Petteri Pietikäinen: Hulluuden historia

kansi: Jukka Aalto / Armadillo Graphics

Petteri Pietikäinen: Hulluuden historia 2013 Gaudeamus 410 s.
lainattu kirjastosta

Miksi puhun "hulluuden" historiasta enkä esimerkiksi "mielisairauksien" tai "psykiatrian" historiasta? Kyse on siitä, että haluan katsoa ilmiötä lääketieteellistä näkökulmaa laajemmin. Haluan myös demedikalisoida hulluutta ja korostaa poikkeavan käyttäytymisen kulttuuri- ja tilannesidonnaisuutta. Aatehistorioitsijana olen herkkä sanoille ja käsitteille ja niiden muuttuville merkityksille, ja jo sana "hulluus" on hyvin monimerkityksinen. Historian kuluessa siihen on esimerkiksi liitetty erilaisia lääketieteellisiä tai juridisia merkityksiä ja määrittelyjä, ja niiden mukaan sanaa on joko pyritty käyttämään tai välttämään. Esimerkiksi Saksassa 1500-1600-luvuilla ihmiset eivät halunneet saada nimitystä "hullu" (Wahnsinnig), koska tällaiset henkilöt voitiin oikeuden päätöksellä asettaa holhouksenalaisiksi. "Hulluksi" luokiteltu saattoi lisäksi menettää omaisuutensa. Niinpä sairaat halusivat mieluummin olla fyysisen taudin seurauksena väliaikaisesti seonneita, vastoinkäymisten kolhimia tai jopa riivattuja. Toisaalta esimerkiksi suomalaisessa kulttuurissa "hulluutta" ei ole koettu kovin vastenmieliseksi termiksi, koska sillä on viitattu tyypillisesti kummalliseen ja ehkä huvittavaan mutta ei varsinaisesti mielenvikaiseen käyttäytymiseen. Sanaa "hulluus" on viljelty usein spontaanisti, kun joku on tehnyt tai sanonut jotakin epätavallista tai merkillistä. Onkin kiinnostavaa seurata, kuinka arkikielen hulluus muuttuu lääketieteellisen diagnoosin ja tulkinnan kautta mielisairaudeksi ja mielenterveyden häiriöksi. Kun psykiatria kehittyi 1800-luvun alkupuolen Länsi-Euroopassa, alkoi hulluus muuttua mielisairaudeksi ja ihmisen vieraantumiseksi sekä omasta itsestä että ympäristöstä.

1. Johdanto hulluuteen ja sen historiaan

OSA I. POIKKEAVA KÄYTÖS ANTIIKISTA VALISTUKSEN AIKAAN
2. Käsitykset hulluudesta varhaisista myyteistä keskiajalle
3. Hulluja, narreja ja riivattuja uuden ajan alusta valistukseen

OSA II. SUURI MURROS: 
HULLUUDEN MEDIKALISOITUMINEN 1800-LUVULLA
4. Psykiatrit hulluuden määrittelijöiksi
5. Hulluuden uudet nimet
6. Mielisairaalalaitos

OSA III. HULLUUDEN HOITO JA HALLINTA 1900-LUVULLA: 
PUHETERAPIAA, PSYKOKIRURGIAA JA PIENIÄ PILLEREITÄ
7. Psyykkistä ja somaattista hoitoa
8. Uusia ja uudistettuja diagnooseja
9. Psykofarmakologinen vallankumous

OSA IV. HULLUUDEN HISTORIAN KAKSI PUOLTA
10. Eristäminen, riiston ja tuhoamisen mekanismeja
11. Valonpilkahduksia hulluuden historiassa
12. Hulluus eilen, tänään ja huomenna

Hulluuden selitykset ovat vaihdelleet vuosisatojen kuluessa pahoista hengistä paikallisiin infektioihin, joita yritettiin parantaa suorittamalla hengenvaarallisia leikkauksia. Sairausmääritelmät vaihtuvat ajan mittaan, ja esimerkiksi homoseksuaalisuutta ei useimmissa maissa enää luokitella sairaudeksi. Nykyään ihan tavallinen luonteenpiirre kuten ujous voi aiheuttaa vaikeuksia työelämässä ja sosiaalisessa kanssakäymisessä. Missä on hullun ja tervejärkisen raja? Onko raja vain häilyvä vai onko sellaista olemassakaan?

