tiistai 22. lokakuuta 2013

Johan Theorin: Sankta Psykon kasvatit

kansikuva: Claire Morgan/Plainpicture/Fennopress
Johan Theorin: Sankta Psykon kasvatit 2013 (Sankta Psyko 2011) Tammi 502 s. suom. Outi Menna
lainattu kirjastosta

"Hyvä", Högsmed oli sanonut. "Meidän toimintamme eroaa tietysti tavanomaisesta siinä mielessä, että lasten vanhemmat ovat potilaina..."
Sitten hän oli jatkanut selostamalla, minkä takia Sankta Patriciaan ylipäätään oli yhdistetty päiväkoti ja esikoulu: "Se perustettiin joitakin vuosia sitten, ikään kuin kokeiluluontoisesti... Perusidea pohjautuu tutkimukseen siitä, kuinka tärkeä pienten lasten suhde omiin vanhempiinsa on heidän sosiaalisen kehityksensä kannalta. Sekä pysyvissä että tilapäisissä huostaanotoissa on aina omat puutteensa, ja me täällä Sankta Patriciassa uskomme, että lapselle on hyväksi pitää säännöllisesti yhteyttä biologiseen äitiinsä tai isäänsä... poikkeuksellisista olosuhteista huolimatta. Ja vanhemmille yhdessäolo lapsen kanssa on luonnollisesti osa hoitoprosessia." Lääkäri piti tauon ja lisäsi: "Sitähän me täällä sairaalassa teemme: me hoidamme. Emme rankaise, riippumatta siitä mitä potilaamme ovat tehneet."
Jan oli kuunnellut ja pannut merkille, ettei lääkäri käyttänyt kertaakaan sanaa parantaminen.

Jan Hauger hakee töitä Metsäkedon päiväkodista. Metsäketo sijaitsee Sankta Patrician psykiatrisen sairaalan vieressä. Hoidossa olevat lapset ovat psykiatrisen sairaalan potilaiden jälkikasvua, ja he saavat kerran viikossa käydä tapaamassa sairaalassa olevia vanhempiaan. Janilla on omat syynsä hakeutua töihin juuri tähän päiväkotiin. Hän arvelee työnsä edistävän nuoruuden aikaisen rakkautensa Alice Ramin löytämistä.

En ollut aiemmin lukenut Johan Theorinia. Sankta Psykon kasvatit päätyi luettavien syksyn uutuuksien listalle, koska psykiatrinen sairaala miljöönä herätti mielenkiintoni. Theorinin uusin suomennos ei kuulu mihinkään sarjaan, joten pystyin hyvin aloittamaan ruotsalaiseen rikoskirjailijaan tutustumisen Sankta Psykon kasvateista

Theorinin trilleri on kertomus pakkomielteisestä rakkaudesta, jonka eteen henkilöt ovat valmiita tekemään mitä vain keinoja kaihtamatta. Psykologisissa trillereissä hulluuden ja selväjärkisyyden raja taitaa usein olla hyvin häilyvä, eikä Sankta Psykon kasvatit muodostu tämän seikan suhteen poikkeukseksi.

Henkilöiden toiminta ei ollut irrallista ja selittämätöntä. Varsinkin Janin menneisyys punoutuu yhteen aikuisen Janin tekojen motiivien kanssa. Vaikka Jan tekee joitakin hyvin epäilyttäviä tekoja, en silti lopulta osannut pitää Jania pahana ihmisenä vaan ennemminkin olosuhteiden uhrina. Koulukiusaaminen ja kiihkeä rakkaus Alice Ramia kohtaan ovat saaneet Janin moraalitajun sekaisin.

Ajattelin monesti lukevani kirjaa vain hetken ja sitten tekeväni jotakin muuta. Theorin on kuitenkin niin taitava rakentamaan jännitystä lukijan mielessä, että yhtäkkiä huomasinkin lukeneeni monta sivua enemmän kuin alunperin aioin. Vetävästä juonesta huolimatta koin loppua kohden tarinan imun hiipuvan. Odotin lopetuksen hätkähdyttävän minua enemmän ja taidan olla vähemmistössä mielipiteeni kanssa, mutta olisin kaivannut lopulta lisää puistattavuutta. Myönnän, että lopetus jäi silti pyörimään mieleeni, joten kyllä siinä jotakin oli.

Olen löytänyt jälleen uuden kiehtovan ja  jännityskirjailijan. Yleensä luen jännityskirjallisuutta melko satunnaisesti, ehkä yleensä tahtia noin kirja kuussa, mutta lokakuussa lukemistani romaaneista kolme viidesosaa on ollut trillereitä ja tällä hetkellä on kesken Gillian Flynnin Dark Places. Opiskelukiireiden keskelle jännityskirjat sekä sopivat että eivät sovi. Ne vievät ajatukseni melko hyvin pois opiskelujutuista, mutta ne ovat yleensä liian mukaansatempaavia, jotta niitä pystyisi lukemaan vain luvun kerrallaan.

Muissa blogeissa: Rakkaudesta kirjoihinLeena LumiKirjavinkitKirjasähkökäyrä

tiistai 15. lokakuuta 2013

John Green: The Fault in Our Stars

John Green: The Fault in Our Stars 2012 Dutton Books 313 s. (ilmestynyt suomeksi nimellä Tähtiin kirjoitettu virhe)
lainattu kirjastosta

But it's not a cancer book, because cancer books suck. Like, in cancer books, the cancer person starts a charity that raises money to fight cancer, right? And this commitment to charity reminds the cancer person of the essential goodness of humanity and makes him/her feel loved and encouraged because s/he will leave a cancer-curing legacy. But in AIA, Anna decides that being a person with cancer who starts a cancer charity is a bit narcissistic, so she starts a charity called The Anna Foundation for People with Cancer Who Want to Cure Cholera.
Also, Anna is honest about all of it in a way no one else really is. Throughout the book, she refers to herself as the side effect, which is just totally correct. Cancer kids are essentially side effects of the relentless mutation that made the diversity of life on earth possible. So as the story goes on, she gets sicker, the treatments and disease racing to kill her, and her mom falls in love with this Dutch tulip trader Anna calls the Dutch Tulip Man. The Dutch Tulip Man has lots of money and very eccentric ideas about how to treat cancer, but Anna thinks this guy might be a con man and possibly not even Dutch, and then just as the possibly Dutch guy and her mom are about to get married and Anna is about to start this crazy new treatment regimen involving wheatgrass and low doses of arsenic, the book ends right in middle of a

Hazel on 16-vuotias tyttö, joka on jo pitkään elänyt kuin viimeistä päivää. Hän on jo kerran luullut kuolevansa ja tietää, että hän ei näe vanhoja päiviä. Hazelin arki saa yllättäviä valonpilkahduksia, kun hän kohtaa Augustuksen syöpää sairastavien lapsien tukiryhmässä. Hazel tutustuttaa Augustuksen lempikirjaansa An Imperial Affliction, joka loppuu ärsyttävällä tavalla kesken viimeisen lauseen. Miksi AIA:n kirjoittanut Peter Van Houten ei vastaa ihailijakirjeisiin eikä ole kirjoittanut mitään esikoisromaaninsa jälkeen?

Alkuvuodesta kirjablogeihin alkoi ilmestyä kirjoituksia John Greenin Tähtiin kirjoitetusta virheestä. Laitoin kirjan varaukseen, mutta sain sen luettavakseni vasta puolen vuoden jonottamisen jälkeen. Joskus minun ehkä kannattaisi joustaa pinttyneestä tavastani lukea englanninkieliset romaanit alkuperäiskielellään, sillä olen aika varma, että suomennoksen olisin saanut käsiini paljon nopeammin. Toisaalta eipä minulla ollut lukemisesta pulaa sen puolen vuoden odotuksenkaan aikana ja maltoin odottaa The Fault in Our Starsia lainaan.

Hazel on minä-kertojana nokkela ja hauska eikä usein pysähdy surkuttelemaan kohtaloaan. Aluksi kirja onkin hyvin viihdyttävä, mutta loppua kohden The Fault in Our Stars saa surullisia sävyjä, enkä pystynyt lukemaan sitä kuivin silmin. Kirja on aiheeltaan surullinen, mutta myös uskottavat ja läheisiksi kokemani henkilöhahmot vaikuttivat liikuttuneisuuteeni. Hazel ja Augustus ovat hurmaavia mutta eivät kuitenkaan niin täydellisiä, että he olisivat tuntuneet paperisilta. Hazel ja Augustus kavereineen elävät melko tavallista teini-ikäisten elämää, johon kuuluu ensimmäisiä ihastumisia ja sydänsuruja. Hazel ei vain moneen vuoteen voinut käydä koulussa, ja sekä Hazelilla että Augustuksella on omat kuolinvaatteensa valittuina ja hankittuina.

Joidenkuiden mielestä on kulunutta tehdä kirjan päähenkilöstä innokas lukija. Ratkaisu saattaa olla kliseinen, mutta minä olin silti aivan innoissani The Fault in Our Starsissa esiintyvästä kirjojen tärkeydestä. Augustus ja Hazel lainaavat toisilleen kirjoja ja keskustelevat niistä keskenään. Mielestäni tällaista toimintaa voisi pitää romantiikan huipentumana. Greenin romaanissa on myös Peter Van Houtenin An Imperial Affliction, joka on tavallaan kirja toisen kirjan sisällä.

