kustantajalta pyydetty arvostelukappale
Pidän kirjoista, jotka kertovat muusikoista enkä mielestäni provosoidu kovin helposti. Nämä voisi mainita tärkeiksi syiksi sille, miksi tartuin Juhana Petterssonin esikoisromaaniin.
"Äiti, äiti, mä sain sen, mä pääsin, mä oon siinä bändissä, ne otti mut."
"Sehän on upeeta, rakas." Äiti on hetken hiljaa. Hän on niin liikuttunut, ettei saa puhuttua. Äiti liikuttuu aina, kun menestyn. "Mä halaisin sua, jos olisin siellä. Halataan heti kun pääset kotiin. Mä olen niin ylpeä susta. Sä olet niin kaunis ja lahjakas, että niiden oli vaan pakko rakastaa sua."
Tiesin että tämä tekisi äidin onnelliseksi. Pysähdyn koulun pihalta jalkakäytävälle johtaville portaille, koska en malta lähteä mihinkään suuntaan.
"Ne oli tosi tylyjä siellä haastattelussa, mutta ne otti mut silti."
"Se on tosi hienoa, Stella. Äitisi on niin onnellinen sun puolesta. Tää on vasta alkua."
"Mä en olisi onnistunut ilman sua, äiti."
Sugar Samurai on kahdesta ennalta toisilleen tuntemattomasta täysi-ikäisyyden kynnyksellä olevasta tytöstä koottu bändi. Toinen Lumin ja Stellan löytäneistä miehistä ehdottaa puoliksi vitsillä, että Sugar Samurain konseptina olisi Lumin ja Stellan mainostemppuna toimiva lesbosuhde. Stella ottaa ehdotuksen tosissaan ja alkaa käyttäytyä julkisesti niin kuin hän ja Lumi seurustelisivat. Lumille suhde Stellan kanssa ei kuitenkaan ole pelkkä julkisuustemppu, sillä hän huomaa pikkuhiljaa rakastuvansa bänditoveriinsa. Lumin sydämeen sattuu, kun Stella flirttailee keikkojen jälkeen miehille ja pitää Lumia vain ystävänään. Stella on kunnianhimoinen ja on päättänyt, että hänestä tulee menestyvä muusikko. Stellan keinot saavuttaa kuuluisuus ovat vähintäänkin kyseenalaiset, sillä hänelle on aivan sama, ketä hänen pitää mielistellä päästäkseen huipulle. Lumi pitää Sugar Samuraita ohimenevänä ilmiönä eikä ole niin omistautunut bändille kuin Stella. Mikä on bändin ja ennen kaikkea sen muodostavien tyttöjen kohtalo?
Sugar Samurai on kaksijäseninen tyttöbändi, jonka jäsenet uskottelevat olevansa parisuhteessa keskenään. Kuulostaako tutulta? Minä en ainakaan voinut välttyä mielleyhtymistä erääseen venäläiseen tyttöbändiin, joka 2000-luvun alussa herätti kohua myös Suomessa. Kirjailija on tämän tietenkin tiedostanut itsekin ja ujuttanut tekstiinsä erään kirjan henkilön esittämän väitteen siitä, että Sugar Samurai on vain t.A.T.u.-kopio.
Sugar Samurain ulkokuori on mahdollisimman myyväksi kiillotettu ja jopa teennäinen, ja eräs Lumia ja Stellaa haastatteleva toimittaja jopa toteaa Sugar Samurain olevan feikein bändi, jota hän on koskaan haastatellut. Siloisen pinnan alla kuitenkin kuohuu ja musiikkibisneksen raadollisuus iskee lukijan tietoisuuteen välillä liiankin kovaa. En tietenkään tiedä, millaista muusikkojen elämä on kulissien takana, mutta ei pelkkänä musiikin kuuntelijanakaan voi välttyä siltä, miten usein naisartistien imago perustuu vahvasti seksiin. Musiikkivideoissa on usein vähäpukeisia naisia, joiden lahjat tai lahjattomuus peittyvät muihin avuihin.
