Synttärikirja-arvonnan voittajat ja kirjavinkkejä

Viime viikolla blogini vietti kaksivuotissynttäreitään, ja juhlahumun kunniaksi järjestin kirja-arvonnan. Suoritin arvonnan random.orgin avustuksella.

Ensimmäiseksi arvonnassa tuli Marile, toiseksi Kirjaneito ja kolmanneksi Ellen. Voittajat saavat valita järjestyksessä kirjan täällä olevasta listasta. Toivon, että voittajat ottaisivat minuun mahdollisimman pian yhteyttä sähköpostitse (annaminunlukea (at) gmail.com) ja kertoisivat osoitteensa ja kirjavalintansa. Onnea voittajille!

Kirja-arvonnan yhteydessä pyysin kommentoijia kertomaan, mikä oli heidän viime vuonna lukemistaan kirjoista paras. Tällainen kysymyshän on todella vaikea, mutta sain todella mielenkiintoisia vastauksia. Halusin koota vastauksissa mainituista kirjoista kirjavinkkilistan, jota muutkin voivat hyödyntää. Osa kirjoista tuli mainituiksi useampaan kertaan, ja olen laittanut niiden perään sulkuihin x2. Kiitos kaikille kommentoijille onnitteluista ja muistakin kauniista sanoista! Ne lämmittivät sydäntäni. On aina mukava kuulla, että täältä on saatu kirjavinkkejä ja blogistani pidetään.

Alice Munron tuotanto
Tove Janssonin kirjat ja hänestä kirjoitetut kirjat
Tove Jansson: Kesäkirja
Justin Cronin: Ensimmäinen siirtokunta
George R. R. Martin: Valtaistuinpeli
Haruki Murakamin tuotanto
Haruki Murakami: Kafka rannalla 
Haruki Murakami: 1Q84
Bernard Beckett: Genesis
Elizabeth Wein: Code Name Verity
Laini Taylor: Dreams of Gods & Monsters 
Neal Shusterman: Unwind
Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys (x2)
J. R. R. Tolkien: Hobitti
 Joyce Carol Oates: Blondi 
Kim Leine: Ikuisuusvuonon profeetat (x2)
NoViolet Bulawayo: Me tarvitaan uudet nimet
Veronica Roth: Outolintu (x2)
Maria Turtschaninoff: Maresi (x2) ja Anache 
Siiri Enoranta: Nokkosvallankumous (x2)
Veera Nieminen: Avioliittosimulaattori 
Hugh Howey: Siilo
Johanna Sinisalo: Auringon ydin 
Magdalena Hai: Susikuningatar
 Dmitri Gluhovski: Metro 2033
Jan Salminen: Äidinmaa 
Jonna Ruuska: Kuovin huuto
Margaret Mitchell: Tuulen viemää (x2)
Oscar Wilde: Dorian Grayn muotokuva (x2)
Robin Hobb: Fool's Assassin 
George Orwell: 1984 
Hermann Hesse: Siddhartha
Agatha Christie: Ikiyö 
Victor Hugo: Kurjat 
Anni Kytömäki: Kultarinta (x2)
Virginia Woolfin kirjat
Katja Kettu: Kätilö (x2)
Dan Brown: Inferno
Rainbow Rowell: Fangirl
Cassandra Clare: Clockwork Princess
Erik Axl Sund: Varistyttö-trilogia
Sarah Winman: Kani nimeltä jumala 
Edmund de Waal: Jänis jolla on meripihkanväriset silmät
Kate Atkinson: Elämä elämältä  (x2)
Hannu-Pekka Björkman: Välähdyksiä peilissä

Olipa kerran kaksivuotias kirjablogi

Tänään on tullut kuluneeksi tasan kaksi vuotta siitä, kun kirjoitin ensimmäisen kirjabloggaukseni. On vaikea uskoa, että Anna minun lukea enemmän on jo kaksivuotias vakaita askeleita ottava blogi. Bloggaamisesta on tullut sen verran suuri osa elämääni, että uskon blogilleni karttuvan vielä monta ikävuotta. Blogini alkuaikoina en olisi osannut aavistaa, miten paljon uusia kokemuksia ja ihmisiä bloggaaminen tuo mukanaan.

