Katsaus kirjakevääseen

Aloin kirjoittaa tätä bloggausta jo viime vuoden puolella. Vaikka lopputuloksen nähtyään sanojani on varmasti vaikea uskoa todeksi, aluksi suunnitelmani oli listata mahdollisimman vähän kevään kirjoja. Aioin ensin tehdä sellaisen listan, jolle päätyneet kirjat ehtisin ihan oikeasti lukea. Suunnitelmani epäonnistui aika surkeasti, mutta tavallaan se on hyväkin, koska olen loppujen lopuksi kuitenkin enemmän fiiliksen mukaan lukija kuin tiukkojen lukusuunnitelmien noudattaja. En mitenkään ehdi lukea kaikkia listalle päätyneitä kirjoja kevään tai todennäköisesti edes elämäni aikana. Nämä kevään kirjat kiinnostavat kuitenkin eniten, ja osan ihan varmasti luen. Suomalaisten kustantamojen julkaisemien teoksien lisäksi listalle on päässyt mukaan muutama englanniksi ilmestyvä kiinnostavalta kuulostava teos. Olisin halunnut julkaista listan tammikuun alussa, mutta kuten listan pituuden perusteella on arvattavissa, tämän bloggauksen kirjoittamiseen kului aika paljon aikaa. Tammikuun kirjat ovatkin jo saatavilla, ja muutama tulee varmasti tämän kuun aikana myös blogiini.

Tammikuu

Tapio Tamminen: Kansankodin pimeämpi puoli (Atena)
Kirja kuulostaa synkältä mutta kiinnostavalta. Aloitin syksyllä monikulttuurisuuden opinnot, ja tämä varmasti syventäisi tietouttani Ruotsissa esiintyvästä rasismista, sen historiasta ja muukalaisvihamielisten puolueiden nykyisen suosion taustoista ja syistä.

Milja Kaunisto: Piispansormus (Gummerus)
Kolmas osa Olavi Maununpojasta kertovasta sarjasta on ehdottomasti luettava. Pidin toisesta osasta jopa enemmän kuin ensimmäisestä. Piispansormus kuuluukin alkuvuoden odotetuimpiin kirjoihin ja aion lukea sen seuraavien kirjojen joukossa.

Kamila Shamsie: Jumala joka kivessä (Gummerus)
Se muistuttaa siitä, kuinka jokaisella on paikkansa historian kaaoksessa ja ettei katoaminen merkitse unohtumista.

Anni Polva: Me tytöt (Karisto)
Lapsena luin Tiinoja, mutta mitään muuta en Polvalta ole lukenut. Menneen ajan opiskelijakuvaus kuulostaa kuitenkin sellaiselta, jota voisin kokeilla. Tiinoissakin minua viehätti erityisesti entisajan kouluelämän kuvaus. EDIT. Olen ehtinyt kirjan jo lukea (Me tytöt).

Louise Doughty: Kielletyn hedelmän kuja (Minerva)
Kirjaa kuvataan oivaltavaksi psykologiseksi trilleriksi ja ajatuksia herättäväksi kertomukseksi arvoista, joiden mukaan elämme sekä valinnoista, joiden eteen joudumme. Kuulostaa lupaavalta!

David Walliams: Poika ja mekko (Tammi)
Viime vuonna suomennettu Herra Lemu hurmasi. Ihastuin Quentin Blaken kuvitukseen ja Walliamsin huumoriin. Siksi Poika ja mekko menee lukulistalle.

Yiyun Li: Yksinäisyyttä kalliimpaa (Tammi)
Tiiviin ystäväpiirin yksi jäsen kuolee kiduttuaan yli 20 vuotta myrkystä, jota sai nuorena tyttönä. Syyllinen ei ole selvinnyt vieläkään. Kuka oli myrkyttäjä ja miksi oli hänen motiivinsa? Tarina liikkuu nyky-Amerikan ja 90-luvun Kiinan välillä.

Jaakko Markus Seppälä: Lemen (Like)
Lemen kuulostaa varsin lupaavalta esikoiskirjalta. Se on lähitulevaisuuteen sijoittuva teknotrilleri, jonka päähenkilönä on Nina-niminen katujen koulima freelancer (minulle tuli jotenkin ensimmäisenä mieleen Lisbeth Salander, mikä on aina positiivinen asia). Nina pelastaa Melinda Leen suuryrityksen kynsistä, mutta pelastetun tytön kehossa asuu tekoäly.

Dan McMillan: Polttouhrit - Holokaustin syyt (Like)
Aihe on karmiva mutta kuitenkin kiinnostava. Holokausti tuntuu käsittämättömältä ja irrationaaliselta, ja sen syistä kertominen tuntuu sellaiselta lähestymistavalta, josta haluan lukea lisää.

Markku Soikkeli: Tieteiskirjallisuuden käsikirja (Avain)
En kovin paljon lue scifiä dystopiaa lukuun ottamatta, mutta genre kiinnostaa minua kuitenkin. Siksi Tieteiskirjallisuuden käsikirjakin kiinnostaa.

Marko Leino: Syntymättömät (Teos)
Kirjan lähtöasetelmana on se, että kirjailijan koomaan vaipunutta vaimoa yritetään pitää hengissä siihen asti, kunnes vaimon sisällä kasvava lapsi olisi riittävän kehittynyt selvitäkseen elossa kohdun ulkopuolella. Kun kirjailija odottaa tulevaa, hän alkaa kirjoittaa syntymättömälle tyttärelleen hänen ja vaimonsa yhteisestä elämästä.

Anu Kaaja: Muodonmuuttoilmoitus (Teos)
Kaajan esikoisteos kuulostaa katalogikuvauksen perusteella varsin omalaatuiselta ja haluan kokeilla, onko Muodonmuuttoilmoitus minun kirjani. Näin rohkeaa ja mielikuvituksellista teosta näkee harvoin. Jotenkin minulle tuli katalogitekstistä hieman mieleen Laura Gustafssonin Huorasatu. Saa nähdä, muistuttaako kirja lainkaan Gustafssonin kirjaa.

