lauantai 14. helmikuuta 2015

Ystävänpäivän lukumaraton: päivittyvä kooste + koonti

Lukutoukan ruokalista -blogin Emmi keksi idean ystävänpäivän lukumaratonista. Mietin ensin, jaksanko kiireisen opiskeluviikon jälkeen omistaa päivää lukemiselle, mutta sitten minusta tuntui, että opiskelulta vapaa päivä olisi juuri sitä, mitä tarvitsen. Ehdin saada opiskelujutut tänään aamupäivällä siihen pisteeseen, että voin pitää täysin opiskelusta vapaan viikonlopun. Olen asiasta todella iloinen. En aseta itselleni mitään tavoitteita ja ajattelin valita kirjat sen mukaan, mikä tuntuu sopivan lukufiilikseen parhaiten. Aikomuksenani on myös blogata kirjoista maratonin aikana, koska aiemmin ongelmana on ollut se, että moni maratonilla luetuista kirjoista jää bloggaamatta. Tällä kertaa bloggaan kirjoista kuitenkin heti ja ajastan bloggaukset ilmestymään ensi viikon aikana.

Hyvää ystävänpäivää kaikille! Ennen maratonin aloittamista aion käydä vielä Pizzariumissa (turkulainen pizzeria, josta saa parasta pizzaa, mitä olen elämässäni syönyt) ja kirjastossa täydentämässä kirjavarastojani. Suunnitelmissani on aloittaa lukeminen kolmen aikoihin. Luen todennäköisesti ensimmäisenä loppuun Chevy Stevensin Kadonnut-kirjan, joka on yksi järkyttävimmistä lukemistani kirjoista. Kirjassa kiinteistönvälittäjänainen kidnapataan kesken näytön. Nainen kertoo tarinaansa psykologilleen sieppaajan kynsistä pääsemisen jälkeen. Päivitän edistymistäni ajoittain myös blogiin, mutta todennäköisesti olen aktiivisempi Instagramin puolella (@annaminunlukea).

Hyvää ystävänpäivää kaikille!

17.05 Luin kolmen aikaan parin minuutin ajan kaupungilla, mutta pääsin aloittamaan maratonin kunnolla vasta puoli neljän aikaan, kun olin päässyt kotiin. Chevy Stevensin Kadonnut on nyt luettu. Olin lukenut kirjaa sivulle 272 ennen maratonia. Loppu meni aika kaukaa haetuksi, mutta muuten pidin kirjasta. Tosin se oli ajoittain melko yököttävä, joten kovin heikkohermoisille en kirjaa suosittele. Nyt yritän blogata kirjasta ja todennäköisesti jatkan sitten lukemista Matti Kangaskosken Sydänmarssin parissa.

17.38 Bloggausta täytyy vielä maratonin jälkeen täydentää kuvalla, juonikuvauksella ja lainauksella, mutta muuten sain sen valmiiksi. Jatkan siis lukemista.

23.50 Olen viime tuntien aikana tehnyt paljon muutakin kuin lukenut. Tosin ei minua kovin paljon edes harmita, että aikaa on mennyt myös kaupassa käymiseen ja lukupiiritehtävien koostamiseen yhdeksi tiedostoksi. Kirjoitin siis oman lukupiiritehtävien osuuteni jo aamulla, mutta maratonin aikana luin vielä muiden ryhmäläisten tuotokset, tein niistä yhden tiedoston ja palautin sen. Minun ei muka pitänyt tehdä mitään opiskelujuttuja, mutta nyt ei ainakaan enää tarvitse. Onneksi lähdin lukumaratonille melko rennolla asenteella enkä edes tähtää suuriin sivumääriin. Sain Matti Kangaskosken Sydänmarssin loppuun. Olin lukenut sitä viikolla sivulle 18, joten luin sen melkein kokonaan maratonin aikana. Kerrontatyyli ilman pilkkuja on melko erikoinen ja teki lukemisen ajoittain raskaaksi, vaikka ratkaisusta pidinkin. Molemmat maratonkirjani ovat sisältäneet niin kieroutuneita ihmisiä, että toivon mukaan seuraava kirja on hieman kevyempi. Ajattelin aloittaa seuraavaksi Mervi Heikkilän Louhen liittoa. Kirjoitan kuitenkin Sydänmarssi-bloggauksen ensin.

10.02 Menin yhden jälkeen nukkumaan ja heräsin yhdeksän jälkeen. Sain Heikkilän Louhen liiton luettua. Se ei onneksi ollut niin ahdistava kuin aiemmat maratonkirjat ja itse asiassa pidin siitä tähän mennessä lukemistani kirjoista eniten. Nyt bloggaamaan. Sitten jatkan varmaankin Jaakko Markus Seppälän Lemenin parissa, joka on minulle kevään odotetuimpia kirjoja. Toivottavasti se täyttää ennakko-odotukset.

