Philip Pullman: Northern Lights

Philip Pullman: Northern Lights

Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1995 Sivumäärä: 403 Suomenkielinen käännös: Kultainen kompassi

On aina jännittävää lukea jokin kirjasuosikki monen vuoden takaa. Siitä voi hyvinkin olla kymmenen vuotta, kun olen viimeksi Universumin tomu -sarjaa lukenut, ja ikä saattaa useinkin muuttaa lukukokemuksia positiivisista negatiivisiksi. Onneksi tämän kirjan kanssa ei käynyt niin. Kirjojen lukemisesta on niin kauan, että en enää muistanut kuin lähinnä pääidean. Lukukokemus oli minulle siis melkein kuin olisin lukenut kirjaa ensimmäistä kertaa.

Olisin varmaankin ahminut kirjan todella nopeasti, jollei aina välillä pitäisi mennä luennolle ja lukea tenttiin. Valitettavasti vaikka olisi miten hyvä kirja kesken, ei voi lopettaa muuta elämää vaan muun elämän vuoksi tulee riistetyksi maailmasta, josta haluaisi nauttia täysillä. Varsinkin fantasiakirjoissa tämä on ongelma, sillä jos fantasiamaailma on hyvin luotu, todellisuus unohtuu eikä haluaisi palata kirjan maailmasta tylsään harmaaseen arkeen.

Lyran koti on Jordan collegessa, jossa hän leikkii muiden lasten kanssa talon katoilla ja välillä saa hieman koulutustakin, kunnes hän jättää tulematta oppitunneille ja tämä velvollisuus unohtuu. Lyran elämä kuitenkin muuttuu, kun hän piiloutuu kaappiin ja kuulee salaperäisestä tomusta. Pian tämän jälkeen Lyran huoleton elämä Jordan collegessa päättyy, ja hän päätyy rouva Coulterin avustajaksi. Coulter ei kuitenkaan ole niin hieno ihminen, miltä hän ensin vaikuttaa, ja Lyra päätyy karkaamaan Coulterin luota. Tämä johtaa seikkailuun, jonka päämääränä on pohjoinen.

Uskonnollisten piirien suhtautuminen kirjasarjaan on ollut ristiriitainen. Osa on ollut sitä mieltä, että kirjoissa kirkko ja uskonto kuvataan negatiivisesti. Uskonnolliset elementit ovat kirjoissa läsnä poikkeuksellisen vahvasti, mutta eivät mielestäni kuitenkaan häiritsevällä tavalla. Siihen en lähde ottamaan kantaa, onko tämä asia uskonnolle huono vai hyvä asia.

Mielestäni se, että jokaisella ihmisellä on daimoni on mielenkiintoinen idea. Daimonit muuttavat muotoaan ihmisten ollessa lapsia, mutta ne ottavat lopullisen muodon ihmisten aikuistuessa. Daimonin lopullinen muoto kertoo paljon ihmisestä ja hänen luonteestaan. Daimonit ovat ihmisen uskollisimpia kumppaneita eikä elämää ilman daimonia osata tai haluta kuvitella. Se olisi liian tuskallista. Ainakin ensimmäisessä osassa daimonit ovat hyvin keskeisessä osassa. Niiden kuvataan olevan se asia, joka erottaa ihmiset eläimistä. Tämä on kiehtovaa, sillä myös oikeassa maailmassa ihmisten ja eläinten suhdetta on pohdittu paljon. Erottavaksi piirteeksi ei tietenkään oikeasti ole ehdotettu daimoneita, sillä niitä on vain tämän sarjan maailmassa, mutta esimerkiksi rationaalisuutta on pidetty ihmiselle essentiaalisena piirteenä. Kirjassa on paljon kysymyksiä, joita ihmiset pohtivat oikeasti, ja vaikka vastaukset eivät ehkä ole samanlaisia kuin ne, joihin olemme tottuneet, tämä lisää sarjan kiehtovuutta ainakin minulle.

Aion ehdottomasti lukea myös kirjasarjan muut osat uudelleen. Suosittelen tätä kirjaa kaikille fantasian ystäville. Uskoisin myös, että fantasiaa tuntemattomillekin tämä on hyvä tapa tutustua fantasiakirjallisuuteen.

Tämän kirjan ovat lukeneet myös ainakin Salla, Satu, Maria ja Raisa.

*****

Joyce Carol Oates: Zombie

Joyce Carol Oates: Zombie
Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1995 Sivumäärä: 181 Suomenkielinen käännös: ei ilmeisesti ole käännetty

Is Time outside me, I started wondering in high school. When things began to go fast. Or is Time inside me.
If OUTSIDE you have to keep pace with fucking clock & calendars. No slacking off. If INSIDE, you do what you want. Whatever. You create your own Time. Like breaking the hands off a clock like I did once so it's just the clock face there looking at you.

Edeltävä on ehkä mielestäni taidokkain kohta Zombie-kirjassa. Muita tuon kaltaisia oivalluksia ei mieleeni kirjasta jäänyt. Minua häiritsi varsinkin aluksi todella paljon, miten lauseita yhdisteltiin &-merkeillä. En muutenkaan ihastunut Oatesin tapaan kirjoittaa ainakaan tässä kirjassa.


Quentin P. on ehdonalaisessa jäätyään kiinni 12-vuotiaan pojan seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Hän käy säännöllisesti terapiassa, mutta ei ensin tunnu edistyvän lainkaan. Yhtäkkiä terapeutin mielestä Quentin alkaa edistyä ja näyttää tunteitaan. Silti samaan aikaan Quentin haluaa luoda itselleen täydellisen ja tottelevaisen kumppanin lobotomian avulla, hän haluaa tehdä zombin. Quentin kehittää pakkomielteen pojasta, joka muistuttaa hänen lapsuuden, nyt jo kuollutta, parasta ystäväänsä. Tästä Squirreliksi kutsumastaan pojasta tulisi Quentinin mielestä täydellinen zombi.

A true ZOMBIE would be mine forever. He would obey every command & whim. Saying "Yes, Master" & "No, Master." He would kneel before me lifting his eyes to me saying, "I love you, Master. There is no one but you, Master."


Kirjan päähenkilö on vastenmielinen, enkä päässyt häntä kovin lähelle. Toisaalta en varmaan edes kovasti yrittänyt, sillä Quentin ei ollut ihminen, jota haluaisi ymmärtää.

Yleensä, jos kirjan lukee melkein yhdeltä istumalta, syynä on joko, että se on todella hyvä tai kevyt lukea. Tämän luin melkein yhtäjaksoisesti loppuun, mutta en kuitenkaan pidä tätä erityisen hyvänä enkä kevyenä lukemisena. Tietenkin nopealukuisuuteen vaikutti kirjan pituus. Loppua kohti lukeminen alkoi kuitenkin kangistella, ja minun piti melkein pakottaa itseäni eteenpäin. Loppu oli mielestäni epätyydyttävä. Ei Zombiessa ollut mielestäni mitenkään kunnollista lopetusta. Se vain loppui, ja ainakin minulle jäi mieleeni vastaamattomia kysymyksiä.

Vaikka tähän kirjaan en ihastunut, aion antaa Oatesille toisen mahdollisuuden, sillä lainasin Rape: A Love Storyn kirjastosta. Toivon, että se on parempi ja että Zombie oli vain huonompi kirja Oatesilta. En suosittele tätä ainakaan ensimmäiseksi kirjaksi Oatesilta, sillä minä en ainakaan tämän jälkeen lukisi Oatesilta mitään kirjaa, jollei Oatesia olisi ylistetty niin paljon. Ei tämä kirja surkea ollut, vaan tämä suuri pettymys johtuu suurista odotuksista.

Osallistun Zombiella Lukemattomat kirjailijat - ja Mieleni on rajaton -haasteisiin

Ainakaan nopealla googlaamisella en löytänyt Zombiesta muita suomenkielisiä arvioita.

***-