Kirjan päähenkilöt herättivät minussa ristiriitaisia tunteita. Ensin Stella tuntui ärsyttävän laskelmoivalta ja kylmältä ihmiseltä, mutta lopulta aloin hieman sääliä Stellaa. Stellan äiti minua inhotti. Miten kukaan voi kasvattaa lapsiaan sillä tavoin? Stellan äidin arvojärjestys on aivan päälaellaan ja menestys, raha ja vaikutusvalta voittavat ne oikeasti tärkeät arvot. Oikeastaan vähiten järkyttävä Stellan äidin neuvoista oli se, kuinka hän kehoittaa tytärtään jättämään poikaystävänsä, sillä poikaystävä ei ole oikea Stellalle. Minä luin kommentin niin, että Kosmo, Stellan poikaystävä, ei ole kukaan, josta voi hyötyä. Hän ei ole kuuluisa, oikealla alalla eikä rikas, joten hän ei voi tehdä Stellasta menestyvää tähteä. Vaikka Stella selvästi hyväksikäyttää monia ihmisiä oman mielensä mukaan, jollakin tapaa pidin Stellaa lopulta myös uhrina. Sokerisamuraissa hyväksikäyttäjän ja hyväksikäytettävän ero onkin melko häilyvä. Lumista pidin kirjan alkupuolella melko paljonkin. Hänessä oli jotakin hieman naiivia ja helposti lähestyttävää, mutta kirjan aikana Lumikin muuttuu ihmiseksi, josta en erityisemmin pidä. Tunteeni Sokerisamurain päähenkilöitä kohtaan kulkevat aivan vastakkaisiin suuntiin kirjan edetessä.
Tämä kappale kannattaa ehkä jättää väliin, jollei kirjaa ole lukenut. Kirjan loppua voisi varmasti joku pitää melkein onnellisena, mutta minulle jäi lopetuksestakin surullinen olo. Lumi ja Stella tuntuivat takertuvan johonkin jo menetettyyn ja toimimattomaan, sillä eivät uskalla päästää irti tarinastaan tai toisistaan. Voi jatkaa lukemista.
Yleensä en pidä kirjoista, joita ei ole kirjoitettu kirjakielellä. Mietin siis hieman, mitäköhän tästä tulee, kun aloin lukea Sokerisamuraita ja kirjan ensimmäinen kappale oli tällainen:
"Ootsä kans hakemassa tähän bändiin?" tyttö kysyy multa. Seison Museokadulla ja mietin miten pääsen portista sisään. Oon menossa sisäpihalle mutta se ois helpompaa jos tässä ois vaikka joku summeri. Tytöllä taitaa olla sama ongelma. Sillä on puhelin kädessä, joten mä toivon että se on soittanut jollekulle.
Huomasin, että olin liian ennakkoluuloinen kirjan kieltä kohtaan, sillä toiseen lukuun päästyäni minulle selvisi, että Lumin näkökannasta kirjoitetut luvut ovat esimerkkini kaltaisella kielellä ja Stellan toimiessa kertojana kieli on huoliteltua kirjakieltä. Tällainen eri kertojien erottaminen toimii lopulta todella hyvin. Minua ei kauan häirinnyt Lumin tapa käyttää kieltä, ja mielestäni Lumin ja Stellan käyttämän kielen eroavuus kuvaa heitä hyvin ihmisinä.
En voi suositella kirjaa kellekään, joka provoituu helposti. Kirjassa käsiteltävät aiheet ovat rankkoja, sillä kirjaan mahtuu musiikkibisneksen pimeän puolen lisäksi muun muassa raiskaus. Sanoisin, että tämä on kirja, jota ei kannata tuomita pelkän ulkokuoren perusteella. Ehkä tähän kannattaa tarttua myös jonkun sellaisen, joka ei yleensä tällaista kirjallisuutta lue. Edellinen lause sai minut pohtimaan, mihin genreen Sokerisamurai pitäisi luokitella. Tämän kirjan tunkeminen johonkin lokeroon on vaikeaa, ja pidän parempana, että en edes yritä. Juhana Petterssonin Sokerisamurai on piristävän erilainen esikoisromaani, jonka en usko jättävän ketään kylmäksi. Oli sitten kirjan aiheuttama reaktio positiivinen tai negatiivinen.
Petterssonin esikoisromaanin ovat arvostelleet lisäkseni Ahmu, Krista ja Taika.
Sokerisamurain myötä koin yhden uuden kotimaisen kirjailijan lisää.
****+
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat kirjabloggaamisen suola ja sokeri. Kiitos!