Olen lukenut viime aikoina tavallista vähemmän nuortenkirjallisuutta, mutta The Fault in Our Stars sai minut muistamaan, miksi haluan aina välillä lukea nuorisolle suunnattuja romaaneja. Pystyn edelleen samaistumaan yleensä paremmin nuortenkirjojen kuin aikuisille kohdennetun kirjallisuuden henkilöihin, koska he ovat usein kokeneet asioita, joita minäkin olen elämässäni kohdannut. Nyt seurasin kirjan tapahtumia ehkä enemmän sivustakatsojana, mutta silti tunnistin joitakin henkilöiden tuntemuksia ja ajatuksia. Lisäksi nuortenkirjallisuus tuo lisää kirjoja luettavakseni, joten tuskin olen ihan heti tai kenties koskaan siirtymässä vain aikuistenkirjallisuuden pariin.

Muissa blogeissa: Olipa kerran kirjablogiRakkaudesta kirjoihinKirjavinkitKoko lailla kirjallisestiLukuisaSaran kirjatKirjaneidon tornihuoneOota, mä luen tän eka loppuunLukutoukan kulttuuriblogiLukematon maailmaNenä kirjassaNotko, se lukeva peikkoToistaiseksi nimetön neulontablogiHyllyjen uumenista nuorille ja naperoilleKirjahullun päiväkirja, Lukulamppu, Kirjablogi Kirjapeto, pilvien tarkkailuun, Los libros de mi vida, Ihminen välissä, Kaiken ei tarvitse olla totta, Rivien väleissä, Lopunajan lauseet ja Tiikun tuumailut.

P.S. Poistin ainakin kokeiluluontoisesti sanavahvistuksen kommenteista ja laitoin sen sijaan kommenttien valvonnan päälle. Sanavahvistus kuulemma vaikeuttaa kommentointia. Valvon kommentteja siksi, että haluan saada helposti poistetuksi mahdollisesti tulevat roskapostikommentit, jotka kommenttien sanavahvistus on aiemmin estänyt.

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Kristina Ohlsson: Nukketalo

kansi: Nina Leino
Kristina Ohlsson: Nukketalo 2010 (Askungar 2009) Schildts 425 s. suom. Outi Menna
ostettu alennusmyynnistä

Peter Rydh seurasi epäluuloisesti Fredrikan säälittäviä lohdutusyrityksiä. Fredrika taputti Sara Sebastianssonia yhtä vastahakoisesti kuin joku saattaisi paijata luotaantyöntävää koiraa, jota on kuitenkin pakko paijata siksi, että sen omistaja on hyvä ystävä. Fredrikan kaltaisilla tyypeillä ei ollut mitään virkaa poliisintyössä, siihen tarvittiin ihmisiä, jotka osasivat kohdella muita luontevasti. Kaikkia muita. Peder huokaisi ärtyneesti. Siviilien palkkaaminen poliisilaitokseen ei todellakaan ollut mikään hyvä idea. 
- Viranomaistahoilla tarvitaan uutta huippuosaamista, olivat organisaation silmäätekevät selittäneet päähänpistoaan.
Fredrika oli useaan otteeseen kertonut, mitä kaikkea hän oli opiskellut yliopistossa, mutta Pederiä asia ei suoraan sanottuna olisi voinut vähempää kiinnostaa. Fredrika käytti puhuessaan liikaa ja liian pitkiä sanoja. Hän monimutkaisti asioita. Hän ajatteli liian paljon ja tunsi liian vähän. Hän ei yksinkertaisesti soveltunut poliisintyöhön. 

Nuori äiti on junamatkalla tyttärensä kanssa. Äiti poistuu hetkeksi junasta ja juna ehtiikin lähteä jatkamaan matkaansa kyydissään vain tytär ilman äitiään. Kun juna pysähtyy päätepysäkillään, pieni tyttö on kadonnut. Onko tytär joutunut vanhempiensa avioeron välikappaleeksi vai onko hänelle tapahtunut jotakin vielä pahempaa?

Kirsi Hietanen sai minut kesällä kiinnostumaan Kristina Ohlssonin dekkareista. Olin jopa niin vakuuttunut Ohlssonin kirjojen laadukkuudesta, että ostin sarjan ensimmäisen osan itselleni, kun se osui alennusmyynnin aikana silmiini. Yritän hankkia kirjahyllyyni kirjoja, joiden arvelen kestävän monta lukukertaa, ja siksi dekkarit lainaan yleensä kirjastosta. Olen kuitenkin iloinen, että Ohlssonin Nukketalo on omassa hyllyssäni. Mielestäni teos voisi hyvinkin kestää toisen lukukerran ennen kuin kaikki tapahtumat ovat haihtuneet päästäni ja tämän voisi hyvillä mielin tyrkyttää myös kaverille lainaan.

Nukketalon aihe on melko karmea. Lapsiin kohdistuva väkivalta tuntuu vielä ahdistavammalta kirjoissa kuin aikuisiin kohdistuvat hirmuteot. Sieppaajan motiivia en tosin joutunut jännäämään, sillä se valkeni minulle paljon aiemmin kuin tapauksen tutkijoille. Tällä kertaa minua ei oikea arvaukseni kuitenkaan häirinnyt, sillä muuten kirja onnistui pitämään minut otteessaan loppuun saakka. Nukketalo on erinomainen jännityskirja. Olen huomannut tykästyneeni psykologisiin trillereihin, sillä ihmisen pimeä puoli kiehtoo pelottavuudessaan.

Peder Rydhiä pidin aluksi sovinistin perikuvana. Hänestä paljastui onneksi hieman pidettävämpiäkin piirteitä kirjan edetessä, sillä muuten hän olisi ehkä jäänyt epäuskottavan mustavalkoiseksi hahmoksi. Fredrika Bergmanille poliisina työskentely aiheuttaa sopeutumisvaikeuksia ja miespuolisten työkavereiden suhtautuminen Fredrikaan on melko alentuvaa. Nukketalossa henkilöiden väliset suhteet ja jännitteet nousevat tärkeäksi tarinan sivujuonteeksi. Odotan myös seuraavalta osalta onnistunutta henkilökuvausta ja lukijan mukaansa nappaavaa juonta.

Pidän myös Nukketalon kannesta. Kansikuva oikeastaan olikin asia, joka ensimmäisenä kiinnitti huomioni. Sitten kun sain tietää myös perusidean, olin varma, että haluan Ohlssonin kirjoihin jossakin vaiheessa tutustua.

Muissa blogeissa: Nenä kirjassa, Kuristava kirsikka -lukupäiväkirja ja Luettua elämää.

lauantai 12. lokakuuta 2013

Turun kirjamessujen viimeinen päivä (tärinää, kissoja ja ikimuistoinen kirjailijakohtaaminen)

Sunnuntaiaamuna olin jo niin uupunut kahdesta edellisestä messupäivästä, että en olisi jaksanut lähteä enää messuilemaan. En kuitenkaan voinut jättää Marisha Pesslin näkemistä väliin, sillä pidin sitä jo etukäteen yhtenä kirjamessujen kohokohdista. Luin Yönäytöksen viime kuussa enkä ole vieläkään toipunut. Lukuelämykseni oli ravistuttava ja ehdottomasti yksi vuoden parhaita. Suosittelen kirjaa kaikille, jotka pitävät jännityskirjallisuudesta. Olin jo monta viikkoa ollut innoissani siitä, että näen Yönäytöksen luoneen kirjailijan ja siksi raahauduin uupuneena ja laittautumattomana vielä kerran Messukeskukseen.
Marisha Pessl ja Juha Itkonen

Olin perillä hieman ennen yhtä, joten kulutin aikaani kierrellen vielä kerran messuilla ja kuunnellen hetken Marisha Pessliä ennen esiintynyttä Raija Orasta, joka kertoi mielenkiintoisia faktoja Kekkosen ajoista. Kun Marisha Pessl vihdoin lavalle saapui, räpsäisin yhden kuvan, jota ottaessa käteni taisivat jo hieman täristä. Marisha Pessliä haastatteli Juha Itkonen. Pessl kertoi saaneensa innoituksen Stanislas Cordovaan Stanley Kuprickista. Yönäytöstä kirjoittaessaan Pessl sai innoitusta myös Rosemaryn painajaisen ohjanneen Roman Polanskin elokuvista ja Pessl luki paljon Truman Capotea. Etenkin Capoten Kylmäverisesti-romaanin moniäänisyys inspiroi Pessliä. Jos joku oikeasti kiinnostuu julkisuuden henkilöstä, hän todennäköisesti menee tietokoneelle ja googlettaa ihailemansa ihmisen. Internet tarjoaa heti monia artikkeleita ja muuta tietoa googlatusta julkkiksesta. Yönäytöksessä Stanislas Cordovan hahmo avautuu lukijalle samalla tavalla. Pessl työstää tällä hetkellä kahta kirjaa, joista ei vielä suostunut mitään paljastamaan. Yönäytöksen kirjoittamiseen Pessliltä kului kolme vuotta, joten ehkä ihan heti Pessliltä ei ole ilmestymässä lisää romaaneja. Haastattelun loputtua Pessl antoi omistuskirjoituksia, ja tietenkin käytin ainutkertaisen tilaisuuden hyväkseni. Onnistuin vain tärisemään ja sanomaan: "It was amazing. I loved it." Marisha Pessl hymyili ja taisi ilahtua näistä ei kovin syvällisistä sanoistani. Minun ei pitänyt hankkia viimeisenä messupäivänä enää yhtään kirjaa, mutta kuinkas siinä sitten kävikään. Yönäytös minulla oli mukana, mutta yhtäkkiä huomasin omistavani myös Marisha Pesslin esikoisromaanin Special Topics in Calamity Physicsin, joka ollaan ilmeisesti myös suomentamassa.
Always live your life with your biography in mind.