Kaksivuotissyntymäpäivä on mielestäni sopiva hetki listata blogiajan parhaita kirjoja. Annika haastoi minut tekemään niin jo ensimmäisenä blogivuonna, mutta lupasin silloin palata haasteeseen myöhemmin. En ole tosiaankaan unohtanut haastetta, vaikka haastamisesta on kulunut aikaa. Nyt kun olen blogiaikana lukenut noin 250 kirjaa, blogiajan huiput ovat varsinaisia helmiä. Näitä listatessani huomasin, että ensimmäinen blogivuoteni oli vielä loistavampi kuin toinen. Vuoden 2013 aikana luin peräti kahdeksan listalle päätyneistä yhdestätoista teoksesta. Viime vuonna luin kaksi blogiaikani huippua ja tänä vuonna olen ehtinyt lukea jo yhden, vaikka vuosi on vasta alussa. Tämä vuosi onkin alkanut varsin lupaavasti. Ei viime vuosikaan ollut huono kirjallisesti, mutta tämä vuosi saattaa ylittää sen ja ehkä yltää jopa vuoden 2013 tasolle. Siltä minusta ainakin tällä hetkellä tuntuu.

Ernest Cline: Ready Player One 
Haruki Murakami: 1Q84 (osat 1 ja 2 & osa 3)
Marisha Pessl: Yönäytös 
Neal Shusterman: Unwind
George Orwell: 1984 
Leena Krohn: Hotel Sapiens ja muita irrationaalisia kertomuksia 
Kazuo Ishiguro: Never Let Me Go 
Joyce Carol Oates: My Sister, My Love - The Intimate Story 
Bernard Beckett: Genesis (ja 2. lukukerta)
Johan Egerkrans: Pohjoismaiset taruolennot
Markus Zusak: Kirjavaras

Suosittelen näitä kaikkia yhtätoista kirjaa todella lämpimästi!

Ensimmäisten blogisynttäreideni kunniaksi järjestin kirja-arvonnan ja jatkan perinnettä tänä vuonna.

Arvontaan osallistuvat tiistaihin 27.1. klo 23.59 mennessä tätä bloggausta kommentoivat blogini rekisteröityneet lukijat. Jos kommentoit, mutta et halua osallistua arvontaan, mainitse asiasta kommentissasi. HUOM! Tällä kertaa arvontaan eivät voi osallistua ihmiset, jotka eivät ole liittyneet lukijaraatiin. Kommentoimalla saa yhden arvan, ja lisäarpoja mahdollisesta linkittämisestä ym. ei ole tällä kertaa lainkaan jaossa. Kommentissa voisit kertoa, mikä oli viime vuonna lukemistasi kirjoista paras. 

Julkistan voittajat blogissani torstaina 29.1. illalla. Voittajia on kolme, joista kukin saa valita palkinnokseen alla olevasta kirjalistasta yhden kirjan. Ensimmäinen voittaja saa valita ensin, toinen voittaja toisena ja kolmas voittaja kolmantena. Jos sinulla ei ole omaa blogia tai blogissasi näkyvillä yhteystietoja, laita kommenttiisi sähköpostiosoite, josta voin sinut tavoittaa, jos voitto osuu kohdalle. OSALLISTUMISAIKA ON PÄÄTTYNYT. KIITOS KAIKILLE OSALLISTUNEILLE JA MUILLEKIN ONNITTELIJOILLE! JULKISTAN VOITTAJAT TORSTAI-ILTANA.

Holly Smale: Geek Girl - Matalalentoa mallitaivaalla
John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe
Michelle Gagnon: Kukaan ei kaipaa sinua
Kiera Cass: The Selection
Grégoire Delacourt: Katseenvangitsijat
Siina Tiuraniemi: Kukkia Birgitalle
Laura Paloheimo: Klaukkala
Kaarlela Tanja: Menneen talven lumi
Pekka Matilainen: Kupoli
Theo Lawrence: Salatun voiman kaupunki
Lotta-Liisa Joelsson: Vivika 
Liane Moriarty: Hyvä aviomies
Liza Marklund: Du gamla, du fria
José Rodriguez dos Santos: Einstein-koodi
Merja Mäki: Venesataman Tillinka & Vaaralliset vuoret

Vive la France! -voittajan huhuilu

Kuulutan vielä täällä uudelleen, että Vive la France! -arvonnan voitti Kirjojen lumon Mia. Hänestä ei ole kuulunut vielä mitään yhteydenotoista huolimatta, joten annan hänelle vielä aikaa laittaa sähköpostia minulle (annaminunlukea (at) gmail.com) 29.10. asti. Jos Miasta ei kyseiseen päivämäärään mennessä ole kuulunut mitään, arvon uuden voittajan. Toivottavasti hän ehtii huomata voittonsa.