Henry Aho: Arvet - Romaani kiusatuista (Reuna)
Kirjat kiusaamisesta kiinnostavat aina. Vakuutuin vielä vahvemmin siitä, että tämä kirja on jonakin hetkenä luettava luettuani Kristan bloggauksen kirjasta.

Maggie Hall: The Conspiracy of Us (13. tammikuuta)
Pidin Da Vinci -koodista, ja nuorille suunnatuksi Da Vinci -koodiksi kuvattu kirja herätti siksi mielenkiintoni. Kirjassa 16-vuotiaan Averyn täytyy ratkaista muinainen mysteeri hengenvaarallisella matkalla Euroopan halki.

Paula Hawkins: The Girl on the Train (15. tammikuuta)
Tämän ehdinkin jo lukea. Kirja kiinnosti psykologinen trilleri -genrensä ja Gone Girl -vertauksien takia.

Helmikuu

James Church: Korealainen kuurupiilo (Atena)
Pohjois-Koreaan sijoittuvaa dekkaria, jota on kiitetty taitavasta tarinankuljetuksesta ja realistisesta Pohjois-Korean kuvauksesta, en ainakaan minä malta jättää väliin.

Anneli Kanto: Pyöveli (Gummerus)
En ole Anneli Kannon kirjoja aiemmin lukenut, mutta noitavainot ovat kaikessa karmivuudessaankin kiehtoneet minua pitkään.

Harlan Coben: Saalistaja (Minerva)
Nettideittailun maailmaan sijoittuva trilleri kiinnostaa.

Maija Haavisto: Sisimmäinen (Myllylahti)
En ole Maija Haavistoa aiemmin lukenut, mutta hänen keväällä ilmestyvässä teoksessaan on useampikin minua kiehtova teema (mm. eläintensuojelu), joten Sisimmäiseen tekisi mieli tutustua.

Carl-Johan Vallgren: Varjopoika (Otava)
Tämäkin dekkaridebyytti kiinnostaa. Päähenkilöä Danny Katzia kuvataan sekä tarinan sankariksi että epäillyksi. Varjopoika aloittaa dekkarisarjan.

Erik Axl Sund: Lasiruumiit (Otava)
En ole lukenut aiempaakaan sarjaa vielä, mutta tämän uuden sarjan aloituksen idea kuulostaa aika kammottavalta. Samaa tuntematonta bändiä fanittavien nuorten keskuudessa on sattunut paljon itsemurhia. Tämä on itse asiassa minulla jo lainassa alkuperäiskielisenä, koska haluaisin saada itseni lukemaan jotakin ruotsiksi pitkästä aikaa.

Mary Higgins Clark: Katse menneisyydestä (Tammi)
Mary Higgins Clar on menneiden vuosien suosikkini, mutta en ole lukenut häneltä mitään moneen vuoteen. Voisin kokeilla, miltä vaikka Katse menneisyydessä maistuisi. Jännityksen kuningatar tarjoilee laadukasta viihdettä, jossa ratkaisemattomien rikosten ympärille rakentuva tv-sarja pääsee liian lähelle totuutta.

Marja-Liisa Heino: Älä tähti putoa (WSOY)
Kirja on realistinen rikosromaani kadonneen maahanmuuttajatytön tapauksesta. En ole törmännyt muissa dekkareissa romanipoliisiin. Tämä kirja on tosin sarjan toinen osa. Mietin, lukisinko ensin ensimmäisen osan (Astuit väärään autoon).

Eveliina Talvitie: Hieno vai huono - Nainen jolla on maine (WSOY)
Naisen maineeseen liittyvä moraalinen kontrolli on edelleen tiukempi kuin miehen. Ihmettelen usein miksi. Siksi kirja, joka sisältää kaksitoista tositarinaa naisista luovimassa kunnian karikkoisella rannalla, kiinnostaa.

Rein Raud: Rekonstruktio (Like)
Enn Padrikilla on vain puoli vuotta elinaikaa ja hän haluaa elämänsä lopuksi selvittää itsemurhan tehneen tyttärensä mysteerin. En ole lukenut paljonkaan virolaisia kirjailijoita, ja juoni kuulostaa kiintoisalta.

Mervi Heikkilä: Louhen liitto (Haamu Kustannus)
Jännittävä fantasiaseikkailu vie vanhojen jumaluuksien ja luonnonmahtien äärelle nykyaikaisella otteella. Esittelyteksti kuulostaa hyvin lupaavalta.

S. J. Watson: Second Life (12. helmikuuta)
Vaikka S. J. Watsonin esikoinen ei täysin vakuuttanut minua, siinä oli sen verran hyviä aineksia, että haluan ehdottomasti tutustua häneltä ilmestyvään uuteenkin kirjaan. En ikinä kyllästy hyvien psykologisten trillerien etsintään.

V. E. Schwab: A Darker Shade of Magic (24. helmikuuta)
Kirjassa on taikuutta, rinnakkaisuniversumeja ja taitava kirjoittaja. Voisiko kirjalta enempää vaatia?

Maaliskuu

Leena Krohn: Erehdys (Teos)
Rakastuin Krohnin edelliseen kirjaan Hotel Sapiensiin. Minulle käy välillä kirjailijoihin ihastuttuani niin, etten jotenkin uskalla palata heidän pariinsa. Entä jos ensiviehätys himmeneekin? Olen Hotel Sapiensin lukemisen jälkeen hankkinut itselleni kaksi muutakin Krohnia, mutta en ole vielä lukenut niitä. Todennäköisesti seuraavana Krohnina luen kuitenkin maaliskuussa ilmestyvän Erehdyksen. Se kuuluu ehdottomasti kevääni odotetuimpiin kirjoihin.

Roald Dahl: Tynkätyiset (Art House)
Rakastin lapsena Dahlin kirjoja ja luinkin silloin kaikki suomennetut lapsille suunnatut kirjat. Tynkätyiset on ilmestynyt jo aiemminkin suomeksi, mutta se on taidettu suomentaa juuri silloin, kun Dahl-innostukseni ei ollut enää huipussaan. Tosin on varmaan outoa lukea Dahlin kirjaa ilman Quentin Blaken kuvitusta, sillä hänen kuvituksena sopivat niin hyvin Dahlin maailmaan. Tynkätyiset on nimittäin kuvittanut Blaken sijaan Patrick Benson.

