maanantai 30. syyskuuta 2013

Sofi Oksanen: Puhdistus

päällys: Sanna Sorsa
Sofi Oksanen: Puhdistus 2008 (omani on 27. painos vuodelta 2010) WSOY 375 s.
saatu lahjaksi

Mytty makasi samassa paikassa pihakoivujen alla. Aliide meni lähemmäs pitäen silmänsä mytyssä, mutta tarkkaillen samalla näkyisikö muita. Mytty oli tyttö. Rapainen, repaleinen ja suttuinen, mutta tyttö kuitenkin. Täysin tuntematon tyttö. Lihaa ja verta oleva ihminen, ei mikään taivaalta lähetetty merkki tulevaisuuden suunnasta. Revenneissä kynsissä oli punaisen lakan riekaleita. Poskille oli valunut raitoina silmäväriä ja puoliksi oienneita kiharoita, hiuslakka näkyi niissä pieninä palloina ja niihin oli liimautunut jokunen hopeapajun lehti. Karheaksi vaalennetun tukan tyvestä tunki rasvaista, tummaa hiusta. Lian alla iho oli kuitenkin kuin ylikypsän valkean kuulaan poski, kuivasta alahuulesta oli revennyt ihoriekaleita, huuli niiden välistä pullotti tomaatinpunaisena, luonnottoman kirkkaana ja verevänä ja sai lian näyttämään kalvolta, joka pitäisi pyyhkäistä pois kuin kylmässä seisseen omenan vahapinta. Violetti väri oli kasaantunut luomien poimuihin, ja mustissa, läpikuultavissa sukkahousuissa juoksi silmäpakoja. Niissä ei ollut polvipusseja, neulos oli tiivistä ja hyvää. Länsimaiset ilman muuta.

Aliide Truu viettää vanhoja päiviään 1990-luvun alun Virossa. Menneisyyden haamut ovat jääneet mielen syviin sopukoihin, kunnes hänen pihaansa ilmestyy pakomatkalla oleva Zara-niminen tyttö. Kuka jahtaa Zaraa ja miksi hän päätyi Aliiden pihalle? Vanha valokuva aiheuttaa Aliidessa vanhojen muistojen vyöryn ja Aliide alkaa miettiä omaa nuoruuttaan ja varhaisaikuisuuttaan neuvosto-Virossa.

Minusta on muutaman vuoden tuntunut siltä kuin olisin ainoa kirjojen ystävä, joka ei vielä ole lukenut Puhdistusta. Kirja on saanut niin paljon huomiota ja ylistyssanoja, että sen ottaminen luettavaksi on tuntunut vaikealta. Sain teoksen muutama vuosi sitten joululahjaksi, joten se on ollut jo kauan ulottuvillani ja kerran muutaman ensimmäisen luvun luinkin. En tempautunut silloin kirjan vietäväksi ja vasta nyt vihdoin ja viimein voin sanoa lukeneeni Puhdistuksen ihan kokonaan. En ollut aiemmin lukenut Sofi Oksasen kirjoista muita kuin Baby Janen. Kyseinen teos ei tehnyt minuun kovinkaan suurta vaikutusta yläasteikäisenä, ja tämä ensimmäinen nuiva kokemukseni Oksasen parissa on saanut myös epäröimään Puhdistukseen tarttumista.

Kirjassa seurataan kahden kovia koneen nuoren naisen elämäntarinaa eri vuosikymmenillä. Ajoittain Puhdistus saa jännitysnäytelmäisiä piirteitä ja olenkin lukenut, että joillekin on tullut Puhdistuksesta hieman mieleen jopa trillerit. Puhdistus on tarinaltaan hyvin rankka, ja varsinkin kirjan naiset joutuvat kohdelluiksi kaltoin. Väkivalta jättää arvet, vaikka ne eivät kaikkien silmillä ole nähtävissä. Silti Aliide pelkää, mitä jos vastaan käveleekin mies, joka tietää, mitä Aliidelle on tehty. Zaralle ei pelko anna hetken rauhaa.

Odotin ravisuttavaa lukukokemusta. Sellaista en aivan saanut. Varmasti vaikutusta oli suurilla odotuksillani ja loppujen lopuksi olin jopa hieman pettynyt. Tällainenkö se 2000-luvun menestynein kotimainen kirja oli? Ei Puhdistus todellakaan huono ole, ja se on kirja todella tärkeistä aihepiireistä. Vielä en osaa sanoa, tutustunko jossakin vaiheessa Stalinin lehmiin ja Kun kyyhkyset katosivat -romaaniin. Tuskin palaan Oksasen pariin ainakaan ihan heti, vaikka hänen esikoisromaaninsa kiehtookin aiheensa vuoksi.