Marisha Pesslin tapaamisen jälkeen menin vielä kuuntelemaan Kissojen Suomi -tietokirjan esittelyä. Minna Keinäsestä huokui rakkaus kissoihin ja hän epäilikin olevansa jäävi vastaamaan haastettelijan kysymykseen, miksi kissat ovat niin suosittuja lemmikkieläimiä. Keinänen arveli, että kissat vain sopivat nykyiseen elämäntyyliin. Kissojen elämäntyylistä voisi Keinäsen mukaan ottaa kahdessa asiassa oppia. Kissat ovat mestarillisia rentoutujia ja terveellä tavalla itsekkäitä, ja nämä ominaisuudet olisivat hyödyksi myös ihmisille. Kissakeskustelun jälkeen suuntasinkin jo kotia kohden, sillä messuväsymys painoi. Ensi vuoteen Turun kirjamessut! Uskon seuraavankin kohtaamisemme olevan nautinto.
kirjahyllyni uusimmat tulokkaat
Muuten en shoppailusta niin välitä, mutta kirjat saavat minut välillä sekaisin. En aikonut ostaa kovin montaa kirjaa messuilta, mutta eipä tuo ostettujen pino kovin matalaksi jäänyt. Enpä taida erityisesti ostaa kirjoja loppuvuonna. Runotyttö- ja Hätävara-kirjat ovat antikvariaattilöytöjä, ja Maarit Verrosen Karsintavaihetta en voinut vastustaa, sillä sen hinta oli vain viisi euroa. Laura Gustafssonin Anomalian sain arvostelukappaleeksi bloggaritapaamisessa. Eniten minua houkuttavat Marisha Pesslin Special Topics in Calamity Physics ja Johanna Sinisalon Auringon ydin. Tämä bloggaus taitaa antaa aika hyvän kuvan siitä, miten innoissani olen juuri nyt Marisha Pesslistä, ja Auringon ytimen idea kuulostaa todella kiehtovalta.

torstai 10. lokakuuta 2013

Kaikkien aikojen paras kirja

Opin lukemaan seitsenvuotiaana eli 16 vuotta sitten. Lukutaidon saatuani lukemisesta tuli heti eräs suosikkiajanvietteistäni. En tiedä, kuinka paljon kirjoja olen elämäni aikana lukenut, mutta veikkaan, että luettujen määrä on nelinumeroinen. Amma emännöi Kaikkien aikojen paras kirja -äänestystä ja halusin siihen innokkaana lukijana osallistua. Kaikkien aikojen parhaan kirjan äänestäminen ei kuitenkaan ollut mikään helppo tehtävä, ja monta loistavaa kirjaa jäi äänestyslistani ulkopuolelle. Listani on tietenkin subjektiivinen näkemykseni siitä, mitkä kirjat ovat itselleni niitä kaikkien aikojen parhaita. Nyt jään odottamaan marraskuun 23. päivää, jolloin Kirjakantti-tapahtumassa julkistetaan, mikä kirja sai eniten ääniä. Minä en Kirjakanttiin pääse, mutta oletan kuulevani blogien kautta nopeasti, mikä teos on äänestykseen osallistuneiden kirjabloggaajien suosikki.
Kuvassa on osa mielestäni kaikkien aikojen parhaista kirjoista.

Margaret Atwood: Orjattaresi
Orjattaresi ansaitsee ehdottomasti paikkansa eräänä suosikkikirjoistani ja yhtenä äänestämistäni teoksista. Luin romaanin ensimmäistä kertaa lukion toisella luokalla, ja Orjattaresi teki minuun heti todella suuren vaikutuksen. Muutama vuosi sitten luin kirjan uudelleen, mutta en ole vieläkään uskaltanut tutustua Atwoodin muihin kirjoihin. Joskus jokin lukemani koskettaa minua niin syvästi, että minulle on vaikeaa tutustua kirjailijan muihin luomuksiin. Ehkä minä pelkään, että petyn ja muut kirjailijan teokset eivät olekaan niin upeita kuin ensikosketukseni tuotantoon.

Bernard Beckett: Genesis
Tiedän, että Genesiksellä ei ole mitään mahdollisuuksia menestyä äänestyksessä, sillä kovin moni kirjabloggari ei ole kirjaa tainnut lukea. Teos kuitenkin ansaitsee ääneni, ja ehkä joku innostuu kirjan lukemaankin, koska sitä äänestin. Pidän myös tärkeänä, että listallani on myös pari nuorille suunnattua romaania. Olen sen verran nuori, että olen lukenut suurimman osan elämästäni lähinnä lasten- ja nuortenkirjoja. Niiden joukossa on helmiä, joiden toivoisin menestyvän tässä äänestyksessä. Saattaa olla, ettei kumpikaan minun listalleni päätynyt nuortenkirja tavoittele kärkisijoituksia (pidän kuitenkin peukkuja Sofian maailmalle), mutta toivottavasti jokin muu lasten- tai nuortenkirja menestyy hyvin.

Jostein Gaarder: Sofian maailma
Sofian maailman olen monesti maininnut elämääni eniten vaikuttaneena kirjana. Gaarderin filosofinen romaani oli ensikosketukseni nykyiseen pääaineeseeni ja olen lukenut Sofian maailman monesti. Pidän siitä myös juonellisesti ja Gaarder on osannut mielestäni yhdistää hyvin fiktion ja filosofian historian oppitunnit. Viime lukukerrasta on jo muutama vuosi ja minun tekisi mieleni jälleen tarttua yhteen suosikkikirjoistani.

J. R. R. Tolkien: Taru sormusten herrasta
Sofian maailma on eniten minuun vaikuttanut teos, mutta Taru sormusten herrasta on jo monta vuotta ollut vastaukseni, jos on pyydetty mainitsemaan vain yksi lempikirja. Tolkienin on tehnyt aivan uskomattoman paljon työtä luodessaan tarinoidensa maailman, ja Taru sormusten herrasta on ehdottomasti paras lukemani kuvaus hyvän ja pahan kamppailusta. Olen lukenut teoksen muutamaan kertaan ja haluaisin lukea sen taas uudelleen.

A.W. Yrjänä: Mechanema
En lue paljon runoja, mutta Mechaneman runot ovat sellaisia, joihin olen palannut ties kuinka monta kertaa. Yrjänän säkeet saavat joka lukukerralla uusia ulottuvuuksia. Huomasin nyt bloggausta kirjoittaessani, että Mechanema on listani ainoa kotimainen teos. Jos olisin äänestänyt myös jotakin kotimaista romaania, ääneni olisi todennäköisesti saanut Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen.

George Orwell: Vuonna 1984 
Vuonna 1984 on dystopia, joka on yli 60 vuotta ilmestymisensä jälkeenkin ajankohtainen. En voi sanoa nauttineeni Orwellin teoksen lukemisesta, sillä Vuonna 1984:n tarina on niin kauhistuttava, mutta lähtemättömän vaikutuksen kirja minuun teki. Kaipa vaikuttuneisuuteni selviää jo siitä, että Vuonna 1984 päätyi äänestyslistalleni.

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Syyskuussa luettua

Ehkä joku on huomannutkin, että blogini on muutaman viikon ollut tavallista hiljaisempi, jollei paria viime päivää oteta lukuun. Tällä viikolla olen yrittänyt saada luonnoksiin jääneitä bloggauksia julkaistuksi ja kirjamessuistakin on riittänyt kerrottavaa, mutta muuten luentojen alkaminen ja minulle tuttu syksyinen uupumus ovat näkyneet bloggaamisaktiivisuudessani. Todennäköisesti lokakuussa on myös hiljaisia kausia, sillä minun on muun muassa tehtävä kahta seminaarityötä ja ensi kuun alussa muutan uuteen asuntoon. Lokakuusta on tulossa kiireinen, mutta kyllä minä aion lukeakin. En oikein osaisi olla uppoutumatta välillä kirjojen maailmaan.

