sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Louise Boije af Gennäs: Stjärnor utan svindel

Louise Boije af Gennäs: Stjärnor utan svindel 1996 535 s.
lainattu kirjastosta

Upotus-blogin Riina kirjoitti kevättalvella Louise Boije af Gennäsin Stjärnor utan svindelistä niin tunteikkaasti, että kirja meni lukulistalle. Luen melko vähän ruotsiksi, joten hieman jännitti, miten yli 500-sivuisen kirjan lukeminen sujuu ruotsin kielellä. Alku hieman takeltelikin, mutta niin kuin ennenkin lukiessa jotenkin tottui vieraaseen kieleen eikä lukeminen ollut enää kovin kangertelevaa.

Någonstans mellan trettio och fyrtio går livet in i bestämd form. Det är inte längre kärlek, förhållande, karriär och barn; det är kärleken, förhållandet, karriären och barnen. Eller avsaknaden av dem, tomheten trots dem, och med dem. Det blev inte mer än så här, och det skär överallt när man jämför med sina rosafärgade flickdrömmär, med hur det ändå kunde ha blivit om man hade valt annorlunda, någon gång för länge sedan när allting fortfarande var möjligt, när livet ännu fortskred i obestämd form.
Vem ger oss våra flickdrömmar? Är det verkligen dockmakarna och filmskaparna? Är det inte snarare så att en människa föds med en obegränsad kapacitet för önskningar och fiktioner? Vår vilja som barn är gränslös, vår fantasi likaså. Vi vet instinktivt att livet är stort och obegränsat, att allting är möjligt för oss. Men när vi växer upp förstår vi så småningom att det kommer att krävas ett aktivt handlande; vi måste göra val. Välja bänkkamrat och bästis, fotboll eller hockey, flickvän och pojkvän. Vi har livet i vår hand, vi kan forma det.
Med detta kommer naturligtvis fasan, svindeln; skräcken att handla fel, att göra någonting oåterkalleligt i form av ett val som vi sedan bittert kommer att ångra och aldrig kunna rätta till.

Sophie on kirjailija, joka on naimisissa Lukasin kanssa. Sophieta pyydetään keskusteluohjelmaan, jossa pohditaan kirjallisuuden sukupuolirooleja. Eräs toinen osallistuja jää Sophien mieleen, sillä Kaja on vahva ja kiehtova persoona. Sophien ja Lukasin avioliitto on alkanut väljähtyä eikä heidän välillään enää loimua polttava rakkauden liekki. Lukas ei aina kuuntele Sophien mielestä tarpeeksi, ja kun Sophielle tulee eräänä päivänä murheita, hän kääntyykin Kajan puoleen. Kaja on läsnä oikealla tavalla, kun Sophie tarvitsee kuuntelijaa ja Kaja alkaa pian olla Sophien mielessä huomattavan usein. Sophien ja Kajan suhde ei ole pelkkää läheistä ystävyyttä, ja Sophien onkin tehtävä vaikea valinta: Kaja vai Lukas?

Takakannen perusteella ajattelin jo, että kun Sophie tapaa Kajan, Sophie jättää Lukasin heti. Onneksi niin ei käynyt vaan Sophien ja Lukasin suhteesta kerrotaan ensin perusteellisesti. Sophien valinta ei ole helppo, sillä Lukas on tuttu ja turvallinen, mutta Kaja kiehtova ja haastava. En kerro, kumman Sophie lopulta valitsee, mutta kirja jatkuu vielä monta sivua valinnan jälkeenkin.

Stjärnor utan svindel on tietenkin ilmestynyt jo 17 vuotta sitten, mutta silti tuntuu oudolta, että kirjassa ihmetellään useasti sitä, miten Kaja on hyvännäköinen mutta silti kiinnostunut samasta sukupuolesta. Yhdessä kohdassa esimerkiksi Sophie ajattelee Tänk att hon var lesbisk! Det hade man aldrig kunnat tro, så snygg hon var. Eivät lesbot ole mikään ihmeellinen oma lajinsa, vaan heitä on ihan yhtä monenlaisia kuin heterojakin. Ehkä joillakin on ainakin ollut kuvitelma lesboista samasta puusta veistettyinä ja jotenkin epäviehättävinä, mutta eihän se totta ole. En tietenkään voi tietää, onko tällainen harhakuvitelma ollut syvästikin juurtunut ruotsalaisten mieliin, kun kirja on ilmestynyt, mutta ainakin minusta tämän muka ihmeellisen asian korostaminen tuntui kummalliselta. 

Toinen minua häirinnyt asia oli se, miten Kaja kuvataan kasvissyöjäksi, joka käyttää nahkavaatteita. Kajalla on melko vahvat mielipiteet. Jos hän on eettisistä syistä kasvissyöjä, tuntuu omituiselta, miten hänellä on usein nahkahousut. Sophie on myös suorapuheinen ihminen, joten ihmettelin, miksei hän missään vaiheessa kysynyt asiasta. Voihan olla, että Kajan vaatteet olisivat olleet tekonahkaisia, mutta siitä ei ainakaan missään vaiheessa kirjassa mainittu. Tämä on todennäköisesti yksityiskohta, johon moni ei lukiessaan kiinnittäisi huomiota, mutta minä takerruin tähän seikkaan ehkä hieman liiaksikin.

