tiistai 31. joulukuuta 2013

Kirjavuosi 2013

Vuosi 2013 oli kirjavuotena huikaiseva. Aloin kirjablogata ja lukeminen muuttui harrastuksena aiempaa yhteisöllisemmäksi. Sain vuoden aikana monia lukuvinkkejä enkä mitenkään ehtinyt lukea kaikkea, mitä olisin halunnut. Vuoteen on mahtunut kolme isommassa tai pienemmässä porukassa yhdessä luettua kirjaa, kirjabloggaajien yhteinen lukuhaaste, Blogistanian kesälukumaraton ja kirjabloggaajien joulukalenterin luukun julkistaminen. Osallistuin elämäni ensimmäisille kirjamessuille ja nautin messuista heti kokonaiset kolme päivää. Näin ihailemiani kirjailijoita, ostin liikaa kirjoja ja tapasin ihania kirjabloggareita. Kirjavinkkien ja -keskustelun lisäksi bloggaaminen on tutustuttanut minut moneen hienoon ihmiseen, joiden ystävyydestä olen todella kiitollinen.

Vuosi lukuina

Luin vuoden 2013 aikana 163 kirjaa ja 52237 sivua. Lista kaikista vuoden aikana lukemistani kirjoista löytyy täältä. Listassa on myös kymmenisen opiskelun vuoksi luettua kirjaa, mutta ensi vuonna en aio enää listata blogissani lukemiani tenttikirjoja. Luin 79 kirjaa englanniksi, kaksi ruotsiksi ja loput 82 teosta suomeksi. 49 lukemistani kirjoista oli kotimaisten kirjailijoiden luomuksia. Bloggasin 126 lukemastani kirjasta ja ensi vuoden puolella aion blogata vielä muutamasta tämän vuoden luetuista. Luin 34 itse ostettua tai lahjaksi tai palkinnoksi saatua kirjaa, kymmenen arvostelukappaletta, yhden poikaystävän hyllystä lainatun teoksen ja 118 kirjaston kirjaa. Mieskirjailijoiden kynästä oli 55 lukemistani kirjoista, 106 kirjoista oli naisten kirjoittamia ja kahden tekijöissä oli sekä mies että nainen. En vieläkään tiedä, miksi luen selvästi enemmän naisten kuin miesten kirjoja. Minun täytyy ehkä kohta keksiä itselleni jokin haaste, joka saisi minut tarttumaan useammin mieskirjailijoihin. Kirjojen määrä vaihteli kuukausittain melko paljon. Kesäkuussa ehdin lukea ensimmäisen lukumaratonini siivittämänä 24 kirjaa, ja marraskuussa lukuaikaa söivät muun muassa muutto ja seminaarityön kirjoittaminen, joten silloin lukusaldo jäi kahteen kirjaan.

Vuoden lukuelämykset

Vaikuttavimmat dystopiakirjat

Neal Shusterman: Unwind
Kazuo Ishiguro: Never Let Me Go
Leena Krohn: Hotel Sapiens ja muita irrationaalisia kertomuksia
George Orwell: 1984
Johanna Sinisalo: Auringon ydin


Muut vaikuttavat kirjat (listassa vain kirjoja, jotka luin tänä vuonna ensimmäistä kertaa):

Bernard Beckett: Genesis
Joyce Carol Oates: My Sister, My Love - The Intimate Story of Skyler Rampike
Haruki Murakami: 1Q84 osat 1 ja 2 ja 3
Hanne-Vibeke Holst: Mitä he toisilleen tekivät
Vicki Myron & Bret Witter: Kirjastokissa
Petteri Pietikäinen: Hulluuden historia
Marisha Pessl: Yönäytös
Sarianna Vaara: Huomenkellotyttö
John Green: The Fault in Our Stars


Päivitän ehkä vielä luettujen listaa tänään, jos ehdin jossakin välissä lukea tällä hetkellä kesken olevan kirjan loppuun. Ulos en ainakaan ole enää menossa tänä vuonna, sillä pelkään ilotulituksia sen verran paljon.

Mitä on luvassa ensi vuonna?