Syyskuussa luin 14 kirjaa:
Katherine Neville: The Eight
Pekka Hiltunen: Vilpittömästi sinun 
Mons Kallentoft: Sydäntalven uhri
Marissa Mehr: Veristen varjojen ooppera 
Laura Gustafsson: Huorasatu 
Jonas Gardell: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin - 1. Rakkaus 
Petteri Hannila: Kaukamoinen 
Pauliina Rauhala: Taivaslaulu 
Helen Wells: Ursula palaa kotiin
Cormac McCarthy: The Road 
Marisha Pessl: Yönäytös 
Anja Snellman: Lemmikkikaupan tytöt 
Sofi Oksanen: Puhdistus 
Maria Vaara: Likaiset legendat 

Luin 12 kirjaa suomeksi ja kaksi englanniksi. Kahdeksan lukemistani kirjoista on kotimaisia. Luin tavallista enemmän kotimaisia kirjoja lähinnä 100 suomalaista suosikkia -haasteen vuoksi. Jälleen kerran luin enemmän naiskirjailijoiden teoksia kuin mieskirjailijoiden luomuksia. Luin yhdeksän naiskirjailijan kirjaa ja vain neljä mieskirjailijan romaania. Kuukauden aikana luin 4873 sivua. Keskiarvoksi tulee 348 sivua per kirja.

Kuukauden paras lukuelämys oli Marisha Pesslin Yönäytös. Pauliina Rauhalan Taivaslaulu teki minuun myös suuren vaikutuksen. Vaisuimmaksi lukukokemukseksi jäi Mons Kallentoftin Sydäntalven uhri, joka oli minulla kesken yli kuukauden ajan.

Kuukauden aikana osallistuin kahteen kirjabloggaajien tempaukseen. Erityisen mielelläni olin mukana Luetaan lukutaitoa -hyväntekeväisyyskampanjassa. Luin myös kolme kotimaista kirjaa jo mainitsemaani 100 suomalaista suosikkia -haasteeseen.

Toivotan kaikille kaunista ja kirjaisaa syksyä!

Pekka Hiltunen: Vilpittömästi sinun

kannen suunnittelu: Jenni Noponen
Pekka Hiltunen: Vilpittömästi sinun 2011 Gummerus 424 s.
lainattu kirjastosta

"Minä rakastan Lontoota. Sen kokoa ja hallitsemattomuutta ja sitä, että tunnen siitä ison osan", Mari sanoi.
Mari kuvaili elämäänsä lyhyemmin kuin Lia.
Hän oli opiskellut Suomessa psykologiksi. Se oli käynyt nopeasti, hän oli aina ollut nopea ottamaan tietoa haltuun.
"Olisin valmistunut alle kahdessa vuodessa, mutta piti suorittaa käytännön harjoitteluja."
Myös Mari eli yksin. 
"On minulla miehiä, mutta ihan sinun tahdissasi en ole pysynyt."
Mari kertoi kierrelleensä eri maissa ja muuttaneensa Lontooseen, koska Britannia tuntui tarjoavan eniten mahdollisuuksia. Hän oli psykologintutkintonsa lisäksi opiskellut yhteiskuntatieteitä Lontoon LSE-yliopistossa. Hän oli työskennellyt kolme vuotta Mend Ltd:n, ison vakuutusyhtiön henkilöstöjohtajana. Paikan hän sai headhunter-yrityksen suosituksesta.
"Jäin sieltä pois kolme vuotta sitten."
Mari hiljeni.

Luimme yli kuukausi sitten yhdessä Kristan kanssa Pekka Hiltusen Vilpittömästi sinun -dekkarin. Kirjasta bloggaaminen on vain venynyt, ja Vilpittömästi sinun ei ole enää kovin tuoreena mielessäni. En ollut aiemmin Pekka Hiltusta lukenut, vaikka hänen teoksensa ovat saaneetkin paljon kehuja kirjablogimaailmassa. Kun Krista ehdotti, että voisimme lukea tämän jännityskirjan yhdessä, vastasin innoissani myöntävästi, sillä yhdessä lukeminen on osoittautunut varsin mukavaksi ja samalla tutustuisin vihdoin minua kiinnostaneeseen Hiltuseen.

Lia on Lontooseen Suomesta muuttanut graafikko. Hän sattuu kulkemaan murhatun naisen löytöpaikan ohi eikä voi unohtaa tuntemattoman naisen kohtaloa. Pian murhatun naisen tapauksesta kiinnostuttuaan Lia kohtaa sattumalta Marin, suomalaisen naisen, joka pystyy lukemaan ihmisiä harvinaisen hyvin. Marin kautta Lia tutustuu Studioon, jonka voimat valjastetaan tarvittaessa taisteluun epäilyttävää poliitikkoa tai naisten hyväksikäyttöä vastaan.

Mietin ensin, miksi Hiltusen kirjoitustyyli tuntuu erikoiselta ja sitten tajusin, että hän kirjoittaa romaaniaan toimittajamaisesti. Toimittajamainen vivahde tyyliin tulee mielestäni siitä, että Hiltunen kirjoittaa välillä dialogit osittain epäsuorilla lainauksilla ja osittain suorilla. Tämä on tapa, jota olen aiemmin nähnyt lähinnä lehtijutuissa. Tällainen tyyli ei kovin suuri ihme olekaan, sillä onhan Vilpittömästi sinun Hiltusen esikoisteos ja kirjailija työskentelee myös toimittajana. Tyyliin tottuminen kesti hetken, mutta lopulta tällainen tyyliratkaisu ei ainakaan häirinnyt.

Koin epäuskottavaksi, että Lia sattuu kiinnostumaan murhasta, joka ei varsinaisesti hänen elämäänsä kosketa mitenkään. Ihmettelin myös, miksi poliisi kertoo satunnaiselle kyselijälle Lialle tapauksesta melko paljon. En oikein usko, että oikeassa elämässä poliisi paljastaisi noin paljon murhatapauksesta täysin ulkopuoliselle. Liahan olisi saattanut olla osallinen murhaan ja kysellä tapauksesta siksi.

Psykologinen puoli on kirjassa vahvempi kuin jännitykselliset elementit. Vilpittömästi sinun on todella hyvä psykologinen trilleri ja aion ehdottomasti lukea myös Sysipimeän jossakin vaiheessa, sillä Hiltusen dekkarisarjan perusideaan jäi koukkuun.

Kristan mietteitä voi käydä lukemassa Lukutoukan kulttuuriblogista

tiistai 8. lokakuuta 2013

Turun kirjamessujen toinen päivä (kirjabloggaajia, kummituksia ja eläinfilosofiaa)




Toinen messupäivä alkoi Erjan ystävällisesti järjestämässä kirjabloggaajien aamuisessa tapaamisessa kirjastolla. Nautimme ensin aamupalaa kirjastolla ja meille kerrottiin Lukulampun valossa -projektista. Syötyämme suuntasimme paikkaan, johon yleensä ei noin vain pääse. Tutustuimme nimittäin Aurian kellariin, jossa saimme ihailla vanhoja kirjoja. Aurian kellarin tuoksua kun saisi purkkiin, niin kotonakin leijuisi vanhojen kirjojen huumaava tuoksu.
luultavasti minä kummituskierroksella
Aamupäivällä oli vielä vuorossa kummituskierros. Turun pääkirjastossa kerrotaan olevan kummitus. Kirjaston kummitusta arvellaan entiseksi kirjastonhoitajaksi, joka ei ole malttanut jättää kirjastoa kuolemansa jälkeenkään. Emme nähneet tai tunteneet kummituksen läsnäoloa, mutta en haluaisi viettää kirjaston sokkeloisessa varastossa aikaa yksin iltaisin. Ehkä sittenkin on hyvä, että minusta ei tullut kirjastontätiä, vaikka siitä lapsena haaveilinkin. En kuvannut kummituskierroksen aikana lainkaan, mutta sain luvan käyttää Annan ottamaa kummituskuvaa, jossa olen hyvin todennäköisesti itse. Kiitos!

Messuille pääsin hieman ennen yhtä. Ehdin juuri sopivasti kuuntelemaan keskustelua eläinten arvosta, jossa aiheesta puhuivat Elisa Aaltola, Anni Sinnemäki ja Salla Tuomivaara. Elisa Aaltola esitteli toimittamaansa Johdatus eläinfilosofiaan -kirjaa, ja Anni Sinnemäki totesi, että hänen mielestään sellainen yhteiskunta, jossa pidetään hyvää huolta eläimistä on myös vanhuksistaan huolehtiva yhteiskunta. Keskustelun aikana Sauli Niinistö käveli yleisön ohitse, joten en bongaillut kirjamessujen aikana vain kirjailijoita.