Olen kirjasta aika samoilla linjoilla kuin Sallan lukupäiväkirjan Salla. Hän on todennut Puhdistuksesta näin: Kirjaa on hehkutettu nerokkaana luomuksena. En ihan täysin alleviivaa näitä kehuja, sillä vaikka kirja on hyvä, ilman muuta lukemisen arvoinen, ei se nyt mikään maata mullistavan ihmeellinen kuitenkaan ole. Tärkeäksi kirjan tekee sen aihepiiri: puoliksi virolaisella Oksasella on edellytykset kirjoittaa tunnetasolla koskettavaa ja historiallisesti uskottavaa tekstiä Viron miehityksestä. Voisin allekirjoittaa nämä Sallan sanat täysin, sillä aihe on todellakin sellainen, joka oli hyvä tuoda kotimaiseen kirjallisuuteen. Vaikka Viro on niin lähellä, silti maan historia on jäänyt minulle kovin kaukaiseksi. Olen tiennyt siitä kovin vähän. Nyt tiedän ehkä hieman enemmän, vaikka kirjailija Jaan Kaplinski onkin todennut: Elämä neuvosto-Virossa oli paljon enemmän kuin kauhutarina.

Minua jäi häiritsemään kansikuva. Olettaisin, että siinä on olevinaan Aliide Truu. Aliide on kirjan nykyhetken tapahtumien aikaan 67-vuotias. Mielestäni kannen nainen näyttää kuitenkin vielä selvästi vanhemmalta. Tämä on hyvin pieni yksityiskohta, johon jostakin syystä takerruin ehkä liiaksikin. Muuten kansi on mielestäni Puhdistuksen sisältöön sopiva.

Puhdistus on 19. luettu kirja TBR100-listaltani ja neljäs luettu teos TBR10-listaltani. Vuotta on enää kolme kuukautta jäljellä ja TBR10-listalla on kuusi lukematonta romaania. En silti ole vielä luovuttanut, mutta en ole enää varma onnistumisestani.

Muissa blogeissa: Kartiohuijaus, Kirjanurkkaus, Vinttikamarissa, Satua, Maailman ääreen, Luen, mutta en kirjoita, Kirjattelua, Kansien välissä, Lurun luvut, Käytännöllisiä kokeiluja kirjojen kanssa, Minnan lukemaa - ja joskus jotain muutakin, Kaukana kaikesta pahasta, Ankin kirjablogi, Kirjalinko, Jokken kirjanurkka, Kirjablogi Kirjapeto, Kirjojen tuomaa eli mitä kirja minussa käynnistikään..., The wonderful world of Lilli, Kuutar lukee, Arde arvioi, Illuusioita, Luettuja maailmoja, Kirjava kammari, Lukuisa, Satun luetut, Kasoittain kirjoja ja Turun Tilda.

29 kommenttia:

  1. Kiitos linkkauksesta, oma arvioni on huono, mutta kirja on sen sijaan hyvä.
    ***
    Sofi Oksasen etuna näen sen viileyden, jolla hän onnistuu tarkastelemaan tilannetta. Toisaalta hän kytkee Aliiden ja Zaran ja itsensä myymisen, luin tämän ennen blogiaikaa, ja joskus luen sen uudestaan ja ehkä bloggaankin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä minäkään ole kovin tyytyväinen omaan bloggaukseeni Puhdistuksesta. Jotenkin tästä oli kovin vaikea kirjoittaa.

      Poista
  2. Stalinin lehmiä kyllä suosittelen. Se on sellainen kirja, joten olen usein ajatellut jälkeenpäin. Se ei ehkä ole *niin* mahtava mitä hehkutetaan, mutta lukemisen arvoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Stalinin lehmät onkin kiinnostanut minua ilmestymisestään lähtien. Olen todella nopea lukemaan näitä minua kiinnostavia kirjoja. :) Kiitos suosituksesta, kyllä minä varmaan joskus Stalinin lehmätkin luen.

      Poista
  3. Tykkäsin kirjasta ja elokuvasta tosi paljon. Huikea kirja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puhdistuksesta on todellakin moni pitänyt kovasti. Minuun tämä ei tehnyt niin suurta vaikutusta, mutta hyvä, että teitä muitakin on. Puhdistukseen ihastuneet taitavat kuitenkin olla se enemmistö. :)

      Poista
  4. Ny minä taidan olla ainoa, joka ei ole tätä vielä lukenut :D En kyllä ole Oksasesta muutenkaan hirveän kiinnostunut, niin taitaa jäädä lukematta. Voi olla, että ne kaikki hehkutukset latistaisivat oman lukukokemuksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah. :D Eipä näitä suosittuja ja menestyneitä kirjoja tarvitse lukea, jos tuntuu siltä, että ei kiinnosta.