Kerroinkin jo, mihin lukuhaasteisiin aion ainakin osallistua. Tammikuussa rakas blogini täyttää vuoden, joten ensi kuussa aion tätä syntymäpäivää ainakin jotenkin juhlistaa. Aikomuksenani on pitää jossakin vaiheessa teemaviikko, ja on minulla muitakin bloggaamiseen liittyviä vielä toteuttamattomia suunnitelmia. Toivon, että ehdin ensi vuonna lukea enemmän kuin vuoden 2013 viimeisinä kuukausina ja tietysti kirjoittaa kirjoista blogiinikin.  

Kirjaisaa ja onnellista uutta vuotta!

Haastekoontia: Mental Cases, 1800-luvun kirjat, Mieleni on rajaton ja Kaunokirjallinen maailmanvalloitus

Kirjoitin jo erikseen Lukemattomat kirjailijat -haastekoonnin ja tässä bloggauksessa kerron, miten muiden lukuhaasteiden kanssa kävi. Olin alkuvuodesta innostunut ja juuri aloittanut kirjabloggaaja ja innostuin myös useammasta haasteesta. Lukemattomat kirjailijat oli ainoa, joka meni niin kuin pitikin, ja muissa jäin enemmän tai vähemmän tavoitteestani.

1800-luvun kirjat -haasteessa olisi pitänyt lukea vähintään neljä 1800-luvulla ilmestynyttä kirjaa. Tavoitteenani oli tutustua 1800-lukuun kahdeksan kirjan myötä, mutta jäin melko kauas tavoitteestani enkä saanut edes minimisuoritusta haalittua kasaan. Luin vuoden aikana kaksi haasteeseen sopivaa kirjaa:

1. Arthur Conan Doyle: The Adventures of Sherlock Holmes
2. Jane Austen: Sense and Sensibility


Mental Cases -haaste meni hieman paremmin, vaikka muutama kirja jäi uupumaan tavoitteestani (kahdeksan kirjaa). Elegia haastoi lukemaan mielenterveyden ongelmia käsittelevää ei-fiktiivistä kirjallisuutta ja sain luettua viisi kirjaa, joilla osallistuin haasteeseen ja jotka veivät minut osastolle.

1. Marya Hornbacher: Madness - A Bipolar Life
2. SusuPetal: Sairaalapäiväkirja - merkintöjä ja kuvia suljetulta osastolta
3. Petteri Pietikäinen: Hulluuden historia
4. Maria Vaara: Likaiset legendat
5. Sarianna Vaara: Huomenkellotyttö

Osallistuin myös pariin haasteeseen, joiden suorittamisessa ei ole aikarajaa ja joiden parissa aion jatkaa ensi vuonnakin.

Mieleni on rajaton -haasteeseen luin tämän vuoden aikana kahdeksan kirjaa:

1. Joyce Carol Oates: Zombie
2. Jeffrey Eugenides: The Marriage Plot
3. Joyce Carol Oates: My Sister, My Love - The Intimate Story of Skyler Rampike
4. Marya Hornbacher: Madness - A Bipolar Life
5. SusuPetal: Sairaalapäiväkirja - merkintöjä ja kuvia suljetulta osastolta
6. Petteri Pietikäinen: Hulluuden historia
7. Maria Vaara: Likaiset legendat
8. Sarianna Vaara: Huomenkellotyttö

Tämä haastehan oli osittain yhtenevä Mental Casesin kanssa vain sillä erotuksella, että Mieleni on rajaton -haasteeseen kelpaavat myös fiktiiviset teokset.

Aloin myös valloittaa maailmaa lukemalla ja matkasin viidentoista maan halki kaunokirjallisuuden siivin.

Afganistan: Pia Heikkilä: Operaatio Lipstick
Alankomaat: Herman Koch: The Dinner
Algeria: Katherine Neville: The Eight 
Iso-Britannia: Sophie Kinsella: The Secret Dreamworld of a Shopaholic
Italia: Vera Vala: Kuolema sypressin varjossa
Itävalta: Ursula Poznanski: Vii5i
Japani: Haruki Murakami: Norwegian Wood 
Kanada: Kathy Reichs: Déjà Dead  
Ranska: Milja Kaunisto: Synnintekijä
Ruotsi: Liza Marklund: Du gamla, du fria 
Suomi: Maarit Verronen: Varjonainen
Tsekki: Salla Simukka: Valkea kuin lumi
Venäjä: Marissa Mehr: Veristen varjojen ooppera
Viro: Sofi Oksanen: Puhdistus 
Yhdysvallat: Candace Bushnell: Sex and the City  

