torstai 17. heinäkuuta 2014

Neal Shusterman: UnSouled

Neal Shusterman: UnSouled 2013 Simon & Schuster 404 s.
ostettu uutena

Risa admires herself in a way she's never taken the time to do before. A makeover. That's something this misguided world is long overdue for as well. If only Risa knew how to make that happen. Her mind goes back to Audrey's heartfelt tale about her son. It used to be that medicine was about curing the world's ills. Research money went into finding solutions. Now it seems medical research does nothing but find increasingly bizarre ways to use Unwinds' various and sundry parts. NeuroWeaves instead of education. Muscle refits instead of exercise. And then there's Cam. Could it be true what Roberta said - that Cam is the wave of the future? How soon until people start wanting multiple parts of multiple people because it's the latest thing? Yes, perhaps unwinding is kept alive by parents desperate to save their children, but it's the vanity trade that allows it to thrive with such gusto.
If there were any other option... It's the first time Risa truly begins to wonder why there isn't. 

Starkeyn johtama nuorisojoukko kapinoi purkamisjärjestelmää vastaan, mutta heidän kapinastaan voi seurata enemmän pahaa kuin hyvää. Connor ja Lev ovat jälleen pakomatkalla. Risa on jättänyt taakseen purettujen osista kootun Camin, ja Cam ei voi unohtaa Risaa. Camilla on myöskin identiteettikriisi. Onko hän varsinaisesti ihminen vai vain eri ihmisten paloista koottu olio? 

Shustermanin dystologian ideana on tiivistettynä se, että pro choice - ja pro life -ihmisten väliset erimielisyydet ovat johtaneet karmivaan ratkaisuun. Abortit ovat kiellettyjä, mutta nuoret ovat 13 ja 18 ikävuoden välisenä aikana (tosin ikäraja on alennettu 17 vuoteen ensimmäisen kirjan jälkeen) vapaata riistaa. Jos he käyttäytyvät huonosti, joutuvat huoltajuuskiistojen välikappaleiksi tai ovat muuten vain epätoivottuja, huoltajat saavat ilmoittaa jälkikasvunsa purettaviksi. Purkamisen kannattajat eivät pidä purkamiseksi joutumista edes kuolemana vaan heidän mukaansa nuori jatkaa olemassaoloaan vain hieman eri muodossa. Puretun nuoren osat siirretään muille ihmisille, jotka niitä tarvitsevat. 

Unwind-dystologiasta on vielä yksi kirja lukematta, mutta voin jo nyt sanoa ilman epäilystä, että Shusterman on onnistunut kirjoittamaan parhaan koskaan lukemani YA-dystopiasarjan. Sarjan kaikki kirjat ovat olleet äärimmäisen koukuttavia, mutta samalla ne ovat tarjonneet ajattelun aihetta. Joistakin ahmittavista kirjoista jää jälkeen hieman tyhjä olo. Lukiessa on aika kivaa, mutta lukemisen ja pienoisen pohdinnan jälkeen tajuaa, että kirja ei periaatteessa tuonut elämääni mitään kovin merkittävää. Shustermanin dystopiasarja on sitä vastoin älykästä nuorten aikuisten kirjallisuutta eikä vain kertakäyttötavaraa. Voisin kuvitella lukevani kirjat uudelleen ja nauttivani niistä toisellakin lukukerralla paljon.

Vaikka pidin sarjan kolmannestakin osasta, se ei aivan yllä ensimmäisen ja toisen tasolle. Yksi minua häirinnyt asia on näkökulman vaihtelut. Samaa metodia on käytetty aiemmissakin osissa, mutta tässä taitaa olla vieläkin enemmän näkökulmia, sillä ensimmäistä kertaa asia häiritsi. Välillä olin jo melkein unohtanut, mihin tilanteeseen jokin henkilö oli viimeksi jäänyt, koska sen jälkeen oli kuvattu vaikka kuinka monelle muulle henkilölle tapahtuneita asioita. Kirja ei tarjoa myöskään niin paljon ravisuttavia uusia juttuja kuin aiemmat. On tässäkin osassa kuitenkin juonen mullistava lopetus. Kiinnostavaa on myös se, miten purkamisen keksimistä avataan. Nuorten purkamisen takana olevat asiat ovat varsin kiinnostavia.

Shusterman on myös onnistunut asiassa, jota kaikissa kirjoissa ei edes yritetä. Hän saa lukijan ymmärtämään syyt myös vastapuolen toiminnalle, vaikka toiminta hirveältä tuntuukin. Purkamisen hyväksymiselle on syynsä, ja niiden uskottava selittäminen tekee kirjasta realistisemman.   

Jos mahdollista, kolmannen osan lopetus tekee sarjan maailmasta vieläkin karmivamman. En malttaisi odottaa lokakuuta ja viimeistä kirjaa. Luulen, että Shusterman onnistuu jälleen yllättämään minut täysin ja uskon rakastavani viimeistä kirjaa. IMDb:n mukaan Unwind-elokuva olisi tulossa ensi vuonna, mutta en vielä uskalla luottaa tähän uutiseen. Kirjailija itse oli julkaissut tällaisen päivityksen elokuvan tilasta muutama päivä sitten.

Tämä sarja on yksi niistä, joille toivoisin suomennosta. Jos elokuva toteutuu ja tulee Suomen elokuvateattereihin, ehkäpä on jonkinlaista toivoa. Suosittelen kirjaa kaikille YA-dystopian ystäville. En oikein usko, että kukaan kyseisestä genrestä pitävä voisi pettyä. Varoitan kuitenkin, että tämä sarja on astetta karmivampi kuin muut YA-dystopiat. Nälkäpelit ovat aikamoisia lasten satuja tähän verrattuna.