Kirjan päähenkilöissä on puutteensa, mutta silti tai ehkä juuri siksi heihin kiinnyin vahvasti. Sophie pelkää olla yksin, mutta kuitenkin yrittää muuttaa kumppania mieleisekseen. Kajakaan ei ole täydellinen, mutta hän haastaa Sophien tavalla, johon Lukas ei kyennyt. Lukasin suhtautuminen siihen, että Sophie on ihastunut Kajaan on kummallinen. Hän tuntui oudon välipitämättömältä, vaikka osoittikin jonkinlaisia tunteita kirjan edetessä. Hän myös oikeastaan antaa Sophielle luvan tehdä, mitä vain Sophie haluaa Kajan kanssa. Toimisiko kukaan oikeasti noin? Tietysti ihmisiä on erilaisia, joten ehkä tuollainenkin itsensä kovettaminen on mahdollista, mutta minun mielestäni Lukas tuntui suhtautuvan Sophien uuteen ihastukseen uskomattoman kylmästi.

Stjärnor utan svindeliä voisi pitää myös jonkinlaisena yhteiskunnallisena kannanottona naisten oikeuksien puolesta. Luokkaerot ovat kirjassa myös vahvasti esillä, ja Sophien mielestä heidän suhteessaan suurempi ongelma onkin erilainen tausta ja eroavat poliittiset mielipiteet kuin sukupuoli. Koska kirjassa on melko paljon edellä mainittuja asioita koskevia väittelyitä, Stjärnor utan svindel ei ole vain rakkaustarina vaan jotakin hieman enemmän.

Kirja on ollut melko menestyksekäs Ruotsissa, joten minua hieman ihmetyttää, miksei kirjaa ole käännetty suomeksi. Tietenkään kaikkia kirjoja ei syystä tai toisesta suomenneta, ja tämä kirja on nyt sattunut jäämään suomentamattomaksi. Mielestäni kirja olisi kannattanut suomentaa, sillä sen verran ajatuksia herättävän ja viehättävän lukuelämyksen kirja tarjoaa.

Wikipedian mukaan kirja perustuu ainakin löyhästi kirjailijan omiin kokemuksiin. Louise Boije af Gennäs oli naimisissa miehen kanssa, kun hän tapasi naisen, johon hän rakastui.

Stjärnor utan svindelin on lukenut myös jo alussa mainitsemani Riina.

6 kommenttia:

  1. Vaikuttaa periaatteessa ihan mielenkiintoiselta kirjalta. Jotenkin järkytyin, että vuodesta 96 on kulunut jo seitsemäntoista vuotta, apua!

    Harmillista, että ruotsini on päässyt ruostumaan sen verran pahasti, että kokonaisen kirjan lukeminen voisi kestää pari vuotta :D Kielioppi on kyllä edelleen hallussa, mutta sanavarasto on niin hävyttömän suppea, että joutuisi lukemaan kirjaa sanakirjan kanssa.

    Minua voisi kiinnostaa tuo vegekuvaus (vai onko se sen kummemmin kirjassa esillä?), sillä olen itsekin vege (ollut jo yli puolet elämästäni).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen järkyttynyt, sillä esim. eräs ystäväni pikkuveli täysi-ikäistyy jo puolen vuoden päästä. Jotenkin tuntuu, että ei voi olla totta.

      Yritän aina välillä lukea kirjoja ruotsiksi juuri siksi, ettei ruotsi pääsisi kauhean pahasti ruostumaan. Ensi vuonna on varmaan yliopiston ruotsin kurssikin edessä, joten on ihan hyödyllistä ylläpitää jonkinlaista ruotsin kielen taitoa. Toisaalta tämä oli vasta toinen ruotsiksi luettu kirja tämän vuoden aikana, joten en minä ihan hirveän usein ruotsinkielisiin kirjoihin tartu.

      Tuo vegejuttu mainittiin muutaman kerran, mutta melko ohimennen. Ei ollut mikään olennaisin juttu kirjassa siis, mutta kiinnitin huomiota varmaankin siksi, että minäkin olen ollut hieman yli kymmenen vuoden ajan kasvissyöjä.

      Poista
  2. Ihanaa, että olet lukenut kirjan ruotsiksi ja blogannut siitä. Luen itsekin parhaillaan dekkaria ruotsiksi ja aion blogata siitä. Dekkarit ovat siinä mielessä hyviä, että niissä pystyy hyvin kärryillä. Dekkareissa juoni on selkeä ja kieli ei sisällä kokeellisia jaksoja. Ruotsinkielentaidon ylläpitäminen on jättekiva juttu! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruotsiksi olen eniten lukenut juuri dekkareita, vaikka Stjärnor utan svindel ei sellainen ole. Dekkareiden kieli on selkeää ja juonessa pysyy hyvin mukana ruotsiksikin lukiessa. :)

      Poista
  3. Oho, nyt vasta huomasin että olit lukenut tämän! Ihanaa että pidit kirjasta :) Ja kiinnostavaa huomata noita pieniä hämmentävyyksiä, joita en itse hurmoksissani laittanut ollenkaan merkille. Nyt kun mietin niin Lukaksen käyttäytyminen on tosiaan kumman kylmää, eikä sille löydy oikein mitään järkevää syytä. Ellei tarkoituksena ole jotenkin kuvata sitä, kuinka "nössö" ja kykenemätön vastustamaan elämänsä vahvoja naisia Lukas on. Outoa silti.

    Hyvä etteivät nuo pienet ristiriitaisuudet kuitenkaan pilanneet lukukokemusta, mua aina harmittaa jos hehkutan jotain kirjaa eivätkä neuvojani uskoneet saa samanlaista kokemusta! Onneksi ihan niin pahasti ei käynyt :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus jokin kirja hurmaa niin, että rakkaus on sokeaa. Se tunne on harvinainen mutta kovin miellyttävä. Haluaisin joskus lukea muutakin Louise Boije af Gennäsiltä.

      Ei niin pahasti sentään käynyt. Nuo asiat lähinnä ihmetyttivät, mutta eivät pilanneet tai erityisesti huonontaneetkaan lukukokemustani. :)

      Poista

Kommentit ovat kirjabloggaamisen suola ja sokeri. Kiitos!