Ensimmäisen päivän teemana oli
luettavana. Minulla on tällä hetkellä kesken aikamoinen pino kirjoja. Kuvassa näkyvistä
Cressin sain jo luetuksi, ja nyt luen
Miss Mabel'
s School for Girls -kirjaa, joka vaikutti ideansa perusteella paljon lupaavammalta kuin on ollut. Haluan kuitenkin saada Omien kirjojen kesää eteenpäin, ja kirjaa on jäljellä vain reilu sata sivua, joten ajattelin lukea kirjan vihdoinkin loppuun noin kuukauden tauon jälkeen. Aika moni kuvan kirjoista on jo loppusuoralla, mutta olen ollut viime aikoina levoton lukija enkä ole ennen
Cressiä jaksanut keskittyä oikein mihinkään kirjaan.
Cress tuli kuitenkin luettua aika nopeasti, ja ehkäpä tuo taikakoulukirjakin paranee loppua kohti. Toivossa on hyvä elää.
Toisen päivän kuvan otin vasta kolmannen päivän puolella, koska elokuun toisena en käyttänyt melkein lainkaan aikaa lukemiseen. Kolmantena päivänäkään en mennyt parveketta kauemmas lukemaan ja ampiainen häiriköi parvekelukuhetkiä, mutta hetken sain nauttia seuranani Meyerin
Cress ja tuulenvire.
Kolmannen päivän teemaa varten meinasin ensin etsiä omasta hyllystä kirjan, jonka alkuperäisestä ilmestymisvuodesta on kulunut kauimmin. Päätin kuitenkin kuvata kirjan, joka on ensimmäisiä omia kirjojani. Sain Antoine de Saint-Exupéryn
Pikku Prinssin joululahjaksi vuonna 1998 eli 8-vuotiaana. Opin lukemaan ensimmäisellä luokalla, joten tuo on ollut ensimmäisiä omia kirjojani, vaikkakaan ei varmasti ihan ensimmäinen. Ihastuin kirjaan ikihyviksi ja luinkin sen jo joululoman aikana useampaan kertaan, koska en halunnut päästää tarinasta irti. Lukioaikoina tulin hankkineeksi kirjan myös alkuperäiskielellä. Muita ranskankielisiä kirjoja minulla ei olekaan omana.
Neljännen päivän kuvan otin jo aamuyöllä, koska tulin kotiin yhdentoista jälkeen sunnuntai-iltana kirja laukussa. Olin tapaamassa ystävääni ja varmuuden vuoksi otin kirjan mukaan, jos häntä olisi pitänyt odottaa, mutta en lopulta tullut lukeneeksi kirjaa lainkaan. Ilman kirjaa oloni on kuitenkin orpo, ja jos jätän kirjan kotiin, silloin yleensä aina tulee hetki, jolloin kirja olisi ollut tarpeen.
Minullakin on kirja mukana melkein kaikkialla! Usein sitä ei tule edes luettua, mutta jostain syystä se luo kummallisen turvallisuuden tunteen. Voisin lukea jos tilanne tulisi :D
VastaaPoistaNiinpä. Juuri muutama viikko sitten en ollutkaan ottanut kirjaa mukaan, kun vierailimme sukulaisteni luona ja sitten lähdimmekin Kolille ja matka sinne kesti noin tunnin (ja paluumatka siihen päälle sitten tietty). Kirja olisi ollut tarpeen.
PoistaMinäkin kuulun niihin, joiden mukana kulkee aina kirja. Jos kirja unohtuu kotiin, on koko ajan sellainen olo, että jotain tärkeää puuttuu. Ja silloin luettavaa tietysti tarvitsisi kipeimmin. :)
VastaaPoistaNiinpä. Kirjat eivät onneksi yleensä edes paina kovin paljoa, joten kirjan kantaminen ympäriinsä välillä turhaan ei harmita.
Poista