Seuraavaksi kiertelin tutkimassa messuille tulleiden antikvariaattien antia ja tein muutaman mieltäni lämmittäneen kirjalöydön. Luin kesällä uudelleen Hilja Valtosen Nuoren opettajattaren varaventtiilin, ja nyt hyllyssäni komeilee toinenkin Valtosen kirja, Hätävara. Pidin lapsena L.M. Montgomeryn Runotyttö-sarjasta, mutta kirjahyllyyni Emilian tarinasta kertovia kirjoja ei ole aiemmin päätynyt. Messuilta löysin kaikki kolme Runotyttö-kirjaa yhtenä niteenä. Kirjashoppailun jälkeen kävin kuuntelemassa hetken Jaakko Yli-Juonikasta, jonka kirjoittamasta Neuromaanista olen todella kiinnostunut. Yli-Juonikas kertoi, että ensi vuonna häneltä ilmestyy teos, jota voisi kutsua Neuromaanin spin-offiksi, sillä tulevassa romaanissaan hän syventää erästä Neuromaanin tarinalinjaa.
Katja Jalkanen ja Hanna Pudas
Enempää en messuilla jaksanut lauantaina kierrellä vaan siirryin hyvissä ajoin yläkertaan odottamaan kirjabloggaria kiinnostavaa ohjelmaa. Kirjabloggaajat Hanna Pudas ja Katja Jalkanen esittelivät kesällä ilmestynyttä Rivien välissä -kirjablogikirjaa. He haastattelivat toisiaan ja esittivät totta vai valhetta -väittämiä. Kirjabloggaajat eivät lue samoja kirjoja, vaikka jokin odotettu uutuus voi hetken näkyä todella monessa blogissa. Kirjablogeissa näkyvät niin spekulatiivinen fiktio, lastenkirjat kuin muut kirjagenretkin. Asiat olivat minulle kovin tuttuja, sillä olenhan kirjabloggaaja ja lukenut myös Hannan ja Katjan kirjan, mutta silti kuuntelin heitä todella mielelläni puoli tuntia.
Minna Vuo-Cho, Hanna "Morre" Matilainen ja Mika Rönkkö
Kirjablogikirjan esittelyn jälkeen kirjabloggaajat ja kustantamon edustajat kohtasivat ja keskustelivat blogien ja kustantamoiden suhteesta. Pääsin messuille ilmaiseksi, koska osallistuin Suureen kirjabloggaajatapaamiseen, tosin yleisön joukossa. Paneelikeskusteluun osallistuivat Kirsi HietanenMinna Vuo-ChoHanna "Morre" Matilainen, Into-kustantamon Mika Rönkkö ja Like-kustantamon Nora Varjama. Taika Dahlbom esitti kysymyksiä. Kustantamojen edustajat olivat sitä mieltä, että bloggaajia koskevat samat säännöt kuin toimittajia. Esimerkiksi arvostelukappaleen pyytäminen tarkoittaa, että kirjasta myös kirjoitetaan. Poikkeuksetkin sallitaan, mutta pääsääntöisesti pyydetyistä arvostelukappaleista kustantamo odottaa myös bloggausta. Lopuksi vielä mietimme yhdessä, onko joitakin kirjoittamattomia bloggaajien sääntöjä. Päädyimme kahteen "sääntöön". Ensinnäkään kirjabloggauksissa ei pitäisi tehdä suuria juonipaljastuksia, ja toiseksi ne kirjat olisi luettava ennen bloggaamista. Kirjabloggaaminen on loppujen lopuksi hyvin vapaata ja kukin voi blogata omalla tyylillään. Yleisön joukossa oli eräs mahdollisesti tuleva bloggaaja. Hänelle tosin lausuttiin varoituksen sana siitä, että bloggaamiseen jää koukkuun. Paneelissa käsitellyistä aiheista voi lukea lisää Kirjasfääristä.

En ollut aiemmin kunnolla muita kirjabloggaajia nähnyt. Kirjabloggarikollegoiden kohtaaminen oli todella mukavaa. Toivottavasti näemme vielä uudelleen.

maanantai 7. lokakuuta 2013

Sarianna Vaara: Huomenkellotyttö

Sarianna Vaara: Huomenkellotyttö 2013 Like 253 s.
kustantajalta pyydetty arvostelukappale

Heti kun kuulen, että puhelu tulee sairaalasta, yritän tyhjentää mielestäni kaiken muun paitsi kengännauhat. Lakaisen mieleni niin puhtaaksi muusta, että sinne jää tilaa tajuta se mitä on tulossa, sitten täytän äkkiä koko mielen vähäksi aikaa kengillä ja nauhoilla, ettei pelko ehdi vallata kaikkia ajatuksia ennen kuin olen kuullut mitä todella on tapahtunut. Mutta ei se aina onnistu, pelko ehtii usein ensin, se on niin nopea.
Kuoleeko äiti? Onko äiti jo kuollut? Onko äiti kuolemaisillaan? Se on aina ensimmäinen ajatus, missä tahansa sanamuodossa. Se tulee automaattisesti, on aina valmiina kun puhelin soi. Sitä ei tarvitse houkutella eikä sitä voi estää tulemasta, mutta sitä saattaa vähän viivyttää kengännauhoilla tai avainnipuilla.

Anna on äidilleen Huomenkellotyttö, joka syntyi huomenkellojen soidessa. Annan ollessa pieni Elena-äiti sairastuu mieleltään, ja Annan lapsuuden täyttävät huoli ja vastuu. Hän oppii jo varhain, miten kirjoitetaan skitsofrenia latinaksikin ja kuinka monta Diapamia äiti voi syödä vaipumatta liian syvään uneen. Kuitenkin Annalla on myös äiti, jonka kanssa voi keksiä J:llä alkavia mielikuvituksellisia eläimiä ja joka rohkaisee Annaa seuraamaan omaa polkuaan kirjailijana.

Tämän syksyn esikoiskirjailija Sarianna Vaara kasvoi kirjailija Maria Vaaran tyttärenä. Huomenkellotyttö on fiktiivinen tarina, mutta pääosin kirjan tapahtumat ovat tosia. Luin juuri ennen Huomenkellotyttöä Maria Vaaran Likaiset legendat ja väistämättä pidin kirjoja saman kertomuksen kahtena eri puolena. Sarianna Vaaran esikoisromaani kosketti vielä Likaisia legendoja enemmän. Huomenkellotytön muoto on helpompi ja sen tyylissä on eräänlaista haikeaa kauneutta. Olen nähnyt, miten vaikea mielisairaus vaikuttaa ihmiseen, joten koin kirjan myös siksi erityisen vahvasti.

En osaa sanoa milloin se alkoi. Sairaus tuli varkain, ei se tullut kertarymäyksellä, ja hyvä oli ettei tullut. Oli helpompi oppia tuntemaan se kun se tuli hiippaillen, edeten kohteliaasti ja vähän kerrallaan. Niin minä ajattelin: se eteni kuin aluksi kohtelias vieras, joka kuitenkin sitten jäi taloksi eikä suostunut lähtemään, vaikka kuinka olisi ensin pyytänyt kauniisti, sitten komentanut ja lopuksi rukoillut ja itkenyt häipymään. Ei se lähtenyt, sen kanssa piti vain tulla toimeen ja antaa sen pitää hoviaan kutsumatta. 

Pidän Sarianna Vaaran tavasta käyttää kieltä. Alussa minä-kertoja Anna on lapsi ja hän myös kuulostaa lapselta, tosin kypsältä ikäisekseen. Lapsikertojat eivät aina onnistu olemaan uskottavia, mutta Vaaran esikoisromaanissa kerronnan lapsenomaisuus onnistui hyvin. Annan hätä ja pelko on kuvattu niin hyvin, että pelko Annan äidin kuolemasta tunkeutuu lukijaankin. Huomenkellotyttö oli minulle todella koskettava lukuelämys, ja se on yksi kirjoista, joka sai välittömästi oman paikkansa sydämestäni.

"No voi hyvänen aika, skitsofreenikko-pilleristin tytär. Yksinhuoltaja ja taiteilija siihen päälle. Mieti mitkä mahdollisuudet, hirveä riski! Ja isä oli alkoholisti, ei siinä kuule ole paljon mahdollisuuksia, vaikka olisi kuinka reipas. Alkoholisti tai skitsofreenikko, jompikumpi, ja siskonsa myös. Tämä on kuule tosiasia, vaikka ei sitä tietysti toivokaan." 

Anna ei ymmärrä, miksi häntä yritetään suojella. Hän tietää jo, millaista on osastoelämä ja mitä itsemurha on latinaksi. Ei hän pelästy, vaikka hän pääsisikin yksin osastolle katsomaan äitiään. Annan pahin pelko on joutua eroon äidistään. Vaikka Annalla on raskas lapsuus ja hän joutuu aikuistumaan liian nopeasti, synkkä ennustus ei käy toteen. Anna päätyykin hyödyntämään kokemuksiaan muiden avuksi. 

Mielenterveysongelmat ovat vieläkin sairauksia, joita salaillaan ja pidetään jopa häpeällisinä. Sanoisin, että ehkä vaietuin mielenterveyden häiriöistä on skitsofrenia. Mielestäni tiedon puute lisää ennakkoluuloja ja siksi vakavista mielenterveysongelmista pitäisi tarjota riittävästi todenmukaista tietoa kaikille eikä vain niille, jotka niihin varta vasten perehtyvät. 

Tämän kirjan aion vielä ojentaa muutamalle läheiselleni luettavaksi ja olen melkein varma, että palaan Huomenkellotytön pariin vielä itsekin. Tämä kirja tunnelmineen jää vielä pitkäksi aikaa kummittelemaan mieleeni. Suosittelen teosta lämpimästi aivan kaikille.

Luetut.net:issä pidettiin Sarianna Vaaran esikoisromaanista. Suosittelen lukemaan myös Menaisten sivuilta Sarianna Vaaran haastattelun.

