torstai 25. heinäkuuta 2013

Miltä lukumaratonin jälkeen tuntuu?

Tämän toisen lukumaratonini jälkeen olo on itse asiassa parempi kuin ensimmäisen maratonin maaliviivan ylitettyäni. Syynä saattaa olla kokemus, paremmat kirjat tai tämän maratonin yhteisöllisyys. Paremmilla kirjoilla tarkoitan nyt lähinnä sitä, että viime maratonin aikana joukkoon mahtui muutama pienoinen pettymys. Nyt pidin kaikista kirjoista ainakin jonkin verran, vaikka Karkkiautomaatti ja Nainen, jonka nimi on Nathalie eivät sydäntäni mennessään vieneetkään. Huomasin, että dekkari oli mainio vaihtoehto maratonin aloittamiseen. Vii5i oli sen verran jännittävä, että en malttanut lukemista lopettaa ennen viimeistä sivua.

Maratonin aikana lukemani kirjat:
Ursula Poznanski: Vii51 (Atena 2013, suom. Anne Mäkelä) 421 s.
Monica Hughes: Uniensieppaaja (WSOY 1990, suom. Saima-Liisa Laatunen) 206 s.
Inka Nousiainen: Karkkiautomaatti (Otava 2003) 159 s.
Maria Syvälä: Lähtö (Robustos 2013) 190 s.
Antoine de Saint-Exupéry: Pikku Prinssi (WSOY 1997, suom. Irma Packalén) 95 s.
David Foenkinos: Nainen, jonka nimi on Nathalie (Gummerus 2011, suom. Pirjo Thorel) 268 s.
Saara Henriksson & Erkka Leppänen (toim.): Huomenna tuulet voimistuvat (Osuuskumma 2013) 210 s.
Mons Kallentoft: Sydäntalven uhri (Schildts 2009, suom. Mirja Hovila) 107 s./439 s. jäi vielä kesken

Yhteensä luin 1656 sivua (seitsemän kirjaa kokonaan, yhden osittain) ja 24 tunnin aikana lukemiseen käytin arviolta 16 tuntia. Kuusi tuntia varasin nukkumiseen ja arviolta kaksi tuntia meni muun muassa muiden osallistujien seuraamiseen ja edistymisen päivittämiseen tänne ja Facebook-sivulle.

Yritän todennäköisesti kaikista maratonin aikana lukemistani kirjoista sanoa jotakin ainakin lyhyesti ja muutamasta kirjoittaa kunnon bloggauksenkin.

Tänään tekisi jo mieli lukea lisää. Todennäköisesti luen ainakin loppuun maratonin takia pienoisella tauolla olleen Maaria Päivisen Pintanaarmuja-kirjan. Eilisiltana en enää lukenut vaan katsoin poikaystäväni kanssa Brave-elokuvan (suosittelen).

18 kommenttia:

  1. Brave on ihana!

    Ja vau, sinulla taitaa olla huikein sivumäärä, nostan hattua! Nathalie ei minullekaan aikanaan ollut mitenkään ihmeellinen lukukokemus, Pikku prinssi puolestaan olisi varmaan aina ihana. :) Dekkari voisi olla ensi lukumaratonille (!) hyvä valinta, etenkin hyvä sellainen, jaksaisi lukea putkeen piteempäänkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Brave on todellakin ihana ja sopi erinomaisesti maratonin jälkeiseen uupumukseen.

      Kiitos. Nathalie on tainnut olla vähän sellainen kirja, että jotkut ovat ihastuneet, jotkut eivät ole pitäneet kovin kummoisena kirjana. Pikku Prinssi sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen, ja on yksi niistä kirjoista, joihin ei ikinä kyllästy. Ei edes silloin, kun sen luin kahdeksanvuotiaana monta kertaa peräkkäin. Enpä ole tainnut mitään muuta kirjaa lukea uudelleen heti edellisen lukukerran jälkeen, joten sekin kertoo jotakin Pikku Prinssin ihanuudesta. Dekkari sopi todella hyvin maratonille. Ainakin tuossa Poznanskin kirjoittamassa oli niin paljon jännitystä, ettei kyllästyminen ollut vaarana.

      Poista
  2. Huh mika sivumaara! Aivan huikea!