Ensi vuonna osallistun ainakin kolmeen haasteeseen. Yritän voittaa sotakirjallisuutta kohtaan tuntemani kammon Ihminen sodassa -lukuhaasteen avulla. Koetan päästä eristyssellistä vapauteen Hei me lusitaan! -lukuhaasteessa. Tutustun myös ranskalaiseen kirjallisuuteen oman Vive la France! -haasteeni myötä (ensimmäinen kirja on tällä hetkellä kesken). Vuoden päästä sitten nähdään, miten pärjäsin näiden haasteiden kanssa. Olen melko varma, että eteeni tulee vielä jokin haaste, johon en vain malta olla osallistumatta, vaikka näiden kolmenkaan haasteen onnistuminen ei ole helpoin mahdollinen suoritus.

maanantai 30. joulukuuta 2013

Haastekoonti: Lukemattomat kirjailijat


Riinan kirjapinojen Riina K. haastoi lukemaan tämän vuoden aikana lukemattomia kirjailijoita. Haasteeseen ei laskettu mukaan esikoiskirjailijoita. Huomasin pian, että minun olisi kannattanut päättää heti kirjailijat, joihin haluan tutustua. Näin haaste oli liiankin helppo, koska aloin kirjablogata tämän vuoden alussa. Kirjablogien ansiosta olen kiinnostunut ties kuinka monesta minulle uudesta kirjailijasta ja olen montaa heistä ehtinyt vuoden aikana lukeakin. Sen vuoksi tänä vuonna tuli tutustuttua todella moneen kirjailijaan.

1. Max Brooks (World War Z: An Oral History of the Zombie War)
2. Seth Grahame-Smith (Abraham Lincoln - Vampire Hunter)
3. Ally Carter (I'd Tell You I Love You, But Then I'd Have to Kill You; Cross My Heart and Hope to Spy ja Don't Judge a Girl by Her Cover)
4. Kathy Reichs (Déjà Dead ja Death du Jour)
5. Anna Godbersen (The Luxe; Rumors ja Envy)
6. Bernard Beckett (Genesis)
7. Joyce Carol Oates (Zombie; Rape - A Love Story ja My Sister, My Love - The Intimate Story of Skyler Rampike)
8. Gail Carriger (Etiquette & Espionage ja Soulless)
9. Joanne Harris (Chocolat)
10. Richelle Mead (Vampire Academy ja Frostbite)
11. Hannu Rajaniemi (The Quantum Thief)
12. Julian Barnes (The Sense of an Ending)
13. Chuck Palahniuk (Fight Club)
14. Neal Shusterman (Unwind ja UnWholly)
15. Maarit Verronen (Varjonainen)
16. Lauren Oliver (Delirium; Pandemonium ja Requiem)
17. Lauren DeStefano (Wither)
18. Helen Fielding (Bridget Jones's Diary)
19. E.L. James (Fifty Shades of Grey)
20. Sarah Waters (The Little Stranger)
21. Haruki Murakami (Norwegian Wood; 1Q84 osat 1 ja 2 & 3 ja Kafka rannalla)
22. Herman Koch (The Dinner ja Lääkäri)
23. Muriel Barbery (The Elegance of the Hedgehog ja Kulinaristin kuolema)
24. Kazuo Ishiguro (Never Let Me Go)
25. Marya Hornbacher (Madness - A Bipolar Life)
26. Leena Krohn (Hotel Sapiens ja muita irrationaalisia kertomuksia)
27. Ally Condie (Matched)
28. Gillian Flynn (Gone Girl ja Dark Places)
29. Ian McEwan (Sweet Tooth)
30. Mikael Niemi (Veden viemää)
31. Suzanne Young (The Program)
32. Donna Tartt (The Secret History)
33. Saara Henriksson (Linnunpaino)
34. George Orwell (1984)
35. Justina Robson (Aitoa peliä)
36. Minna Lindgren (Kuolema Ehtoolehdossa)
37. Siiri Enoranta (Nokkosvallankumous)
38. Hanne-Vibeke Holst (Mitä he toisilleen tekivät)
39. Louise Boije af Gennäs (Stjärnor utan svindel)
40. Antti Tuomainen (Parantaja)
41. Hanna Hauru (Paperinarujumala)
42. Anja Snellman (Ivana B. ja Lemmikkikaupan tytöt)
43. Hitomi Kanehara (Käärmeitä & lävistyksiä)
44. Nancy A. Collins (Sunglasses After Dark)
45. Inka Nousiainen (Kirkkaat päivä ja ilta & Karkkiautomaatti)
46. Doris Lessing (Erittäin kissamaista)
47. Jessica Brody (Unremembered)
48. Johanna Holmström (Itämaa)
49. David Foenkinos (Nainen, jonka nimi on Nathalie)
50. Maaria Päivinen (Pintanaarmuja)
51. J.S. Meresmaa (Mifongin perintö)
52. Johanna Sinisalo (Enkelten verta; Ennen päivänlaskua ei voi ja Auringon ydin)
53. Veronica Roth (Divergent)
54. Katherine Neville (The Eight)
55. Pekka Hiltunen (Vilpittömästi sinun)
56. Mons Kallentoft (Sydäntalven uhri)
57. Jonas Gardell (Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin - 1. Rakkaus)
58. Cormac McCarthy (The Road)
59. Marisha Pessl (Yönäytös)
60. Maria Vaara (Likaiset legendat)
61. Kristina Ohlsson (Nukketalo)
62. John Green (The Fault in Our Stars)
63. Johan Theorin (Sankta Psykon kasvatit)

