tiistai 10. syyskuuta 2013

Jonas Gardell: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin - 1. Rakkaus

kansikuva: Tuija Lindström
Jonas Gardell: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin - 1. Rakkaus 2013 (Torka aldrig tårar utan handskar - 1. Kärleken 2012) Johnny Kniga 291 s. suom. Otto Lappalainen
lainattu kirjastosta

Vapautus oli kovin uutta ja kovin haurasta. Että uskaltaisi miehenä rakastaa toista miestä avoimesti ja ilman häpeää oli jotain niin ennenkuulumatonta, että vain muutama vuosikymmen aiemmin se olisi ollut suoraan sanoen mahdoton ajatus.
Ensimmäiset hapuilevat askelet olivat kovin empiviä ja epävarmoja, joka hetki tarvittiin toisten tukea ja rohkaisua: Meitä on kaikkialla! Älä kiellä itseäsi! Yhdessä olemme vastustamattomia!
Miten ihmeessä voisi, miten uskaltaisi luottaa siihen?
Oli kuin routa alkaisi sulaa ikitalven jälkeen. Oli kuin ensimmäinen lämmin päivä, jollaista tuskin uskoisi koskaan voivan tullakaan.
Minä haluan, että elämäni aikana saan rakastaa jotakuta, joka rakastaa minua.
Tämä käsittämätön, ennenkuulumaton vaatimus oikeudesta rakkauteen.


Juuri ylioppilaaksi lakitetulle Rasmukselle huudetaan Hinttiperkele, ja Rasmuksen äidin on rauhoiteltava itseään, että sellainen hänen poikansa ei ole. Pian lukiosta valmistumisen jälkeen Rasmus muuttaa Tukholmaan, jossa alkaa vihdoin toteuttaa todellista minäänsä. Benjamin on Jehovan todistaja, joka kiertää ovelta ovelle julistamassa Jumalansa sanaa. Eräänä päivänä hänelle avaa oven Paul, joka näkee heti Benjaminin suurimman salaisuuden.

Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin on riipaiseva ja koskettava kertomus rakkauden nälästä. Tätä ensimmäistä osaa lukiessani silmiini ei kohonnut vielä kyyneleitä, mutta ennustan, että seuraavia osia en pysty lukemaan kuivin silmin. Asioita ei kaunistella, vaan irtosuhteet ja läheisyyden etsiminen epämääräisistä paikoista on henkilöiden arkea. 1980-luvun alun Ruotsissa homoseksuaalien elämää värittivät häpeä ja salailu. Kirjan henkilöt kuvataan ennen kaikkea ihmisinä, jotka vain sattuvat rakastumaan samaan sukupuoleen ja haluamaan toisten miesten läheisyyttä.

Kirjan lukeneet ovat suhtautuneet kaksijakoisesti siihen, miten Gardell on ujuttanut kerronnan sekaan faktatietoa homoseksuaalisuuden ja myös AIDSin Ruotsiin leviämisen historiasta. Pidin tätä sopivana ratkaisuna, joka tuo kirjaan erityisen lisän. Tiedostin muutenkin, että kirjan tapahtumilla on todellisuuspohjansa, mutta tieto-osuudet löivät totuuden tietoisuuteni vimmatulla voimalla.

Toinen osa Sairaus kuuluu niihin kirjoihin, joita odotan ensi keväänä. Miten voisin olla lukematta sitä nyt, kun Rasmus, Benjamin, Paul ja muut ovat minulle tuttuja? Tiedän, miten lopulta käy, mutta silti toivon, ettei niin kävisi. Kirjassa esiintyvä hoitaja ojentaa nuorempaansa sanomalla: Älä koskaan kuivaa kyyneleitä paljain käsin! Minusta kirjan sanoma on juuri päinvastainen. Inhimillisyyteen on kuuluttava myötätunto ja hyväksyminen.

Muissa blogeissa: Kirjasieppo, Sininen kirjahylly, Kujerruksia, Kirjavinkit, Järjellä ja tunteella, La petite lectrice, Marjatan kirjaelämyksiä, Olgan lukupäiväkirja, Tämän kylän homopoika, Ilselä, Annelin lukuvinkit, Savannilla, Kaleidoscope, Lukutoukan kulttuuriblogi, Sanalaivueet, Lukijan leperrys, Pilvettömien päivien päiväkirja, Luutii ja Luettua.

14 kommenttia:

  1. Tämä oli kyllä hyvä ja ihana kirja, vaikkakin myös koskettava ja rankka. Jatko-osia odotellaan kovasti täälläkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Epäilen, että jatko-osat ovat vieläkin rankempia. Täytyy varata riittävästi nenäliinoja viereen ennen kuin niitä alkaa lukea.

      Poista
  2. Olen ihan sairas, sillä en ehdi tätä lukea kuin vuonna tähti ja koivu. Olen lukenut tästä niin paljon ja kaikki vain ylistystä...nyyyyyh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa olla aika yleinen ongelma, ettei millään ehtisi lukea kaikkia houkuttavia ja kehuttuja kirjoja. Enpä minäkään ehdi, on vain pakko tehdä aika rankkaa karsintaa kirjavalinnoissa. Varmasti moni helmi jää lukematta. Jos jossakin vaiheessa ehdit, suosittelen kyllä lukemaan tämän Gardellin kirjan.

      Poista
  3. Oi voi, milloinkohan sitä minäkään ehdin... No, vaikka heti, kun kirja tulee sopivasti vastaan, pakkohan tämä on kokea, kun niin vaikuttavasti siitä olen saanut lukea jo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle tämä oli ainakin aika nopealukuinen, joten etköhän sinä kirjan ehdi lukea. Tosin kaikkea ei tietenkään ehdi, ja se on kyllä harmi.

      Poista
  4. Nyt sinäkin sait käsiisi tämän, ihanaa. Tämä oli kyllä mahtava kirja, tykkäsin hirveästi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kirjaston jono oli sen verran pitkä, että hetki tätä oli odotettava. Onneksi täällä kirjaston jonot kuitenkin etenevät hyvää tahtia, joten siltä sijalta 50 sain tämän kuitenkin käsiini kai kuukaudessa tai puolessatoista. :)

      Poista
  5. Hyvä, että tärkeistä asioista kirjoitetaan, vielä parempi että kirjoitetaan hyvin ja sisältäpäin, uskottavasti, kuten Gardell.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Kirjoissa on aina oma erityisyytensä, kun kirjailijalla on omakohtaista kokemusta.

      Poista
  6. Meillä onkin ollut yhtäaikaiset lukemiset :)

    Sitten vaan odottelemaan kiltisti kevättä ja seuraavaa osaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Näin blogimaailmassa käy välillä. Seuraavan osan varaan kirjastosta varmaan heti, kun se ilmestyy kirjaston tietokantaan.

      Poista
  7. Luin tämän juuri ja voi ihastuin. Liikutuinkin. Nyt vain jatko-osia odottelemaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi seuraavat osat ilmestyvät suomeksi jo ensi vuonna. :)

      Poista

Kommentit ovat kirjabloggaamisen suola ja sokeri. Kiitos!