14.58 Taas on tullut tehtyä lukemisen lisäksi muutakin, mutta sain myös Lemenin loppuun. Suosittelen! Kun pääsin maailmaan sisälle, tykkäsin kirjasta paljon.

15.29 Maraton on loppunut. Ehdin vielä lukea Jessie Burtonin The Miniaturist -kirjaa 37 sivun verran. Koostetta en ehdi vielä tehdä, mutta teen sen myöhemmin illalla tämän maratonbloggauksen jatkeeksi.

KOONTIEn maratonin aikana laskenut sivumääriä, koska olen kokenut sen parhaimmaksi tavaksi itselleni. Laskin lukemani sivut kuitenkin maratonin jälkeen yhteen ja huomasin lukeneeni 833 sivun verran. Luin kolme kokonaista kirjaa (Sydänmarssia olin lukenut niin vähän ennen maratonia, että lasken sen kokonaiseksi kirjaksi), yhden keskeneräisen loppuun ja aloitin lukemaan yhtä kirjaa. En ole enää moneen maratonkertaan edes yrittänyt tavoitella ensimmäisen lukumaratonini aikana tekemääni ennätystä (muistaakseni noin 1800 sivua), koska ensimmäisen maratonin jälkeen fiilikseni ei ollut aivan mahtavin. En myöskään valinnut maratonille tavallista lyhyempiä kirjoja (vain Louhen liitto oli alle 200-sivuinen) ja etenkään Kangaskosken Sydänmarssi ei sopinut kovin nopeaan tahtiin luettavaksi.

En ole ennen maratoonannut lukuvuoden aikana, mutta huomasin pääosin lukemiselle omistetun päivän olevan melko rentouttava opiskelukiireiden täyttämän lukukauden keskellä. Tosin jouduin tekemään lopulta hieman opiskelujuttuja maratonin aikanakin, mutta en onneksi kovin paljon. Muutenkin tein välillä muutakin kuin luin, sillä halusin välillä viettää poikaystävänikin enkä vain kirjan kanssa aikaa. Kirjoitin myöskin Lemeniä lukuunottamatta lukemistani kirjoista bloggaukset maratonin aikana, mitä en ole aiempien maratonien aikana tehnyt. Koin tämän myös itselleni hyväksi tavaksi, koska usein maratonkirjoista bloggaaminen on jäänyt tai olen ainakin kokenut blogattavien pinon kasvun stressaavaksi. Koska maratonilla tulee luetuksi tavallista enemmän, kirjoista heränneet ajatukset voivat unohtua helpommin, jos niistä bloggaamisen jättää vasta maratonin jälkeiselle ajalle.

Sain luettua lukupinoa hieman matalammaksi, ja kaikki maratonin aikana lukemani kirjat olivat mielestäni hyviä. Suurimman vaikutuksen minuun teki Jaakko Markus Seppälän Lemen. Lisäksi pidin todella paljon Mervi Heikkilän Louhen liitosta. Maratonin jälkeen olen tehnyt pääasiassa muuta kuin lukenut mutta olen jo ehtinyt jatkaa keskeneräistä Jessie Burtonin The Miniaturist -kirjaa hieman. Lukuhaluja maraton ei ainakaan vienyt. Päinvastoin, se sai lähinnä muistamaan, miten ihanaa lukeminen voi olla, kun sitä voi tehdä muutenkin kuin pienissä pätkissä kerrallaan.

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Anni Nupponen: Putoavan tähden prinsessa

Kansi: Jani Laatikainen
Anni Nupponen: Putoavan tähden prinsessa 2013 Vaskikirjat 277 s.

lainattu kirjastosta

Jouduin tietenkin kysymään näkijöiden lupaa. He harkitsivat asiaa aikansa ja sanoivat sitten, että voisin hyvin ottaa Kardlisin vuoteeseeni. Hän saisi minut raskaaksi eikä mitään taikakeinoja välttämättä edes tarvittaisi. Oli kuitenkin selvää, ettei kolmannesta lapsestani koskaan tulisi kruununprinsessaa. Kaikki tietäisivät, kuka hänen isänsä oli. Lisäksi Leidon Kardlisilla oli jo lapsia. Tulevan prinsessan sisaruksia siis. Meidän oli varmistettava, ettei Brinnin suunnalta esitettäisi mitään vaatimuksia kruunun suhteen.
Soin siis lumoamattomalle miehelle tilaisuuden ryhtyä rakastajakseni. Hän suostui mielihyvin, ilman että näkijöiden tarvitsi puuttua tilanteeseen millään lailla. Hekin lienivät tyytyväisiä, kun lopulta tulin raskaaksi.
Niin syntyi Rhéta - prinsessa Kultatukka, kuten häntä nimitettiin. Leidon jäi linnaan kymmeneksi vuodeksi kasvattamaan tytärtään, vaikkei R
héta ollut hänen esikoisensa. Eihän mikään muu järjestely olisi tullut edes kysymykseen. Tiesin, että aatelisten keskuudessa puhuttiin ja päiviteltiin. Oli ennenkuulumatonta, että kuningatar teki lapsia, joiden isä tunnettiin. Mutta Rhianin kaupungissa kaikki on mahdollista.