Linus Jonkman: Introvertit - Työpaikan hiljainen vallankumous (Atena)
Onpa Atenalla keväällä paljon kiinnostavia tietokirjoja! Olen hyvin selvä introvertti ja välillä tuntuu, että elämä olisi niin paljon helpompaa, jos olisin ulospäinsuuntautuneempi.

Marie Jalowicz Simon: Sitten juoksin pakoon - Juutalaistytön selviytymistarina 1940-1945 (Gummerus)
Kuvauksesta tuli mieleen Anne Frankin päiväkirja, mutta tämän kirjan tyttö selvisi.
  
Elisa Aaltola & Sami Keto: Eläimet yhteiskunnassa (Into)
Läpi kirjan kulkevana punaisena lankana on halu hahmottaa eläinten asemaa suhteessa ihmiseen: miten yhteiskunnan tulisi kohdata toislajiset eläimet?

Anu Holopainen: Ihon alaiset (Karisto)
Tämä on ehdottomasti pakko lukea. Ihon alaiset on nuorten dystopia, jossa melkein jokaisen ulkonäköä on muokattu. Kirjan ideasta tulee mieleen Scott Westerfeldin Uglies-sarja, jota en tosin ole vielä lukenut. Olen myöskin lukenut lukemistani Holopaisen kirjoista, joten senkin vuoksi uskon pitäväni myös tästä.

Anna Karolina Jansson: Paviaanivarkaus (Minerva)
Täytyyhän Kirjallinen retki Pohjoismaissa -haasteeseen lukea pohjoismaisia dekkareita, ja tämä ruotsalaisen poliisin debyytti kuulostaa varsin lupaavalta.

Briitta Hepo-Oja: Siilin kuolema (Myllylahti)
Kirjan kuvauksessa luvataan nuoruuden kipukohtia ja pelkojen voittamista huumorilla. Siilin kuoleman päähenkilö on aina tuntenut itsensä hieman ulkopuoliseksi pohjoissuomalaisessa pikkukaupungissa.

Caitlin Moran: Näin minusta tuli tyttö (Schildts & Söderströms)
Haluan aina välillä kokeilla hauskoja kirjoja, ja tämä kuulostaa sellaiselta, mikä voisi oikeasti olla viihdyttävä. Moranin aiemman kirjan Naisena olemisen taidon lukemista olen harkinnut pitkään.

Marco Malvaldi: Kolmen kortin temppu (Tammi)
Bar Lumen murhat -dekkarisarjan toinen osa ei ole aivan niin ehdoton kuin suuri osa listan kirjoista, mutta oikeassa mielentilassa kirja voisi maistua varsin hyvin. Ensimmäinen osa oli ihan kelpo luettavaa.

James Bowen: Bobin maailma (WSOY)
Katukatti Bob oli aivan hurmaava lukuelämys, joten tietenkin haluan lukea Bobin ja Jamesin seuraavista vaiheista.

Cathi Unsworth (toim.): Lontoo noir (Like)
En ole kovin perehtynyt noir-henkisiin kirjoihin ja elokuviin, mutta ainakin ajatuksen tasolla genre kiehtoo. Tämä saattaisi olla myös vallan mainiota Lontoo-lukemista, koska sinne olisi näillä näkymin tarkoitus kesällä suunnata.

Gillian Anderson & Jeff Rovin: Liekkien näkijät (Like)
Salaiset kansiot on yksi suosikkitelevisiosarjojani, ja minua kiinnostaisi kovasti kokeilla, onko Scullyn näyttelijällä myös kirjailijan lahjoja. Kirjassa vaikuttaa olevan hieman samanlaisia vivahteita kuin televisiosarjassakin.

Huhtikuu

Niklas Saxén, Eva Nilsson & Yusuf M. Murabak: Suomen somalit (Into)
Tiedän hävettävän vähän somaleista ja heidän taustastaan ja kulttuuristaan. Siksi tämä kirja olisi varmasti hyödyllistä luettavaa.

Maya van Wagenen: Suosittu (Karisto)
Mitä tapahtuu, kun Maya päättää noudattaa 1950-luvulla ilmestyneen oppaan, jonka pitäisi tehdä kenestä tahansa teinistä kaunis, tyylikäs ja suosittu, neuvoja?

Linda Rodriguez McRobbie: Huonosti käyttäytyvät naiset: Prinsessat jotka pitivät päänsä - jos mahdollista (Paasilinna)
sisältää kymmeniä tarinoita omapäisistä, rohkeista, päättäväisistä naisista, joiden motiivit ovat vaihdelleet oikeuden ja rikoksen välillä

Kate Atkinson: Joka lapsia ja koiria rakastaa (Schildts & Söderströms)
Tämä kirja kiinnostaa ihan siksi, että Elämä elämältä oli niin upea. Olen tosin kuullut, että muu Atkinsonin tuotanto ei suuresti muistuta ainoaa lukemaani Atkinsonin kirjaa, mutta haluaisin kokeilla, pitäisinkö kirjailijan muista teoksista. Kate Atkinson punoo juonen, jonka käänteet ovat yhtä yllättäviä kuin sen konnat ja sankaritkin. Hänen mestarillinen kerrontansa, terävä eettinen tarkastelunsa ja lämmin viisautensa tekevät rikosromaanista jälleen lukemisen juhlaa.

Aki Ollikainen: Musta satu (Siltala)
Nälkävuosi oli hieno, joten odotan Ollikaisen toiseltakin kirjalta paljon.

Agatha Christie: Hercule Poirot ja huvimajan arvoitus (WSOY)
Christieltä ilmestyy ennenjulkaisematon pienoisromaani? Tietenkin se menee heti lukulistalle.

