maanantai 24. kesäkuuta 2013

Helen Wells: Kitty saa hopeasiivet & Helen Wells: Kitty lentoemäntä

Helen Wells: Kitty saa hopeasiivet 1963 (2. painos) Tammi (Silver Wings for Vicki 1947) 151 s. suom. Vilho Hokkanen
omassa kirjahyllyssä

Luin Helen Wellsin Ursula- ja Kitty-kirjoja ala-asteen viimeisillä luokilla innokkaasti. Koko Kitty-sarja ei ole Helen Wellsin kynästä eikä kirjoja ole valitettavasti suomennettukaan kuin viisi (kiitos jälkimmäisestä informaatiosta Saralle!). Sen sijaan ruotsiksi on koko sarja ilmeisesti käännetty, mutta valitettavasti kirjastossa ei ole kuin viisi suomeksi käännettyä osaa. Ehkä yritän hankkia näitä pikkuhiljaa omaan hyllyyn vaikka sitten ruotsiksi, koska alkuperäiskieliset Vicki Barr -kirjat ovat melko hintavia. Tässä bloggauksessa kerron ajatuksiani kahdesta ensimmäisestä Kitty-kirjasta, jotka luin yli kymmenen vuoden tauon jälkeen uudelleen.

Kitty kääntyi selälleen ja tuijotti lehden sivua. Hänen silmänsä olivat siniset kuin tänä rauhallisena sunnuntaiaamuna hänen yllään kaartuva kesäinen taivas. Hän huoahti haikeasti. Kitty Barr oli kaikkea muuta kuin seikkailijattaren näköinen. Hän oli pienikokoinen, hienopiirteisten kasvojen ilme oli miltei arka, ja hänellä oli pehmeä tuhkanvaalea tukka. Hän näytti hyvin hennolta, mutta hentoudestaan huolimatta hänellä oli vahvat ja jäntevät lihakset ja pihvi maittoi hänelle mainiosti. Hän saattoi olla haaveellisen näköinen, mutta itse asiassa se oli tarkkaavaisuutta, jolla tämä nuori tyttö oli syventynyt miettimään jotakin puuhaa - tai kujetta.
Hento viehättävyys, pienuus ja vaaleus saivat Kittyn näyttämään pehmeältä kuin kermakaakku. Itse asiassa hän oli vahva kuin nuori puu. Hän suoristi sinisen esiliinansa helmaa ja huokaisi jälleen. - Jos minä haen tätä lentoemännän paikkaa, hän ajatteli harmissaan, tiedän kyllä, mitä minulle sanotaan. 'Suokaa anteeksi, neiti Barr, mutta mielestämme te olette liian nuori ja liian arka ettekä ehkä ole tarpeeksi vahvakaan.'
Kimallus sinisissä silmissään - mutta ei mikään runollinen kimallus - Kitty alkoi jälleen lukea ilmoitusta.

Kitty Barr huomaa sanomalehdessä ilmoituksen, joka on tytöille jotka tahtovat matkustaa, tavata ihmisiä - seikkailla. Vaikka Kitty on opiskellut kahden vuoden ajan yliopistossa, lentoemännän työ vaikuttaa paljon yliopisto-opintoja hauskemmalta vaihtoehdolta. Kitty vain sattuu valitettavasti olemaan muutamaa kuukautta vaille 21 vuotta, joka on alaikäraja lentoemännän toimelle. Kitty ei kuitenkaan anna tällaisen harmillisen seikan estää itseään ja menee silti haastatteluun. Nuoresta iästään huolimatta hänet valitaankin lentoemännäksi valmistavalle kurssille. Kitty läpäisee kurssin ja häntä odottavat uuden ammattinsa tuomat haasteet. Lentoemännän toimeen totuttelun lisäksi Kittyn mieltä vaivaa strutsinnahkaisten laukkujen mysteeri.

Kitty-kirjat taitavat olla ainoita lukemiani tyttökirjoja, joissa on päähenkilönä nuori lentoemäntä. Tämä onkin yksi syy, miksi Kitty Barrin seikkailuista kertovasta sarjasta pidän. Muistan jopa hieman haaveilleeni lentoemännän ammatista kirjoja lukiessani, vaikka nämä unelmat eivät kovin vakavia olleet.

Kitty on henkilö, josta ei oikein voi olla pitämättä. Hän tekee välillä virheitäkin, mutta ne tekevät hänestä vain inhimillisemmän. Kitty on hurmaava ja neuvokas nuori nainen, joka olisi varmasti hauskaa seuraa oikeassakin elämässä. Kitty on myös hyvin uskollinen ystävä. Tämä luonteenpiirre korostuu vielä selvemmin Kitty lentoemäntä -kirjassa. 

