lauantai 1. kesäkuuta 2013

Vera Vala: Kosto ikuisessa kaupungissa

Vera Vala: Kosto ikuisessa kaupungissa 2013 Gummerus 350 s.
kustantajalta pyydetty arvostelukappale

Arianna yritti peittää pettymyksensä, kun mies hyvästeli hänet hillityillä poskisuudelmilla ja astui ulos rappukäytävään. Mies painoi hissin nappia ja kääntyi katsomaan häntä suoraan silmiin.
- Mitä Angelon kysymykseen tulee, niin et sinä Sveitsiä muistuta. Sinä olet Suomi. Samaan aikaan villi ja puhdas, suora ja kuitenkin salaperäinen. Vaatii muilta paljon ja itseltään vielä enemmän. Ja juuri kun sitä luulee oppineensa suunnistamaan lumisessa maisemassa, revontulet häikäisevät kauneudellaan ja mies ymmärtää, ettei ole ymmärtänyt mistään mitään. Ja on siitä vielä onnellinen.

Luin muutama kuukausi sitten Vera Valan Kuolema sypressin varjossa -esikoisdekkarin. Ihastuin kirjan tunnelmaan, viihdyttävyyteen ja Italian kuvailuun. Jännittävyyttäkin kirjassa oli juuri sopivasti. Olin valinnut Arianna de Bellis tutkii -sarjan aloitusosan lukemisajankohdan juuri sopivasti, sillä toista kirjaa ei tarvinnut kauan odotella. 

Parlamentaarikko Anna Lucarelli palkkaa Arianna de Bellisin tutkimaan Laura-siskonsa elämää, koska Anna epäilee, ettei Lauralla ole kaikki hyvin. Laura on assyriologian apulaisprofessori La Sapienza -yliopistolla ja ympäristöaktivisti, joka vastustaa Italian ja Ranskan välistä luotijunaratunnelia. Lauran pitäisi pian saada ylennys assyriologian professoriksi, mutta Laura murhataan ensin, eikä Arianna saa sisäisiltä syytöksiltään rauhaa. Vaikka Anna kieltää tutkimusten jatkamisen, Arianna kokee velvollisuudekseen selvittää tapausta. Kun Arianna jututtaa Lauran lähipiiriä ja kollegoita yliopistolla, hän huomaa, että monella olisi motiivi Lauran murhaan. 

Ensimmäistä kirjaa lukiessani pidin Ariannan salaperäistä menneisyyttä kiinnostavana sivujuonena. Tässä kirjassa Ariannan menneisyydestä kerrotaan enemmän, mutta nyt olinkin paljon kiinnostuneempi pääjuonesta kuin Ariannan menneestä elämästä. Vasta loppua kohden aloin kiinnostua jälleen Ariannan menneisyydestä. Toisaalta tämä varmaankin johtuu siitä, että pidin tämän kirjan pääjuonta jännittävämpänä ja kiinnostavampana kuin ensimmäisen osan.

Kostossa ikuisessa kaupungissa murha ei tapahdu kirjan ensisivuilla vaan murhatuksi joutuva Laura on aluksi elossa. Näin lukija pääsee paremmin tutustumaan Lauran persoonaan, mutta ainakin minä varoin kiintymästä Lauraan liikaa, koska tiesin etukäteen hänen kohtalonsa. Muuten Laurasta olisi voinut tulla yksi suosikkihenkilöistäni kirjassa, sillä hän on ihminen, jonka mielelläni tapaisin myös oikeassa elämässä.

Lukija pääsee myös kurkistamaan murhaajan pään sisälle, mikä on melko ahdistava kokemus. Eläimiin kohdistuva väkivalta saa minut voimaan pahoin, joten murhaajan perheen hamsterien kohtalo sai minut hetkeksi keskeyttämään kirjan lukemisen. Keräsin voimia ja luin kohtauksen mahdollisimman nopeasti, sillä en halunnut antaa itselleni liikaa aikaa ajatella. Eiväthän ne ole todellisia eläimiä, ne ovat vain sanoja fiktiivisessä kertomuksessa. Mutta kun olen uppoutunut kirjan maailmaan, tällainen järkeily ei paljon auta.