Luin Hulluuden historiaa poikkeuksellisen kauan, puolentoista kuukauden ajan. Kirjan aihe on raskas ja minulle sopivin tapa lukea kirjaa oli hitaasti ja muiden viihdyttävämpien teosten ohella. Hulluuden historia on järkyttävää, mutta kuitenkin sellaista, jonka pitäisi olla paremmin ihmisten tietoisuudessa. Koulun historian tunneilla oppii kyllä eri sotien käänteet, mutta hulluuden historiaan on varta vasten perehdyttävä, jotta siitä saa kuulla yhtään mitään.

1800-luvulla hulluuden merkkejä etsittiin ihmisten kasvonpiireistä ja kallonmuodosta. En tiennyt, että lobotomian keksijä sai saavutuksestaan lääketieteen Nobel-palkinnon. Lobotomia vaikuttaa nykyään lähinnä kauhuelokuvien pelottelulta, mutta viime vuosisadan puolenvälin tienoilla lobotomialla hoidettiin peräti 12-vuotiaita lapsiakin. Minulle uutta oli myös se, miten orjuuden lakkauttamisen jälkeen Yhdysvalloissa väitettiin, että orjat sekosivat vapaudesta.

Pietikäisen Hulluuden historia on todella hyvä tietopaketti hulluuden historian käänteistä. Olenpa onnellinen, että nykyisin asiat ovat eri tavalla, sillä vielä 1960-luvulla toteutetussa pseudopotilastutkimuksessa huomattiin muun muassa, miten mielisairaalapotilaita kohdeltiin kuin esineitä ja heihin kohdistettiin fyysistä ja sanallista väkivaltaa. Toisaalta Kiinassa on vieläkin mielisairaalaan teljettyinä ihmisoikeusaktivisteja. Näiden poliittisen psykiatrian uhrien määrästä ja oloista tiedetään tosin vähän.

Suosittelen kirjaa lukijoille, joita kiehtovat mielen hutera tasapaino ja varsinkin historiallinen lähestymistapa mielenterveysongelmiin.

Osallistun Hulluuden historialla kahteen haasteeseen: Mental cases ja Mieleni on rajaton. 

Jospa hulluus on ihmisyyttä ja täydellinen mielenterveys puolestaan toiseutta tai ainakin epärealistinen tavoite ja suvaitsemattomuutta lietsova kulttuurinen normi.

Pietikäisen Hulluuden historia muualla:
Savon sanomat

Marya Hornbacher: Madness - A Bipolar Life

Marya Hornbacher: Madness - A Bipolar Life 2008 Harper Perennial 284 s.
lainattu kirjastosta

But a part of me knows I'm going to die, and doesn't care. In fact, I wish like hell I would. I'm seventeen, and I've had enough.
 
Marya Hornbacherin toinen elämäkerta kertoo hänen kamppailustaan kaksisuuntaisen mielialahäiriön kanssa. Hornbacherin elämä ei todellakaan ole ollut helppoa, sillä hänen ensimmäinen elämäkertansa kertoo vaikeasta syömishäiriöstä. Ihailen Hornbacherin rohkeutta kirjoittaa mielenterveysongelmistaan, sillä niistä puhuminen julkisuudessa on melko harvinaista. Tämä johtaakin ennakkoluuloihin ja epätietoisuuteen, ja siksi mielenterveysongelmaiset sekoittuvat ihmisten mielissä helposti kasvottomaksi massaksi. Hornbacher antaa kaksisuuntaiselle mielialahäiriölle rohkeasti kasvot, joista ei voi kääntää katsettaan häpeilevästi pois.

I go for a few hours, then run off to throw in the laundry, hop up for more coffee, write a million e-mails, call my agent for no particular reason and babble for a while. I get a flash of inspiration and grab one of the dozen or so yellow notepads that litter my office to scribble down my ideas for the next several books, and back to the laundry, in with the whites, then back to the desk - I flip madly through books, looking up obscure facts that are suddenly absolutely crucial to the making of my point, the central point, the one that clinches everything, drop the books in a pile on the floor, scribble notes on yet another notepad, and then I need something I wrote on one of the notepads three days ago, I need it right this second, and I rip through the notepads - but wait, the laundry, and I'm flying downstairs and staggering back into the apartment under the weight of piles of every piece of fabric I can find, clean or dirty, the point is the excellent efficiency of washing and the necessity of absolute cleanliness, dump them on the living room floor, and now it's time for a glass of wine, the very thing, white wine goes perfectly with laundry, who would drink red for laundry?