Rhiandarin satuvaltakunnan nuorin prinsessa Rhéta vaivutetaan lumottuun uneen, koska hänen kruununperijäsiskollaan on salakavalia suunnitelmia siskonsa varalle. Kun Rhéta herää unestaan vajaan 70 vuoden kuluttua, hänen tuntemaansa maailmaa ei enää ole. Ennen arvostettuja taiantekijöitä vainotaan ja Rhiandaria hallinnut Rhétan sisar on tapettu. Ennen kuin Rhéta vaipui uneen odotettiin maahan putoavaa tähteä. Tähti ei ollutkaan aivan sitä, mitä ennen sen putoamista luultiin.

Ihastuin puolitoista vuotta sitten Huomenna tuulet puhaltavat -antologiassa olleeseen Anni Nupposen Juuret-novelliin. Sen jälkeen en ole aikomuksistani huolimatta lukenut mitään Nupposelta. Palautin Putoavan tähden prinsessan kirjastoon jo kerran lukemattomana, koska en kirjaa ehtinyt lukea, mutta toisella lainauskerralla päätin, että tällä kertaa en anna kirjan vain pölyttyä lainakirjahyllyssäni. En ihastunut Putoavan tähden prinsessaan aivan varauksettomasti, mutta kokonaisuutena pidin kirjasta.

Fantasiaa kirjoittaessaan kirjailija voi leikitellä perinteisillä sukupuolirooleilla. Hän voi vaikka kääntää ne ylösalaisin niin kuin Nupponen on tehnyt. Naiset perivät kruunun, ja miehiä ei oikeastaan tarvita muuhun kuin perillisen siittämiseen. Kirjassa eräs mies toteaa uskovansa, että miehillä on oltava samat mahdollisuudet kuin naisillakin. Kirjassa nostetut epäkohdat ovat itselleni melko selviä ja toivottavasti myös suurelle osalle ainakin kotimaista lukijakuntaa, mutta sopivalla tavalla feminististä kirjallisuutta on aina kiehtovaa lukea.

Alun perusteella luulin rakastuvani kirjaan. Rhétan äiti kertoo kohtaamistaan kolmesta koettelemuksesta, jotka jokaisen kuningattaren on aina pakko kestää. Kirja alkaa sanoilla Tämän sadun on kirjoittanut Rhai Rhian, kuningatar Rhaiandra Rautatahto, viimeisenä hallintovuotenaan. Olisin pitänyt kirjasta enemmän, jos kerrontaratkaisu olisi pysynyt koko kirjan samana. Tosin tarinan kannalta se olisi ollut mahdotonta, koska alun jälkeen tarina hyppää lähes 70 vuotta eteenpäin aikaan, jolloin Rhai Rhian on jo kuollut. Hyppäyksen myötä kerronta vaihtuu imperfektistä preesensiin ja ensimmäisestä kolmanteen persoonaan. Väitin Nupposen Juuret-novellista kirjoittaessani, että olisin päässyt preesens-allergiastani eroon. Putoavan tähden prinsessaa ennen en ollut kuitenkaan vähään aikaan lukenut preesensissä kerrottuja kirjoja ja preesensmuotoiseen kerrontaan totuttelu vei jälleen aikansa. Tällaiset ongelmat ovat tietenkin minussa lukijana eivätkä itse kirjassa, koska mielestäni Nupponen on todella taitava kirjoittaja ja pidän hänen tavastaan kuljettaa tarinaa.

Pidin kirjan lopusta, vaikka se olikin melko melankolinen. Loppu ei kuitenkaan ollut sellainen kuin odotin, ja se oli positiivinen asia. Jotkin kirjan kohdat eivät pitäneet mielenkiintoani aivan samalla tavalla kuin toiset. Etenkin juuri Rhétan heräämisen jälkeiset tapahtumat ja hänen aikansa virtaajien leirissä eivät kiinnostaneet minua niin paljon kuin kirjan aloitus.

Suosittelen kirjaa fantasian ja feministisen kirjallisuuden ystäville. Anni Nupponen on luonut vallan onnistuneen fantasiamaailman, jossa olisin viihtynyt pidempäänkin tarinaan imuun tempauduttuani.