Epäilyttäviä henkilöitä kirjassa riittää niin kuin hyvässä dekkarissa kuuluukin. Minulla oli omia epäiltyjä kirjan aikana, mutta Vala onnistui lopussa yllättämään. Itse asiassa hieman olin miettinyt, josko murhan motiivi olisi sellainen kuin oli, mutta silti olin väärillä jäljillä. Dekkarina kirja on siis varsin onnistunut.

Rakastan yliopistomaailmaan sijoittuvia kirjoja. Kosto ikuisessa kaupungissa kuvaa vieläpä hyvin mielenkiintoista ainetta eli assyriologiaa, Lähi-idän ja lähialueiden kansojen muinaista historiaa tutkivaa tiedettä. Nautin suuresti siitä, miten kirjan assyriologia-asiantuntijat kuvasivat varsinkin Hammurabin lakia. Tällaiset pienoiset historiakuvaukset antavat lukijalle levähdysaikaa ja nautittavalla tavalla myös uutta informaatiota.

Kirjassa on lisäksi ripaus romantiikkaa. Jännittävän juonen, kesäisen Italian ja pienoisen romantiikan yhdistäminen tekee Kosto ikuisessa kaupungista -dekkarista erinomaisen kirjan luettavaksi kesäpäivänä. Kirjan kiinnostavuudesta kertoo omaa kieltään se, että ahmin kirjan vajaassa vuorokaudessa. En malttanut lukea minulla kesken ollutta kirjaa ensin loppuun, vaan oli pakko alkaa lukea Valan uutukaista torstai-iltana.

Suosittelen kurkkaamaan myös Vera Valan blogia, joka on valloittava kuvapäiväkirja elämästä Italiassa. Haaveilen joskus pääseväni uudestaan Italiaan, joten Valan blogia on todella kiehtovaa seurata, vaikka Italia-kuumetta se kyllä pahentaa.

Vera Valan toisen Arianna de Bellis tutkii -dekkarin on lukenut myös Maria

****+

4 kommenttia:

  1. Nyt vain pikaisesti silmäilin arviosi, arvaat varmaan miksi ;) Yksi kirja kesken, sitten otan tämän, tai ainakin sitä seuraavaksi... Nämä on näitä mun todella "selkeitä" lukusuunnitelmia :) Yritän tehdä jonkinlaisen kesäkirjapostauksen, johonkin rakoseen.

    Mutta hei, hienoa kun kirjoitit tämän olevan vielä edellistäkin paremman. Odotan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotan siis sinulle nautinnollisia lukuhetkiä. Jos pidit ensimmäisestä Valan dekkarista, olen melkein varma, että viihdyt tämänkin parissa. :)

      Tein silloin joskus viikkoja sitten postauksen seuraavaksi luettavista kirjoista. Niistä on vieläkin neljä lukematta, kun on kaikenlaisia uutuuksia tunkenut väliin. No toivottavasti saan ne vihdoin kesäkuun aikana luetuksi, sillä olisi ihan hyvä saada ne viimeinkin palautumaan muiden lukijoiden iloksi kirjastoon. :)

      Poista
  2. Minulta on vielä molemmat Vera Valan kirjat lukematta, mutta ne ovat kyllä saalistuslistalla. Uskon, että pitäisi näistä kirjoista, sillä olen muiden kirjoittamien arvioiden perusteella ymmärtänyt, että kirjoissa on mukana myös kulttuurista aspektia. Sellainen kiinnostaa aina minua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti saat Valan kirjat jostakin käsiisi. :) Kyllä kirjoissa on myös Italian kulttuuri vahvasti läsnä, joten uskoisin minäkin, että pitäisit kirjoista, jos kulttuurinen aspekti kiinnostaa.

      Poista

Kommentit ovat kirjabloggaamisen suola ja sokeri. Kiitos!