lainattu kirjastosta
Innostuin Flynnin kirjasta suunnattomasti, kun luin Tessan arvostelun kirjasta. Tessa arveli lukeneensa jo vuoden parhaan kirjan, joten täytyihän minunkin näin suurta innostusta herättänyt kirja lukea. Seuraava lukemani arvostelu oli kuitenkin aivan erilainen, sillä Tiinan mielestä kirja oli tylsä. En siis oikein tiennyt, millainen lukukokemus minua odottaa, kun tartuin kirjaan.
At McMann's, the bartender, a big, bearded bear-kid, saw us come in and grinned, poured us both whiskeys, and pushed over the next clue.
When I'm down and feeling blue.
There's only one place that will do.
That one turned out to be the Alice in Wonderland statue at Central Park, which Amy had told me - she'd told me, she knew she'd told me many times - lightened her moods as a child. I do not remember any of those conversations. I'm being honest here, I just don't. I have a dash of ADD, and I've always found my wife a bit dazzling, in the purest sense of the world: to lose clear vision, especially from looking at bright light. It was enough to be near her and hear her talk, it didn't always matter what she was saying. It should have, but it didn't.
Nickin Amy-vaimo katoaa kuin tuhka tuuleen avioparin viidentenä vuosipäivänä. Ovi on jäänyt auki ja näyttää siltä kuin olohuoneessa olisi kamppailtu. Poliisit päätyvät pian tutkinnassaan siihen, että Nick on murhannut vaimonsa. Nick kuitenkin vakuuttelee syyttömyyttään, vaikka muuta todistaa esimerkiksi Amyn parhaaksi ystäväksi itseään väittävä nainen. Julkinen mielipide myös kääntyy Nickiä vastaan, ja kohta media ja tavalliset ihmiset ovat tuominneet Nickin syylliseksi. Poliisi on myös niin vakuuttunut Nickin syyllisyydestä, että ei tunnu haluavan enää edes pohtia muita vaihtoehtoja sille, mitä Amylle on tapahtunut. Lukija saa tarkastella tapahtumia Nickin näkökulmasta ja välillä tirkistellä, mitä Amy on kirjoittanut päiväkirjaansa ennen katoamistaan.
Kirja vaikuttaa ensisilmäyksellä tavalliselta trilleriltä, jota lukiessa joutuu miettimään, onko Nick murhannut vaimonsa. Gone Girlin puolessavälissä tapahtuu kuitenkin käänne, joka saa huomaamaan, miten nerokkaan kirjan Flynn on kirjoittanut. Tämän käänteen jälkeen en olisikaan malttanut irrottaa otettani kirjasta, mutta oli pakko, sillä luin käänteen bussimatkalla isäni luokse enkä koko vierailua halunnut uhrata lukemiseen. Näin jännittävää kirjaa lukiessa bussimatkat ainakin kuluivat nopeasti.
Kirjassa on muitakin tärkeitä teemoja kuin median yksittäiseen ihmiseen kohdistama ajojahti, mutta en niitä halua mainita, koska ne paljastaisivat liikaa juonesta. Vaikka mielessäni oli välillä epäilyksiä Nickiä kohtaan, silti Nickin kohtelu tuntui kohtuuttomalta. Todisteita paljastetaan ympäri televisio-ohjelmia, ja Nickin yksityisasiat muuttuvat julkisiksi. Media ei tuntuvat ollenkaan ottavan huomioon, millaista tuhoa se voi näillä syytöksillään saada aikaiseksi, jollei Nick olekaan syyllinen. Eihän Nickin syyttömyys ole edes mahdollisuus sen jälkeen, kun media on päättänyt lähestymistapansa tapausta kohtaan.
Haluan lukea lisää Gillian Flynniä! Kyllä, huutomerkki on tarpeellinen, sillä sen verran vetävä juoni Gone Girlissä on. Gone Girliä ei ainakaan voi haukkua ennalta arvattavaksi, vaikka eivät ihan kaikki juonenkäänteet minuun iskeneet yllättäen. Suuri osa juonesta oli kuitenkin sen verran taitavasti punottu, että minulle tuli useampaan kertaan tunne, miten tässä nyt näin tapahtui, en kyllä olisi mitenkään osannut arvata. Dark Places näköjään on onneksi kirjastossa. Siitä tulee siis seuraava Flynnini.
ÄLÄ LUE, JOS ET OLE LUKENUT KIRJAA! Flynnin Gone Girl on epäluotettavan kerronnan taidonnäyte. Lisäksi harvoin olen lukenut kirjan, jossa on niin paljon tunteita herättävä hahmo kuin Amy on. Ensiksi Amy herättää sääliä, mutta käänteen jälkeen Amy on niin inhottava henkilö kuin vain voi olla. En olisi halunnut Amyn "voittavan", joten loppu jätti siksi minut tyytymättömäksi. VOI JATKAA LUKEMISTA!
Osallistun Flynnin kirjalla Lukemattomat kirjailijat -lukuhaasteeseen. Voisin sanoa jo nyt, että tämä on yksi kirjoista, jota harkitsen yhdeksi ehdokkaakseni Blogistanian Globalia -kilpaan. Olen ymmärtänyt, että äänestyksessä saisi asettaa ehdolle myös sellaisia tänä vuonna suomeksi ilmestyneitä kirjoja, jotka itse on lukenut muulla kielellä kuin suomeksi.
Mainitsin jo arvostelun alussa kaksi muuta, jotka ovat Gone Girlin arvostelleet. Gone Girl on arvosteltu myös esimerkiksi Minna Jaakkolan ja Norkun blogeissa.
Antaisin kirjalle todennäköisesti täydet viisi tähteä, jollei kirja puoleenväliin asti olisi ollut osittain vain keskiverto ihan kiinnostava kirja eikä lopetus olisi tuottanut minulle pientä pettymystä. Todella hyvänä kirjaa pidin kuitenkin ja ehdottomasti suosittelen tämän lukemaan. Suomennoskin ilmestyy kuitenkin ihan kohta.
**** 1/2
