omassa kirjahyllyssä
Tomi yritti hymyillä. - Mutta minä luulin meidän olevan ystäviä.
Tyttö katsoi häneen ankarasti. - Sinä et ymmärrä mitään ystävyydestä, hän ilmoitti kävellen matkoihinsa ja jättäen pojan yksin.
Aurinko vaipui puiden väliin ja keittotulet puhallettiin loimuamaan. Kukaan ei piitannut Tomista. Vähitellen kyläläisiä palaili pareittain tai kolmisin metsästä tai niityiltä. Jokaisella oli jotain lisättävää ruokavarastoon: korillinen juuria tai marjoja, naruun pujoteltuja kaloja, pari lintua ja yksi kaniini.
Muut tervehtivät jokaista tulijaa halauksin ja suudelmin. Villi-ihmisiä, ajatteli varjossa huomaamattomana kyhjöttävä Tomi. Hänen vanhempansa, lordi ja rouva Dentt, eivät olisi koskaan julkisesti koskettaneet toisiaan tuolla tavoin, vielä vähemmän suudelleet. Ja sikäli kuin hän pystyi muistamaan, kukaan ei ollut koskaan syleillyt häntä.
Hän muisti äkkiä Saantopäivän aamun, jolloin hän oli ollut niin hermostuksissaan ja Seitsemänkymmentäkolme oli kurottanut kätensä ja kietonut ne hellästi hänen jalkojensa ympärille. Oliko se todellakin ollut rakkaudentäyteisin hetki koko hänen elämässään: orjan kosketus? Hän sysäsi tuon ajatuksen syrjään mielestään. Pelkkiä villi-ihmisiä, hän päätti lujasti.
Ihmiset ovat tuhlanneet maapallon voimavarat loppuun. Arkki Ykkösen tarkoituksena on säilyttää ihmisten tietämys ja jalostaa ihmisistä entistä parempia yksilöitä, jotta Arkki Ykkösen asukkaat voisivat Sekasorron aikakauden jälkeen palata ulkomaailmaan ja olla tekemättä uudelleen virheitä. Tomi Bentt on nuori lordi ja asuu Arkki Ykkösessä, jossa ihmiset jaetaan eri luokkiin sen perusteella, miten he kykenevät omaksumaan tietoa. Arkki Ykkösen nuoret lordit eivät opiskele, vaan heidän niskaansa asetetaan tietopaketteja, joiden mukana he saavat vähitellen kaiken tarvittavan tiedon. Kaikki eivät kuitenkaan kestä tiedon omaksumista tällä tavoin, vaan osa ihmisistä sekoaa tiedon määrästä ja he menettävät lordin arvonimen. Niistä, jotka eivät pysty omaksumaan kaikkea tietoa, tulee orjia, työläisiä tai sotilaita. Nämä alemmat yhteiskuntaluokat turvaavat järjestelmän toimimisen ja lordien ylellisen elämän. Orjat eivät ole tyytyväisiä alhaiseen asemaansa vaan alkavat kapinoida. Orjakapinan seurauksena Tomi joutuu Arkki Ykkösen ulkopuoliseen maailmaan, jossa hän ei selviäkään vain tietopakettejen avulla. Tomin on opittava, mitä tarkoittaa todellinen vapaus.
Olin jo jonkin aikaa miettinyt, minkä niminen olikaan eräs kirja, johon ala-asteikäisenä ihastuin. Muistin vain hämärästi perusidean, ja minulla taisi olla myös mielikuva kirjan kansikuvasta. Onneksi Googlen avulla päädyin lukemaan Yöpöydän kirjat -blogin bloggausta juuri siitä kirjasta, jonka nimeä olin yrittänyt kuumeisesti muistella. Etsin verkkokirjakaupoista Hughesin teoksia ensin alkuperäiskielisinä. Devil on my backin löytäminen osoittautui kuitenkin niin vaikeaksi, että päädyin ostamaan Arkki Ykkönen -sarjan netistä käytettynä ja suomenkielisenä. Sen verran rakkaita kirjat olivat minulle lapsuudessani, että sarja oli saatava omaan hyllyyn. Voihan Arkki Ykkönen -kirjoja pitää myös ensimmäisenä kosketuksenani dystopiakirjallisuuteen.
