sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Minna Lindgren: Kuolema ehtoolehdossa

Minna Lindgren: Kuolema ehtoolehdossa 2013 Teos 302 s.
lainattu kirjastosta

Ihmiset soittivat ovikelloa hyvin eri tavoin, vaikka sen pitäisi olla mekaaninen laite eikä varsinaisesti mikään soitin. Kenen tahansa temperamentin ja mielentilan pystyi kuulemaan siitä, miten hän vaati ovea auki. Nyt Siirin oven takana oli soittaja, joka oli täynnä energiaa ja ilmeisesti kiireinen, kenties suorastaan hätäinen, joten hän ei ollut Ehtoolehdon asukas, ei myöskään siivooja tai kukaan muu työnsä puolesta ovikelloja soittava, ei Sinikka Sundström, koska Sundström ei ollut energinen ja innokas, eikä Virpi Hiukkanen, koska hän ei soittanut ovikelloa vaan tuli omilla avaimilla sisään. Joten soittajan täytyi olla Mika Korhonen.

Palvelutalo Ehtoolehdossa tapahtuu kummia. Nuori kokkipoika Tero kuolee, vanhuksien lääkitystä nostetaan syyttä suotta ja asukkaita laskutetaan turhaan. Palvelukodissa asuvat ystävykset Siiri ja Irma, jotka ajelevat mielellään raitiovaunulla ympäri Helsinkiä ja jotka eivät pelkää kuolemaa vaan dementiaosastolle päätymistä. Irma ei kuitenkaan ole enää oma itsensä, ja Siiri alkaa pelätä, mitä hänen ystävälleen on tapahtumassa.

En muista, olenko ikinä ennen lukenut kirjaa, jonka päähenkilöt ovat yhdeksänkymppisiä. En myöskään muista, milloin olisin lukenut näin hauskan kirjan. Yleensä välttelen huumoripitoisia kirjoja, koska useimmiten niiden hauskuus ei oikein tavoita minun huumorintajuani. Kuolema ehtoolehdossa on tragikoominen, mutta osa päähenkilöiden Siirin, Irman ja Anna-Liisan elämänmenosta ja sutkautuksista todella kutkuttivat myös minun ei-niin-herkkiä nauruhermojani. Lindgren osaa tehdä pikkutarkkoja maailmanmenosta havaintoja, joita esittämällä hän saa lukijan huomaamaan, miten paljon asiat ovat muuttuneet entisestä. Välillä esimerkiksi suomen kielen muutokset johtavat pienoisiin väärinkäsityksiin, joista Lindgren on kirjoittanut hersyvän hauskasti.

Kirjalla on myös vakava puolensa. Kuolema ehtoolehdossa kärjistää vanhustenhoidon epäkohtia ja saa lukijan miettimään, millaisella laidalla iäkkäiden ihmisten hoito Suomessa on. Toivottavasti ei ihan kirjassa kuvatun kaltaisella, mutta varmasti parantamisen varaa olisi vaikka kuinka. Palvelukoti Ehtoolehto laskuttaa jokaisesta mahdollisesta palvelusta ja siellä asuvien ikäihmisten lääkitykset eivät taida olla ihan kohdillaan.

Kuolemaa ehtoolehdossa voisi kai osittain kutsua dekkariksi, mutta minä en sellaisena kirjaa kokenut. Kyllähän Siiri tovereineen selvitti salamyhkäisiä tapahtumia, mutta luin kirjan kritiikkinä vanhustenhoidon epäkohdille, tarkkasilmäisinä huomioina nykyisestä maailmasta ja myös hurmaavana kertomuksena kuolemattomasta ystävyydestä.

Kirjan lukija voi muodostaa oman mielipiteensä siitä, mitä kirjassa sitten oikeasti tapahtui. Asioiden jättäminen avoimiksi toimii Lindgrenin kirjassa, vaikka en ole vielä ihan tietoinen, mille kannalle lopulta jään. Onko palvelukoti Ehtoolehto ihan tavallinen vai ei?

En ihan rakastunut eli taidan olla poikkeuksellinen tämän lukenut bloggaaja. Kirja ei temmannut minua täysillä mukaansa, eikä minun tarvinnut unohtaa muuta elämää kirjaa lukiessa. Silti viihdyin mainiosti Kuolema ehtoolehdossa -romaanin parissa. Minna Lindgrenille kiitokset erilaisesta kirjaideasta ja älykkäästi kirjoitetusta romaanista.