Lapsena Maryaa pidetään vain hankalana, kunnes Maryalle kehittyy niin vaikea syömishäiriö, että hän joutuu sairaalaan. Sairaalassa hänet diagnosoidaan muiden syömishäiriöisten tavoin masentuneeksi, joten hänelle määrätään Prozacia, joka saa Maryan vain entistä sekavammaksi. 23-vuotiaana hän saa oikean diagnoosin. Maryalla on bipolaarinen mielialahäiriö. Maryalle määrätään sairauteen lääkitys, mutta hän syö lääkkeitä miten sattuu, nukkuu liian vähän, juhlii kaikki yöt, juo kuin sieni ja tekee oikeastaan kaiken päinvastoin kuin psykiatri on määrännyt. Marya joutuu maniaoireiden vuoksi psykiatriselle osastolle, mutta kun hän pääsee sieltä pois, hän jatkaa elämäänsä aivan yhtä terveydelleen vaarallisesti kuin ennenkin. Tämä toistuu useasti, kunnes Marya vihdoin tajuaa, että hänen pitäisi noudattaa lääkärin neuvoja. Kuitenkin Marya on edelleen sairas ja hyvin todennäköisesti joutuu jossakin vaiheessa jälleen osastolle.

Maryalla on tyypin 1 kaksisuuntainen mielialahäiriö, johon kuuluu maniajaksojen lisäksi masennusjaksoja tai sekamuotoisia jaksoja ja maniajaksot ovat rajumpia kuin tyypin 2 kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä. Marya kohtaa paljon taitamatonta hoitoa. Minua alkoi raivostuttaa, kun Maryalle yritettiin väkisin määrätä lääkkeitä, jotka olisivat vain pahentaneet hänen tilaansa. Vaikka Marya sanoo jatkavansa hoitoa, jonka hänen lääkärinsä on ennen osastoa määrännyt hänelle, osastolääkäri syyttää häntä hoidon vastustamisesta ja toteaa: "What about your depression? I don't think he's really looking at your depression. Untreated depression is a terrible thing. In fact, I suspect your eating disorder may have reemerged because you are very depressed." Jos Marya on kokeillut monia lääkkeitä ja hänellä on melko toimiva lääkitys, miksi lääkärin pitää yrittää väittää vastaan ja vaihtaa lääkitystä sellaiseksi, joka vain pahentaisi Maryan sairautta?

Kirja etenee välillä todella vauhdilla. Tällaisen kirjan kerrontaan niin kova vauhti, että välillä lukija tipahtaa ainakin melkein kyydistä, kuitenkin sopii, sillä se kuvaa hyvin, miten Maryalla menee välillä liian lujaa.

Hornbacher ei kirjassaan kaunistele asioita. Hän kertoo, miten asiat ovat. Madness - A Bipolar Life on täynnä irtosuhteita, liiallista alkoholin käyttöä ja hengenvaarallista lääkärin määräysten huomiotta jättämistä, ja Maryan mielialat hipovat välillä taivaita ja joskus Marya on pohjaakin syvemmällä. Lopussa on lista bipolaariseen mielialahäiriöön liittyvistä tosiasioista. Tämä oli hyvä lisäys kirjaan, sillä ensin lukija saa subjektiivisen kuvauksen yhden bipolaarin elämästä ja sitten voi lukea objektiivisia faktoja sairaudesta.

Hornbacherin kirja on ensimmäinen kirja, jolla osallistun Mental cases -lukuhaasteeseen. Voisin nyt luvata, että luen tästä lähin joka kuukausi vähintään yhden tuohon haasteeseen sopivan kirjan. Tällä vauhdilla saavuttaisin hyvin tavoitteeni vuoden loppuun mennessä. Kirja sopii myös Mieleni on rajaton -lukuhaasteeseen. Lisäksi osallistun kirjalla Lukemattomat kirjailijat -haasteeseen, ja on tämä kirja myös TBR100-listallani, joten sain luettua 14. kirjan listalta.

Madness - A Bipolar Life -kirjaa ei ole ilmeisesti suomennettu. Marya Hornbacherin ensimmäinen syömishäiriöstä kertova muistelmateos on kuitenkin ilmestynyt suomeksi nimellä Elämä kateissa - kertomus anoreksiasta ja bulimiasta. Senkin olen ajatellut lukea, sillä Madness - A Bipolar Life oli hyvin silmiä avaava lukukokemus.

****+