän ei tunne itseään kokonaiseksi ilman toista puoliskoaan. Vaikka Kafkan rakkauden kohde tuntuu hieman oudolta, rakkaus on olennainen tunne kirjassa. Alkuun lainasinkin kirjasta erään rakkautta koskevan sitaatin, joka kosketti minua syvästi.

Lopusta haluan sanoa sen verran, että Kafkan rannalla kaltaisessa romaanissa on ihan hyvä ratkaisu olla selittämättä kaikkea. Kuitenkin hieman liian usea juonenpätkä jäi solmimatta, joten en olisi halunnut ihan niin avointa loppua kuin sain. 

Rakkauteni Murakamia kohtaan vain syvenee, vaikka 1Q84 säilyttää minulla ykköspaikkansa Murakamin kirjoissa. Sputnik - rakastettuni odottaa omassa kirjahyllyssäni, joten se on todennäköisesti seuraava sukellukseni Murakamin ainutlaatuiseen maailmaan.

Muiden porukkaamme kuuluneiden mietteitä voi käydä lukemassa näistä linkeistä:
Bibliofiles 
Lukutoukan kirjablogi 
Rakkaudesta kirjoihin