Turun kirjamessujen ensimmäinen päivä (nuortenkirjoja, dystopiaa ja kirjarunoilua)

Turun kirjamessut ovat tältä vuodelta ohi. Kirjamessut ovat olleet minulle aivan uusi kokemus, ja olenkin ollut hämmentynyt jatkuvasta kirjailijoiden bongailusta ja kirjojen mahtavasta määrästä. Sen voin sanoa, että tämänvuotiset Turun kirjamessut eivät suinkaan jää elämäni viimeisiksi. Vaikka jalkani valittavat kolmesta messupäivästä, viikonloppu oli unohtumaton elämys.

Saavuin perjantaina messupaikalle puoli kahdentoista aikaan, joten aamulla jäi näkemättä muun muassa Sara Kokkosen haastattelu, jota olisin ehdottomasti mennyt katsomaan ja kuuntelemaan, jos olisin ehtinyt. Saran omasta messubloggauksesta minulle selvisi, että häntä haastateltiin toistamiseen vielä iltapäivällä, mutta minun silmäni eivät olleet huomanneet myöhempää esiintymistä ohjelmavihkosesta. Saavuttuani kiertelin messukojuja ja Animalian pisteeltä nappasin mukaani Elina Lappalaisen Syötäväksi kasvatetut. Sitten suuntasin katsomaan, kun J.S. Meresmaa ja Ansu Kivekäs puhuivat kirjailijuudesta. J.S. Meresmaan Mifongin perintöön tykästyin reilu kuukausi sitten. Ansu Kivekkään tuotantoon en ole tutustunut, mutta todennäköisesti hänen lapsille ja nuorille suunnatut dekkarinsa minua kiinnostaisivat, jos kuuluisin vielä kohderyhmään. Nuortenkirjallisuutta luen vieläkin, mutta nuorille suunnattuihin dekkareihin en ole moneen vuoteen tarttunut.
J.S. Meresmaa ja Ansu Kivekäs
J.S. Meresmaa kertoi kirjoittavansa lähes päivittäin apurahakautensa vuoksi. Hän pitää tällä hetkellä yleensä vain yhden vapaapäivän viikossa. Jos tekstiä ei jonakin päivänä synny, toisena päivänä onkin kirjoitettava kahden päivän edestä. Ansu Kivekäs totesi, että hän ei pystyisi kirjoittamaan teoksiaan yhtä säännöllisesti. Hänkin kirjoittaa lähes joka päivä, mutta joskus hänen tulee kirjoitettua vain päiväkirjamerkintöjä. Ansu Kivekkäälle on erittäin tärkeää, että hänellä on deadline. Dediksen lähestyminen pakottaa kirjoittamaan. Jos kirjoittaminen ei suju, Kivekäs saattaa lähteä kotipaikastaan muualle. Vieraassa ympäristössä ei ole tuttuja, joille puhua. Meresmaa totesi myös, että sama paikka ei anna loputtomasti virikkeitä. Joskus on hyvä siirtyä esimerkiksi kahvilaan tai vanhempien luokse kirjoittamaan. Kahvilat tuovat inspiraatiota Kivekkäällekin. Hän salakuuntelee kahvipöytäkeskusteluja ja poimii niistä sopivia repliikkejä romaaneihinsa. Lopuksi haastattelija kysyi, millaisen neuvon kirjailijat antaisivat kirjailijan urasta haaveilijoille. Ansu Kivekkään sanoin kannattaa lukea ja kirjoittaa, jotta oma tyyli löytyy, ja J.S. Meresmaa kehoitti olemaan sinnikäs, jos todella haluaa kirjailijaksi.
Siiri Enoranta ja koululaiset
Seuraavana halusin osallistua Amerikkalainen ja suomalainen fantasiakirjallisuus napit vastakkain -paneeliin. Paneelikeskustelua odotellessani kiertelin tutustumassa messukojuihin. Oi miten paljon kirjoja messuilla onkaan! Useat kirjailijabongaukset saivat minut hykertelemään, ja kirjamessut tuntuvat juuri minun jutultani. Perjantaina väkimääräkin oli vielä kohtuullinen, ja törmäykset muiden kanssa olivat helposti vältettävissä. Asia olikin sitten aivan toinen lauantaina...

Amerikkalainen vs. suomalainen fantasiakirjallisuus -taistoon osallistuivat Siiri Enoranta, Sari Peltoniemi ja kaksi koululaista. Eräs selvä syy amerikkalaisen kirjallisuuden menestykselle on valtava markkinointikoneisto. Paneeliin osallistujat valittelivat, ettei suomalaisessa katukuvassa mainosteta erityisesti kotimaisia kirjoja. Muistan itse nähneeni viime keväänä bussipysäkeillä mainoksia Salla Simukan Punainen kuin veri -romaanista, mutta muuten etenkin kotimaisen nuortenkirjallisuuden mainonta on todella olematonta. Keskustelun aikana kritisoitiin myös sitä, miten kirjakaupat laittavat yleensä paremmin näkyville menestyksekkäitä ulkomaisia kirjoja suomalaisten sijaan. Jos asiakas astuu sisälle kirjamyymälään ilman kummempia ostosuunnitelmia, hän päätyy helpommin hankkimaan romaanin, joka osuu silmiin ensimmäisenä. Siiri Enoranta epäili suomalaisten marinoituneen amerikkalaisviihteessä ja -kulttuurissa, joten amerikkalaisen kirjallisuuden suosiminen on todennäköisesti osittain myös tottumuskysymys. Toinen koululaisista totesi, että kirjan sijoittuminen vieraaseen miljööhön kiehtoo ja tarjoaa mahdollisuuden eskapismiin. Viimeisenä haastattelija halusi vielä kuulla, mitkä kotimaiset kirjat ovat panelistien mukaan niitä hyviä kotimaisia. Siiri Enoranta pitää Seita Vuorelan Karikosta, ja Sari Peltoniemi kehoitti tutustumaan Jenny Kangasvuon Sudenvereen. Koululaisten suositukset olivat Siiri Enorannan Nokkosvallankumous ja Emmi Itärannan Teemestarin kirja.
Olen odottanut innoissani Johanna Sinisalon Auringon ydin -uutuutta. Kävin kuuntelemassa, kun Minna Lindgren haastatteli Johanna Sinisaloa uuden kirjan tiimoilta. Sinisalon uutuus sijoittuu nykyajan Suomeen. Suomen historia on kuitenkin kulkenut eri polkua kuin meidän tuntemamme Suomen, ja Suomi on kuin Euroopan Pohjois-Korea. Käytännössä kaikki mielihyvän ja riippuvuuden aiheuttajat ovat kiellettyjen listalla, ja chili tunnetaan äärimmäisen vaarallisena nautintoaineena. Johanna Sinisalo kertoi rakastavansa tulista ruokaa ja totesi, että chili saa oikeasti aikaan endorfiiniryöpyn, vaikka ei huumausaine olekaan. Vaihtoehtohistoriallisessa Auringon ytimessä naiset haluavat miellyttää aviomiehiään, ja on olemassa opistoja, joissa naisia koulutetaan hyviksi vaimoksi. Naiset elävät tyydyttääkseen miehien tarpeet ja suorastaan tyrkyttävät ruumistaan miesten käytettäväksi. Intoni kirjaa kohtaan vain kasvoi Sinisalon vastaukset kuultuani, ja nyt kirjahyllyssäni odottelee dystopinen romaani kera kirjailijan omistuskirjoituksen. En ole lukenut Sinisalolta vielä muuta kuin Enkelten verta -kirjan, mutta uskon vahvasti pitäväni myös muista Finlandia-palkitun kirjailijan teoksista. En ollut ikinä aiemmin pyytänyt kirjailijalta omistuskirjoitusta. En uskaltanut kuin esitellä itseni ja sanoa, että omistuskirjoituksen haluan itselleni ja sitten kiiruhdinkin pois Kansallisesta kirjakaupasta hymyillen ja täristen.

Ehdin päivän aikana osallistua myös kaksi kertaa kirjabingoon, jossa ensimmäisellä kerralla bingo jäi yhden kirjan nimen päähän. Seuraavan kirjan nimen jännääminen oli silti hauskaa, ja jos olisin ehtinyt ja jaksanut, olisin varmaankin kirjabingoillut muinakin päivinä. Kirsti Kuronen kertoi, että kirjabingon idea lähti runobingosta, jossa osallistujat saivat valita viisi mieleistään sadasta runosäkeestä. Bingoilun ohella he muodostivat omia runojaan. Kirsti Kuronen toivoi, että kirjabingonkin sivutuotteena syntyisi modernia runoutta, mutta kirjan nimistä ei saatu valitettavasti aikaan kovin hienoa runoutta. Oma kirjannimirunoni kuului näin: Welman tytöt/Mifongin aika/Kellopelikuningas/Toisaalla/Khao Lakin sydämet. Oma bingolappuni ei ollut mitään kovin klassikoksi muodostuvaa runoutta, mutta ehkä pidemmillä kirjan nimillä olisi syntynyt hieman runomaisempaa. Ensimmäinen messupäiväni jäi vähän tyngäksi, sillä minulla oli illalla muuta ohjelmaa ja suuntasinkin kohti kotia jo ennen neljää.