Näitä koettuja uusia kirjailijoita oli näköjään vielä paljon enemmän kuin osasin odottaa. Viideltätoista kirjailijoista olen lukenut tämän vuoden aikana jo useammankin kirjan ja monilta muiltakin aion lukea vielä jossakin vaiheessa lisää. Parhaita uusia tuttavuuksia ovat olleet Bernard Beckett, Joyce Carol Oates, Neal Shusterman, Haruki Murakami, Kazuo Ishiguro, Leena Krohn, George Orwell, Johanna Sinisalo ja Marisha Pessl. Aion kirjoittaa vielä bloggauksen, jossa kerron tarkemmin siitä, mitä luin vuoden aikana ja mitkä kirjat tekivät suurimman vaikutuksen, mutta voin jo nyt sanoa, että 2013 oli kirjavuotena minulle huikaiseva. Luin monia loistavia kirjoja ja tutustuin kirjamaailmaan entistä syvemmin esimerkiksi kirjabloggaamisen ja ensimmäisen kirjamessukäynnin ansiosta.

perjantai 27. joulukuuta 2013

Sue Grafton: W is for Wasted

Sue Grafton: W is for Wasted 2013 Mantle 484 s.
lainattu kirjastosta

Two dead men changed the course of my life that fall. One of them I knew and the other I'd never laid eyes on until I saw him in the morgue. The first was Pete Wolinsky, and unscrupulous private detective I'd met years before through Byrd-Shine Investigations, where I'd served my apprenticeship. I worked for Ben Byrd and Morley Shine for three years, amassing the six thousand hours I needed for my license. The two were old-school private eyes, hard-working, tireless, and inventive. While Ben and Morley did business with Pete on occasion, they didn't think much of him. He was morally shabby, disorganized, and irresponsible with money. In addition, he was constantly pestering them for work, since his marketing skills were minimal and his reputation too dubious to recommend him without and outside push. Byrd-Shine might subcontract the odd stretch of surveillance to him or assign him a routine records search, but his name never appeared on a client report. This didn't prevent him from stopping by the office without invitation or dropping their names in casual conversations with attorneys, implying a close professional relationship. Pete was a man who cut corners and he assumed his colleagues did likewise. More problematic was the fact that he'd rationalized his bad behaviour for so long it had become standard operating procedure.

Kinsey Millhone kuulee uutisista kollegansa Pete Wolinskyn väkivaltaisesta kuolemasta. Vaikka Kinsey ei kuulunut Peten lähipiiriin, hän sotkeutuu rikostutkimuksiin. Pian Kinseyyn otetaan myös yhteyttä toisen kuoleman tiimoilta, sillä erään kodittoman miehen taskusta on löytynyt Kinseyn nimi ja yhteystiedot. Kinsey ei tosin ole ikinä kuullutkaan tästä Terrence Dace -nimisestä miehestä, mutta silti Terrencen kuolema vaikuttaa Kinseyn elämään yllättävällä tavalla.

