Marya Hornbacher: Madness - A Bipolar Life

Marya Hornbacher: Madness - A Bipolar Life 2008 Harper Perennial 284 s.
lainattu kirjastosta

But a part of me knows I'm going to die, and doesn't care. In fact, I wish like hell I would. I'm seventeen, and I've had enough.
 
Marya Hornbacherin toinen elämäkerta kertoo hänen kamppailustaan kaksisuuntaisen mielialahäiriön kanssa. Hornbacherin elämä ei todellakaan ole ollut helppoa, sillä hänen ensimmäinen elämäkertansa kertoo vaikeasta syömishäiriöstä. Ihailen Hornbacherin rohkeutta kirjoittaa mielenterveysongelmistaan, sillä niistä puhuminen julkisuudessa on melko harvinaista. Tämä johtaakin ennakkoluuloihin ja epätietoisuuteen, ja siksi mielenterveysongelmaiset sekoittuvat ihmisten mielissä helposti kasvottomaksi massaksi. Hornbacher antaa kaksisuuntaiselle mielialahäiriölle rohkeasti kasvot, joista ei voi kääntää katsettaan häpeilevästi pois.

I go for a few hours, then run off to throw in the laundry, hop up for more coffee, write a million e-mails, call my agent for no particular reason and babble for a while. I get a flash of inspiration and grab one of the dozen or so yellow notepads that litter my office to scribble down my ideas for the next several books, and back to the laundry, in with the whites, then back to the desk - I flip madly through books, looking up obscure facts that are suddenly absolutely crucial to the making of my point, the central point, the one that clinches everything, drop the books in a pile on the floor, scribble notes on yet another notepad, and then I need something I wrote on one of the notepads three days ago, I need it right this second, and I rip through the notepads - but wait, the laundry, and I'm flying downstairs and staggering back into the apartment under the weight of piles of every piece of fabric I can find, clean or dirty, the point is the excellent efficiency of washing and the necessity of absolute cleanliness, dump them on the living room floor, and now it's time for a glass of wine, the very thing, white wine goes perfectly with laundry, who would drink red for laundry?

Lapsena Maryaa pidetään vain hankalana, kunnes Maryalle kehittyy niin vaikea syömishäiriö, että hän joutuu sairaalaan. Sairaalassa hänet diagnosoidaan muiden syömishäiriöisten tavoin masentuneeksi, joten hänelle määrätään Prozacia, joka saa Maryan vain entistä sekavammaksi. 23-vuotiaana hän saa oikean diagnoosin. Maryalla on bipolaarinen mielialahäiriö. Maryalle määrätään sairauteen lääkitys, mutta hän syö lääkkeitä miten sattuu, nukkuu liian vähän, juhlii kaikki yöt, juo kuin sieni ja tekee oikeastaan kaiken päinvastoin kuin psykiatri on määrännyt. Marya joutuu maniaoireiden vuoksi psykiatriselle osastolle, mutta kun hän pääsee sieltä pois, hän jatkaa elämäänsä aivan yhtä terveydelleen vaarallisesti kuin ennenkin. Tämä toistuu useasti, kunnes Marya vihdoin tajuaa, että hänen pitäisi noudattaa lääkärin neuvoja. Kuitenkin Marya on edelleen sairas ja hyvin todennäköisesti joutuu jossakin vaiheessa jälleen osastolle.

Maryalla on tyypin 1 kaksisuuntainen mielialahäiriö, johon kuuluu maniajaksojen lisäksi masennusjaksoja tai sekamuotoisia jaksoja ja maniajaksot ovat rajumpia kuin tyypin 2 kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä. Marya kohtaa paljon taitamatonta hoitoa. Minua alkoi raivostuttaa, kun Maryalle yritettiin väkisin määrätä lääkkeitä, jotka olisivat vain pahentaneet hänen tilaansa. Vaikka Marya sanoo jatkavansa hoitoa, jonka hänen lääkärinsä on ennen osastoa määrännyt hänelle, osastolääkäri syyttää häntä hoidon vastustamisesta ja toteaa: "What about your depression? I don't think he's really looking at your depression. Untreated depression is a terrible thing. In fact, I suspect your eating disorder may have reemerged because you are very depressed." Jos Marya on kokeillut monia lääkkeitä ja hänellä on melko toimiva lääkitys, miksi lääkärin pitää yrittää väittää vastaan ja vaihtaa lääkitystä sellaiseksi, joka vain pahentaisi Maryan sairautta?

Kirja etenee välillä todella vauhdilla. Tällaisen kirjan kerrontaan niin kova vauhti, että välillä lukija tipahtaa ainakin melkein kyydistä, kuitenkin sopii, sillä se kuvaa hyvin, miten Maryalla menee välillä liian lujaa.

Hornbacher ei kirjassaan kaunistele asioita. Hän kertoo, miten asiat ovat. Madness - A Bipolar Life on täynnä irtosuhteita, liiallista alkoholin käyttöä ja hengenvaarallista lääkärin määräysten huomiotta jättämistä, ja Maryan mielialat hipovat välillä taivaita ja joskus Marya on pohjaakin syvemmällä. Lopussa on lista bipolaariseen mielialahäiriöön liittyvistä tosiasioista. Tämä oli hyvä lisäys kirjaan, sillä ensin lukija saa subjektiivisen kuvauksen yhden bipolaarin elämästä ja sitten voi lukea objektiivisia faktoja sairaudesta.

Hornbacherin kirja on ensimmäinen kirja, jolla osallistun Mental cases -lukuhaasteeseen. Voisin nyt luvata, että luen tästä lähin joka kuukausi vähintään yhden tuohon haasteeseen sopivan kirjan. Tällä vauhdilla saavuttaisin hyvin tavoitteeni vuoden loppuun mennessä. Kirja sopii myös Mieleni on rajaton -lukuhaasteeseen. Lisäksi osallistun kirjalla Lukemattomat kirjailijat -haasteeseen, ja on tämä kirja myös TBR100-listallani, joten sain luettua 14. kirjan listalta.

Madness - A Bipolar Life -kirjaa ei ole ilmeisesti suomennettu. Marya Hornbacherin ensimmäinen syömishäiriöstä kertova muistelmateos on kuitenkin ilmestynyt suomeksi nimellä Elämä kateissa - kertomus anoreksiasta ja bulimiasta. Senkin olen ajatellut lukea, sillä Madness - A Bipolar Life oli hyvin silmiä avaava lukukokemus.

****+