maanantai 18. maaliskuuta 2013

Lauren Oliver: Delirium

Lauren Oliver: Delirium
Alkuperäinen ilmestymisvuosi: 2011 Sivumäärä: 441 Suomenkielinen käännös: Delirium - Rakkaus on harhaa

Lena elää yhteiskunnassa, jossa rakkaus on määritelty sairaudeksi. Neljänkymmenenkolmen vuoden ajan rakkauteen on ollut myös parannusmenetelmä, joka kaikille 18 vuotta täyttäneille tehdään. Lena ei malta odottaa päivää, jolloin hänet pian pelastetaan tartunnan vaaralta. Rakkaus on vienyt häneltä äidin ja osittain sisarenkin. Lenan mielestä rakkaus on vaarallisista vaarallisin tauti, kunnes hän saa tartunnan. Lena rakastuu.

Things weren't always as good as they are now. In school we learned that in the old days, the dark days, people didn't realize how deadly a disease love was. For a long time they even viewed it as a good thing, something to be celebrated and pursued. Of course, that's one of the reasons it's so dangerous: It affects your mind so that you cannot think clearly or make rational decisions about your own well-being. (That's symptom number twelve, listed in the amor deliria nervosa section of the twelfth edition of The Safety, Health, and Happiness Handbook, or The Book of Shhh, as we call it.) Instead people back then named other diseases - stress, heart disease, anxiety, depression, hypertension, insomnia, bipolar disorder - never realizing that these were, in fact, only symptoms that in the majority of cases could be traced back to the effects of amor deliria nervosa.

Kirjan idea on todella mielenkiintoinen. Olen jo aiemmin maininnut pitäväni dystopia-kirjallisuudesta, mutta Oliverin luoma dystopia on ehkä yksi kauheimmista. Miten rakkautta voidaan pitää niin epätoivottavana asiana, että ihmisten kyky rakastaa halutaan poistaa kokonaan?

Alussa päähenkilö Lena on jopa ärsyttävän tottelevainen eikä kyseenalaista yhteiskunnan sääntöjä ja opetuksia. Onneksi Lena kuitenkin pian tapaa Alexin ja alkaa miettiä uudelleen sitä, kummalla puolella hän loppujen lopuksi haluaa olla.

Lukiessa tulee mietittyä, millaista olisi elää ilman rakkautta. Ajatus tuntuu vallan kauhealta, mutta eiväthän Oliverin luoman yhteiskunnan jäsenet osaa edes kaivata rakkautta parannuksen koettuaan. Heidän mielestään rakkaus on hengenvaarallista, ja on oikein, miten paljon valtio valvoo ja rajoittaa heidän elämäänsä, sillä valvonta estää sairauden leviämisen. Eihän rakkaus tietenkään aina ole lintujen laulua ja ruusuilla tanssimista tai ehkäpä se on juuri jälkimmäistä: jotakin niin satuttavan kaunista. Harva silti haluaisi elää ilman rakkautta. Se on parhaimmillaan niin ihanaa, että sen takia kestää ne kärsimykset ja sydänsurut. Minä en ainakaan osaa pitää elämää ilman rakkautta, siis edes kykyä rakastaa, edes varsinaisena elämänä. Se olisi vain varjo, josta puuttuisi se varsinainen valo.

Kirjan valtio on lukijan silmiin täysin totalitaarinen. Ihmisten elämää rajoitetaan kaikilla elämän alueilla. Ihmiset saavat lukea vain tiettyjä kirjoja, kuunnella tietynlaista musiikkia ja pitää vain tietynlaisista asioista. Sitten kun kansalainen on parannettu kyvystä rakastaa, hänelle annetaan rajoitettu valinnanvapaus kumppanin suhteen. Ihmisille annetaan laadittu lista, jolla on neljän mahdollisen kumppanin nimi. Tietenkin tällainen aiheuttaa myös vastustusta, ja rajojen ulkopuolella keskellä villiä luontoa elää ihmisiä, jotka ovat kieltäytyneet parannuksesta. Näiden kapinallisten olemassaoloa ei kuitenkaan julkisesti edes myönnetä.

Kirja oli todella nopealukuinen, ja tapahtumat saivat niin mukaansa, että halusin tietää, mitä tapahtuu seuraavaksi enkä meinannut malttaa laskea kirjaa käsistäni. Onneksi luin kirjan viikonloppuna, joten en joutunut kirjasta monesti otettani irrottamaan. Luin kirjan viimeiset sivut niin jännittyneenä, että en malttanut odottaa sivun kääntämistä seuraavaan. Kirjan loppu sai haluamaan lisää. Voisin lukea Delirium-trilogian seuraavan osan vaikka heti, mutta valitettavasti se ei ole mahdollista, sillä omistan vain ensimmäisen. Seuraava osa meni heti varaukseen kirjastosta, mutta en ilmeisesti sitä ihan heti ole saamassa. Hyvää kannattaa kuitenkin odottaa, kuten sanotaan.

Osallistun kirjalla Lukemattomat kirjailijat -lukuhaasteeseen.

Rakkauden vaarallisuudesta ovat lukeneet lisäkseni muun muassa KataQ+BlackAnu / Kirjaston kummitusNina Mari ja Nafisan.

**** 1/2

2 kommenttia:

  1. Minusta toinen osa oli tätä ensimmäistä jopa parempi! Toivottavasti saat sen piakkoin :) Minä odottelen kolmatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi no nyt odotan toista osaa vielä innokkaammin. :) Toivottavasti sen pian saisin kirjastosta käsiini. Ehkä sen hankin joskus omaankin hyllyyn ensimmäisen osan seuraksi, mutta yritän nyt vähentää kirjojen ostamista, koska jo hankituissakin on sen verran lukemattomia ja vieväthän kirjat tilaa. Lisäksi muutan varmaan (taas) tänä vuonna, joten en haluaisi kauheasti tehdä muuttokuormaa nykyistä raskaammaksi. Ehkä sitten muuton jälkeen voi taas paremmalla omallatunnolla ostaa kirjoja itselleen, sillä sen jälkeen ei olisi ihan heti tarkoitus muuttaa uudelleen.

      Poista

Kommentit ovat kirjabloggaamisen suola ja sokeri. Kiitos!