    Nainen, jonka nimi on Nathalie ei minustakaan ollut erityisen hyva, mutta arviotasi Pikku prinssista jaan odottamaan !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haluaisin jossakin vaiheessa tuoda kaikki lempikirjoistani blogiini, mutta samalla hieman jännittää, mitä osaan sanoa kirjoista, jotka olen lukenut monesti ja joista pidän niin suuresti. Pikku Prinssi on yksi niistä maratonkirjoista, joista haluaisin kirjoittaa kunnollisen bloggauksen, koska se on minulle niin rakas kirja.

      Poista
  3. Todellakin ihan mahtava sivumäärä, on sulla mieletön lukutahti! :)

    Minullakin odottaa Vii5i kirjastopinossa, ja se houkuttelee lukemaan. Niin kuin niiiiin moni muukin kirja. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vii5i oli genrensä hyvin mainio edustaja. Annikakin valitteli, ettei sen jälkeen muut dekkarit ole oikein tuntuneet miltään, ja Annika on kuitenkin lukenut paljon enemmän dekkareita kuin minä. Suosittelen siis lukemaan sen seuraavan kerran kuin sinulle iskee dekkarinälkä. Tuskin petyt. :)

      Poista
  4. Huikea maraton jälleen! :) Minulle Nainen, jonka nimi on Nathalie oli aika keskinkertainen lukukokemus, ei erityisen hyvä eikä huono.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika keskinkertaiseksi jäi minullekin. Yleensä olen pitänyt ranskalaisesta kirjallisuudesta, mutta Nathalie ei vain onnistunut ihastuttamaan. Näköjään kirjasta on tehty elokuvakin, mutta minusta tuntuu, että en jaksa sitä katsoa, vaikka usein luetuista kirjoista tehdyt elokuvasovitukset kiinnostavat minua.

      Poista
  5. Mahtava sivumäärä ja loistava suoritus muutenkin.

    Yhtäkään noista kirjoista en ole lukenut, mutta nyt alkoi kiinnostamaan tuo Vii51. Pitänee varmaan ottaa se kirjastosta mukaan jahka palauttaa nuo juuri lainatut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vii5i on varsin onnistunut psykologinen trilleri. Suosittelen lukemaan.

      Poista
  6. Mahtavaa! Tämä oli kyllä niin hauskaa, että jossain vaiheessa täytyy haastaa itsensä taas uudestaan. Minulla ei edes ole enää mitään kirjakrapulaa, vaikka tuossa puoli viiden maissa pää oli ihan töhkäinen. Ehkä 30 kilsan pyörälenkki auttoi, koska nyt tekee itse asiassa jo mieli lukea lisää. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli minusta toisella kertaa vielä hauskempaa kuin ensimmäisellä. :)

      Poista
  7. Sullahan tuli luettua paljon!!! Onnea hyvästä suorituksesta!

    VastaaPoista
  8. Komppaan edellsiä; ihan huikea suoritus, Annami <3

    VastaaPoista
  9. Tuo sivumäärä on todellakin huikea, onnea :)

    Olisi varmaan itsekin pitänyt valita mukaan jännitystä, yön tunnit olisi tullut käytettyä tehokkaammin kuin nukkumiseen ;)

    Loppuun on pakko mainita, että niin paljon kuin blogistasi tykkään jää lukeminen vähemmälle kun silmissä vilisee tuo valkoinen teksti mustalla taustalla. En toki odota, että muutat sen tois(t)en toiveesta, mutta vinkkasin vain ystävällismielisesti <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Jännityskirja sopi hyvin maratonille, sillä en mitenkään malttanut mennä nukkumaan ennen kuin olin saanut kirjan luettua loppuun. :)

      Kyselin muidenkin mielipidettä ja päädyin siihen, että muutin taustan ja tekstin väriä. Toivottavasti nyt blogiani on helpompi lukea. Kiitos paljon huomautuksestasi, koska minä en ollut yhtään tullut ajatelleeksi, että valkoinen teksti mustalla pohjalla ei olisi kovin hyvä vaihtoehto lukemisen kannalta. :)

      Poista

Kommentit ovat kirjabloggaamisen suola ja sokeri. Kiitos!