keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Rachel Hawkins: Hex Hall

Rachel Hawkins: Hex Hall 2010 Simon and Schuster 323 s.
lainattu kirjastosta

The purpose of Hecate Hall is to protect and instruct shapeshifter, witch, and fae children who have risked exposure of their abilities, and therefore imperiled Prodigium society as a whole.
"I still don't see how helping one girl find a date imperiled other witches," I said, squinting at my mom as we reached into the trunk for my stuff. The thought had been bugging me since the first time I'd read the brochure, but I hadn't had a chance to bring it up. Mom had spent most of the flight pretending to be asleep, probably to avoid looking at my sullen expression.
"It wasn't just that one girl, Soph, and you know it. It was that boy with the broken arm in Delaware, and that teacher you tried to make forget about a test in Arizona..."
"He got his memory back eventually," I said. "Well, most of it."


Sophie on 16-vuotias tyttö, jonka äiti on ihminen ja isä velho. Syntyperä on tehnyt Sophien nuoruudesta tavallista vaikeampaa, sillä hänellä on ollut taipumusta käyttää taikavoimiaan väärässä paikassa väärään aikaan. Kun Sophie tekee liian voimalliseksi osoittautuvan rakkausloitsun, hänet lähetetään Hecate-kouluun, joka on tarkoitettu sääntöjä rikkoneille muodonmuuttajille, keijuille ja noidille. Jo noitavainot osoittivat, etteivät tavalliset ihmiset ymmärrä yliluonnollisia olentoja, joten yliluonnollisten olentojen on opittava pitämään todellinen luontonsa salassa. Uuteenkaan koulun sopeutuminen ei ole kovin helppoa. Sophie ystävystyy koulun ainoan vampyyrin kanssa, jota epäillään koulussa tapahtuneesta ja selvittämättä jääneestä kuolemantapauksesta. Kun Sophie ei suostu liittymään kolmen muun noidan muodostamaan lahkoon, hän saa voimakkaita vihollisia. Kaiken kukkuraksi yhdellä Sophien uusista vihollisista on Sophien kiinnostuksen herättävä poikaystävä nimeltään Archer.

Kuulin Hex Hallista jonkun kirjavloggaajan ansiosta, ja koulumaailman ja taikuuden yhdistäminen herättivät mielenkiintoni. Kenellekään ei taida olla kovin vaikeaa arvata, mikä sarja minulle tuli mieleen ensimmäisenä. Pelkäsin hieman, että kyseessä on Harry Potter -kopio, joka himmenee alkuperäiseen verratessa. Joitakin samoja piirteitä kirjassa tietenkin on, ja niihin kiinnitin huomiota, mutta kirja on juuri sopivan erilainen ja omanlaisensa, jotta se ei olisi koko lukuhetkeä vain kilpaillut mielessäni Potteria vastaan. Sellainen taisto olisi ollut tuhoontuomittu. Potterin lisäksi kirja muistuttaa hyvin etäisesti Mean Girls -elokuvaa, mutta ainakin minusta kirja on paljon kiinnostavampi kuin kyseinen elokuva.

Varsinaista koulupäivien kuvausta kirja sisältää loppujen lopuksi aika vähän, mutta kerrankin se ei edes häirinnyt kovin paljoa. Olen melkein luovuttanut toivoni paranormaali romantiikka -genren kanssa enkä ole sitä vähään aikaan lainkaan lukenut. En jaksanut enää toisiaan toistavia ja kliseisiä juonikuvioita ja epäuskottavia romansseja sellaisten henkilöiden välillä, joiden kohtalosta en välittänyt tippaakaan. Hex Hall ei ole mielestäni aivan tyylipuhdasta paranormaalia romantiikkaa, sillä kirjassa on paljon muutakin. Romanttinen juonikin on kerrankin hyvin rakennettu ja rakkaus ei syttynyt liian nopeasti. Kirja on ehdottomasti parasta paranormaalia romantiikkaa, mitä olen lukenut pitkään aikaan.

Sophie rypee kirjan alkupuolella itsesäälissä. Hänen mielestään on epäoikeudenmukaista, miten hän ei tiedä mitään noitien maailmasta ja on Hex Hallissakin ulkopuolinen. Pidin Sophiesta kuitenkin ihan alusta lähtien ja kirjan edetessä tykästyin häneen vain lisää. Lopun paljastusten jälkeen odotan todella jännittyneenä, mitä Sophielle tapahtuu seuraavissa kirjoissa.

En malttanut laskea kirjaa käsistäni kovin montaa kertaa, sillä halusin koko ajan tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Varsinkin lopussa en yhtään arvannut tulevia juonenkäänteitä, ja luulin pari kertaa loppuhuipennuksen jo tulleen ennen kuin huomasin olleeni väärässä. Kirja jätti janoamaan lisää, ja toivon todella, että kirjasto hankkii muutkin osat kokoelmaansa. Laitoin kirjastolle nimittäin hankintaehdotuksen jatko-osista, koska kirjaston hyllystä löytyi vain tämä sarjan aloitusosa.

Huomasin, että Rachel Hawkins on kirjoittanut myös Booktube-kanavilla hehkutetun Rebel Bellen. Kirja on ollut minulla ehkä-lukulistalla, mutta nyt kun tykästyin Rachel Hawkinsiin, Rebel Bellekin alkoi kiinnostaa entistä enemmän.

Hex Hall -trilogia

Hex Hall (2010)
Demonglass (2011)
Spell Bound (2012)

6 kommenttia:

  1. Koulumaailma ja taikuus on kyllä aina kiinnostava yhdistelmä. Ja mukava kuulla, ettei tämä sortunut kopiointiin. Lukulistalle siis! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Liian moni kirja noista aiheista on vain Pottereiden jälkeen tuntunut aika haalealta. Ei tämä nyt Pottereiden tasolle noussut, mutta minut ainakin tempasi mukaansa enkä malttaisi odottaa jatko-osien lukemista. Oli tässä joitakin yhteisiä piirteitä Pottereiden kanssatuon taikakoulun (tosin se oli ihan piristävää, että koulussa oli muitakin kuin vain noitia ja velhoja) lisäksi. Esim. se, että yksi opettaja vihasi päähenkilöä tämän isän tekojen vuoksi toi heti tietysti mieleen Kalkaroksen. Kuitenkin juoni on ihan omanlaisensa ja muutenkin eroaa mielestäni ihan riittävästi Pottereista.

      Poista
    2. Pottereita onkin melkein mahdotonta lyödä. Voi olla, että kirjailijat eivät uskalla kirjoittaa fantasiaa, jossa on jonkinlainen koulu juuri siksi, että pelkäävät kopiointisyytöksiä.

      Poista
    3. Mm-m. Potterit tulevat väistämättä itselleni mieleen kouluista, joissa on noitia ja velhoja. Onneksi tämä kirja onnistui vakuuttamaan minut omilla ansioillaan.

      Poista
  2. Olen joskus tuumaillut tämän trilogian perään, sillä sisäoppilaitokset ovat kiehtovia tapahtumaympäristöjä. Voisin tähän kirjaan joskus vaikka tutustuakin, kerta Potter-kopiohuhut kumosit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kokeilemaan joskus. Tämä oli iloinen yllätys, koska petyin toiseen sisäoppilaitokseen sijoittuvaan fantasiakirjaan todella pahasti. Minulla on ollut Katie Crossin Miss Mabel's School for Girls kesästä lähtien kesken, koska en vain ole saanut itseäni lukemaan kirjaa loppuun. Minua ei vain kiinnosta, mitä kirjassa tapahtuu ja Potter tulee ihan liikaa mieleen eikä kirja yllä lainkaan Pottereiden tasolle. Ihmettelen, miten tuotakin on niin paljon kehuttu.

      Poista

Kommentit ovat kirjabloggaamisen suola ja sokeri. Kiitos!