Joistakin suomennoksen sanoista tulee nykylukijalle hauskoja mielikuvia. Esimerkiksi kurssihaastattelu on kirjassa puhuttelu. Puhuttelusta tulee minulle mieleen lähinnä nuhtelu, jonka opettaja pitää oppilaalleen. Viisikymmentä vuotta ehtii jo jonkin verran muuttaa kieltä, ja tuollaisten sanojen huomaaminen oli ihan hauska lisä lukukokemukseen.

Kirjan seikkailu on melko yksinkertainen eikä kovin jännittävä. Strutsinnahkaisia laukkuja kuljettavat miehet olisi mielestäni voinut jättää kirjasta kokonaan poiskin, mutta todennäköisesti kirjan kohderyhmän mielestä ripaus jännittävyyttä tekee kirjasta vielä mielenkiintoisemman. Olen unohtanut, miten suhtauduin Kitty-kirjojen seikkailulliseen puoleen hieman yli 10-vuotiaana, mutta ainakin mieleeni oli jäänyt paljon selvemmin lentoemännän elämän kiehtovuus kuin kirjojen sisältämät mysteerit.

Kitty saa hopeasiivet ei ehkä ole kaikkein parhaimpia tyttökirjoja, mutta Kitty-kirjojen kautta tavoittaa hyvin tyttökirjoille ominaisen tunnelman.

Kitty lentoemäntä 1962 Tammi (Vicki Finds the Answer 1947) 148 s. suom. Vilho Hokkanen
saatu lahjaksi

Kitty palaa lomalta töihin ja tapaa lentokoneessa karkumatkalla olevan Joanin. Joanin perheellä on suuria ongelmia, ja Kitty päättää auttaa heitä niiden selvittämisessä.

Kitty lentoemäntä -kirjan suomenkielinen nimi on hieman hämäävä, koska lentoemännyydestä kirjassa kerrotaan todella vähän. Pääpaino on seikkailussa, joka ei ollut edes kovin jännittävä, joten pidin kirjasta vähemmän kuin ensimmäisestä Kitty-kirjasta. Toivottavasti kolmannessa kirjassa on ensimmäisen kirjan tapaan enemmän lentoemännän elämää ja vähemmän seikkailua. Nautin siitä seikkailun ja lentoemännyyden suhteesta paljon enemmän.

Ensimmäisen kirjan aikana Kittyllä on kaksi ihailijaa, vaikka toinen heistä on selvästi enemmän Kittyn mieleen. Toisessa kirjassa Kitty onkin tehnyt jo odotettavissa olleen valinnan, ja kirjassa on pienen pieni ripaus myös romantiikkaa. 

6 kommenttia:

  1. Nämä Kitty-kirjat kuulostavat kiehtovilta ja olisin varmasti lapsena tykännyt näistä tyttökirjoista, kun mukana on ripaus seikkailuakin! Jossain vaiheessa täytyy ehdottomasti tutustua Kittyyn. Suomalainen vastine on Leena Walleniuksen kirjoittama lentoemännyydestä kertova Lotta-sarja, joka on myös lukulistallani. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä ollutkaan kuullut tuosta Walleniuksen sarjasta. Voisin laittaa muistiin, sillä jotenkin lentoemännän elämä on kirjallisessa muodossa kovin kiehtovaa. :)

      Poista
  2. Näistä kirjoista en ole vielä koskaan kuullutkaan! Pitää laittaa korvan taaksen, sillä tyttökirjat kiinnostavat! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saman kirjan Ursula-sarjaa on taidettu enemmän lukea kuin näitä Kitty-kirjoja. Suomentaminenkin on lopetettu kesken, joten ehkä eivät sitten ole menestyneet riittävän hyvin. Viihdyttäviä ja ihan hurmaavia kirjat kuitenkin ovat, jos pitää tyttökirjoista, joissa on hieman seikkailuakin. :)

      Poista
  3. Oih, Ursula-kirjoja lukeneena pitäisi varmaan tutustua näihinkin. Lentoemännän elämä kuulostaa (vain kuulostaa) jotenkin romanttiselta ja jo tuo alun lainaus sai hymyilemään. Vaikuttaa sopivan höpsöltä kesälukemiselta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kyllä näitäkin, kun olet Ursuloja lukenut. Lentoemännän työn kuvaus on kiehtovaa ja nämä toivat ainakin minulle hyvää mieltä, joten kesälukemiseksi Kitty-kirjat sopivat hyvin. :)

      Poista

Kommentit ovat kirjabloggaamisen suola ja sokeri. Kiitos!