Laura Save: Paljain jaloin

                                                        kuva WSOY:n sivulta

Laura Save: Paljain jaloin 2013 WSOY 375 s.
lainattu kirjastosta

Laura Saven Paljain jaloin on kirja, jonka meinasin ensin jättää lukematta. Pelkäsin, että on liian raskasta lukea syöpään sairastuneen ja kuolleen päiväkirjamerkintöihin perustuva romaani, sillä viime talvena (2011-2012) menetin yhden sukulaiseni syövälle. Viime talvena en hyvin todennäköisesti olisi tätä kirjaa uskaltanut lukea, sillä menetin silloin useammankin läheiseni, joten talvi oli liian synkkä jo ilman surullisia kirjojakin. Nyt uskalsin jo kirjaan kaikesta huolimatta tarttua, mutta varauduin itkemään paljon.

Laura Save on alle kolmekymppinen lääketieteen opiskelija, kun hän saa tietää, ettei hänen polvessaan olekaan kierukkavamma vaan osteosarkooma, reisiluuhun pesiytynyt luusyöpä. Laura on diagnoosin saamiseen asti ollut opiskelija, vaimo ja tuore äiti ja nyt hän on yhden puhelun myötä syöpää sairastava potilas, jonka pitää käydä rankoissa sytostaattihoidoissa ja jolle aiotaan laittaa polveen tekonivel. Paljain jaloin on kertomus Lauran elämästä syöpädiagnoosin kanssa ja siitä huolimatta.

Annanko ihan vääränlaisen ja valheellisen kuvan, kun kerron arjestani ja syövän sairastamisesta ihmisille myös humoristisessa valossa? Toki puhun jonkin verran myös niitä tavanomaisempia synkeitä ajatuksiani siitä, miltä tämä kaikki on tuntunut ja tuntuu nyt, mutta silti pystyn myös heittelemään kepeästi hullunkurisia huomioita sairastamisen varrelta. 
Toivon, että puheestani ja olemuksestani välittyvät kuulijoille kolikon molemmat puolet ja myös se, että en itsekään nähnyt pitkään aikaan tilanteessani muuta kuin itkemisenaiheita. Monet syöpää sairastavat tuskin kaipaavat humoristisia näkökulmia näin vakavaan asiaan. 
Olen vain usein niin vihainen sairaudelleni, että sisuunnun ja päätän, että se ei saa pilata ja ohjata koko elämääni ja että otan siitä kaiken ilon ja hyödyn irti, minkä vain voin. Ja kyllä, minä myös itken usein silmät päästäni kaiken tämän kauheuden vuoksi.
Kun on riittävän kamalaa pitkän aikaa, sellaista, ettei ymmärrys riitä siihen, että omassa nuoressa elämässä voitaisiin joskus keskustella jalan amputoimisesta, henkiinjäämisestä, kävelykyvyn menettämisestä, rintakehän avaamisesta jne., niin jossain pisteessä se alkaa naurattaa, ainakin minua.  

On ihmeellistä ja ihailtavaa, miten Laura voi suhtautua välillä tilanteeseensa huumorilla. Laura peräti jaksaa jatkaa tauon jälkeen lääketieteen opintojaan, sillä vaikka hän ei ehtisi koskaan valmistua, hän voi silti ehtiä auttaa useita potilaita harjoitteluissa ja opetuspotilaita hoitaessa. Lauralla on siis varsin ihailtava asenne. Tietenkin Laura välillä vaipuu epätoivoon, mutta kirjassa on jotakin oudon lohdullista kuitenkin. Aluksi pystyin peräti lukemaan kirjaa itkemättä, mutta myönnän kyllä, että silmissäni oli kyyneleitä luettuani viimeisen sivun loppuun. 

Välillä lukiessa alkoi jo toivoa, että Laura selviäisi ja voisi jatkaa elämäänsä normaalisti. Sitten mieleen tuli, että Laurahan on kuollut, joten hänen tarinallaan on väistämättä surullinen loppu. Tuntuu pahalta, että niin elämänhaluinen nuori ihminen joutui kuolemaan.

Hieman ensin häiritsi, miten Laura käyttää ihmisistä välillä se-pronominia, mutta siihenkin tottui. Paljain jaloin on aito ja rohkea kertomus syövän kanssa elämisestä, ja Laura kuvaa rehellisesti myös ne huonot hetket, jolloin hän kadehtii muita ja pyöriskelee itsesäälissä. 

Kirjan lukeminen saa miettimään omaa arvojärjestystään uusiksi. Ehkä kannattaisi pitää yhteyttä läheisiin enemmän eikä pitää itseään liian kiireisenä ja siirtää soittoa tai vierailua myöhemmäksi. En anna kirjalle tähtiä, sillä mielestäni kirjaa ei voi verrata muihin lukemiini kirjoihin. Vaikuttavan ja koskettavan lukukokemuksen Paljain jaloin tarjoaa, joten suosittelen kirjan lukemaan, vaikka kyynelien vuodatukseen kannattaa varautua.

Paljain jaloin on luettu monessa blogissa. Käy vaikka katsomassa, miten Annika K, Jami, Oona, Karoliina ja Jaana Märsynaho ovat kokeneet kirjan. 

P.S. Hyvää vappua! Minä vietän vappuani lähinnä torstaiseen italian tenttiin päntäten, mutta toivottavasti muut ehtivät hieman minua enemmän lomailla ja rentoutua vappuna.