lainattu kirjastosta
'The Triwizard Tournament was first established some seven hundred years ago, as a friendly competition between the three largest European schools of wizardry - Hogwarts, Beauxbatons and Durmstrang. A champion was selected to represent each school, and the three champions competed in three magical tasks. The schools took it in turns to host the Tournament once every five years, and it was generally agreed to be a most excellent way of establishing ties between young witches and wizards of different nationalities - until, that is, the death toll mounted so high that the Tournament was discontinued.'
'Death toll?' Hermione whispered, looking alarmed. But her anxiety did not seem to be shared by the majority of students in the Hall; many of them were whispering excitedly with each other, and Harry himself was far more interested in hearing more about the Tournament than in worrying about deaths that had happened hundreds of years ago.
Ennen neljännen lukuvuoden alkua Harry pääsee nauttimaan huispauksen maailmanmestaruuskisoista, mutta kisat eivät suju vain riemukkaissa merkeissä. Voldemortin kannattajat kuolonsyöjät Voldemortin pelätty merkki pimeän piirto ilmestyy taivaalle. Kun Harry palaa kouluun, hänet valitaan Tylypahkan toiseksi edustajaksi Kolmivelhoturnaukseen. Kuka ilmoitti Harryn mukaan ja millä aikeilla, sillä Harry itse ei nimeään Liekehtivään pikariin tiputtanut?
Pottereiden ties mones uusintalukukierros keskeytyi muutamaksi kuukaudeksi, koska oma neljäs Potterini on sen verran surkeassa kunnossa, että minun on jo jonkin aikaa pitänyt korvata huonokuntoinen pokkari uudella kovakantisella. En kuitenkaan ole vielä niin raaskinut tehdä ja siksi päädyin lopulta lainaamaan neljännen Potterin kirjastosta.
Kolmas kirja on mielestäni lasten- ja nuortenkirjallisuuden rajamailla, mutta neljäs Potter on jo selvästi nuortenkirja. Kirjassa vallitsee synkkä tunnelma alusta alkaen. Lisäksi kirja on huomattavasti aiempia paksumpi. Itse luin neljännen Potterin ensimmäistä kertaa neljännellä luokalla, ja viidennen ilmestyessä olin onneksi jo yläasteella. Samanaikaisesti kun Rowling siirtyy lastenkirjallisuudesta nuortenkirjallisuuteen, Potter-kirjojen päähenkilöt kasvavat lapsista nuoriksi. Neljännessä kirjassa on romantiikkaa ja murrosiän oikkuja.
Synkkyydestä huolimatta kirjassa pilkahtelee aika ajoin Rowlingille tyypillinen huumori. Se on varmasti yksi syy, miksi kirjat eivät tunnu niin raskailta kuin aiheiden perusteella voisi kuvitella.
Hermione ottaa kotitontut sydämen asiakseen, ja minusta Hermionen kotitonttuaktivismi on yksi neljännen Potterin juonen kiehtovimpia sivujuonteita. Vaikka kirjat sijoittuvat suurimmaksi osaksi taikamaailmaan, monet taikamaailman piirteet ovat tai ainakin ovat olleet nähtävissä oikeassa maailmassakin. Kotitonttujen oloista tulee väistämättä mieleen orjuus, johon Hermione asiaa vertaakin, ja nykyään ajankohtaisempi vähemmistöjen kohtelu.
Rowling esittelee nelosessa muutamankin mielenkiintoisen hahmon. Villisilmä Vauhkomieli ja Rita Luodiko lukeutuvat näihin. Rita Luodiko on varsin oivaltava karikatyyri sensaationhakuisesta journalistista. Luodiko on yksi sarjan raivostuttavimpia henkilöitä, mutta olen iloinen, että Rowling on kirjoittanut hänet mukaan sarjaan.
Muualla: Kirjaneidon tornihuone, La petite lectrice, Cilla in Wonderland, Satun luetut, Todella vaiheessa, Maailman ääreen, Sallan lukupäiväkirja, Uusi kuu ja Kirja käsilaukussa
Harry Potter
Harry Potter and the Philosopher's Stone 1997 (Harry Potter ja viisasten kivi)
Harry Potter and the Chamber of Secrets 1998 (Harry Potter ja salaisuuksien kammio)
Harry Potter and the Prisoner of Azkaban 1999 (Harry Potter ja Azkabanin vanki)
Harry Potter and the Goblet of Fire 2000 (Harry Potter ja liekehtivä pikari)
Harry Potter and the Order of the Phoenix 2003 (Harry Potter ja Feeniksin kilta)
Harry Potter and the Half-Blood Prince 2005 (Harry Potter ja puoliverinen prinssi)
Harry Potter and the Deathly Hallows 2007 (Harry Potter ja kuoleman varjelukset)
Joo, tässä oli tyylivaihdosta selvästi kovempaan suuntaan, kirjan loppu tuli aikoinaan yllätyksenä...
VastaaPoistaKirjan loppu on todellakin aika raaka ja ahdistava. Ihmettelen, etten ensimmäistä kertaa lukiessani ollut kirjasta sen järkyttyneempi (olin aika herkkä lapsi, mutta Pottereista en ole kyllä ikinä nähnyt vaikka painajaisia).
PoistaMuistaakseni Luodiko tuli tarinaan mukaan siinä vaiheessa, kun toimittajat alkoivat piirittää Rowlingia. Hän loi hahmon kommentoidakseen asiaa.
VastaaPoistaMinullakin on hämärä mielikuva, että tuollaista olisin joskus saattanut kuulla. Ihan ymmärrettävä ja onnistunut näpäytys. :)
PoistaMinustakin tämä on ensimmäinen oikeasti raaka ja raju kirja Pottereissa. Minulla on itselläni vielä viimeinen lukematta, mutta olen säästellyt sitä...
VastaaPoistaMuutos aiempiin on mielestäni huomattava. Minusta tuntuu, että pidän tätä nykyään jopa ahdistavampana kuin lapsena. En tiedä, milloin luen vitosen. On niin paljon muutakin luettavaa ja tehtävää, ja ennen vitosta minun on aina valmistauduttava henkisesti, koska loppu on minusta vain todella surullinen.
PoistaLiekehtivä pikari on hieno, ja synkempien sävyjensä ansiosta myös aikuiseen makuun hyvin istuva Potter-kirja, josta voi löytää muun muassa uudelleensyntymisen symboliikkaa ja feminismiä (kotitonttujen voi nähdä symboloivan naisia). Pitäisi kyllä lukea tämä taas uudestaan! =)
VastaaPoistaOlin näköjään täysin unohtanut vastata. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
PoistaTämä ei todellakaan enää ole niin lastenkirja kuin ensimmäiset Potterit. Aikuisena tästä saa irti hieman erilaisia asioita kuin lapsena. Suosittelen uusintalukua!