saatu toiselta bloggaajalta
For many of us, the hospital was as much a refuge as it was a prison. Though we were cut off from the world and all the trouble we enjoyed stirring up out there, we were also cut off from the demands and expectations that had driven us crazy. What could be expected of us now that we were stowed away in a loony bin?
The hospital shielded us from all sorts of things. We'd tell the staff to refuse phone calls or visits from anyone we didn't want to talk to, including our parents.
"I'm too upset!" we'd wail, and we wouldn't have to talk to whoever it was.
As long as we were willing to be upset, we didn't have to get jobs or go to school. We could weasel out of anything except eating and taking our medication.
In a strange way we were free. We'd reached the end of the line. We had nothing more to lose. Our privacy, our liberty, our dignity. All of this was gone and we were stripped down to the bare bones of our selves.
Naked, we needed protection, and the hospital protected us. Of course, the hospital had stripped us naked in the first place - but that just underscored its obligation to shelter us.
18-vuotias Susanna Kaysen lähetetään masennuksen vuoksi sairaalahoitoon. Alunperin sairaalahoidon on tarkoitus kestää muutama viikko, mutta Susanna päätyy olemaan psykiatrisessa sairaalassa lähes kaksi vuotta. Kaksikymmentä vuotta tapahtuneen jälkeen Susanna kirjoittaa kokemuksistaan kirjan, jossa hän kuvailee muita sairaalan asukkeja ja päästää lukijan ajoittain myös oman päänsä sisään.
Olisin halunnut lukea Kaysenin muistelmateoksen jo viime vuonna, mutta juuri kun ajattelin lainaavani kirjan, huomasin Girl, Interruptedin poistuneen kirjaston kokoelmasta. Lainattavissa oli enää ruotsinkielinen ja kirjan lukeminen vain siirtyi. Mainitsin alkuvuonna tilanteesta Elegialle, joka tarjoutui ystävällisesti lähettämään kappaleensa minulle (kiitos!). Hyväksyin tarjouksen riemuissani ja nyt omien kirjojen kesän myötä päädyin kirjan myös lukemaan. Olen nähnyt kirjaan pohjautuvan elokuvan muutaman kerran, ja pidän siitä suuresti.
Kirja on kerrottu episodimaisesti. Minua häiritsi etenkin se, etteivät luvut olleet kronologisessa järjestyksessä. Melko alussa kerrotaan erään henkilön kuolemasta ja silti hän on monessa seuraavassa luvussa elossa eikä hänen itsemurhaansa pohdita kuin muutamassa luvussa. Myös eräs psykiatrisen sairaalan asukki karkaa, mutta kohta taas kerrotaan tapahtumista, joissa hän oli mukana ollessaan hoidossa. En ymmärtänyt, miksi tällaiseen omituiseen kerrontaratkaisuun on päädytty.
Kirjan tapahtumat olivat melko tuttuja, sillä suuri osa niistä on siirretty melko uskollisesti valkokankaalle. Tosin joitakin on jätetty pois ja joitakin asioita lisätty, mutta pääosin elokuva on hyvin uskollinen kirjalle. Kirja on elokuvaa parempi väline pohdiskeluun, joten sitä oli enemmän, mutta minusta suurin osa pohdiskelusta jäi hieman pintaraapaisuksi. Lopussa Susanna kertoi siitä, miten muut suhtautuvat Susannan visiittiin psykiatrisessa sairaalassa ja miten hän lopulta totesi parhaaksi olla kertomatta menneisyydestään.
Tarina ja henkilöt jäävät hieman etäisiksi. Uskaltaisin jopa sanoa, että harvinaista kyllä elokuva on parempi kuin kirja. Elokuvan katson varmasti vielä monta kertaa, mutta kirjalle riitti aivan hyvin yksi lukukerta. Odotin kirjalta elokuvan perusteella enemmän.
♥♥♥¼
Elegian mielestä kirja kannattaa lukea huumorimielellä, sillä mitenkään erityisen syvällinen saati koskettava kirja ei ole.
Nulla dies sine legendo -blogissa todetaan, että kirjan lukemalla saattaa jopa oppia jotain itsestään.
Girl, Interrupted on ensimmäinen luettu teos TBR100-listaltani ja saan kirjan luettuani ruksia yli kirjabingon tositarinaan perustuva -ruudun.