      Poista
  5. Olen samaa mieltä Retan kanssa, lue Stalinin lehmät! Se on ihana kirja, minulla yksi kaikkien aikojen lemppareista. Olen lukenut sen ainakin viidesti, ja tulen varmaan lukemaan sen vielä usein.

    Puhdistuksen luin joskus aikoinaan, ja löytyy omasta hyllystäni, joten pitäisi lukea uudelleen. En oikein muista kirjasta paljon mitään, leffan katsominen ei auttanut mitään kun kahdenkymmenen minuutin jälkeen jouduin tärisevänä ihmiskasana lähtemään elokuvista pois. En kestä seksuaalista väkivaltaa elokuvissa. :'(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä. Minä nipistin silmät kiinni ja painoin kädet korville, kun muistin kirjasta, mitä siinä yhdessä kohtauksessa tehtiin. Ei sitä ihan lähikuvana näytetty, kertoivat ne jotka pystyivät katsomaan. Mielestäni yleensäkään ei kannattaisi näyttää julmuuksia, koska niistä tulee liian karmeita eikä myöskään yrittää näyttää ihanaa seksiä, koska toteutus siinä on yleensä laimea tai nolo ja vihjaus säilyttäisi ihanuuden.

      Poista
    2. Ehkä minä sitten joskus luen Stalinin lehmät. En ihan heti kyllä ehdi, sillä tuntuu, että hukun jo nytkin lukemattomien kirjojen pinoihin, mutta laitan kyllä mieleeni, että sitä näin paljon suositellaan. :)

      Minulta taitaa Puhdistus-elokuva jäädä katsomatta. Kestän enemmän kirjoilta kuin elokuvilta, vaikka joskus kirjoissakin on kohtauksia, joita ei melkein pysty lukemaan, kun ahdistaa ja yököttää niin paljon.

      Poista
  6. Puhdistusta on esitetty myös paljon teattereissa. Eikö se ollutkin ensin näytelmän muodossa? Itse olen nähnyt Lahden kaupunginteatterin esityksen, joka oli todella hyvä ja elävöitti minulle kirjaa. Aika hurja ja surullinen kuvaus sisarusten rakkaudesta ja tämän rakkauden pettämisen jälkeenjättämästä elinikäisestä surusta. Kirjan loppu toi mieleeni jonkun Toni Morrisonin romaanin, jonka lopussa myös sytytetään tulipalo polttamaan ja puhdistamaan. Pidin kirjan hurjuudesta ja siitä, että se nosti esiin naisten ikiaiakisen hyväksikäytön, silloin ennen ja taas nyt.
    Kannen kuvassa on todella vanha ihminen, mutta toisaalta niissä kärsimyksissä vanhennuttiin nopeasti. Elokuvassa Aliidea vanhana näytteli 75-vuotias Liisi Tandefelt, mutta häntäkin oli vielä vanhetettu roolia varten. Elokuva oli mielestäni loistava.
    Stalinin lehmissä minua häiritsee rakenne. Syömishäiriöfakta on erillisenä fiktion ohessa eikä hienosti siihen kytkettynä kuten Pekka Hiltusella romaanissa Iso.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin minäkin olen ymmärtänyt. "Pidin kirjan hurjuudesta ja siitä, että se nosti esiin naisten ikiaiakisen hyväksikäytön, silloin ennen ja taas nyt." Olen samaa mieltä tuon lauseesi kanssa. Nykyaika ja mennyt viestittivät samaa, vaikka väkivaltaan ja hyväksikäyttöön johtaneet seikat olivatkin erilaisia.

      Minäkin mietin, josko kannella halutaan viestittää sitä, miten Aliide on vanhentunut ennenaikaisesti. Silti kansikuva jotenkin jäi häiritsemään.

      Poista
  7. On kyllä ihan totta, että jos kirjasta on hyvin voimakas etukäteiskuva, sen lukeminen (ja erityisesti siitä bloggaaminen) voi olla haastavaa, koska oman, yksilöllisen suhteen muodostaminen kirjaan voi tuntua kovin vaikealta. Kaiken näkee niin vahvojen linssien läpi ja tuntuu, että kirjasta ei voi enää löytää mitään uutta.

    Jos et pitänyt Puhdistuksesta, en suosittele sinulle Kun kyyhkyset katosivat kirjaa. Itsekään en ole Sofi Oksanen -fani, mutta kyllä Puhdistus aina Kyyhkyset voittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä bloggaaminenkin oli aika vaikeaa. En nyt voi sanoa, etten olisi lainkaan pitänyt Puhdistuksesta. Mielestäni kirja oli keskivertoa parempi, mutta en ihastunut. Jos jotakin Oksaselta vielä luen, Stalinin lehmät kiinnostaa reilusti Kyyhkysiä enemmän. Kyyhkyset ei ole aivan kuulostanut minun kirjaltani.

