Lauren Oliver: Pandemonium 2012 Hodder & Stoughton 375 s. (ilmestynyt suomeksi nimellä Pandemonium - Rakkaus on kapinaa)
Luin Lauren Oliverin Delirium-trilogian ensimmäisen osan kuukausi sitten ja silloin totesin, että olisin voinut lukea toisen osan heti perään, jos se olisi ollut mahdollista. Viime viikolla sain Pandemoniumin kirjastosta lainaan, ja kirja oli kyllä odottamisen arvoinen. Varoitan, että arvosteluni paljastaa ensimmäisen osan tapahtumia.
Ensimmäisen osan lopussa Alexin ja Lenan suunnitelmana oli paeta yhdessä Korpeen. Suunnitelma kuitenkin epäonnistui ja vain Lena yksinään pääsi Korpeen. Lena on täysin murtunut Alexin kohtalosta, mutta Korvessa asuva yhdyskunta ottaa hänet asukkaakseen ja hän alkaa rakentaa uutta elämää itselleen. Kirja jakautuu lukuihin, joista osa kertoo Lenan elämästä silloin Korvessa ja osa tapahtuu nyt puoli vuotta myöhemmin. Nyt Lena on osa vastarintaliikettä ja hänen tehtävänään on vakoilla Deliriasta vapaa Amerikka -liikkeen toimia.
Pidin nyt-osioista enemmän. Kun luin silloin-lukuja, odotin, milloin seuraava luku alkaa ja päästään taas seuraamaan Lenan ja Julianin tarinaa. Jossakin vaiheessa Lena on hengenvaarassa sekä silloin että nyt, mutta silloin-osuutta lukiessani tiesin ainakin, ketkä selviävät. Olihan selvää myös, että Lena selviää myös nyt-hetkessä, koska aika omituista olisi, jos kirjan päähenkilö kuolisi trilogian toisessa osassa. Kuitenkin nyt-osuudet olivat mielenkiintoisempaa luettavaa. Tämä kirjan jaottelu oli hyvä ratkaisu, sillä olisi ollut outoa, jos kirjan tapahtumissa olisi vain hypätty puoli vuotta eteenpäin selittämättä lainkaan, mitä välittömästi Lenan paon Korpeen jälkeen tapahtui.
Tätä kirjaa lukiessani en tullut enää niin paljon pohtineeksi kirjan perusideaa eli sitä, miten rakkautta pidetään sairautena. Luultavasti siihen on alkanut tottua, eikä se siksi enää tuntunut niin järkyttävältä. Lisäksi Pandemoniumissa tätä ideaa vastaan kapinoitiin jo kunnolla, joten se tyydytti minua lukijana enemmän kuin Deliriumin alun Lena, joka oli kasvanut hyväksymään ajatuksen rakkaudesta amor deliria nervosana. Pandemoniumin kovia kokeneesta Lenasta pidin enemmän kuin trilogian alun sääntöjä orjallisesti noudattavasta Lenasta. Lena on kiinnostavampi yhteiskuntaa vastaan kapinoidessaan.
Pandemonium on jännittävämpi kuin edeltäjänsä. Monet ovat sanoneet pitäneensä tätä parempana kuin ensimmäistä osaa, mutta minä sanoisin pitäneeni kummastakin kirjasta yhtälailla. Sarjan ensimmäisissä osissa on aina oma viehätyksensä, sillä tarinan maailma on silloin vielä niin uusi. Ajatus amor deliria nervosasta kauhistutti minua enemmän ensimmäisestä osaa lukiessa, niin kuin jo mainitsinkin. Oliverin luomaan dystopia-tulevaisuuteen ei kuitenkaan kyllästy helposti. Toisessa osassa jäi vielä niin monia asioita auki ja lopussa oli niin jännittävä käänne, että uskoisin kolmannen kirjan olevan myös nautinnollinen lukukokemus. Luultavasti olen hieman pettynyt sen luettuani, sillä sen jälkeen voin tietysti lukea sarjan uudestaan, mutta ei uusintaluku ole ikinä sama kuin se ensimmäinen lukukerta.
Delirium-trilogian toisen osan ovat lukeneet lisäkseni muun muassa Nina Mari, Katri, Lankakeiju, Hansu ja Jami.
**** 1/2
P.S. Jos joku haluaa, minut saa lisätä kaveriksi Goodreadsissa. En oma-aloitteisesti ole ketään teistä uskaltanut lisäillä, joten annan vapauden valita teille.