Muualla: Morren maailma, Taikakirjaimet, Todella vaiheessa, Sivukirjasto, Lonkeropiirakka, Pähkinäkukkula ja Vinttikamarin ikkunasta

tiistai 3. helmikuuta 2015

Katsaus kirjakevääseen

Aloin kirjoittaa tätä bloggausta jo viime vuoden puolella. Vaikka lopputuloksen nähtyään sanojani on varmasti vaikea uskoa todeksi, aluksi suunnitelmani oli listata mahdollisimman vähän kevään kirjoja. Aioin ensin tehdä sellaisen listan, jolle päätyneet kirjat ehtisin ihan oikeasti lukea. Suunnitelmani epäonnistui aika surkeasti, mutta tavallaan se on hyväkin, koska olen loppujen lopuksi kuitenkin enemmän fiiliksen mukaan lukija kuin tiukkojen lukusuunnitelmien noudattaja. En mitenkään ehdi lukea kaikkia listalle päätyneitä kirjoja kevään tai todennäköisesti edes elämäni aikana. Nämä kevään kirjat kiinnostavat kuitenkin eniten, ja osan ihan varmasti luen. Suomalaisten kustantamojen julkaisemien teoksien lisäksi listalle on päässyt mukaan muutama englanniksi ilmestyvä kiinnostavalta kuulostava teos. Olisin halunnut julkaista listan tammikuun alussa, mutta kuten listan pituuden perusteella on arvattavissa, tämän bloggauksen kirjoittamiseen kului aika paljon aikaa. Tammikuun kirjat ovatkin jo saatavilla, ja muutama tulee varmasti tämän kuun aikana myös blogiini.

Tammikuu

Tapio Tamminen: Kansankodin pimeämpi puoli (Atena)
Kirja kuulostaa synkältä mutta kiinnostavalta. Aloitin syksyllä monikulttuurisuuden opinnot, ja tämä varmasti syventäisi tietouttani Ruotsissa esiintyvästä rasismista, sen historiasta ja muukalaisvihamielisten puolueiden nykyisen suosion taustoista ja syistä.

Milja Kaunisto: Piispansormus (Gummerus)
Kolmas osa Olavi Maununpojasta kertovasta sarjasta on ehdottomasti luettava. Pidin toisesta osasta jopa enemmän kuin ensimmäisestä. Piispansormus kuuluukin alkuvuoden odotetuimpiin kirjoihin ja aion lukea sen seuraavien kirjojen joukossa.

Kamila Shamsie: Jumala joka kivessä (Gummerus)
Se muistuttaa siitä, kuinka jokaisella on paikkansa historian kaaoksessa ja ettei katoaminen merkitse unohtumista.

Anni Polva: Me tytöt (Karisto)
Lapsena luin Tiinoja, mutta mitään muuta en Polvalta ole lukenut. Menneen ajan opiskelijakuvaus kuulostaa kuitenkin sellaiselta, jota voisin kokeilla. Tiinoissakin minua viehätti erityisesti entisajan kouluelämän kuvaus. EDIT. Olen ehtinyt kirjan jo lukea (Me tytöt).

Louise Doughty: Kielletyn hedelmän kuja (Minerva)
Kirjaa kuvataan oivaltavaksi psykologiseksi trilleriksi ja ajatuksia herättäväksi kertomukseksi arvoista, joiden mukaan elämme sekä valinnoista, joiden eteen joudumme. Kuulostaa lupaavalta!

David Walliams: Poika ja mekko (Tammi)
Viime vuonna suomennettu Herra Lemu hurmasi. Ihastuin Quentin Blaken kuvitukseen ja Walliamsin huumoriin. Siksi Poika ja mekko menee lukulistalle.

Yiyun Li: Yksinäisyyttä kalliimpaa (Tammi)
Tiiviin ystäväpiirin yksi jäsen kuolee kiduttuaan yli 20 vuotta myrkystä, jota sai nuorena tyttönä. Syyllinen ei ole selvinnyt vieläkään. Kuka oli myrkyttäjä ja miksi oli hänen motiivinsa? Tarina liikkuu nyky-Amerikan ja 90-luvun Kiinan välillä.

Jaakko Markus Seppälä: Lemen (Like)
Lemen kuulostaa varsin lupaavalta esikoiskirjalta. Se on lähitulevaisuuteen sijoittuva teknotrilleri, jonka päähenkilönä on Nina-niminen katujen koulima freelancer (minulle tuli jotenkin ensimmäisenä mieleen Lisbeth Salander, mikä on aina positiivinen asia). Nina pelastaa Melinda Leen suuryrityksen kynsistä, mutta pelastetun tytön kehossa asuu tekoäly.

Dan McMillan: Polttouhrit - Holokaustin syyt (Like)
Aihe on karmiva mutta kuitenkin kiinnostava. Holokausti tuntuu käsittämättömältä ja irrationaaliselta, ja sen syistä kertominen tuntuu sellaiselta lähestymistavalta, josta haluan lukea lisää.