Olen julkaissut varsinaisen kirjabloggauksen viimeksi kaksi kuukautta sitten. Luonnoksiin kirja-arvioraakileita on kerääntynyt näiden parin kuukaudenkin aikana, mutta olen enemmän keskittynyt seminaaritöiden kirjoittamiseen. Tämän syksyn aikana olen lukenut myös tavallista vähemmän, mutta keväällä on toivottavasti vähemmän kiireitä, joten ainakin toivon, että luku- ja bloggausharrastuksilleni on hieman enemmän aikaa. Uusinta aakkosdekkariakin luin viikon vain pienissä pätkissä, mutta onneksi sitten alkoi lopulta joululoma ja pystyin jouluiltojen aikana nauttimaan kirjan loppuun saakka.

Aloin lukea Graftonin yksityisetsivä Kinsey Millhonesta kertovaa sarjaa kymmenisen vuotta sitten. Näiden vuosien aikana moni dekkarisarja on jäänyt minulta joko väliaikaisesti tai lopullisesti kesken, mutta Graftonin kirjoihin ja henkilöihin olen niin kiintynyt, että olen aina halunnut tietää, mitä seuraavassa kirjassa tapahtuu. Kun aloitin W is for Wasted -teoksen, tuntui kuin olisin palannut hyvien tuttujeni seuraan. Kinsey, Kinseyn vuokraisäntä Henry ja muut sarjan vakihenkilöt ovat päässeet harvinaisen lähelle sydäntäni. Tähän kiintymykseen on vaikuttanut varmaankin henkilöiden luonteenpiirteiden lisäksi Kinseyn toimiminen minä-kertojana. Minä-kertoja mahdollistaa hyvin Kinseyn tunteiden ja ajatusten kuvaamisen, ja osittain tästä syystä aakkosdekkarien lukeminen on saanut aikaan tunteen Kinseyyn tutustumisesta.

W is for Wasted ei ollut minusta paras aakkosdekkari, mutta viihdyin silti kirjan parissa hyvin. Se sopi hyvin luettavaksi jouluillan vaihtuessa yöksi. Graftonin kirjat eivät ole liian ahdistavia tai pelottavia vaan loppuratkaisu karmii selkäpiissä juuri sopivasti. Tässä osassa minua kiinnosti enemmän Kinseyn yksityiselämän kuviot kuin varsinaiset murhatutkimukset, ja minusta tuntuukin, että Grafton hieman jo valmistelee sarjan loppumista.

Murhien ja Kinseyn perhesuhteiden lisäksi kirjassa käsiteltiin paljon kodittomuutta. Näkökulma oli tosin enimmäkseen Kinseyn, mutta ajoittain myös muiden henkilöiden mielipiteet pääsivät kuuluville. Aihetta käsitellään ihan uskottavasti, ja kirjan lopussa oleva Terrencelle omistettu muistopuhe on oivaltava ja koskettava.

Viimeisin suomeksi ilmestynyt aakkosdekkari on T niin kuin tappaja (2008). Löysin tiedon, jonka mukaan uusimpia ei edes oltaisi suomentamassa liian pienen kysynnän vuoksi. Voi harmi, jos näin todellakin on. Aakkosdekkarit tosin eivät ole kovin vaikeaa englantia, joten näiden lukemista alkuperäiskielelläkin kannattaa kokeilla.

lauantai 21. joulukuuta 2013

Kirjabloggaajien joulukalenteri 21.12.2013

Hei taas pitkästä aikaa! Mikäpä olisi parempi tapa katkaista pitkä bloggaamistauko kuin joulukalenteriluukun julkaiseminen. Tänään on jälleen se hetki vuodesta, johon nämä laulun sanat sopivat: Kolme yötä jouluun on. Laskin aivan itse eilen, kun näin silmät tonttusen.
Joidenkin kirjojen maailmaan haluaisi päästä. Odotimme 11-vuotiaina ystäväni kanssa Tylypahkan kirjeitä, mutta niitä ei vain ikinä kuulunut. Pöllöt ilmeisesti eksyivät matkalla. Edelleen olen sitä mieltä, että jos johonkin fiktiiviseen maailmaan pääsisin tutustumaan, haluaisin nähdä Tylypahkan. Arkinen Tylypahkakin on varsin houkutteleva paikka, mutta erilaisten juhlien aikaan Harry Potterin opinahjo olisi vielä upeampi vierailukohde.

