lauantai 13. joulukuuta 2014

Graeme Simsion: The Rosie Effect

Graeme Simsion: The Rosie Effect 2014 Penguin Books 418 s.
lainattu kirjastosta

'Jeeesus,' she said. 'You don't have any feelings at all.'
I was suddenly angry. I wanted to shake not just Lydia but the whole world of people who do not understand the difference between control of emotion and lack of it, and who make a totally illogical connection between inability to read others' emotions and inability to experience their own. It was ridiculous to think that the pilot who landed the plane safely on the Hudson River loved his wife any less than the passenger who panicked. I brought the anger under control quickly, but my confidence in Lydia's qualifications to advise me had been reduced.

Tämä bloggaus käsittelee Graeme Simsionin Vaimotesti-kirjan jatko-osaa ja sisältää jonkin verran paljastuksia ensimmäisen osan juonesta.

Sosiaalisesti kömpelö Don on löytänyt itselleen elämänkumppanin, jonka kanssa on ehtinyt olla jo kymmenen kuukautta naimisissa. Nyt Rosien ja Donin yhteiselämä kuitenkin mutkistuu, sillä Rosie on tullut raskaaksi. Rosie on innoissaan tulevasta äitiydestä, mutta Donin sisällä heräävät epäilykset omasta sopivuudestaan isäksi. Kestääkö Donin ja Rosien rakkaustarina elämänmuutoksen?

Keväällä lukemani Simsionin Vaimotesti oli ehdottomasti hauskin pitkään aikaan lukemani teos. Huomasin silloin, että hurmaavista Donista ja Rosiesta kirjoitetaan toinenkin kirja, jonka päätin ehdottomasti lukea. Olen talven pimeyden ja opiskelustressin keskelle kaivannut jotakin hauskuutta ja viime viikolla satuin huomaamaan, että jatko-osa onkin jo ilmestynyt. Kipaisin samana päivänä hakemassa kirjan luettavakseni.

Vaimotestiä lukiessani minulle tuli hyvän kirjan parissa iskevä lukuvimma enkä oikein malttanut tehdä mitään muuta ennen kuin olin saanut kirjan luetuksi. The Rosie Effect ei valitettavasti herättänyt samanlaista reaktiota. Pystyin aivan hyvin keskittymään tenttiin lukemiseen ja lukemaan kirjaa pienissä pätkissä viikon ajan. En aivan tiedä, mikä oli pielessä. En vain tyrskähdellyt hillittömästä naurusta ennen kuin aivan kirjan loppupuolella.

Ehkä perheen perustaminen tuntui aiheena vakavammalta ja vieraammalta kuin deittailukuviot tai mahdollisesti ensimmäisen kirjan tapahtumat vain olivat hauskempia. Onneksi vanha Don on tallella. Bloggausta kirjoittaessani tajusin, että yksi kirjan ongelmista saattaa olla se, että Rosie tuntuu etäisemmältä. Don viettää enemmän aikaa ystäviensä kanssa, ja Rosie, johon rakastuin ensimmäisen kirjan aikana Donin lisäksi, on tietenkin kirjassa läsnä ja tärkeä osa kirjan juonta, mutta ensimmäisessä kirjassa hän oli mielestäni vahvemmin ja aidommin mukana. Tämä Rosien persoonan jääminen hieman taka-alalle on toisaalta ymmärrettävää kirjan juonen kannalta.

The Rosie Effect ei ole niin romantiikkapainotteinen kuin ensimmäinen osa vaan kirja kertoo ennemminkin vakiintuneen parisuhteen arjesta ja sen ongelmista kuin leiskuvista tunteista. Tästä huolimatta haluan antaa Simsionille erityismaininnan siitä, miten hyvin hän onnistuu kirjoittamaan romantiikasta sortumatta kliseisiin. Romanttiset kirjat saavat minut helposti pyörittelemään silmiäni, mutta Simsionin kirjojen kanssa niin ei ole käynyt vielä kertaakaan. Simsion on saanut minut ymmärtämään, että voin pitää romanttisista kirjoista, jos ne ovat älykkäästi ja hersyvästi kirjoitettuja eivätkä sorru ällöromanttisuuteen.

Simsionin toinen kirja ei kolahtanut aivan samalla tavalla kuin ensimmäinen, mutta kuitenkin suosittelen kirjaa niille, jotka ensimmäisestä kirjasta pitivät. Tässäkin on hauskoja hetkiä ja Donin ja Rosien pariin palaaminen oli piristävä kokemus. Jäin miettimään, tuleekohan kolmatta osaa.

Jenni piti toisesta osasta enemmän kuin ensimmäisestä.

6 kommenttia:

  1. Jee, minäkin luin tämän jokin aika sitten ja pidin, vaikka tässä liikutaankin hiukan syvemmillä vesillä kuin ensimmäisessä! Voisin hyvin kuvitella tähän jatkoa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lueskelin tästä Goodreads-arvioita ja kirja on näköjään jakanut hieman mielipiteitä. Kyllä minä kuitenkin kolmannenkin ihan mielelläni lukisin. :)

      Poista
  2. Olen vähän skeptinen tämän osan suhteen. Vaimotesti oli mielestäni tosi kiva kirja, joka toimisi ihan yksinkin. Nyt kun jatko-osa on kuitenkin olemassa, ehkä tsekkaan sen tässä joskus. Sellainen kiva kevyt romantiikka on ihan hauskaa luettavaa, varsinkin jos se ei sorru kliseisiin.

    Tajusinpa muuten tätä bloggausta lukiessa, että mieleeni ei tule kovin monta mieskirjailijaa, jotka kirjoittaisivat romantiikkaa. Ehkä Vaimotesti ja The Rosie Effect ovat "naamioitu" komediaksi, mutta aika romanttista menoa se silti on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaimotesti olisi todellakin toiminut yksinäänkin, mutta sen luettuani olin ihan innoissani jatko-osasta, joka ei sitten valitettavasti ihan täyttänyt odottanut odotuksiani.

      Olen miettinyt aivan samaa. Nicholas Sparks tulee toisena mieleen. En ole hänen kirjojaan lukenut, mutta olen käsittänyt ne aika romanttisiksi.

      Poista
  3. Vaikka itse tykkäsinkin enemmän juuri tästä jatko-osasta, niin minulla oli myös samanlaisia fiiliksiä Rosiesta. Ensimmäisessä kirjassa ihastuin nimenomaan Rosieen ja nyt tässä kirjassa jäin häntä kaipaamaan, vaikka Don olikin mielestäni tässä kirjassa paljon hauskempi ja lämpimämpi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rakkaus oli todellakin tehnyt Donia lämpimämmäksi hahmoksi. Rosie oli parempi edellisessä kirjassa ja tässä hän ei aina tuntunut ihan sellaiselta, jollaiseksi hänet ensimmäisen kirjan perusteella muistin. Joissakin Goodreads-arvioissa The Rosie Effectin Rosie oli haukuttu aivan täysin, sillä hän ilmeisesti oli joidenkin mielestä tässä kirjassa äärimmäisen ärsyttävä, mutta minä en ihan sillä tavalla häntä nähnyt. Tykkäsin Rosiesta edelleen, vaikka hän tuntuikin vähemmän rosiemaiselta ja hän olisi voinut olla kirjassa läsnä enemmän.

      Poista

Kommentit ovat kirjabloggaamisen suola ja sokeri. Kiitos!