P.S. Muutin kuvat mustavalkoisiksi, koska punasilmäisyys harmitti minua niin paljon. Mietin jopa jättäväni kuvat kokonaan pois, koska ne eivät olleet kovin onnistuneita, mutta ainakin opin olemaan käyttämättä salamaa enää muina messupäivinä. Johanna Sinisalon esiintymisestä en ottanut lainkaan kuvia, koska olin niin kyllästynyt kuvien epäonnistumiseen. Siihen mennessä olin kokeillut kuvien ottamista ilman salamaakin, mutta onnistuin ilmeisesti kuitenkin ottamaan nekin kuvat muiden kameroiden salamavalojen välkkyessä. Kirjoittaminen on enemmän minun juttuni kuin kuvien ottaminen, mutta yritän harjaantua paremmaksi myös valokuvaamisessa. Nyt minua jäi kovasti harmittamaan kirjamessujen aikana ottamani epäonnistuneet kuvat.

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Joukolla luetut 100 suomalaista suosikkia

Joukossa on voimaa, ja syyskuun aikana noin 50 kirjabloggaajaa lukivat yhdessä Helsingin Sanomien äänestyksen tuottaman 2000-luvun parhaat suomalaiset romaanit -listan 100 parhaiten sijoittunutta teosta. Kukin osallistuja valitsi listalta yhden tai pari kirjaa, jotka lupautuivat lukemaan. Kirjabloggaamisen myötä olen alkanut lukea aiempaa enemmän kotimaista kirjallisuutta, mutta silti kyseiseltä listalta olin lukenut elokuussa vain viisi. Osallistuinkin siis innoissani Kirjainten virrassa -blogin Hannan ideoimaan lukuhaasteeseen. Luin syyskuussa Sofi Oksasen Puhdistuksen, Laura Gustafssonin Huorasadun ja Anja Snellmanin Lemmikkikaupan tytöt. Mikään kirjoista ei saanut minua täysin ihastumaan, mutta jokainen kirjoista on tärkeä omalla tavallaan ja olen iloinen, että ne olen vihdoinkin lukenut.

Viimeisenä laitan vielä linkit tuoreisiin bloggauksiin suomalaisten suosikeista. Toivottavasti arviot innostavat lukemaan myös näitä teoksia.