Harry Potterin joulut olivat olleet varsin ankeita ennen kuin hän aloitti koulun Tylypahkassa. Hän saattoi saada sedältään ja tädiltään joululahjaksi esimerkiksi setänsä vanhat sukat ja joulun lämpö oli muutenkin kaukana Harryn kohtelusta. Kun Harrylle paljastui, että hän on velho ja hän aloitti opinnot Tylypahkassa, hän osasi odottaa elämänsä parasta joulua. Ensimmäinen joulu Tylypahkassa vieläpä ylitti Harryn odotukset. Vaikka joululahjat voivat sisältää näkymättömyysviitan tai velhoshakkinappuloita, taikamaailmassakin joulu on juhla, jolloin perhe ja muut läheiset ovat tärkeintä. Tosin välillä joulunakin on selviteltävä, kuka on avannut Salaisuuksien kammion tai lähettänyt arvokkaan luudan yllätyslahjaksi.

Kuvanottohetkellä tapahtui jotakin maagista. Tosin joku jästi voisi väittää kameran vain tärähtäneen.
       
Tylypahkan joulukoristelut ovat omaa luokkaansa. Harryn ensimmäisenä lukuvuonna Suuri sali on koristettu mistelin ja piikkipaatsaman oksilla. Salissa on peräti kaksitoista joulukuusta, joista osa kimmeltää jääpuikkojen ja osa satojen kynttilöiden ansiosta. Ympäri linnaa on myös haarniskoja, jotka on lumottu laulamaan joululauluja. Tylypahkan joulupöydässä ei myöskään kukaan joudu näkemään nälkää.

Harry had never in all his life had such a Christmas dinner. A hundred fat, roast turkeys, mountains of roast and boiled potatoes, platters of of fat chipolatas, tureens of buttered peas, silver boats of thick, rich gravy and cranberry sauce - and stacks of wizard crackers every few feet along the table. These fantastic crackers were nothing like the feeble Muggle ones the Dursleys usually bought, with their little plastic toys and their flimsy paper hats. Harry pulled a wizard cracker with Fred and it didn't just bang, it went off with a blast like a cannon and engulfed them all in a cloud of blue smoke, while from the inside exploded a rear-admiral's hat and several live, white mice. Up on the High Table, Dumbledore had swapped his pointed wizard's hat for a flowered bonnet and was chuckling merrily at a joke Professor Flitwick had just read him. 
(J.K. Rowling: Harry Potter and the Philosopher's Stone)
ennen kuorrutusta
Jollei halua aivan taikamaailman herkkuihin tutustua joulun aikaan, muut maat ovat hyvä ja vaihtelua tuova vaihtoehto. Joulupiparit ja -tortut kuuluvat jouluun, mutta niiden lisäksi voi tutustua esimerkiksi ranskalaiseen jouluherkkuun, jouluhalkoon. Jouluhalkoa saatettiin jopa tarjota Harry Potterin neljäntenä lukuvuonna, jolloin Beauxbatonsin oppilaat olivat vierailulla Kolmivelhoturnajaisten vuoksi. Olen syönyt jouluhalkoa pari kertaa elämässäni, mutta en ollut sellaista ikinä itse leiponut ennen eilistä. Käytin tätä reseptiä, mutta tuorejuusto oli appelsiininmakuisen sijasta suklaanmakuista. Lähikaupasta kun ei saanut muunlaista makeaa tuorejuustoa. Ensi kerralla metsästän jostakin appelsiininmakuista, sillä nyt jouluhalosta tuli minunkin makuuni hieman liian suklainen.
kuorrutuksen jälkeen
Lopputulos ei ollut maailman kaunein, mutta maistui ihan hyvältä ja seuraavalla kerran jouluhalko on ehkä parempaa silmänruokaakin. Ensi jouluna voisin kokeilla vaikkapa italialaista panettone-joulukakkua tai saksalaista stollen-hedelmäkakkua.

Eilen joulukalenterin luukku avautui Lukutoukan kulttuuriblogissa ja huomenna uutta luukkua voi käydä kurkkimassa Kolmas linja -blogista.

Minkä kirjan joulu on sellainen, jonka haluaisit kokea ja miksi? 
Maagista ja rauhaisaa joulua!