Markku Soikkeli: Tieteiskirjallisuuden käsikirja (Avain)
En kovin paljon lue scifiä dystopiaa lukuun ottamatta, mutta genre kiinnostaa minua kuitenkin. Siksi Tieteiskirjallisuuden käsikirjakin kiinnostaa.

Marko Leino: Syntymättömät (Teos)
Kirjan lähtöasetelmana on se, että kirjailijan koomaan vaipunutta vaimoa yritetään pitää hengissä siihen asti, kunnes vaimon sisällä kasvava lapsi olisi riittävän kehittynyt selvitäkseen elossa kohdun ulkopuolella. Kun kirjailija odottaa tulevaa, hän alkaa kirjoittaa syntymättömälle tyttärelleen hänen ja vaimonsa yhteisestä elämästä.

Anu Kaaja: Muodonmuuttoilmoitus (Teos)
Kaajan esikoisteos kuulostaa katalogikuvauksen perusteella varsin omalaatuiselta ja haluan kokeilla, onko Muodonmuuttoilmoitus minun kirjani. Näin rohkeaa ja mielikuvituksellista teosta näkee harvoin. Jotenkin minulle tuli katalogitekstistä hieman mieleen Laura Gustafssonin Huorasatu. Saa nähdä, muistuttaako kirja lainkaan Gustafssonin kirjaa.

Henry Aho: Arvet - Romaani kiusatuista (Reuna)
Kirjat kiusaamisesta kiinnostavat aina. Vakuutuin vielä vahvemmin siitä, että tämä kirja on jonakin hetkenä luettava luettuani Kristan bloggauksen kirjasta.

Maggie Hall: The Conspiracy of Us (13. tammikuuta)
Pidin Da Vinci -koodista, ja nuorille suunnatuksi Da Vinci -koodiksi kuvattu kirja herätti siksi mielenkiintoni. Kirjassa 16-vuotiaan Averyn täytyy ratkaista muinainen mysteeri hengenvaarallisella matkalla Euroopan halki.

Paula Hawkins: The Girl on the Train (15. tammikuuta)
Tämän ehdinkin jo lukea. Kirja kiinnosti psykologinen trilleri -genrensä ja Gone Girl -vertauksien takia.

Helmikuu

James Church: Korealainen kuurupiilo (Atena)
Pohjois-Koreaan sijoittuvaa dekkaria, jota on kiitetty taitavasta tarinankuljetuksesta ja realistisesta Pohjois-Korean kuvauksesta, en ainakaan minä malta jättää väliin.

Anneli Kanto: Pyöveli (Gummerus)
En ole Anneli Kannon kirjoja aiemmin lukenut, mutta noitavainot ovat kaikessa karmivuudessaankin kiehtoneet minua pitkään.

Harlan Coben: Saalistaja (Minerva)
Nettideittailun maailmaan sijoittuva trilleri kiinnostaa.

Maija Haavisto: Sisimmäinen (Myllylahti)
En ole Maija Haavistoa aiemmin lukenut, mutta hänen keväällä ilmestyvässä teoksessaan on useampikin minua kiehtova teema (mm. eläintensuojelu), joten Sisimmäiseen tekisi mieli tutustua.

Carl-Johan Vallgren: Varjopoika (Otava)
Tämäkin dekkaridebyytti kiinnostaa. Päähenkilöä Danny Katzia kuvataan sekä tarinan sankariksi että epäillyksi. Varjopoika aloittaa dekkarisarjan.

Erik Axl Sund: Lasiruumiit (Otava)
En ole lukenut aiempaakaan sarjaa vielä, mutta tämän uuden sarjan aloituksen idea kuulostaa aika kammottavalta. Samaa tuntematonta bändiä fanittavien nuorten keskuudessa on sattunut paljon itsemurhia. Tämä on itse asiassa minulla jo lainassa alkuperäiskielisenä, koska haluaisin saada itseni lukemaan jotakin ruotsiksi pitkästä aikaa.

Mary Higgins Clark: Katse menneisyydestä (Tammi)
Mary Higgins Clar on menneiden vuosien suosikkini, mutta en ole lukenut häneltä mitään moneen vuoteen. Voisin kokeilla, miltä vaikka Katse menneisyydessä maistuisi. Jännityksen kuningatar tarjoilee laadukasta viihdettä, jossa ratkaisemattomien rikosten ympärille rakentuva tv-sarja pääsee liian lähelle totuutta.

Marja-Liisa Heino: Älä tähti putoa (WSOY)
Kirja on realistinen rikosromaani kadonneen maahanmuuttajatytön tapauksesta. En ole törmännyt muissa dekkareissa romanipoliisiin. Tämä kirja on tosin sarjan toinen osa. Mietin, lukisinko ensin ensimmäisen osan (Astuit väärään autoon).