1. Sofi Oksanen: Puhdistus / Anna minun lukea enemmän http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2013/09/sofi-oksanen-puhdistus.html
2. Ulla-Lena Lundberg: Jää (Is) / Kirjasfääri
http://kirjasfaari.fi/2013/09/ulla-lena-lundberg-jaa/
3. Kjell Westö: Missä kuljimme kerran  / P.S. Rakastan kirjoja
http://psrakastankirjoja.blogspot.fi/2013/09/kjell-westo-missa-kuljimme-kerran.html
4. Kari Hotakainen: Ihmisen osa / Les! Lue!
http://les-lue.com/2013/09/28/menneskets-del-kari-hotakainen/
5. Rosa Liksom: Hytti nro 6 / Mari a:n kirjablogi
http://marinkirjablogi.blogspot.fi/2013/09/rosa-liksom-hytti-nro-6.html
6. Kari Hotakainen: Juoksuhaudantie / Lukutoukan kirjablogi
http://kristankirjat.blogspot.fi/2013/09/kari-hotakainen-juoksuhaudantie.html
7. Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi / Mustikkakummun Anna
http://mustikkakummunanna.blogspot.fi/2013/09/ennen-paivanlaskua-ei-voi.html
8. Katja Kettu: Kätilö / Eniten minua kiinnostaa tie                          
http://suketus.blogspot.fi/2013/09/katja-kettu-katilo.html
9. Antti Hyry: Uuni  / P.S. Rakastan kirjoja                           
http://psrakastankirjoja.blogspot.fi/2013/09/antti-hyry-uuni.html
10. Aki Ollikainen: Nälkävuosi / Hyönteisdokumentti                        
http://hdcanis.blogspot.fi/2013/09/aki-ollikainen-nalkavuosi.html
11. Pirkko Saisio: Punainen erokirja / TTTA                                                  
http://jaana-tlltoisenthdenalla.blogspot.fi/2013/09/pirkko-saisio-punainen-erokirja.html
12. Arne Nevanlinna: Marie / Ja kaikkea muuta                             
http://eriqou.blogspot.fi/2013/09/arne-nevanlinna-marie.html
13. Riikka Pulkkinen: Totta / Kirjavalas
http://mainoskatko.blogspot.co.uk/2013/09/kun-surulliset-totuudet-nakevat.html
14. Juha Itkonen: Anna minun rakastaa enemmän / La petite lectrice
http://pieni-kirjasto.blogspot.fi/2013/09/juha-itkonen-anna-minun-rakastaa-enemman.html
15. Hannu Raittila: Canal Grande / Amman lukuhetki
http://ammankirjablogi.blogspot.fi/2013/09/hannu-raittila-canal-grande.html
16. Jari Tervo: Myyrä  / Lurun luvut
http://lurunluvut.blogspot.be/2013/09/jari-tervo-myyra.html
17. Mikko Rimminen: Pussikaljaromaani / Lukutoukan kirjablogi
http://kristankirjat.blogspot.fi/2013/09/mikko-rimminen-pussikaljaromaani.html
18. Kristina Carlson: Herra Darwinin puutarhuri / Sinisen linnan kirjasto http://sininenlinna.blogspot.fi/2013/09/kristina-carlson-herra-darwinin.html
19. Bo Carpelan: Kesän varjot / kujerruksia
http://pigeonnaire.blogspot.fi/2013/09/bo-carpelan-kesan-varjot.html
20. Markus Nummi: Karkkipäivä /  Sallan lukupäiväkirja
http://sbrunou.blogspot.fi/2013/09/markus-nummi-karkkipaiva.html
21. Monika Fagerholm: Amerikkalainen tyttö / Orfeuksen kääntöpiiri
http://elegiakirjat.blogspot.fi/2013/09/amerikkalainen-tytto-monika-fagerholm.html
22. Mikko Rimmisen: Nenäpäivä / Lumiomena
http://luminenomena.blogspot.fi/2013/09/mikko-rimminen-nenapaiva.html
23. Helena Sinervo: Runoilijan talossa / Kulttuuri kukoistaa
http://kulttuurikukoistaa.blogspot.fi/2013/09/runoilijan-talossa.html
24. Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja / Sinisen linnan kirjasto
http://sininenlinna.blogspot.fi/2013/09/tuomas-kyro-mielensapahoittaja.html
25. Hannu Väisänen: Vanikan palat / Luetut,lukemattomat
http://luetutlukemattomat.blogspot.fi/2013/09/hannu-vaisanen-vanikan-palat.html
26. Sofi Oksanen: Kun kyyhkyset katosivat / Tarinoiden taikaa
http://tarinoidentaikaa.blogspot.fi/2013/09/sofi-oksanen-kun-kyyhkyset-katosivat.html
27. Miika Nousiainen: Vadelmavenepakolainen / Infoähky
http://tietokaaos.wordpress.com/2013/09/29/kansalaistransuna-vaarassa-maassa/
28. Jari Tervo: Layla / The Late Night Book Club
http://latenightbookclub.blogspot.fi/2013/09/jari-tervo-layla-28.html
29. Olli Jalonen: Poikakirja / Sinisen Linnan kirjasto              
http://sininenlinna.blogspot.fi/2013/09/olli-jalonen-poikakirja.html
30. Katri Lipson: Kosmonautti  / Lumiomena
http://luminenomena.blogspot.fi/2013/09/katri-lipson-kosmonautti.html
31. Riikka Pulkkinen: Raja / Booking it some more   
http://bookingitsomemore.blogspot.fi/2013/09/riikka-pulkkinen-raja.html
32. Miika Nousiainen: Metsäjätti / Kirsin kirjanurkka
http://kirsinkirjanurkka.blogspot.fi/2013/09/miika-nousiainen-metsajatti.html
33. Emmi Itäranta: Teemestarin kirja / Mitenköhän tässä kaikessa käy
http://maukkis.blogspot.fi/2013/09/emmi-itaranta-teemestarin-kirja.html
34. Hannu Väisänen: Toiset kengät / Luettua elämää
http://luettuaelamaa.blogspot.fi/2013/09/hannu-vaisanen-toiset-kengat.html
35. Kjell Westö: Älä käy yöhön yksin / Nenä kirjassa
http://nenakirjassa.blogspot.se/2013/09/ala-kay-yohon-yksin-kjell-westo.html
36. Antti Tuuri: Ikitie / Nannan kirjakimara
http://nannankirjakimara.blogspot.fi/2013/09/antti-tuuri-ikitie-2011.html
37. Markus Nummi: Kiinalainen puutarha / Erjan lukupäiväkirja
http://esperanzan.blogspot.fi/2013/09/kiinalainen-puutarha-markus-nummi.html
38. Jaakko Yli-Juonikas: Neuromaani / Nipvet                          
http://nipvet.blogspot.fi/2013/09/neuromaani.html
39. Elina Hirvonen: Kauimpana kuolemasta / Villasukka kirjahyllyssä
http://villasukkakirjahyllyssa.blogspot.fi/2013/09/elina-hirvonen-kauimpana-kuolemasta.html
40. Hannu Väisänen: Taivaanvartijat / P.S. Rakastan kirjoja
http://psrakastankirjoja.blogspot.fi/2013/09/hannu-vaisanen-taivaanvartijat.html
41. Rakel Liehu: Helene / Calendula                                                        
http://stazzy.net/index.php/calendula/2013/rakel-liehu-helene
42. Juha Itkonen: Myöhempien aikojen pyhiä / Hemulin kirjahylly http://hemulinkirjahylly.blogspot.fi/2013/09/juha-itkonen-myohempien-aikojen-pyhia.html
43. Jari Tervo: Troikka  / Lue, ihminen!
http://lueihminen.blogspot.fi/2013/09/troikka-jari-tervo.html
44. Sirpa Kähkönen: Lakanasiivet / Sinisen Linnan kirjasto
http://sininenlinna.blogspot.fi/2013/09/sirpa-kahkonen-lakanasiivet.html
45. Risto Isomäki: Sarasvatin hiekkaa / Yöpöydän kirjat        
http://kirjakissa.blogspot.fi/2013/09/risto-isomaki-sarasvatin-hiekkaa.html
46. Juha Itkonen: Kohti / Nannan kirjakimara
http://nannankirjakimara.blogspot.fi/2013/09/juha-itkonen-kohti-2007.html
47. Kristina Carlson: William N. päiväkirja / Eniten minua kiinnostaa tie
http://suketus.blogspot.fi/2013/09/kristina-carlson-william-n-paivakirja.html
48. Heidi Köngäs: Dora, Dora  / Kirjainten virrassa         
http://kirjaintenvirrassa.blogspot.fi/2013/09/heidi-kongas-dora-dora.html
49. Antti Tuuri: Kylmien kyytimies / Satun luetut                      
http://satunluetut.blogspot.fi/2013/09/antti-tuuri-kylmien-kyytimies.html
50. Olli Jalonen: 14 solmua Greenwichiin / Noora Tea with Anna Karenina   http://teawithannakarenina.blogspot.fi/2013/09/olli-jalonen-14-solmua-greenwichiin.html
51. Miika Nousiainen: Maaninkavaara / Amman lukuhetki
http://ammankirjablogi.blogspot.fi/2013/09/miika-nousiainen-maaninkavaara.html
52. Eve Hietamies: Yösyöttö/ Luettua elämää
http://luettuaelamaa.blogspot.fi/2013/09/eve-hietamies-yosyotto.html
53. Joel Haahtela: Katoamispiste / Tarinoiden taikaa
http://tarinoidentaikaa.blogspot.fi/2013/09/joel-haahtela-katoamispiste.html
54. Jari Tervo: Ohrana / Tarukirja
http://tarukirja.blogspot.fi/2013/09/jari-tervo-ohrana.html
55. Pasi Ilmari Jääskeläinen: Lumikko ja yhdeksän muuta / La petite lectrice
http://pieni-kirjasto.blogspot.fi/2013/09/pasi-ilmari-jaaskelainen-lumikko-ja.html
56. Sofi Oksanen: Stalinin lehmät /  Les! Lue!
http://les-lue.com/2013/09/29/stalins-kyr-sofi-oksanen/
57. Arto Salminen: Kalavale / Kirjainten virrassa
http://kirjaintenvirrassa.blogspot.fi/2013/09/arto-salminen-kalavale.html
58. Elina Hirvonen: Että hän muistaisi saman / Morren maailma
http://morrenmaailma.blogspot.no/2013/09/elina-hirvonen-etta-han-muistaisi-saman.html
59. Juha Itkonen: Hetken hohtava valo / TTTA
http://jaana-tlltoisenthdenalla.blogspot.fi/2013/09/juha-itkonen-hetken-hohtava-valo.html
60. Leena Parkkinen: Sinun jälkeesi, Max / Eniten minua kiinnostaa tie
 http://suketus.blogspot.fi/2013/09/leena-parkkinen-sinun-jalkeesi-max.html
61. Pirjo Hassinen: Mansikoita marraskuussa / Kannesta kanteen  http://kannestakanteen.blogspot.fi/2013/09/pirjo-hassinen-mansikoita-marraskuussa.html
62. Sirpa Kähkönen: Hietakehto / Ja kaikkea muuta                       
http://eriqou.blogspot.fi/2013/09/hietakehto-ja-aitia-itketti.html
63. Erik Wahlström: Jumala / Erjan lukupäiväkirja
http://esperanzan.blogspot.fi/2013/09/jumala-erik-wahlstrom.html
64. Riikka Pulkkinen: Vieras / Kaikkea kirjasta
http://www.lily.fi/blogit/kaikkea-kirjasta/vieras
65. Turkka Hautala: Salo / Kuuttaren lukupäiväkirja
http://kuutarlukee.blogspot.fi/2013/09/turkka-hautala-salo.html
66. Arto Salminen: Ei-kuori / Kirjojen keskellä
http://kirjojenkeskella.blogspot.fi/2013/09/ei-kuori.html
67. Hannu Rajaniemi: Kvanttivaras / Kirjasfääri
http://kirjasfaari.fi/2013/09/hannu-rajaniemi-kvanttivaras/
68. Bo Carpelan: Lehtiä syksyn arkistosta / Mari a:n kirjablogi
http://marinkirjablogi.blogspot.fi/2013/09/bo-carpelan-lehtia-syksyn-arkistosta.html
69. Johanna Sinisalo: Linnunaivot / Kuuttaren lukupäiväkirja
http://kuutarlukee.blogspot.fi/2013/09/johanna-sinisalo-linnunaivot.html
70. Joel Haahtela: Elena / Café pour les idiots                            
http://cafepourlesidiots.org/blogi/joel-haahtela-elena-otava-2003/
71. Riikka Ala-Harja: Maihinnousu / Tea with Anna Karenina  http://teawithannakarenina.blogspot.fi/2013/09/riikka-ala-harja-maihinnousu.html
72. Veikko Huovinen: Konsta Pylkkänen etsii kortteeria / Sallan lukupäiväkirja
http://sbrunou.blogspot.fi/2013/09/veikko-huovinen-konsta-pylkkanen-etsii.html
73. Miina Supinen: Liha tottelee kuria / Pihin naisen elämää
http://pihinnaisenelamaa.blogspot.fi/2013/09/aiheiltaan-pidakkeeton-liha-tottelee.html
74. Reko Lundán: Ilman suuria suruja / Kulttuuri kukoistaa
http://kulttuurikukoistaa.blogspot.fi/2013/09/ilman-suuria-suruja.html
75. Laura Honkasalo: Sinun lapsesi eivät ole sinun / Hemulin kirjahylly http://hemulinkirjahylly.blogspot.fi/2013/09/laura-honkasalo-sinun-lapsesi-eivat-ole.html
76. Matti Yrjänä Joensuu: Harjunpää ja pahan pappi / Kirjainten virrassa http://kirjaintenvirrassa.blogspot.fi/2013/09/matti-yrjana-joensuu-harjunpaa-ja-pahan.html
77. Petri Tamminen: Enon opetukset / Tarukirja
http://tarukirja.blogspot.fi/2013/09/petri-tamminen-enon-opetukset.html
78. Anja Snellman: Parvekejumalat /Järjellä ja tunteella
http://jarjellajatunteella.blogspot.fi/2013/09/anja-snellman-parvekejumalat.html
79. Juha Seppälä: Paholaisen haarukka / Nipvet
http://nipvet.blogspot.fi/2013/09/paholaisen-haarukka.html
80. Laura Save: Paljain jaloin / La petite lectrice
http://pieni-kirjasto.blogspot.fi/2013/09/laura-save-paljain-jaloin.html
81. Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike / Pihin naisen elämää http://pihinnaisenelamaa.blogspot.fi/2013/09/mielensapahoittaja-ja-ruskeakastike.html
82. Jari Järvelä: Veden paino / Ilselä
http://ilsela.blogspot.fi/2013/09/jari-jarvela-veden-paino.html
83. Leena Lander: Käsky / Luetut, lukemattomat          
http://luetutlukemattomat.blogspot.fi/2013/09/leena-lander-kasky.html
84. Anja Snellman: Lemmikkikaupan tytöt / Anna minun lukea enemmän http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2013/09/anja-snellman-lemmikkikaupan-tytot.html
85. Ranya ElRamly: Auringon asema / Orfeuksen kääntöpiiri
http://elegiakirjat.blogspot.fi/2013/09/auringon-asema-ranya-elramly-2002.html
86. Virpi Hämeen-Anttila: Suden vuosi / Infoähky
http://tietokaaos.wordpress.com/2013/09/30/iso-paha-susi/
87. Matti Yrjänä Joensuu: Harjunpää ja rautahuone / Mustikkakummun Anna
http://mustikkakummunanna.blogspot.fi/2013/09/laadukas-harjunpaa-ja-rautahuone.html
88. