lauantai 1. maaliskuuta 2014

Tove Jansson: Muumipeikko ja pyrstötähti

Tove Jansson: Muumipeikko ja pyrstötähti 2010 (Kometen kommer 1946 ja Kometjakten 1968) WSOY 144 s. suom. Laila Järvinen ja Päivi Kivelä
lainattu kirjastosta

- No ehkä pieni, sanoi Piisamirotta. - Kiitos, kiitos. Nyt tuntuu paremmalta. Ei suuri tuho minua paljonkaan huoleta, mutta ei sitä kuitenkaan halua, että vatsaa viluttaa kun tuho tulee.
- Eipä tietenkään, sanoi äiti. - Mutta tuskin tästä sateesta tuhotulvaa tulee.
Piisamirotta tuhahti.
- Rouva ei tiedä mistä minä puhun, hän sanoi. - Ettekö ole tunteneet jotain outoa ilmassa viime aikoina? Eikö teillä ole ollut aavistuksia? Eikö teidän niskaanne ole joskus kihelmöinyt?
- Eei, sanoi Muumimamma hämmästyneenä.
- Onko se jotain vaarallista? kuiskasi Nipsu tuijottaen Piisamirottaa.
- Ei sitä koskaan tiedä, mumisi Piisamirotta. - Maailmankaikkeus on niin suuri ja maapallo niin hirveän pieni ja surkea...
- Eiköhän nyt ole parasta mennä nukkumaan, sanoi äiti kiireesti. - Kauhutarinat eivät ole hyväksi myöhään yöllä.
Hetken kuluttua kaikki valot olivat sammuneet ja koko talo nukkui. Mutta sade ja myrsky jatkuivat aamuun asti.

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 100 vuotta Tove Janssonin syntymästä. Tämän juhlavuoden kunniaksi sekä Les! Lue! -blogin Reeta että Opuscolon Valkoinen kirahvi ovat haastaneet lukemaan Tove Janssonia ja Jansson-aiheisia kirjoja. 

Vaikka katsoin lapsena monen monta jaksoa Muumi-piirrettyjä, en ole ikinä lukenut Janssonin kirjoja. Päätin korjata tämän vääryyden juhlavuoden aikana, mutta en ollut aivan varma, mistä Muumi-kirjasta olisi hyvä aloittaa. Ensimmäinen Muumi-kirja ei taida olla pidetyin, joten kronologinen järjestys ei tällä kertaa houkuttanut. Mietiskelin valinnan vaikeutta myös Valkoiselle kirahville, joka antoikin monta suositusta. Helmikuiseen mielentilaani tuntui parhaiten sopivan seikkailullinen ja toisaalta sodan ajan perspektiivi, joten päädyin lainaamaan ensimmäisenä Muumipeikko ja pyrstötähden.

Katsoin viime kesänä samannimisen elokuvan, joten kirjan tarina ei ollut minulle enää uusi. Kirjassa Muumitalon oven taakse ilmestyy Piisamirotta, jonka oma koti on sortunut. Piisamirotta ennustaa tuhoa, ja Piisamirotan uhkaavat sanat saavat Nipsun ja Muumipeikon pelästymään. He lähtevät matkalle kohti tähtitornia ja matkan aikana heille paljastuu, että Muumilaaksoa uhkaa todellakin pyrstötähti. 

Mikään kirja ei ole vähään aikaan saanut minua nauramaan niin paljon kuin Muumipeikko ja pyrstötähti. Hahmojen väliset dialogit ovat vallan mainioita ja välillä jopa hyvällä tavalla hämmentäviä, poikaystäväni kuvaili niitä jopa absurdeiksi. Tove Janssonin kuvitus tuo kirjaan oman viehätyksensä ja olen aiemmin ihastellut Tove Janssonin töitä ainakin J.R.R. Tolkienin Hobitti-suomennoksessa. 

Olen katsonut Muumeja sen verran, että Muumi-hahmot kuulostivat päässäni aivan piirrettyjen hahmojen suomenkielisiltä ääninäyttelijöiltä. Jäin hieman kaipaamaan Pikku Myytä, joka on suosikkini. Tosin Nuuskamuikkusen materialismin vastaisuus ja luonne ovat tehneet hänestä toisen suosikkihahmoni, joten Pikku Myyn puuttuminen harmitti vain hetkittäin. Myös Piisamirotta viehättää minua pessimismistään huolimatta tai ehkäpä juuri sen vuoksi.  

Muumipeikko ja pyrstötähti oli varsin mainio valinta ensimmäiseksi Muumi-kirjaksi. Olisin nauttinut kirjasta ehkä vielä enemmän, jollei tarina olisi ollut niin tuttu, mutta kirja tempasi mukaansa, vaikka ei suuria yllätyksiä tarjoillutkaan. Aion ehdottomasti lukea lisää Muumi-kirjoja.

Poikaystäväni ei ole kaltaiseni himolukija, vaikka hänellä onkin aina jokin kirja kesken (kirjat vain yleensä ovat kesken monia kuukausia). Hän kuitenkin pyysi minua lukemaan Muumipeikkoa ja pyrstötähteä ääneen, mutta olen melko tottumaton ääneen lukemiseen, joten en jaksanut lukea kauan. Kuitenkin kun olin saanut luettua kirjan itsekseni loppuun, poikaystävä kävi sieppaamassa kirjan itselleen. Tämä kirja ei siis vielä palaudukaan kirjastoon.

Muualla:
LuettuaLukutoukan kulttuuriblogiLuen, mutta en kirjoitaIlseläVauhkon kirjat ja kirjaimetKirjaurakkaJokken kirjanurkkaLukuisaKäännä jo sivuaKirjaston kummitusKaleidoscopeKalaksikukkoKirjamaaKirjojen keskellä ja Satua.
 
♥♥♥♥¼

15 kommenttia:

  1. Muumikirjat ovat aivan ihania! Itsekin luin vasta viime vuonna ensimmäiset muumikirjani, vaikka olen laillasi seurannut sarjaa pienenä. :) Minä kyllä suosittelisin myös Muumit ja suuri tuhotulva -kirjaa, itse ainakin pidin siitä paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luen ensin muita Muumi-kirjoja, mutta jos pidän muistakin, varmasti jossakin vaiheessa palaan myös Muumien alkuun. Onneksi en ole ainoa myöhäisherännyt Muumi-kirjojen suhteen. Ensi kirjastoreissulla aion hakea pari lisää luettavaksi.

      Poista
  2. Piisamirottahan on filosofi, seikka jota Jansson alleviivaa. Kiva bloggaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täydennän omaa kommenttiani.

      Kirjassa Piisamirotta ei siis ole oikea filosofi eli viisauden rakastaja, vaan on saivarteleva valittaja.

      Sen sijaan Nuuskamuikkunen on viisas. Nuuskamuikkusen huomiot Nipsun mammonahakuisuudesta ovat loistavia.

      Kirja on sangen hauska, esimerkiksi Muumipeikon syntymäpäiväkakun kohtalo, joka linkittyy Piisamirotan ahteriin.

      Poista
    2. Piisamirotan kommentit eivät aivan filosofisilta minustakaan tuntuneet, vaikka hän itseään filosofiksi tituleeraakin. Nuuskamuikkunen jäi minullekin mieleen viisaampana.

      Poista
  3. Meillä on tämä iltalukemisena kesken. Varsin mukavaa iltalukemistahan tämä on, vaikka ei aivan vauhdikkainta olekaan. Muumit ja suuri tuhotulva oli lyhyempi, mutta paljastaa, miten Muumilaaksoon päädytään. Suosittelen sitäkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todennäköisesti jossakin vaiheessa sekin päätyy luettavakseni. Tämä sopii varmasti hyvin iltasaduksi.

      Poista
  4. Voi, miten hauska oli kuulla, että tämä ensikosketus oli näin onnistunut! Iloitsen!

    Dialogi antaa tosiaan paljon - Ja piisamirotta, ah, hänessä on paljon targikoomisia piirteitä. Voi filosofi parkaa. Tosinaan kävi häntä sääliksi. Vaarallinen juhannus voisi toimia jatkoksi tähän. Siinä on nimittäin tuo paljon kaipaamasi Pikku Myy mainiossa osassa. :)

    Muumeillaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hyvästä suosituksesta. :) Luen varmaan Taikatalven tai Taikurihatun seuraavaksi, mutta pistän Vaarallisen juhannuksen muistiin. Minusta hieman tuntuu siltä, että saatan lukea kaikki Muumit aika nopeassa tahdissa.

      Poista
  5. Jännä kuulla, että Muumi-kirjojen dialogeissa on absurdeja piirteitä! ;) Tätä en muistanut. Muumien lukemisesta on aikaa, mutta muistelen nauraneeni juuri Pikku Myyn nenäkkäille huomautuksille.

    Minulla on kaikki Muumi-romaanit hyllyssäni. Pakko oli ostaa koko paketti, kun kerran sain halavalla eräästä Tampereen divarista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ehkä itse niitä ihan absurdeiksi kutsuisi, mutta poikaystäväni oli sitä mieltä. :) Pikku Myy on mainio, vaikka en vielä tiedäkään, miten Jansson hänet kuvaa.

      Poista
  6. Hauska kuulla, että poikaystäväkin innostui kirjasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin. :) Olemme myös viime aikoina katsoneet yhdessä Muumi-piirrettyjä, joten Muumi-innostus on todellakin tarttuvaa laatua.

      Poista
  7. Tämä on ollut minullekin aina yksi parhaista muumitarinoista. =)
    P.S. Blogissani on sinulle pieni muumi-aiheinen haaste:
    http://minnasiikila.blogspot.fi/2014/03/haastevastaus-muumikirjat-ja-mina.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en vielä osaa sanoa, onko tämä minusta parhaita, mutta tykkäsin tästä kyllä aika paljon. Kiitos haasteesta. Vastailen siihen varmaan sitten, kun toivottavasti ehdin ensi kuun alussa lukea toisen Muumi-kirjani.

      Poista

Kommentit ovat kirjabloggaamisen suola ja sokeri. Kiitos!