En mielelläni jätä kirjabloggauksia roikkumaan. Monica Hughesin Tietokoneen vangit luin kuitenkin jo lukumaratonini aikana eli yli kolme viikkoa sitten. Syystä tai toisesta olen blogannut monesta maratonin jälkeen lukemastani kirjasta, mutta Hughesin Arkki Ykkönen -sarjan ensimmäisestä osasta kirjoittaminen on jäänyt vain aikomuksen tasolle. En silti halua jättää kirjoittamatta Tietokoneen vangeista, joten kirjoitan tämän bloggauksen en ihan tuoreiden muistikuvien ja kirjasta tekemieni muistiinpanojen pohjalta.
Tomi on aluksi hyvin itsekeskeinen ja vain omaa etuaan tavoitteleva henkilö. Pyörittelin silmiäni, kun Tomi varasti hänet kuolemalta pelastaneiden ihmisten ainoan veitsen ja ruokavarantoja. Onneksi Tomi kehittyy kirjan edetessä, ja lopussa hän tekeekin jo teon, joka on erittäin epäitsekäs ja ihailtava. Arkki Ykkösen nuorena lordina Tomista on tullut ylipainoinen ja huonokuntoinen ihminen, joka nojaa päätöksien teossa tietopaketteihin eikä osaa kunnolla käyttää omia aivojaan. Tavallaan Tietokoneen vangeissa piilee opetus siitä, miten pelkällä konemaisesti omaksutulla tiedolla ei selviä oikeassa maailmassa. Selviytymiseen tarvitaan myös käytännön järkeä ja kokemusta.
Tietokoneen vangeissa käy myös hyvin konkreettisesti ilmi, miten raskas taakka liiallinen tietomäärä voi olla. Tomin ryhti on huono ja mukavan nukkumiasennon löytäminen ei ole hänelle helppoa, sillä tietopaketit painavat. Kun Tomi päättää irrottaa niskassaan olleet tietopaketit, hänen selkänsä suoristuu ja mieli kevenee. Hän on vihdoinkin vapaa ilman tietopakettien tuomaa taakkaa.
Arkki Ykkösessä lordeja palvelevien orjien kohtelu muistuttaa menneisyyden oikeisiin orjiin suhtautumista. Orjia ei pidetä oikeastaan edes ihmisinä, ja heidän inhimillisyytensä yritetään piilottaa nimettömyyden taakse. Orjia kutsutaan vain numerolla. Ei ole ihmekään, että orjat nousevat vastarintaan.
Loppu jätti lukijan mieleen leijumaan monta vastaamatonta kysymystä. Todennäköisesti ainakin osaan näistä saan vastauksen lukemalla uudelleen myös Hughesin Uniensieppaajan, joka odottaa lukijaansa kirjahyllyssäni. Aikuisiällä luettuna Tietokoneen vangit ei ollut aivan niin vaikuttava lukukokemus kuin lapsuudessa ahmittuna, mutta ymmärrän kyllä hyvin, miksi olen Tietokoneen vangeista pitänyt niin paljon. Kirjan hohto on himmentynyt, mutta en jäänyt todellakaan katumaan sitä, että uskalsin lukea teoksen jälleen.
Suosittelen Tietokoneen vankeja dystopisen nuortenkirjallisuuden ystäville. Dystopiakirjallisuutta suolletaan nykyään markkinoille niin paljon, että lukijan on vaikea erotella helmet harmaasta massasta, mutta Tietokoneen vankien parissa kannattaa käyttää hetki aikaansa. Kirja ei tunnu yhtään vanhentuneelta, vaikka se on julkaistu lähes kolmekymmentä vuotta sitten.
Kannattaa käydä katsomassa myös jo mainitsemani Nafisanin bloggaus Tietokoneen vangeista.