Sara Kokkonen: Kapina ja kaipuu - Kultaiset tyttökirjaklassikot (Avain)
Kokkosen kirjassa esitellään lukijoiden ulkomaisia tyttökirjasuosikkeja. Kirjoitin itsekin kokemuksiani eräästä tyttökirjaklassikosta, joten kirjaa lukiessa saatan bongata tuttua tekstiä.

Valkoiset varpaat (Haamu Kustannus)
Hyvältä kuulostavat novellikokoelmat ovat aina kiintoisia, koska yritän siedättää itseäni novelleilla. Kauhun lukeminenkin on jäänyt viime vuosina melko vähälle, joten siihenkin muun muassa Virpi Hämeen-Anttilan ja Marko Hautalan kauhukertomukset toisivat korjausta.

Toukokuu

Erkka Leppänen & Hanna Matilainen (toim.): Käärmeen liekit - suomalaisia lohikäärmetarinoita (Osuuskumma)
Joistakin kirjoista kuulemisen jälkeen minut valtaa heti innokas ja malttamaton odotus. Tämä kirja on yksi niistä. Kirja singahti lukulistalle nopeammin kuin ehdin sanoa lohikäärme. Lohikäärmeet ovat aina olleet yksi suosikkitaruolentojani ja tämä antologia kuulostaa vain niin loistavalta. Kirjailijakaartikin on hyvin lupaava, sillä se sisältää muun muassa J. S. Meresmaan, Anne Leinosen, Anni Nupposen, Magdalena Hain ja Jussi Katajalan. Varmasti muutkin kirjoittajat ovat taitavia, mutta edellämainittuihin olen ehtinyt tutustua jo jossakin muodossa ja tykästynyt kaikkiin.

Tapani Koivunen: Amerikkalainen painajainen - Vuoteni USA:n vankiloissa (Atena)
Luin tänä syksynä Piper Kermanin kuvauksen vankila-ajastaan Yhdysvalloissa. Suomalaisen miehen kokemus samasta instituutiosta kiinnostaa.

Johanna Holmström: Sulje silmäs pienoinen (Otava)
Pidin Holmströmin aiemmasta Itämaa-romaanista kovasti ja siksi uutuuskin täytynee lukea. Psykologiset trillerit ovat hyvin toteutettuina minulle erittäin mieleisiä.

Sarah Waters: Parempaa väkeä (Tammi)
The Little Stranger vakuutti ja olen kirjan lukemisesta lähtien halunnut tutustua Watersiin lisääkin. Ehkäpä seuraava Watersini on vaikkapa tämä Parempaa väkeä. Mielenkiintoani kirjaa kohtaan lisää se, että romaani sijoittuu 1920-luvulle.

Peter Høeg: Susanin vaikutus (Tammi)
En ole lukenut Høegia, mutta jo Kirjallinen retki Pohjoismaissa -haasteen vuoksi olisi oiva aika tutustua häneen. Lisäksi keväällä suomennettava Høeg kuulostaa sellaiselta, että se on melkein pakko lukea. Kirjassa Tanskaa uhkaa ekologinen katastrofi, ja katalogitekstin mukaan luvassa on monikerroksinen jännitysromaani, joka yhdistää trillerin ja perhedraaman.

Gillian Flynn: Teräviä esineitä (WSOY)
Tosin todennäköisesti luen tämänkin englanniksi aiempien Flynnin kirjojen tavoin. Olen kuullut tätä kehuttavan jopa parhaaksi Flynniksi, joten odotan tämän lukemista aika innoissani, vaikka Dark Places olikin pienoinen pettymys.

John Green: Arvoitus nimeltä Margo (WSOY)
John Greeniä suomennetaan näköjään nyt oikein urakalla. Tästä on tulossa kesällä elokuvakin ja ennen elokuvaa kirja ilmestyy myös suomeksi. Dekkarimainen juoni päähenkilön kadonneesta rakkauden kohteesta kiinnostaa jopa enemmän kuin viime vuoden lopulla suomennettu Kaikki viimeiset sanat. Englanninkielinen alkuteos onkin jo lainattuna kirjastosta.

Kristina Ohlsson: Daavidintähdet (WSOY)
En melko varmasti pääse viidenteen Fredrika Bergman -dekkariin asti vielä toukokuussa, mutta laitan tämän ehdottomasti lukulistalle. Ensimmäinen lukemani Ohlssonin dekkari (Nukkekoti) oli vain niin hyvä.

Riku Talvitie: Tappava formaatti: Kuokkavieras (keväällä)
Vaikka Big Brother ei olekaan ihan minun juttuni, tämän kaltaisen ohjelman ympärille sijoittuva kidnappauskuvio kuulostaa varsin kiehtovalta.

Kesäkuu

Johan Theorin: Aarnivalkeat (Tammi)
Sankta Psykon kasvatit vakuutti minut siitä, että muutkin Theorinin kirjat kannattaa lukea. Psykologisen jännityksen, kummitusjuttujen ja öölantilaisen kerrontaperinteen yhdistäminen kuulostaa kiehtovalta.

Holly Smale: Geek Girl - Kohellusta korkokengissä (Tammi)
Geek Girl -sarjan toista osaa olenkin jo odottanut. Ensimmäinen oli varsin viihdyttävä ja nopealukuinen. Olen iloinen, että tämä ilmestyy varsin sopiva ajankohtanakin eli juuri kesän alussa. Uskon tämän olevan juuri sopivaa kesälukemista.

Jacob Grey: Varismiekka (Tammi)
Mietin, laitanko tätä listalle, mutta en halua unohtaa tätä, joten listalle tämä päätyy. Orpopoika Kraa asuu varisten kanssa ja osaa varisten kieltä. Hän on myöskin feral eli ihminen, jolla on maaginen side tiettyyn eläimeen. Jos vain ehdin, haluan tutustua tähänkin sarjaan.

Lopuksi on vielä pakko mainita, että heinäkuussa ilmestyy Ernest Clinen Armada, jota aloin odottaa innoissani Ready Player Onen lukemisen jälkeen.

Paula Hawkins: The Girl on the Train

Paula Hawkins: The Girl on the Train 2015 Doubleday 316 s. (ilmestynyt suomeksi nimellä Nainen junassa)
ostettu uutena
 
I don't have words to describe what I felt that day, but now, sitting on the train, I am furious, nails digging into my palms, tears stinging my eyes. I feel a flash of intense anger. I feel as though something has been taken away from me. How could she? How could Jess do this? What is wrong with her? Look at the life they have, look how beautiful it is! I have never understood how people can blithely disregard the damage they do by following their hearts. Who was it said that following your heart is a good thing? It is pure egotism, a selfishness to conquer all. Hatred floods me. If I saw that woman now, if I saw Jess, I would spit in her face. I would scratch her eyes out.

Rachel on menettänyt rakastamansa aviomiehen Tomin ja unelmakotinsa Annalle. Hänen elämänsä on muutenkin syöksynyt alamäkeä, sillä entisten terveellisten elämäntapojen sijaan hän on alkoholisoitunut ja työtön. Kämppäkaverilleen Rachel kuitenkin valehtelee käyvänsä edelleen töissä, ja sen takia hän lähtee joka aamu kotoaan ja ajaa junalla keskustaan. Junan ikkunasta hän seuraa muiden elämää, ja erityisen kiinnostunut hän on entisen kotinsa naapurissa asuvien Jessin ja Jasonin elämästä. Rachel ei tiedä Jessin ja Jasonin oikeita nimiä, mutta junan ikkunasta heidän yhteiselonsa vaikuttaa idylliseltä ja muistuttaa häntä hyvistä ajoista Tomin kanssa. Eräänä päivänä Rachel kuitenkin näkee Jessin suutelevan miestä, joka ei ole Jason, ja pian tämän jälkeen hän lukee lehdestä Jessin, jonka oikeaksi nimeksi osoittautuu Megan, katoamisesta.

Luin kirjasta ylistystä Goodreadsista, ja koska takakansikin vaikutti todella lupaavalta, tilasin kirjan omakseni. Gone Girl -vertaus kuulosti hyvältä, mutta pelkäsin hieman kirjan alussa, että entä jos kirja onkin halpa Gone Girl -kopio. Onneksi olin väärässä.

Tiesin kirjasta erään asian, joka ohjasi minut lukemaan kirjaa tietyllä tavalla, mutta silti moninaiset arvailuni osoittautuivat vääriksi. Pelkäsin arvaavani loppuratkaisun hyvissä ajoin, niin kuin kävi S. J. Watsonin Before I Go to Sleep -kirjan kanssa, mutta olin suuren osan kirjasta aivan väärillä raiteilla. Tosin arvasin loppukäänteen ennen kuin se suoranaisesti kerrottiin, mutta todennäköisesti se oli kirjailijan tarkoituskin. Tämä loppukäänteen ennalta-arvaaminen sai minut pitämään hieman taukoa ennen kuin luin kirjan loppuun, koska ajattelin, ettei kirjassa ole enää varmaan mitään kovin jännittävää. Varsinainen lopetus osoittautuikin melko hyytäväksi ja paransi lukukokemustani.

Kirja ei kuitenkaan saanut minua aivan pauloihinsa. Ennen lukemista odotin, että en malttaisi laskea kirjaa käsistäni, mutta kirjan lukeminen pienissä pätkissä onnistuikin vallan mainiosti. Gone Girliin verrattuna kirjan jännite säilyy tasaisempana. Hawkinsin kirjassa ei ole samanlaista käännekohtaa, mutta alkupuoli ei myöskään ole niin hidas kuin Flynnin menestysromaanissa. Tästä huolimatta koin kirjan välillä junnaavan hieman paikallaan. Goodreadsissa kirjaa on sanottu melko nopeatempoiseksi, mutta en ole tästä aivan samaa mieltä.

Odotan psykologisilta trillereiltä onnistunutta lukijan huijaamista, ja sitä minä kyllä sain. Kirja kerrotaan kolmen naisen näkökulmasta. Rachel ja Anna kertovat nykyhetken tapahtumista ja Meganin äänellä kerrotaan tapahtumista ennen hänen katoamistaan. Etenkin Rachel on vallan kiehtova kertoja. Hän kärsii mielessään olevista mustista aukoista, joten hän ei ole aina edes itse varma, mitä on tullut tehneeksi. Rachel tietää muistikatkojensa aikaisista tapahtumista vain sen, mitä muut kertovat hänelle. Poliisi ei usko Rachelia todistajana, koska alkoholiongelma ja epävakaus tekevät hänestä epäluotettavan. Siksi Rachelin on käännyttävä Meganin aviomiehen Scottin puoleen, jotta hänen kertomaansa kuunnellaan.

The Girl on the Train on Paula Hawkinsin esikoisromaani. Muutamista moitteen aiheista huolimatta pidin kirjasta paljon, joten aion ehdottomasti lukea Hawkinsin muutkin kirjat, jos hän jatkaa kirjailijan uraansa. Kirjan kansiliepeessä puhutaan jo mahdollisesta elokuvasta, joten elokuvantekijät vaikuttavat nyt innostuneen psykologisten trillereiden filmatisoinnista. Mikäs siinä, Gone Girl on ainakin hyvä myös elokuvana.

Suosittelen kirjaa esimerkiksi Gillian Flynnin Kiltin tytön ja S. J. Watsonin Kun suljen silmäni -kirjan ystäville. Minun lukuelämykseni sijoittui kyseisten kirjojen välille. Kiltistä tytöstä pidin Hawkinsin kirjaa enemmän, kun taas Watsonin kirjasta pidin vähemmän kuin The Girl on the Train -trilleristä. Mahdollisesta suomennoksesta minulla ei ole tietoa. Ruotsiksi kirja ilmestynee huhtikuussa.

Synttärikirja-arvonnan voittajat ja kirjavinkkejä

Viime viikolla blogini vietti kaksivuotissynttäreitään, ja juhlahumun kunniaksi järjestin kirja-arvonnan. Suoritin arvonnan random.orgin avustuksella.

Ensimmäiseksi arvonnassa tuli Marile, toiseksi Kirjaneito ja kolmanneksi Ellen. Voittajat saavat valita järjestyksessä kirjan täällä olevasta listasta. Toivon, että voittajat ottaisivat minuun mahdollisimman pian yhteyttä sähköpostitse (annaminunlukea (at) gmail.com) ja kertoisivat osoitteensa ja kirjavalintansa. Onnea voittajille!

Kirja-arvonnan yhteydessä pyysin kommentoijia kertomaan, mikä oli heidän viime vuonna lukemistaan kirjoista paras. Tällainen kysymyshän on todella vaikea, mutta sain todella mielenkiintoisia vastauksia. Halusin koota vastauksissa mainituista kirjoista kirjavinkkilistan, jota muutkin voivat hyödyntää. Osa kirjoista tuli mainituiksi useampaan kertaan, ja olen laittanut niiden perään sulkuihin x2. Kiitos kaikille kommentoijille onnitteluista ja muistakin kauniista sanoista! Ne lämmittivät sydäntäni. On aina mukava kuulla, että täältä on saatu kirjavinkkejä ja blogistani pidetään.

Alice Munron tuotanto
Tove Janssonin kirjat ja hänestä kirjoitetut kirjat
Tove Jansson: Kesäkirja
Justin Cronin: Ensimmäinen siirtokunta
George R. R. Martin: Valtaistuinpeli
Haruki Murakamin tuotanto
Haruki Murakami: Kafka rannalla 
Haruki Murakami: 1Q84
Bernard Beckett: Genesis
Elizabeth Wein: Code Name Verity
Laini Taylor: Dreams of Gods & Monsters 
Neal Shusterman: Unwind
Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys (x2)
J. R. R. Tolkien: Hobitti
 Joyce Carol Oates: Blondi 
Kim Leine: Ikuisuusvuonon profeetat (x2)
NoViolet Bulawayo: Me tarvitaan uudet nimet
Veronica Roth: Outolintu (x2)
Maria Turtschaninoff: Maresi (x2) ja Anache 
Siiri Enoranta: Nokkosvallankumous (x2)
Veera Nieminen: Avioliittosimulaattori 
Hugh Howey: Siilo
Johanna Sinisalo: Auringon ydin 
Magdalena Hai: Susikuningatar
 Dmitri Gluhovski: Metro 2033
Jan Salminen: Äidinmaa 
Jonna Ruuska: Kuovin huuto
Margaret Mitchell: Tuulen viemää (x2)
Oscar Wilde: Dorian Grayn muotokuva (x2)
Robin Hobb: Fool's Assassin 
George Orwell: 1984 
Hermann Hesse: Siddhartha
Agatha Christie: Ikiyö 
Victor Hugo: Kurjat 
Anni Kytömäki: Kultarinta (x2)
Virginia Woolfin kirjat
Katja Kettu: Kätilö (x2)
Dan Brown: Inferno
Rainbow Rowell: Fangirl
Cassandra Clare: Clockwork Princess
Erik Axl Sund: Varistyttö-trilogia
Sarah Winman: Kani nimeltä jumala 
Edmund de Waal: Jänis jolla on meripihkanväriset silmät
Kate Atkinson: Elämä elämältä  (x2)
Hannu-Pekka Björkman: Välähdyksiä peilissä

Blogistania-äänet

Blogistanian Finlandia

3 PISTETTÄ: Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät
Kolmen pisteen saajaa ei ollut vaikea valita. Luin viime vuonna aika vähän kotimaista uutuuskirjallisuutta, mutta vaikka olisin lukenut sitä enemmänkin, epäilen, että ykkönen olisi aivan sama. Kerrankin Finlandia-voittaja kolahti ja lujaa.

2 PISTETTÄ: Petri Laine & Anne Leinonen: Kuulen laulun kaukaisen 
Luen aika harvoin novellikokoelmia, sillä novellien tarinat jättävät minut usein janoamaan pidempää kerrontamuotoa. Petri Laineen ja Anne Leinosen novellit toimivat kuitenkin hyvin lyhyinä kertomuksina. Osa kohosi suosikeikseni, mutta kaikki novellit olivat hyviä. Tämä novellikokoelma on täynnä mielenkiintoisia ideoita ja jännittävyyttä.

1 PISTE: Maritta Lintunen: Hulluruohola
Tätä kirjaa on vaikeaa luokitella tai verrata muihin. Se on täysin omanlaisena, ja hyvä niin. Lintunen osaa taitavasti luoda kirjaansa maagisen tunnelman liittämättä tarinaan mitään yliluonnollisia elementtejä.

Blogistanian Globalia

3 PISTETTÄ: Parinoush Saniee: Kohtalon kirja
Kirjoitin heti kirjan luettuani, että Kohtalon kirja jättää pysyvän jäljen mieleen ja sydämeen. Olin aivan oikeassa, sillä kirjan herättämät tunteet ovat vieläkin vahvasti muistissa, vaikka vierähtänyt lähes vuosi. Elin kirjan tarinassa vahvasti ja kiinnyin päähenkilöön. Toivoin koko kirjan ajan, että hänen kohtalonsa olisi onni. Sanieen kirja tarjosi todella vahvan lukuelämyksen, ja suosittelen sitä kaikille, jotka eivät kirjaa ole vielä lukeneet.

2 PISTETTÄ: Kate Atkinson: Elämä elämältä
Kirjan alkupuolen perusteella arvelin tämän saavan minulta eniten pisteitä, mutta loppupuoli ei tuntunut aivan niin vahvalta. Siitä huolimatta kerrontaratkaisu on todella onnistunut ja Atkinson onnistui pitämään langat käsissään ihailtavan hyvin. Kirja herätti minussa ajatuksia ja ihastusta ja tarjosi rikkaan ja upean lukuelämyksen.

1 PISTE: Pierre Lemaitre: Näkemiin taivaassa
Jouduin miettimään, kumpi ansaitsee yhden pisteen enemmän: Lemaitren Näkemiin taivaassa vai Murakamin Värittömän miehen vaellusvuodet. Kirjojen tason välille oli vaikea tehdä eroa. Päädyin lopulta Lemaitren kirjaan, koska Näkemiin taivaassa teki minuun suuren vaikutuksen siitä huolimatta, että sotakirjallisuus ei yleensä kolahda. Se kertoo kirjan hyvyydestä jo paljon. Uusin Murakami on hyvä, mutta se jäi lukuelämyksenä hieman aiemmin lukemieni Murakamien varjoon. Siksi Lemaitre saa viimeisen Globaliassa jaossa olleen pisteen. En voi olla vielä lopuksi huomauttamatta, että on hieman erikoista, että tänä vuonna Globaliassa minulta saa pisteitä kaksi kirjaa, joissa sota on hyvin keskeisessä osassa. Olenhan monta kertaa sanonut, että sota kirjallisuuden aiheena ei ole minun juttuni.

Blogistanian Kuopus 

Kuopus oli minulle tänä vuonna kaikkein vaikein kategoria, sillä olisin ihan helposti voinut antaa pisteitä ainakin kuudelle kirjalle. Huomasin jälleen, että luen aika paljon lanu-kirjallisuutta ja viime vuonna ilmestyi todella monta upeaa lasten- ja nuortenkirjaa, jotka ansaitsisivat kaiken mahdollisen huomion, mitä niille voin antaa. Pisteitä saaneiden lisäksi suosittelen lämpimästi Walliamsin Herra Lemua, Turtschaninoffin Maresia, Asherin Kolmeatoista syytä, Kaarlelan Menneen talven lunta, Berryn Kunnes kerron totuuden -kirjaa ja Salla Simukan Lumikki-trilogiaa kokonaisuudessaan.

3 PISTETTÄ: Jenna Kostet: Lautturi
Kostetin esikoisromaani vakuutti kauniilla kielenkäytöllä ja tunnelmallaan. Vaikka luin paljon muitakin hyviä viime vuonna ilmestyneitä lanu-kirjoja, minun ei tarvinnut kauan miettiä, mikä kirja ansaitsee täydet kolme pistettä.

2 PISTETTÄ: Catherynne M. Valente: Tyttö joka putosi Satumaan alle ja juhli varjojen valtakunnassa
Valente on kirjoittanut aivan ihanan sarjan. Olen ihastunut niin päähenkilöön Syyskuuhun kuin osuvasti nimettyyn Satumaahan. Valenten kerronta ja kieli ihastuttivat enkä malttaisi odottaa seuraavien kirjojen lukemista. Olisin rakastanut tätä varhaisnuorena ja sisäinen lapseni rakastui tähän näin aikuisenakin.

1 PISTE: Linnea Parkkonen: 112 - vihaan itseäni
Oli todella vaikeaa päättää, mikä kirja ansaitsee yhden pisteen. Olisin halunnut antaa myös Michelle Gagnonin Kukaan ei kaipaa sinua -kirjalle pisteitä, ja kamppailu Parkkosen ja Gagnonin välillä oli hyvin tasaväkinen. Loppujen lopuksi en voinut jättää viime vuoden viiltävintä lukukokemusta pisteittä. Vaikka teksti ei ollut aivan loppuun hiottua, kirja raapi sydämeni vereslihalle. Jos Parkkonen kirjoittaa nuorena näin, mitäköhän hänestä vielä tulee?

Blogistanian Tieto

3 PISTETTÄ: Johan Egerkrans: Pohjoismaiset taruolennot
Mietin pitkään, kuuluuko tämä ennemminkin Kuopukseen kuin Tietoon, mutta päädyin siihen, että kirjassa on kuitenkin kyse uskomusperinteistä, joten kirja voidaan laskea tietokirjallisuudeksi. Niin on tehty myös kirjaston tietokannassa ja kustantajan sivuilla. Epäröintini johtui varmaankin siitä, miten kirjassa taruolennot kuvataan todellisiksi. Se on yksi syy, miksi pidän kirjasta niin paljon. Lukiessa on välillä mukava kuvitella, että maailmassa on muutakin kuin mihin nykyään yleensä uskotaan. Egerkrans osoittaa tuntevansa hyvin vanhan kansan uskomukset taruolennoista, ja kirjan kuvitus on silmiä hivelevän upeaa.

Kate Atkinson: Elämä elämältä

Kansi: Anders Carpelan

Kate Atkinson: Elämä elämältä 2014 (Life after life 2013) Schildts & Söderströms 595 s. suom. Kaisa Kattelus
ostettu uutena

Kaikki oli jotenkin tuttua. "Sitä sanotaan déjà-vuksi", Sylvie sanoi. "Mieli tekee tepposiaan. Mieli on pohjaton arvoitus." Ursula oli varma siitä, että hän muisti, millaista oli maata vauvana vaunuissa puun alla. "Ei", Sylvie sanoi, "ei kukaan voi muistaa mitään niin kaukaa", ja silti Ursula muisti lehdet, jotka lepattivat tuulessa kuin suuret vihreät kädet, ja hopeajäniksen, joka riippui vaunujen kuomusta ja pyöri hänen kasvojensa edessä. Sylvie huokaisi. "Sinulla on sitten vilkas mielikuvitus." Ursula ei tiennyt, oliko se kohteliaisuus, mutta oli totta, ettei hän useinkaan tiennyt, mikä oli todellista ja mikä ei. Entäs sitten kauhea pelko - pelottava kauhu - jota hän kantoi mukanaan. Pimeä maisema hänen sisällään. "Älä mietiskele sellaisia asioita", Sylvie sanoi terävästi, kun Ursula yritti selittää. "Ajattele iloisia ajatuksia."

Helmikuussa 1910 syntyy tyttövauva, joka kuolee hapen puutteeseen ennen kuin hänen elämänsä ehtii edes alkaa. Helmikuussa 1910 syntyy tyttövauva, joka jää eloon, koska lääkäri saapuu pelastamaan lapsen viime hetkellä. Näin alkaa Ursula Toddin elämä, joka on täynnä vaihtoehtoisia sattumuksia. Hän saattaa hukkua lapsena tai tulla rannalla maalanneen taiteilijan pelastamaksi. Elämien kuluessa tapahtumat alkavat tuntua hänestä tutuilta ja hän osaa aavistaa, mitkä teot johtavat ikävään lopputulemaan.