Sarah Lotz: Kolme & arvonta

Kannen kuvat: plainpicture/Bildhuset,
Masterfile

Sarah Lotz: Kolme (The Three 2014) 2014 Karisto 491 s. suom. J. Pekka Mäkelä
kustantajalta pyydetty arvostelukappale

Jotenkin olin palannut takaisin saapumisaulaan. En muista miten minä olin sinne kulkeutunut tai oliko joku yrittänyt pidätellä minua siinä kammottavassa salissa. Ajelehdin joukon mukana ja vaistosin, että minua tuijotettiin, mutta sillä hetkellä he eivät olleet sen tärkeämpiä kuin elokuvan avustajat. Ilmassa tuntui jotakin samankaltaista raskautta kuin juuri ennen myrskyn puhkeamista. Ajattelin: Ja hitot, nyt tarvitaan drinkki. Se ei ollut lainkaan minun kaltaistani, koska minähän olin ollut kuivilla jo kymmenen vuotta. Unissakävelin alueen toisessa laidassa olevaa irlantilaishenkistä pubia kohti. Pukupöljien porukka oli keräytynyt baaritiskin ääreen tuijottamaan televisiota. Heidän joukossaan punakka ääliö puhui muka-cockneymurteella aivan liian kovaa, paasasi WTC-iskuista ja toisteli kaikille, että hänen piti päästä Zürichiin puoli kuudeksi tai "päitä putoilisi". Paasaus päättyi kesken lauseen minun lähestyessäni ja minulle tehtiin tilaa kuin tartuntatautipotilaalle. Tietenkin olen sittemmin oppinut, että murhe ja kauhu ovat tarttuvia. 
Television ääni oli täysillä ja uutisankkuri - sellainen amerikkalainen botox-hirvitys, jolla oli Tom Cruise -hampaat ja liikaa meikkiä - jaaritteli suoraan kameraa kohti. Hänen takanaan näkyi kuva jonkinlaisesta suosta ja sen yllä leijuvasta helikopterista. Ja sitten luin alareunan otsikon: Maiden Airlinesin kone pudonnut Evergladesiin.
He ovat väärässä, ajattelin. Stephen ja tytöt olivat Go!Go!:n koneessa, eivät tuolla.
Ja sitten minä tajusin. Jokin toinenkin kone oli pudonnut.

Neljä lentokonetta tippuu saman päivän aikana, ja vain kolme ihmistä jää henkiin. Kaikki kolme eloonjäänyttä ovat lapsia. Ensin lasten selviytymistä pidetään ihmeenä, mutta sitten salaliittoteoreetikot ja uskonnolliset piirit alkavat muodostaa omia teorioitaan. Onko neljänneltäkin lennolta jäänyt henkiin lapsi ja ovatko lapset tuhoa mukanaan tuovia Ilmestyskirjan ratsastajia? Saattaisiko kenties avaruusolioilla olla osansa onnettomuuksissa?

Onnettomuuksista selviytyneet lapset eivät ole enää samanlaisia kuin ennen traagisia tapahtumia. Tietenkin lento-onnettomuus ja läheisten menettäminen ovat niin suuria asioita, ettei ole lapsien muuttuminen ole ihmekään. He eivät kuitenkaan tunnu surevan menetettyjä perheenjäseniään, ja heidän lähettyvillään sattuu selittämättömiä asioita. Jotkut ihmiset vakuuttuvat siitä, että pelastuneet lapset ovat pahoja.

Sarah Lotzin Kolme kuului kirjoihin, joita odotin todella malttamattomana. Kolmen piti ilmestyä jo heinäkuun puolessavälissä, mutta heinäkuu meni ilman Kolmea. Eilisaamuna vihdoinkin ovikello soi ja postinkantaja ojensi minulle odotettua pakettia. Vaikka liian monikin kirja odottaa keskeneräisenä, en voinut olla aloittamatta Kolmea heti, kun sain sen käsiini. Yöllä olin saanut luettua viimeisetkin sivut.

