Marissa Meyer: Cress

Kansikuva: Michael O.

Marissa Meyer: Cress 2014 Puffin Books 550 s.
lainattu kirjastosta

Bloggaus käsittelee sarjan kolmatta osaa, joten se voi sisältää paljastuksia edellisten osien juonista.

Her satellite made one full orbit around planet Earth every sixteen hours. It was a prison that came with an endlessly breathtaking view - vast blue oceans and swirling clouds and sunrises that set half the world on fire.
When she was first imprisoned, she had loved nothing more than to stack her pillows on top of the desk that was built into the walls and drape her bed linens over the screens, making a small alcove for herself. She would pretend that she was not on a satellite at all, but in a podship en route to the blue planet. Soon she would land and step out onto real dirt, feel real sunshine, smell real oxygen.
She would stare at the continents for hours and hours, imagining what that must be like.
Her view of Luna, however, was always to be avoided. Some days her satellite passed so close that the moon took up the entire view and she could make out the enormous glinting domes on its surface and the sparkling cities where the Lunars lived. Where she, too, had lived. Years ago. Before she'd been banished. 

Cress on ollut vankilassaan maapalloa kiertävässä satelliitissa jo vuosia. Hän kuuluu kuukansaan, mutta hänellä ei ole kansalle ominaisia voimia. Hänestä on kuitenkin kuukansalle hyötyä, sillä hän pystyy muun muassa estämään kuukansan alusten näkyvyyden maapallolla asujille. Viime aikoina Cress on kuitenkin avustanut Cinderin pakomatkaa, sillä hän on kiintynyt ihmisiin tarkkaillessaan heitä. Ihmisten suojeleminen kuukansan valtiaan Levanan päähänpistoilta on alkanut tuntua paljon tärkeämmältä kuin Cressin oman kansan intressit.

Aiemmat osat eivät ole temmanneet minua heti ensimmäiseltä sivulta lähtien otteeseensa, mutta Cress on varsin kiinnostavaa ja vauhdikasta luettavaa alusta saakka. Pidin uudesta hahmosta, Tähkäpäähän perustuvasta Cressistä, aika paljon. Hän on ihastuttavan kömpelö ja ujo uudessa ympäristössä, ja hänen ensi-ihastumisensa kuvailu tuo mieleen omat teiniajat.

En ole kovinkaan paljon lukenut satumukaelmia, mutta olen silti varma, että Meyerin The Lunar Chronicles on genren parhaimmistoa. Meyer käyttää satuja ihailtavan omaperäisesti, ja satuihin löyhästi perustuvissa hahmoissa on paljon aivan uutta. Ensimmäinen osa kärsi pienoisesta ennalta-arvattavuudesta, mutta mielestäni muilla osilla ei ole ollut kovin paljon samantyyppisiä ongelmia. 

Kyborgien kohtelu on herättänyt minussa suuttumusta ensimmäisestä osasta lähtien, mutta onneksi tässä osassa siihen tulee jotakin parannusta. Sarjassa keskitytään kahdenkin väestöryhmän epäoikeudenmukaiseen kohteluun. Kuusta paenneet kuukansan edustajat ovat pelättyjä ja inhottuja, vaikka tämän osan aikana paljastuu, että niin ei ole maapallon ympäri. Kyborgeja ei pidetä varsinaisesti edes ihmisinä, mikä on mielestäni hieman ihmeellisenä, sillä suurin osa kyborgeista on kuitenkin ollut alunperin ihmisiä, joiden osia on vain korvattu teknisillä vempaimilla. Miten tämä yhtäkkiä alentaa ihmisen asemaa ja oikeuttaa hänen hyväksikäyttönsä muun muassa ruton parannuskeinon etsimisessä?

Harmi, että Winter ilmestyy vasta ensi vuonna. Luulin sen ilmestyvän jo alkuvuodesta, mutta googletuksen jälkeen minulle selvisikin, että se on ilmestymässä vasta ensi vuoden marraskuussa. Winter vaikuttaa jo nyt todella kiinnostavalta hahmolta sen perusteella, millainen hän oli Cressissä. En yleensä lue sarjojen ekstratarinoita, mutta minun on ehkä pakko lukea kuningatar Levanan tarinan kertova Fairest, jonka pitäisi ilmestyä tammikuussa ja joka on ilmeisesti ihan oikean kirjan pituinen eikä vain novelli. Siinä on kuviakin ja katkelma Winter-kirjasta. Aloin odottaa tammikuuta.

♥♥♥♥½

Kirjaneidon mielestä kirjassa on sopivassa suhteessa toimintaa, jännittäviä paljastuksia, huumoria ja ripaus romantiikkaa.

The Lunar Chronicles 
Cinder 2012
Scarlet 2013
Cress 2014
Winter 2015