      Poista
  8. Olen samoilla linjoilla. Luin tämän joku vajaa vuosi sitten ja odotin jotakin todella karmaisevaa/huimaavaa lukukokemusta, mutta mielestäni Puhdistus ei vain yltänyt niihin ulottuvuuksiin. Hyvä kirja se oli, mutta ei vain järistellyt maata sillä tavalla, mitä odotin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olemme kokeneet kirjan siis samoin. Ehkä tämä olisi ollut parempi lukuelämys, jos tämän olisi lukenut silloin heti ilmestymisen jälkeen ennen kuin kirja sai palkintojen vyöryn ja monia ylistyssanoja.

      Poista
  9. Minulle Puhdistus oli kyllä aika rankka lukukokemus: taisin lukea tämän ensimmäisen kerran 16-17-vuotiaana, jolloin lukuharrastus oli jäissä ja "aikuisten" kirjallisuutta ei ollut tullut luettua juurikaan. Pidin kirjasta, ja mielestäni se onkin Sofin paras teos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin Puhdistus on ainakin parempi kuin Baby Jane. Siitä en oikein pitänyt.

      Poista
  10. Totta, Puhdistus voittaa Kyyhkyset. Kun kyyhkyset katosivat on tylsä. Tuntuu ihan pyhäinhäväistykseltä sanoa näin, koska Sofi on niin ylistetty. Hänellä on yksi hyvä kirja, Puhdistus. Toivottavasti vielä tulee muuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen saanut Kyyhkysistä lukemattakin kuvan vaikeaselkoisena ja pitkästyttävänä kirjana. Pidin Puhdistuksesta selvästi enemmän kuin Baby Janesta, mutta luulin vaikuttavani vielä enemmän. Eivät kaikki voi olla samaa mieltä niistä ylistetyistäkään kirjailijoista, ja olen törmännyt moneenkin blogiarvioon, jossa Kun kyyhkyset katosivat -kirjaa on pidetty selkeästi Puhdistusta huonompana.

      Poista
  11. Minun Puhidstus-kokemukseni oli hyvin samanlainen. Tästä on jo vuosia kun kirjan luin. Se oli hyvä kirja, muttei niin poikkeuksellinen kuin odotin. Ei synnyttänyt erityisesti halua lukea lisää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puhdistuskin jakaa siis mielipiteitä. En onneksi ole sitten ainoa, joka ei ihastunut. Muuten olisinkin jo ehkä alkanut miettiä, miksi koin Puhdistuksen niin eri tavalla kuin kaikki muut.

      Poista
  12. Meinasin juuri kirjoittaa että nyt minä taidan olla se ainoa, joka ei ole vielä Puhdistusta lukenut, mutta onneksi on Suvikin. :D

    Minulla on tämä omassa hyllyssä, sain kirjan joululahjaksi silloin kun se ilmestyi, mutten siltikään ole saanut sitä vielä luettua. Kiinnostuksen puutteestakaan ei ole kysymys, minua kiinnostavat kovasti sekä Sofi Oksanen että hänen koko tuotantonsa. Pitäisi vain ottaa itseään niskasta kiinni ja lukea tämä. Toisaalta ystäväni suositteli minulle Stalinin lehmiä ihan hiljattain niin painokkaasti, että taidan kuitenkin aloittaa Oksaseen tutustumisen siitä kirjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Houkuttavia kirjoja on niin paljon, että ei niitä millään ehdi lukea kaikkia. Minullakin tämä odotti muutaman vuoden kirjahyllyssä, mutta en vain saanut Puhdistusta luetuksi aiemmin kuin nyt haasteen innoittamana.

      Poista
  13. Mä oon teidän toistaiseksi lukemattomien jengissä. Ja mäkin sain tämän joululahjaksi sinä vuonna! Olen deflektoinut, kun epäilen kirjan olevan liian raskas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan tämä aiheeltaan raskas, mutta en pitänyt silti liian raskaana. Ehkä siksi, että jotkin muut kirjat ovat vaikuttaneet tunteisiini paljon enemmän kuin Puhdistus.

      Poista
  14. Minullekaan tämä ei ollut mikään ravistelija. Pidin ihan mielettömästi Oksasen Stalinin lehmistä, ehkä siksi kovin erilainen Puhdistus jätti kylmäksi. Romaani tuntui jopa simppeliltä, ja kiero rakkaustarina jätti kylmäksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Stalinin lehmiä ehkä vielä kokeilen jossakin vaiheessa, vaikka Baby Jane ja Puhdistus eivät ole vavisuttaneet sisintäni. Odotin Puhdistukselta enemmän. Olihan tämä ihan ok, mutta ei kuitenkaan minulle mikään kovin merkittävä lukukokemus.

      Poista

Kommentit ovat kirjabloggaamisen suola ja sokeri. Kiitos!