Kolme ei tarjonnut minulle aivan niin huikeaa lukuelämystä kuin odotin, mutta kirja on vetävä ja nopealukuinen. Janosin lisää tietoa lapsista ja odotin, mitä loppu tuo tullessaan. Pelkäsin ennalta arvattavampaa lopetusta, mutta onneksi kirjailija ei sellaiseen sortunut. Nautin kirjan poikkeuksellisesta rakenteesta, ja odottamaton lopetus saa kirjan jäämään pyörimään mielessä.

Kirjassa ei ole vain yhtä kertojaa, ja Kolme sisältää Mustasta perjantaista kirjoitetun teoksen. Elspeth Martinsin koostama kohukirja sisältää onnettomuuden uhrien äänittämiä viimeisiä viestejä, chat-keskusteluja, lehtiartikkeleita, sähköpostiviestejä ja haastatteluja. Minusta perinteisestä kaunokirjan rakenteesta poikkeaminen on aina varsin piristävää. Tähänkin tarinaan eri näkökulmat ja fiktiiviset dokumentit tuovat todellisuuden tuntua. Tosin en aivan unohtanut tarinan olevan keksitty, vaikka kannessa muuta väitettiinkin.

Dokumentaarinen rakenne toi mieleeni Max Brooksin World War Z -teoksen. Pidin Brooksin kirjan rakenteesta paljon, mutta loppua kohden aloin kuitenkin kaivata parempaa kontaktia henkilöhahmoihin. Vaikka Kolmessa tarina kerrottiin myös monesta näkökulmasta, tietyt kertojat toistuivat monta kertaa ja heihin sai kirjan edetessä otteen. Mielestäni Kolmessa rakenne on onnistuneempi ja koukuttavampi kuin Brooksin zombikirjassa.

Odotin, että kirja olisi vielä kauhistuttavampi. Jotkin kohdat tuntuivat hieman hyytäviltä, mutta en kuitenkaan pelännyt missään vaiheessa kunnolla. Vaikka Kolmesta ei tullutkaan yhtä suosikkiani toisin kuin odotin, kirja oli varsin mukaansatempaava enkä eilen malttanut paljon muuta tehdä kuin lukea. Kirjan kotisivu on myös ihan mielenkiintoinen.

♥♥♥♥¼

Arvon kerran luetun kappaleen Sarah Lotzin Kolmea. Kirjan arvontaan voi osallistua laittamalla kommentin, jossa mainitsee osallistuvansa arvontaan. Jos haluat osallistua mutta sinulla ei ole omaa blogia, laita kommenttiin myös sähköpostiosoite. Arvontaan voi osallistua elokuun 13. päivään (keskiviikko) kello 18.00 mennessä.
ARVONTA ON PÄÄTTYNYT!

Arvonnan voittaa...

nimimerkki Athena. Arvonnan suoritin random.orgin List Randomizerin avulla. Laitan Athenalle sähköpostia tämän päivän aikana, jotta voin lähettää hänelle arvontavoiton Kati Hiekkapellon Suojattomat. Kiitos kaikille osallistuneille.

Kati Hiekkapelto: Suojattomat & arvonta (päättynyt)

Kannen suunnittelu:  Timo Tervoja

Kati Hiekkapelto: Suojattomat 2014 Otava 298 s.
kustantajalta pyydetty arvostelukappale

