2014 K16
2 h 29 min
ohjaaja: David Fincher
kiitos lipuista SF Film Finlandille!
Amy Dunne (Rosamund Pike) katoaa 5-vuotishääpäivänsä aamuna kotoaan. Ulko-ovi on jäänyt auki ja olohuoneessa näkyy kamppailun jälkiä. Amyn ja hänen aviomiehensä Nickin (Ben Affleck) avioliitto ei ole ollut ruusuissa tanssimista vaan siihen on mahtunut huolta niin rahasta kuin muustakin. Mitä Amylle on tapahtunut? Onko Nick surmannut vaimonsa?
Luin reilu vuosi sitten Gone Girlin, joka oli Suomessakin viime kesän kuuma tapaus. Kirja jakoi mielipiteitä. Jotkut lukijat rakastuivat ja jotkut pettyivät. Minä kuuluin ensimmäiseen kastiin, mutta kirjan vaikutus on himmennyt ajan kuluessa. Muistan edelleen, miten täydellisesti se onnistui minut yllättämään, mutta en pidä sitä enää loistavana.
Elokuva oli kuitenkin pakko mennä katsomaan, vaikka mietin, onnistuisiko elokuva enää järkyttämään, koska kirjan juonenkäänteet ovat edelleen melko hyvin muistissa. Tarina toimi kuitenkin ilman yllätysmomenttiakin, ja kiinnitin tällä kertaa huomiota eri asioihin kuin kirjaa lukiessani. Minusta tuntuu, ettei elokuva olisi ehkä onnistunut huijaamaan minua niin hyvin kuin kirja, mutta ehkäpä tällä kertaa vain etsin liiaksi merkkejä tulevasta.
Elokuvan henkilöt olivat tietenkin kammottavia, mutta erityisen paljon minua järkytti median Nickiin kohdistama ajojahti. Se tuntui minulle mahdollisemmalta ja todellisuuteen yhdistyvämmältä kuin tarinan pääjuoni. Media osaa olla raaka ja se ei todellakaan noudata periaatetta, jonka mukaan ihminen on syytön kunnes toisin todistetaan. Elokuvassa eräs keskusteluohjelman pitäjä vihjaili jopa Nickin ja Margo-siskon (Carrie Coon) välillä olevan sukulaisille sopimaton suhde. Kaikki Nickin teot tulkitaan pahimman kautta. Ihmettelin varsinkin sitä, miksi toinen poliiseista tuntui jo hyvin varhaisessa vaiheessa inhoavan Nickiä. Eikö poliisien kuuluisi olla puolueettomia?
Kirjaa lukematon poikaystäväni totesi elokuvan olevan yksi ahdistavimpia vähään aikaan, ja hän piti elokuvasta, vaikka hieman epäilin, olisiko elokuva aivan hänen makuunsa. Elokuvaversio oli minustakin varsin onnistunut. Vaikka ehkä vieläkin kallistuisin kirjan puolelle, silti elokuvakin kannatti nähdä. Näyttelijävalinnat olivat luontevia, ja varsinkin Rosamund Piken Amy tuntui juuri sellaiselta, miksi olin Amyn kuvitellut kirjaa lukiessanikin.
Kirjasfääri
Nenä kirjassa
Minä taas en kauheeseti tälle leffalle syttynyt. Parasta oli juuri tuo julkisuuspyörityksen kuvaus.
VastaaPoistaOdotukseni olivat melko matalalla, koska minulle kirjan juonenkäänteet tulivat yllättäen, ja nyt elokuvan katsoin tietysti ihan erilaisesta näkökannasta. Pidin elokuvastakin sitten yllättävän paljon.
PoistaTämä leffa kiinnostaa meillä harvinaisella tavalla kumpaakin, niin minua kuin miestänikin. Mikään hyvän mielen leffa tämä ei taida olla, joten täytynee varautua henkisesti.
VastaaPoistaHyvän mielen leffa tämä ei todellakaan ole. Kyllähän henkilöistä jää aika inhottava olo jälkeensä.
PoistaKirja oli mulle vain ok, ei mitään erityistä, tosin pidän Kiltistä tytöstä enemmän kuin Pahasta paikasta. Silti varmasti leffan haluan tsekata jossain vaiheessa. Ei hyvän mielen elokuva on varmaankin mulle oikein sopiva hyvän mielen leffa! =D
VastaaPoistaMinäkin pidin Kiltistä tytöstä Pahaa paikkaa enemmän. Sharp Objects pitäisi vielä lukea, en oikein tiedä, mitä odottaa. Kyllä tämä leffakin on hyvinkin katsottava. Ehkä tykkäät leffasta kirjaa enemmän, eihän sitä ikinä voi tietää. :)
PoistaMinä pidin elokuvasta, se oli jännittävä ja yllätyksellinen. Aika kyyninen kuva elokuvassa on niin avioliitosta, mediasta kuin poliisista, mutta kyllä sieltä paljon tunnistettavaakin löytyy.
VastaaPoista