Minna Lindgrenin Kuolema ehtoolehdossa -romaanista on kirjoitettu ainakin seuraavissa blogeissa:
Amman kirjablogi
Annelin kirjoissa
Annelin lukuvinkit
Hemulin kirjahylly
Kirjasfääri
Kirjojen keskellä
Kirsin kirjanurkka
Kulttuuri kukoistaa
Lukuneuvoja
Lukutoukan kirjablogi
Lukutoukan ruokalista
Notko, se lukeva peikko
Oota, mä luen tän eka loppuun
Pisara
Rakkaudesta kirjoihin

****

12 kommenttia:

  1. Kaikkien ei aina tarvitse olla samaa mieltä kirjasta, minä tähän rakastuin ihan täysin ja ihaniin vanhuksiin. <3 Mutta mukavaa kuitenkin kun pidit tästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on ehkä vieläkin pienoinen lukujumi 1Q84:n jäljiltä, joten se ehkä vähensi kirjan viehätystä. :) Täytyy nyt yrittää toipua ja yrittää antaa muillekin kirjoille mahdollisuus, vaikka irtautuminen 1Q84:n maailmasta on ollutkin vaikeaa.

      Poista
    2. Siitä irtautuminen on oikeasti vaikeaa! Vieläkin tulee asiat siitä mieleen, pikkuväki seikkailu mun unissa yhtenä yönä. :) Onneksi on kuitenkin heinäkuussa se Kafka rannalla, jotain Murakamia ennen kolmos osaa. :)

      Poista
    3. Onneksi luetaan se Kafka, ettei tule hirveitä Murakami-vieroitusoireita ennen lokakuuta. :)

      Poista
  2. Minun on ihan pakko lukea Lindgrenin Sivistyksen turha painolasti - tykkäsin niin kovasti tästä, että tahdon ehdottomasti lisää hauskutusta. Vaikka vakava aihehan kirjassa on, puistattava. Mutta ne vanhukset, niin ihania! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti viihdyt myös Sivistyksen turhan painolastin parissa. :) Kirjan päähenkilöt kyllä ihastuttivat minuakin. Niin kuin Kristalle jo sanoin olen vain vieläkin jotenkin puolittain 1Q84:n maailmassa eikä mikään kirja ole sen jälkeen tuntunut niin hyvältä kuin kyseiset kirjat olisivat varmaan normaalisti tuntuneet.

      Poista
  3. Minä kuulun niihin, jotka ihastuivat kovin, mutta ymmärrän kyllä, mikäli tämä ei täysin vienyt mennessään :) Itseni on pakko lukea Lindgreniltä muutakin, hän vakuutti minut niin syvästi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä, luenko enää Lindgreniä, mutta ainakin mielenkiinnolla luen, mitä Lindgrenin parissa jatkavat pitävät hänen muista kirjoistaan. :)

      Poista
  4. Tämän alku oli niin pitkäveteinen, että jätin sovinnolla kesken, eli et ole ainoa, joka ei pitänyt...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho en tiennyt, että joku on tämän jättänyt keskenkin. Tai no harvoinhan kirjan keskeyttämisestä tietysti kuulee. Kyllä minä osittain kirjasta pidin, mutta todella moni on kirjaan tuntunut rakastuneen täysin sydämin, joten sellaista hullaantumista ei kyllä minulla ollut. Ehkä luen joskus vielä Minna Lindgreniltä, ehkä en. Saa nähdä, miltä tuntuu ja millainen jälkimaku kirjassa on. Jos kirja pyörii mielessä, ehkä luen muutakin Lindgrenin kirjoittamaa. Jos kirja unohtuu, ehkä en lue enää muuta.

      Poista
  5. Tuo kirjan nimi on jotenkin jännittävän kaunis. Juoni kuulostaa kiinnostavalta, mutta tämä taitaa kuulua niihin kirjoihin, joista minun on syytä mielenrauhani vuoksi pysytellä loitolla, sillä olen vähän heikkohermoista laatua :P

    T. Salainen blogiystäväsi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan kirjassa rankkoja aiheita, vaikka niitä käsitelläänkin huumorin keinoin. Tuskin tämä kirja on ihan kaikille varsinkin, jos jo etukäteen tuntuu siltä, että Kuolema ehtoolehdossa ei sopisi sinulle, niin kannattaa varmaan jättää väliin.

      Hui, kukakohan olet. Villit spekulaatiot jo käynnistyivät. :) No ei vain, en kyllä osaa arvata, mutta muutaman kuukauden päästähän se paljastuu. Kiva saada sinulta kommenttia. :)

      Poista

Kommentit ovat kirjabloggaamisen suola ja sokeri. Kiitos!