Sairaanhoitaja oli tulossa tunnin päästä. Sammy odotti jo. Nainen oli niin kaunis. Hän toi mukavia pillereitä. Olo oli alkanut muuttua siedettäväksi. Oikeastaan Sammylla oli pitkästä aikaa lähes hyvä olla. Ainoastaan jatkuva pelko kotiin palauttamisesta häiritsi. Se nakersi hänen sisuksiaan kuin rotta, täytti hänet hetkittäin kuristavalla kauhulla, joka salpasi hengen. Hän oli paperiton. laiton. Mitä tarkoittaa laiton ihminen? Eikö hänellä ollut lupaa rakentaa elämäänsä, tehdä töitä ja perustaa perhettä? Eikö hänellä ollut oikeutta olla olemassa? Onneksi hänellä ei ollut vielä lapsia. Sammy tunsi pari paperitonta perhettä, joiden lapset olivat olleet koulussa Suomessa, omaksuneet jo suomen kielen, saaneet ystäviä, oppineet maan tavoille siinä ajassa, kun vanhemmat odottivat viranomaisten päätöstä, lupaa jäädä. Ja sitten he vuosien jälkeen eivät saaneetkaan sitä. Heidät oli toimitettu pois. Lasten koulutien katkeaminen saati perheelle aiheutuva stressi ei paljon painanut päätöksenteossa, Maahanmuuttovirasto tuijotti vain virallisia tiedotteita kunkin maan tilanteesta ja jos jossakin oli päätetty, että maa oli turvallinen, niin sitä se sitten oli. Niin kuin esimerkiksi Pakistan. Sammy tuhahti. Hän kyllä tiesi kaiken sen maan turvallisuudesta. Sitä paitsi turvallisuus oli aina suhteellinen käsite. Jos sitä tarkasteltiin valtaväestön näkökulmasta, olivat kaikki paikat turvallisia. Turvattomuus on vähemmistöjen ja köyhien ongelma. Ja kuka oli niin hullu, että vaaransi itsensä ja lapsensa paetessaan kotimaastaan - usein se tapahtui velkaantumalla häikäilemättömille salakuljettajille - halusi viettää vuosikausia epävarmuudessa ja jopa pompoteltavana maasta toiseen, ellei hätä kotona olisi ollut todellinen?

Anna Feketellä on taas monta tapausta tutkittavana. Vanha mies on joutunut yliajon uhriksi, mutta tapaus ei vaikuta niin selvältä kuin päälleajot yleensä. Miksei tien vieressä olevassa lumessa ole lainkaan jalanjälkiä? Annan ystävät pyytävät Annaa auttamaan käännytyspäätöksen saanutta nuorta Sammya. Anna löytää Sammyn, mutta löytöpaikka on varsin epäilyttävä. Annan työkaverilla on myös kiireistä, sillä hän on päättänyt estää maahanmuuttajajengi Black Cobran rantautumisen Suomeen.

Hiekkapellon esikoisdekkari Kolibri ilmestyi viime vuonna, ja Hiekkapellon luoma Anna Fekete tuntui tuovan raikkaan tuulahduksen suomalaiseen dekkarikirjallisuuteen. Halusin ehdottomasti jatkaa Hiekkapellon dekkareiden parissa, vaikka esikoisteos ei ollutkaan minusta aivan täydellinen dekkari. Loppuratkaisu tuntui hieman hätiköidyltä ja aiheita oli ehkäpä jopa liikaa. 

Hetki ei ollut otollisin Suojattomien lukemiselle, sillä tänä vuonna lukufiilikseni ei ole ollut oikein dekkareille sopiva. En päässyt kehutussa Varistytössäkään alkua pidemmälle ennen kuin laitoin sen hyllyyni odottamaan suotuisampia aikoja. Tiedän, että tämä on yksi ja Hiekkapellon kirjasta riippumaton syy sille, miksen pitänyt Suojattomista enempää.

Hengästyin Kolibria lukiessani, ja hengästyminen oli lähellä myös toisen Hiekkapellon dekkarin parissa. Kirjassa oli taas melko paljon aiheita, vaikka kokonaisuus olikin hieman hallitumpi kuin Kolibrissa. Ei ole kirjailijan vika, etteivät huumerikokset ole minulle dekkareiden kiinnostavinta antia. Vaikka huumesotkut eivät kirjaa varsinaisesti huononnakaan, lukukokemustani ne heikentävät.

Anna Feketeä pidän edelleen hyvin kiehtovana dekkaripoliisina. Leena Lehtolaisenkin Maria Kallio -dekkareissa on poliisina vietnamilaislähtöinen Anu, mutta Anu jää kuitenkin sivuhenkilön rooliin. Hiekkapelto tuo kirjoissaan hyvin esille Suomen monikulttuurisuuden ja väestön erilaiset suhtautumistavat maahanmuuttajiin.

Hiekkapellon dekkarit tarjoavat muutakin kuin viihdettä. Rasismi on läsnä ensimmäisessäkin osassa, mutta etenkin toisessa kirjassa Hiekkapelto paneutuu maahanmuuttopolitiikkaan liittyviin vakaviin kysymyksiin. Minusta tuntuu, että monet maahanmuuttajiin negatiivisesti suhtautuvat eivät ota kunnolla huomioon sitä, miten huonoista olosuhteista maahanmuuttaja voi olla lähtöisin. Tuskinpa kovin moni on valmis jättämään juuriaan, ystäviään ja jopa sukuaan kovin kevyin perustein. Suojattomien Sammylla on traumoja, joita hän yrittää pakoilla huumeiden tarjoamaan illuusioon. Kun Sammy on onnistunut saamaan uudelleen elämän syrjästä kiinni, hänet ollaankin heittämässä takaisin kotimaansa vaaroihin.

Kirjailijan oma näkemys maahanmuuttoasioista heijastuu vahvasti. Ainakin minä tulkitsen Sammyn ja Annan mielipiteiden olevan myös Hiekkapellon omia. Anna Feketen vastapuolena on kollega Esko, joka ei halua ulkomaalaisia elämään suomalaisten veronmaksajien rahoilla. Suojattomissa Esko ei kuitenkaan ole niin vihamielinen Annaa kohtaan kuin aluksi ja Eskosta paljastuu jopa aivan uusi puoli.

Loppuratkaisu tuntui jälleen hieman epätyydyttävältä, vaikka se olikin mielestäni parempi kuin Hiekkapellon esikoisdekkarissa. Moitteistani huolimatta kokonaisuudessaan Suojattomat on kelpo dekkari, ja aion lukea Hiekkapellon tulevatkin jännityskirjat.

Anna Fekete -sarja
Kolibri (2013)
Suojattomat (2014)

♥♥♥½

Muun muassa näissä blogeissa on myös kirjoitettu Suojattomista: Mustikkakummun Anna, Lukutoukan ruokalista, Lukukausi - kirjallisia elämyksiä, Kirjavalas, Rakkaudesta kirjoihin, Lukutoukan kulttuuriblogi, Tuijata. Kulttuuripohdintoja, Annelin lukuvinkit, Kirjoitan ja luen, siis olen ja Kirsin kirjanurkka.

En halua tilanpuutteen vuoksi jättää Suojattomia omaan hyllyyni, joten keksinkin, että voisin järjestää pienen arvonnan. Jos Hiekkapellon toinen dekkari kiinnostaa, kirjan arvontaan voi osallistua kommentoimalla. Lukijakseni kirjautuneet tai kirjautuvat voivat saada myös toisen arvan. Jos haluat kommentoida mutta et halua osallistua arvontaan, mainitse kommentissa, että jätät tällä kertaa arvonnan väliin. Suojattomien uuden omistajan arvon keskiviikkoiltana 21.5., joten osallistumisaika päättyy toukokuun 21. päivänä klo 18.00. Jos sinua ei voi tavoittaa oman blogin kautta, liitä kommenttiisi sähköpostiosoite. Jos et näin halua tehdä, muistathan käydä katsomassa arvonnan tulokset 21.5..

Arvonta on päättynyt. Kiitos osallistujille.

Kirja-arvonnan voittajat ja kirjavinkkejä

Blogini ensimmäinen kirja-arvonta on nyt päättynyt. Ennen kuin kerron, keitä kahta arpaonni suosi, teen listan saamistani mielenkiintoisista lukuvinkeistä.

Mitch Albom: The Five People You Meet in Heaven
Annie Barrows & Mary Ann Shaffer: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville
Lincoln Child & Douglas Preston: Pendergast-sarja
Agatha Christie: Eikä yksikään pelastunut
Gayle Forman: Just one day
Diana Gabaldon: Muukalainen
Dmitri Gluhovski: Metro 2033
Granta 2: Outo
Deborah Harkness: Lumottu
Hermann Hesse: Narkissos ja Kultasuu
Hugh Howey: Siilo
Tove Jansson: Kuka lohduttaisi Nyytiä? & Taikatalvi & Näkymätön lapsi
Hannah Kent: Burial Rites
Daniel Keys: Kukkia Algernonille
Stephen King: Tohtori Uni
Karl Ove Knausgård: Taisteluni-sarja
Leena Krohn: Tainaron
Marianne Käcko: Tapa minut, äiti!
Ágota Kristóf: Iso vihko
Parisoula Lampsos & Lena Katarina Swanberg: Bagdadin prinsessa
Leena Lehtolaisen kirjat
Michele Lesbre: Punainen sohva
Erlend Loe: Supernaiivi
Richard C. Morais: Herkullinen elämä
Maija Muinonen: Mustat paperit
Audrey Niffenegger: The Time Traveler's Wife
Katherine Pancolin kirjat
Sari Pöyliö: Pölynimurikauppias ja muita äitien erehdyksiä
Ransom Riggs: Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille
Suzanne van Rooyen: Obscura Burning
Anja Snellman: Pääoma
M.L. Stedman: Valo valtameren yllä
Walter Tevis: Musta kuningatar
Johan Theorin: Sankta Psykon kasvatit
Giorgio Todde: Donna Milenan kuolema
Juha Vuorinen: Juoppohullun päiväkirja
Edmund de Waal: Jänis jolla on meripihkanväriset silmät
Will Wiles: Puulattian kunnossapito
Carlos Ruiz Zafón: Tuulen varjo
Markus Zusak: Kirjavaras

Kiitos vinkeistä! Muutaman kirjan olin jo lukenut, muutaman luin arvonnan aikana, muutama oli jo lainassa kirjastosta tai hankittuna omaan hyllyyn, moni on pyörinyt pidemmän aikaa lukulistallani ja muutama uusi tuttavuuskin listasta löytyy. Oli kiehtovaa huomata, miten erilaisia kirjoja eri ihmiset suosittelivat ja suosituksista tulikin varsin monipuolinen vinkkilista, jota varmasti ainakin itse käyn katsomassa vielä monesti.

Askartelin arpaliput ja pestasin arpojaksi poikaystäväni. Ensimmäisenä hän nosti kulhosta lapun, jossa luki

Toisena kulhosta nousi lappu, jossa oli nimi

Onnittelut Kirjaneito ja Niina T.! Kirjaneito saa valita listalta yhden kirjan ensiksi ja Niina saa valita sitten jäljelle jääneistä kirjoista mieleisensä. Ottakaahan minuun yhteyttä sähköpostitse (annaminunlukea (at) gmail.com) mahdollisimman pian ja ilmoittakaa kirjatoiveenne ja osoitteenne.

Synttärikirja-arvonta

Lupailin blogisynttäreinäni kuukausi sitten pitäväni synttäriarvonnan helmikuussa. Vaikutti hetken jo siltä, että blogini ensimmäinen arvonta siirtyy maaliskuun puolelle, mutta näin ei käynytkään.

Viktor Martinovitš: Paranoia
Virginie Despentes: Baise-Moi (Rape Me) (englanninkielinen pokkari)
Tiina Raevaara: Laukaisu 
Theo Lawrence: Salatun voiman kaupunki 
Liza Marklund: Du gamla, du fria (ruotsinkielinen)
Grégoire Delacourt: Katseenvangitsijat (bloggaus tulossa)
Bernard Beckett: Genesis (suomenkielinen) 
José Rodrigues dos Santos: Einstein-koodi
Pekka Matilainen: Kupoli
Holly Smale: Geek Girl - Matalalentoa mallitaivaalla (French flap)
Ally Carter: I'd Tell You I Love You, But Then I'd Have To Kill You (englanninkielinen pokkari) 
Siiri Enoranta: Nokkosvallankumous
Andrei Pajanne: Autuaiden saari
David Foenkinos: Nainen, jonka nimi on Nathalie (alkusivuilla vedetty yli omistajan nimi)
Candace Bushnell: Sex and the City (englanninkielinen pokkari)

Arvontaan on mahdollista osallistua 1-3 arvalla. 1. arvan saa kommentoimalla ja kertomalla jokin kirjasuositus, 2. arvan saa, jos olet lukijani tai liityt sellaiseksi ja 3. arvan saa mainostamalla arvontaa blogissaan tai Facebookissa (tai muussa vastaavanlaisessa paikassa). Mainitse kommentissasi, kuinka monella arvalla olet arvonnassa mukana. Arvontaan voi osallistua keskiviikkoon 12. maaliskuuta klo 23.59 asti. Arvon kaksi voittajaa torstaina 13. maaliskuuta. Ensimmäisenä arvottu voittaja saa valita ensin yhden kirjan ja toinen voittaja saa valita sitten jäljelle jääneistä kirjoista. Jos sinulla ei ole omaa blogia, laita kommenttiin sähköpostiosoitteesi.

Vielä kerran kiitos tästä kuluneesta vuodesta ja lukuisista kommenteista! Ilman teitä kirjabloggaaminen olisi paljon tylsempää. 

Arvonnan osallistumisaika on päättynyt. Kiitos kaikille osallistuneille! Julistan torstaiaamuna voittajat ja koostan listan antamistanne kirjasuosituksista. 

Uusi ulkoasu ja arvonnan voittaja

"Autumn is a second spring when every leaf is a flower." - Albert Camus

Kuten jotkut ovat jo huomanneetkin Anna minun lukea enemmän on näyttänyt hieman erilaiselta muutaman päivän ajan. Parissa saamassani kommentissa onkin sanottu, että blogiteksteistäni saa nyt paremmin selvää. Ulkoasuhan vaihtui juuri siksi, että valkoinen teksti mustalla pohjalla on kuulemma rasittavaa silmille ja sitä on vaikea lukea. Ilmeisesti uusi ulkoasu täyttää tämän tavoitteeni, joten olen tyytyväinen. Huomasin myös, että muutos oli minullekin ihan mieluisaa. Blogini näyttää edelleen minulta, mutta vaihtelu virkistää kuten sanotaan. Värimaailman muuttamisen lisäksi uudistin blogiani myös parilla muulla tavalla, jotka eivät kuitenkaan ole niin huomattavia. Järjestin sivupalkin uudelleen ja vaihdoin kirjailijatunnisteissa kirjailijan sukunimen ensimmäiseksi. Ajattelin myös panostaa hieman aiempaa enemmän blogini kuvalliseen antiin, vaikka varmaan joskus vieläkin päädyn turvautumaan kustantamojen sivuilta ottamiini kansikuviin.

Lupasin arpoa jotakin pientä kirjanystävälle mieluisaa parannusehdotusten esittäjien kesken. Arpaonni suosi Mai Laaksoa. Onnea Maille! Laitathan sähköpostia osoitteeseen annaminunlukea(at)gmail.com.

Mitkä ovat blogini huonot ja hyvät puolet?

Aikomuksenani oli kysellä blogiani koskevia risuja ja ruusuja vasta, kun blogini täyttää vuoden eli tammikuussa. Kuitenkin sain eräältä teistä lukijoista kommentin, että valkoinen teksti mustalla pohjalla ei ehkä ole se kaikkein lukijaystävällisin vaihtoehto. Nyt haluankin siis palautetta siitä, ovatko muut samaa mieltä ja kaipaatteko muunlaisia muutoksia blogin ulkoasuun tai sisältöön. Risuja ja ruusuja kehiin, olisin niistä kiitollinen.

En blogini ulkoasua ole kovin paljon miettinyt, vaan tein blogistani melko tummasävyisen, koska itse synkkyydestä pidän. Olen huomannut, että blogini poikkeaa värimaailmaltaan melkein kaikista muista kirjablogeista, mutta en ole itse pitänyt blogiani kuitenkaan vaikealukuisena. Oma silmä kuitenkin voi olla sokea sellaisille seikoille, jotka muiden mielestä ovat suuriakin ongelmia.

Voisin peräti arpoa jotakin pientä tähän kyselyyni kommentoijien kesken. Arvontavoitto olisi jotakin pientä kivaa ja toivottavasti kirjanystäville mieluisaa. Kirja-arvonnan järjestän vasta ensimmäisten blogisynttärien kunniaksi, mutta yritän keksiä jonkin ilahduttavan pienen palkinnon arvottavaksi nytkin, koska haluan kiittää vastaajia.

EDIT. Muokkasin blogini otsikkoa hieman. Toivottavasti se erottuu noin hieman paremmin. Muut muutokset jätän ensi viikolle, ja kehittämisehdotukset ovat edelleen tervetulleita. Ei tuo blogin otsikon muutoskaan ole pakosti lopullinen, koska ei se ehkä vielä ole ihan sellainen kuin siitä haluaisin. Kiitos kommenteista. Paljon hyviä vinkkejä te olette jo antaneet.