♥♥♥♥½

Unwind-sarja
Unwind (2007)
UnWholly (2012)
UnSouled (2013)
UnDivided (lokakuu 2014) 
UnSouled sopii kirjabingon ruutuun Ostettu kirja.

8 kommenttia:

  1. Tämä kirjasarja pitää ehdottomasti lukea, laitankin heti lukulistaani. Kiitos arviostasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tajusin, etten selittänyt tässä bloggauksessa kirjasarjan ideaa mitenkään, mutta löytyyhän se ensimmäisen osan bloggauksesta. Ehkäpä kuitenkin lisään tähänkin jonkinlaisen tiivistyksen ideasta. Kiva, että kiinnostuit. Tämä sarja saa minulta lämpimät suositukset.

      Poista
  2. Tämän osan kansi on aivan erityisen creepy! Mietin, että pitäisikö nyt hommata se kakkososa heti, vai jaksanko odottaa sitä loppusyksystä ilmestyvää, kaikki neljä osaa sisältävää boksia... Haluan kuollakseni edetä tarinassa, mutta toisaalta tuntuisi turhalta ostaa ensin yksittäisiä osia ja sitten vielä setin. Vaikeita päätöksiä elämä lyö nenän eteen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä. Minua hieman harmittaa, että minulla on kakkososa toisenlaisena painoksena (ja ykköstä en omista lainkaan). Jos jaksat odottaa settiä, sitten ainakin voisit lukea päätösosankin heti kakkosen ja kolmosen jälkeen.

      Poista
  3. No jopas vaikuttaakin kiintoisalta sarjalta (ja kansi myös erityisen houkutteleva). Koska olen niitä Hunger Games -elokuvia katsellut, olen vaivihkaa päättänyt skipata niiden lukemisen, koska ei ole syntynyt sellaista suurta pakkomiellettä niitä lukea ja toisaalta on pakko karsia lukemisia, koska ei yksinkertaisesti yksi elämä riitä kaikkeen. ;)

    Mutta Unwind-sarja alkoi ihan toden teolla kiinnostaa, että laitanpa ylös. Kun saisi ensin sen Siilon ja Sergei Lukyanenkon kirjat luettua :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen tähän sarjaan tutustumista lämpimästi. Todella onnistunutta ja pelottavaa dystopiaa.

      Poista
  4. Heippa! Olipa kiva löytää blogisi, tuntuu löytyvän niin paljon luettavaa itselle :) Eksyin sattumalta, kun googlettelin Allegiantiin liittyen jotakin. Olin ihan masentunut, kun se oltiin niin monessa paikkaa haukuttu ja lopetin Insurgentinkin lukemisen sen takia. Tiedän siis mitä siinä lopussa tapahtuu (tykkään spoilereista), mutta nyt, kun näin sinun kirjoituksesi, niin ehkä koitan lukea sen ja päättää sitten oman mielipiteeni asiasta :D Suhtaudun asiaan kyllä edelleen hyvin negatiivisesti eikä se johdu todellakaan siitä "shokeraavimmasta" jutusta vaan siitä, kun niissä arvosteluissa luki, että kaikki konfliktit ratkeaa todella laiskasti ja helposti ja monet tuntuivat olevan sitä mieltä, että kahden kertojan ääni oli aivan liian samanlainen ja siinä meni sitten sekaisin. No, siellä nyt oli pitkä lista siitä, miksi ei tykätty ja harvemmin kirjan arvosteluista puolet on niin negatiivista, mutta ehkä koitan vielä :D

    Oletko lukenut vampire diaries -kirjoja? Jos vampyyikirjat kiinnostaa, niin itse ainakin tykkäsin niistä tosi paljon. Eivät liity kyseiseen tv-sarjaan lähes mitenkään ja suosittelen ainakin kokeileman. Omasta mielestä varmaan parhaimpia vampyyrikirjoja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos piristävästä kommentistasi. :)

      Minäkin menin kyllä hieman sekaisin Trisin ja Tobiaksen kertojaäänissä. Välillä täytyi vilkaista luvun alusta, kumpi olikaan kyseessä, mutta silti ihan tykkäsin siitä, että Tobiaksen näkökulma oli mukana. Minun suhtautumiseni Divergent-trilogiaan ei ole missään vaiheessa ollut niin intohimoinen kuin joillakuilla muilla, ja tiedän itsekin, miten pettynyt sarjan lopetukseen voi olla, jos on odottanut jotakin aivan muuta. Silti minusta Divergent-trilogia loppui varsin hyvin, vaikka taidankin olla melko yksin mielipiteineni. Kirjat ovat ainakin niin nopealukuisia, että siinä mielessä ihan hyvin voisit lukea sarjan loppuun ja muodostaa oman mielipiteesi. :)

      Minulla on kaksi ensimmäistä osaa yhteisniteenä omana, ja olen ensimmäistä osaa joskus aloitellut, mutta se jäi jostakin syystä kesken. Olen lukenut viime aikoina aika vähän vampyyrikirjoja, joten Vampire Diaries -sarja voisi olla ihan mukavaa vaihtelua. Kiitos suosituksesta. :)

      Poista

Kommentit ovat kirjabloggaamisen suola ja sokeri. Kiitos!