Elämä elämältä ei tainnut kiinnittää huomiotani vielä katalogien selailuvaiheessa, mutta innostuneet bloggaukset vakuuttivat minut siitä, että kirja on luettava. Lukuisan Lauran bloggauksen luettuani tiesin, että tämä on kirja on pakko lukea ja sen jälkeen en mitään bloggauksia kirjasta lukenutkaan, sillä en halunnut tietää kirjasta liikaa etukäteen. Lainasin kirjan syksyllä kirjastosta, mutta olin lukenut sitä vasta puoleenväliin, kun kirjan eräpäivä tuli ja se oli pakko palauttaa kirjastoon varauksien takia. Kirja tuntui niin hyvältä, että päätin hankkia kirjan itselleni. Kuitenkin kuukausia kului enkä ehtinyt palata kirjan pariin. Vuoden jo vaihduttua toiseksi päädyin lopulta aloittamaan kirjan uudelleen alusta. Se oli hyvä ratkaisu, sillä muuten kielen vaihtaminen kesken kaiken englannista suomeksi ja muistikuvien hämärtyminen alkupään tapahtumista olisivat voineet huonontaa lukuelämystä.

Liisin kirjan ensimmäisen puolikkaan läpi, sillä tapahtumat palautuivat melko nopeasti mieleeni ja lisäksi alkuosan luvut ovat selvästi lyhyempiä kuin suurin osa loppupuolen luvuista. Luin kirjan toisella yrittämällä loppuun reilussa kahdessa päivässä, mikä oli melko nopea lukuvauhti, koska pariin viime päivään on mahtunut paljon muutakin. Puolenvälin jälkeen lukutahtini tosin hieman hidastui, sillä tapahtumissa ei tuntunut olevan aivan samaa tenhoa kuin kirjan alkupuolella. Todennäköisesti myös kerrontaratkaisun uutuudenviehätys alkoi haihtua ja sodan siirtyminen tarinan keskipisteeksi ei oikein vedonnut minuun.

Kirjassa on selvästi samoja teemoja kuin Perhosvaikutus-elokuvassa (suosittelen katsomaan, jollei joku ole vielä sitä nähnyt). Minusta on varsin kiehtovaa miettiä sitä, miten pienet asiat voivat vaikuttaa elämän kulkuun. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Elämä voisi mennä ihan eri tavalla, jos jonkin valinnan olisi tehnyt toisin. Toisaalta tämä on hieman ahdistava ajatus, sillä valintoja on tehtävä ja niiden kaikkia seurauksia on mahdoton tietää etukäteen, mutta toisaalta se on lohduttavaakin. Itse olen päätynyt siihen, että menneitä valintoja ei kannata katua, koska elämäni ei ehkä olisi sellaista kuin se nyt on, jos olisin tehnyt toisin. Olisin voinut menettää paljon, jos en olisi tehnyt myös niitä huonoja valintoja. Loppujen lopuksi ne kuitenkin kasvattavat ja voivat tuoda elämään myös hyviä asioita.

Kirjassa on kerrontaratkaisun vuoksi väistämättä toistoa. Se ei onneksi alkanut puuduttaa, sillä Atkinson on varsin onnistuneesti kertonut samat tapahtumat hieman eri tavalla joka kerta. Tällaisen kirjan kirjoittaminen on vaatinut varmasti hyvin järjestelmällistä kirjoittajan työtä ja paljon muistiinpanoja. Jos lukijanakin meinasin välillä mennä sekaisin siitä, millä Ursulan elämiskerralla mikäkin asia on tapahtunut, kirjailijalle lankojen käsissä pitäminen on varmasti ollut moninkertaisesti haastavampaa. Mielestäni kirjan lukeminen melko nopeassa tahdissa oli toimiva ratkaisu senkin vuoksi, että muistin koko ajan hyvin, mitä kaikkea kirjassa on aiemmin tapahtunut. Jos olisin lukenut kirjaa lyhyissä pätkissä viikkojen ajan, elämät olisivat voineet mennä päässäni vieläkin sekaisammaksi sotkuksi.

Pääasiassa pidin kerrontaratkaisua todella mielenkiintoisena, mutta huomasin kerronnan vaikuttavan siihen, miten vahvoja tunteita koin tapahtumista lukiessani. Jotkin kauhistuttavat tapahtumat eivät herättäneet niin suurta järkytystä ja surua kuin yleensä lukiessa, sillä tiesin, että kohta Ursula syntyy taas uudelleen. Tosin kirjassa on muutamia tapahtumaketjuja, jotka tuntuivat erityisen kauhistuttavilta siitäkin huolimatta, ettei kuolema ollut lopullista. Erityisesti yksi väkivaltaan liittyvä juonne Ursulan eräässä elämässä oli todella puistattava. Inhosin erästä kirjassa esiintynyttä henkilöä koko sydämestäni.

Elämä elämältä on varsin mieleenpainuva kirja, ja olen iloinen siitä, että tulin hankkineeksi teoksen omaan hyllyyni. Tämä on varmasti kirja, joka kestää useammankin lukukerran.

Emilien mieleen kirjan henkilöt jäivät kummittelemaan ja hänestä tuntui lukemisen jälkeen kuin hän olisi jättänyt perheen taakseen.
Aletheian mukaan kirjassa on niin älykkään leikittelevä juoniratkaisu, ettei hän olisi millään halunnut kirjan loppuvan.
Raijan mielestä kirjassa on jotain selittämättömän vetävää.
Tuijata soisi mahdollisimman monen kokevan Elämä elämältä haarautuvan tarinoinnin, sillä se viekoittelee järkeä ja tunnetta.
Katja kehuu Atkinsonin kirjoittavan tarkkanäköisesti, älykkäästi ja liikoja selittelemättä.
Laura toteaa, että itse tarina ei ole mitenkään mullistava vaan tarinaan tuovat jotakin uutta vaihtoehtoiset elämät ja erilaisella tavalla etenevä juoni.