Eveliina Talvitie: Hieno vai huono - Nainen jolla on maine (WSOY)
Naisen maineeseen liittyvä moraalinen kontrolli on edelleen tiukempi kuin miehen. Ihmettelen usein miksi. Siksi kirja, joka sisältää kaksitoista tositarinaa naisista luovimassa kunnian karikkoisella rannalla, kiinnostaa.

Rein Raud: Rekonstruktio (Like)
Enn Padrikilla on vain puoli vuotta elinaikaa ja hän haluaa elämänsä lopuksi selvittää itsemurhan tehneen tyttärensä mysteerin. En ole lukenut paljonkaan virolaisia kirjailijoita, ja juoni kuulostaa kiintoisalta.

Mervi Heikkilä: Louhen liitto (Haamu Kustannus)
Jännittävä fantasiaseikkailu vie vanhojen jumaluuksien ja luonnonmahtien äärelle nykyaikaisella otteella. Esittelyteksti kuulostaa hyvin lupaavalta.

S. J. Watson: Second Life (12. helmikuuta)
Vaikka S. J. Watsonin esikoinen ei täysin vakuuttanut minua, siinä oli sen verran hyviä aineksia, että haluan ehdottomasti tutustua häneltä ilmestyvään uuteenkin kirjaan. En ikinä kyllästy hyvien psykologisten trillerien etsintään.

V. E. Schwab: A Darker Shade of Magic (24. helmikuuta)
Kirjassa on taikuutta, rinnakkaisuniversumeja ja taitava kirjoittaja. Voisiko kirjalta enempää vaatia?

Maaliskuu

Leena Krohn: Erehdys (Teos)
Rakastuin Krohnin edelliseen kirjaan Hotel Sapiensiin. Minulle käy välillä kirjailijoihin ihastuttuani niin, etten jotenkin uskalla palata heidän pariinsa. Entä jos ensiviehätys himmeneekin? Olen Hotel Sapiensin lukemisen jälkeen hankkinut itselleni kaksi muutakin Krohnia, mutta en ole vielä lukenut niitä. Todennäköisesti seuraavana Krohnina luen kuitenkin maaliskuussa ilmestyvän Erehdyksen. Se kuuluu ehdottomasti kevääni odotetuimpiin kirjoihin.

Roald Dahl: Tynkätyiset (Art House)
Rakastin lapsena Dahlin kirjoja ja luinkin silloin kaikki suomennetut lapsille suunnatut kirjat. Tynkätyiset on ilmestynyt jo aiemminkin suomeksi, mutta se on taidettu suomentaa juuri silloin, kun Dahl-innostukseni ei ollut enää huipussaan. Tosin on varmaan outoa lukea Dahlin kirjaa ilman Quentin Blaken kuvitusta, sillä hänen kuvituksena sopivat niin hyvin Dahlin maailmaan. Tynkätyiset on nimittäin kuvittanut Blaken sijaan Patrick Benson.

Linus Jonkman: Introvertit - Työpaikan hiljainen vallankumous (Atena)
Onpa Atenalla keväällä paljon kiinnostavia tietokirjoja! Olen hyvin selvä introvertti ja välillä tuntuu, että elämä olisi niin paljon helpompaa, jos olisin ulospäinsuuntautuneempi.

Marie Jalowicz Simon: Sitten juoksin pakoon - Juutalaistytön selviytymistarina 1940-1945 (Gummerus)
Kuvauksesta tuli mieleen Anne Frankin päiväkirja, mutta tämän kirjan tyttö selvisi.
  
Elisa Aaltola & Sami Keto: Eläimet yhteiskunnassa (Into)
Läpi kirjan kulkevana punaisena lankana on halu hahmottaa eläinten asemaa suhteessa ihmiseen: miten yhteiskunnan tulisi kohdata toislajiset eläimet?

Anu Holopainen: Ihon alaiset (Karisto)
Tämä on ehdottomasti pakko lukea. Ihon alaiset on nuorten dystopia, jossa melkein jokaisen ulkonäköä on muokattu. Kirjan ideasta tulee mieleen Scott Westerfeldin Uglies-sarja, jota en tosin ole vielä lukenut. Olen myöskin lukenut lukemistani Holopaisen kirjoista, joten senkin vuoksi uskon pitäväni myös tästä.

Anna Karolina Jansson: Paviaanivarkaus (Minerva)
Täytyyhän Kirjallinen retki Pohjoismaissa -haasteeseen lukea pohjoismaisia dekkareita, ja tämä ruotsalaisen poliisin debyytti kuulostaa varsin lupaavalta.

Briitta Hepo-Oja: Siilin kuolema (Myllylahti)
Kirjan kuvauksessa luvataan nuoruuden kipukohtia ja pelkojen voittamista huumorilla. Siilin kuoleman päähenkilö on aina tuntenut itsensä hieman ulkopuoliseksi pohjoissuomalaisessa pikkukaupungissa.

Caitlin Moran: Näin minusta tuli tyttö (Schildts & Söderströms)
Haluan aina välillä kokeilla hauskoja kirjoja, ja tämä kuulostaa sellaiselta, mikä voisi oikeasti olla viihdyttävä. Moranin aiemman kirjan Naisena olemisen taidon lukemista olen harkinnut pitkään.

Marco Malvaldi: Kolmen kortin temppu (Tammi)
Bar Lumen murhat -dekkarisarjan toinen osa ei ole aivan niin ehdoton kuin suuri osa listan kirjoista, mutta oikeassa mielentilassa kirja voisi maistua varsin hyvin. Ensimmäinen osa oli ihan kelpo luettavaa.

James Bowen: Bobin maailma (WSOY)
Katukatti Bob oli aivan hurmaava lukuelämys, joten tietenkin haluan lukea Bobin ja Jamesin seuraavista vaiheista.

Cathi Unsworth (toim.): Lontoo noir (Like)
En ole kovin perehtynyt noir-henkisiin kirjoihin ja elokuviin, mutta ainakin ajatuksen tasolla genre kiehtoo. Tämä saattaisi olla myös vallan mainiota Lontoo-lukemista, koska sinne olisi näillä näkymin tarkoitus kesällä suunnata.

Gillian Anderson & Jeff Rovin: Liekkien näkijät (Like)
Salaiset kansiot on yksi suosikkitelevisiosarjojani, ja minua kiinnostaisi kovasti kokeilla, onko Scullyn näyttelijällä myös kirjailijan lahjoja. Kirjassa vaikuttaa olevan hieman samanlaisia vivahteita kuin televisiosarjassakin.

Huhtikuu

Niklas Saxén, Eva Nilsson & Yusuf M. Murabak: Suomen somalit (Into)
Tiedän hävettävän vähän somaleista ja heidän taustastaan ja kulttuuristaan. Siksi tämä kirja olisi varmasti hyödyllistä luettavaa.

Maya van Wagenen: Suosittu (Karisto)
Mitä tapahtuu, kun Maya päättää noudattaa 1950-luvulla ilmestyneen oppaan, jonka pitäisi tehdä kenestä tahansa teinistä kaunis, tyylikäs ja suosittu, neuvoja?

Linda Rodriguez McRobbie: Huonosti käyttäytyvät naiset: Prinsessat jotka pitivät päänsä - jos mahdollista (Paasilinna)
sisältää kymmeniä tarinoita omapäisistä, rohkeista, päättäväisistä naisista, joiden motiivit ovat vaihdelleet oikeuden ja rikoksen välillä

Kate Atkinson: Joka lapsia ja koiria rakastaa (Schildts & Söderströms)
Tämä kirja kiinnostaa ihan siksi, että Elämä elämältä oli niin upea. Olen tosin kuullut, että muu Atkinsonin tuotanto ei suuresti muistuta ainoaa lukemaani Atkinsonin kirjaa, mutta haluaisin kokeilla, pitäisinkö kirjailijan muista teoksista. Kate Atkinson punoo juonen, jonka käänteet ovat yhtä yllättäviä kuin sen konnat ja sankaritkin. Hänen mestarillinen kerrontansa, terävä eettinen tarkastelunsa ja lämmin viisautensa tekevät rikosromaanista jälleen lukemisen juhlaa.

Aki Ollikainen: Musta satu (Siltala)
Nälkävuosi oli hieno, joten odotan Ollikaisen toiseltakin kirjalta paljon.

Agatha Christie: Hercule Poirot ja huvimajan arvoitus (WSOY)
Christieltä ilmestyy ennenjulkaisematon pienoisromaani? Tietenkin se menee heti lukulistalle.

Sara Kokkonen: Kapina ja kaipuu - Kultaiset tyttökirjaklassikot (Avain)
Kokkosen kirjassa esitellään lukijoiden ulkomaisia tyttökirjasuosikkeja. Kirjoitin itsekin kokemuksiani eräästä tyttökirjaklassikosta, joten kirjaa lukiessa saatan bongata tuttua tekstiä.

Valkoiset varpaat (Haamu Kustannus)
Hyvältä kuulostavat novellikokoelmat ovat aina kiintoisia, koska yritän siedättää itseäni novelleilla. Kauhun lukeminenkin on jäänyt viime vuosina melko vähälle, joten siihenkin muun muassa Virpi Hämeen-Anttilan ja Marko Hautalan kauhukertomukset toisivat korjausta.

Toukokuu
Erkka Leppänen & Hanna Matilainen (toim.): Käärmeen liekit - suomalaisia lohikäärmetarinoita (Osuuskumma)
Joistakin kirjoista kuulemisen jälkeen minut valtaa heti innokas ja malttamaton odotus. Tämä kirja on yksi niistä. Kirja singahti lukulistalle nopeammin kuin ehdin sanoa lohikäärme. Lohikäärmeet ovat aina olleet yksi suosikkitaruolentojani ja tämä antologia kuulostaa vain niin loistavalta. Kirjailijakaartikin on hyvin lupaava, sillä se sisältää muun muassa J. S. Meresmaan, Anne Leinosen, Anni Nupposen, Magdalena Hain ja Jussi Katajalan. Varmasti muutkin kirjoittajat ovat taitavia, mutta edellämainittuihin olen ehtinyt tutustua jo jossakin muodossa ja tykästynyt kaikkiin.

Tapani Koivunen: Amerikkalainen painajainen - Vuoteni USA:n vankiloissa (Atena)
Luin tänä syksynä Piper Kermanin kuvauksen vankila-ajastaan Yhdysvalloissa. Suomalaisen miehen kokemus samasta instituutiosta kiinnostaa.

Johanna Holmström: Sulje silmäs pienoinen (Otava)
Pidin Holmströmin aiemmasta Itämaa-romaanista kovasti ja siksi uutuuskin täytynee lukea. Psykologiset trillerit ovat hyvin toteutettuina minulle erittäin mieleisiä.

Sarah Waters: Parempaa väkeä (Tammi)
The Little Stranger vakuutti ja olen kirjan lukemisesta lähtien halunnut tutustua Watersiin lisääkin. Ehkäpä seuraava Watersini on vaikkapa tämä Parempaa väkeä. Mielenkiintoani kirjaa kohtaan lisää se, että romaani sijoittuu 1920-luvulle.

Peter Høeg: Susanin vaikutus (Tammi)
En ole lukenut Høegia, mutta jo Kirjallinen retki Pohjoismaissa -haasteen vuoksi olisi oiva aika tutustua häneen. Lisäksi keväällä suomennettava Høeg kuulostaa sellaiselta, että se on melkein pakko lukea. Kirjassa Tanskaa uhkaa ekologinen katastrofi, ja katalogitekstin mukaan luvassa on monikerroksinen jännitysromaani, joka yhdistää trillerin ja perhedraaman.

Gillian Flynn: Teräviä esineitä (WSOY)
Tosin todennäköisesti luen tämänkin englanniksi aiempien Flynnin kirjojen tavoin. Olen kuullut tätä kehuttavan jopa parhaaksi Flynniksi, joten odotan tämän lukemista aika innoissani, vaikka Dark Places olikin pienoinen pettymys.

John Green: Arvoitus nimeltä Margo (WSOY)
John Greeniä suomennetaan näköjään nyt oikein urakalla. Tästä on tulossa kesällä elokuvakin ja ennen elokuvaa kirja ilmestyy myös suomeksi. Dekkarimainen juoni päähenkilön kadonneesta rakkauden kohteesta kiinnostaa jopa enemmän kuin viime vuoden lopulla suomennettu Kaikki viimeiset sanat. Englanninkielinen alkuteos onkin jo lainattuna kirjastosta.

Kristina Ohlsson: Daavidintähdet (WSOY)
En melko varmasti pääse viidenteen Fredrika Bergman -dekkariin asti vielä toukokuussa, mutta laitan tämän ehdottomasti lukulistalle. Ensimmäinen lukemani Ohlssonin dekkari (Nukkekoti) oli vain niin hyvä.

Riku Talvitie: Tappava formaatti: Kuokkavieras (keväällä)
Vaikka Big Brother ei olekaan ihan minun juttuni, tämän kaltaisen ohjelman ympärille sijoittuva kidnappauskuvio kuulostaa varsin kiehtovalta.

Kesäkuu

Johan Theorin: Aarnivalkeat (Tammi)
Sankta Psykon kasvatit vakuutti minut siitä, että muutkin Theorinin kirjat kannattaa lukea. Psykologisen jännityksen, kummitusjuttujen ja öölantilaisen kerrontaperinteen yhdistäminen kuulostaa kiehtovalta.

Holly Smale: Geek Girl - Kohellusta korkokengissä (Tammi)
Geek Girl -sarjan toista osaa olenkin jo odottanut. Ensimmäinen oli varsin viihdyttävä ja nopealukuinen. Olen iloinen, että tämä ilmestyy varsin sopiva ajankohtanakin eli juuri kesän alussa. Uskon tämän olevan juuri sopivaa kesälukemista.

Jacob Grey: Varismiekka (Tammi)
Mietin, laitanko tätä listalle, mutta en halua unohtaa tätä, joten listalle tämä päätyy. Orpopoika Kraa asuu varisten kanssa ja osaa varisten kieltä. Hän on myöskin feral eli ihminen, jolla on maaginen side tiettyyn eläimeen. Jos vain ehdin, haluan tutustua tähänkin sarjaan.

Lopuksi on vielä pakko mainita, että heinäkuussa ilmestyy Ernest Clinen Armada, jota aloin odottaa innoissani Ready Player Onen lukemisen jälkeen.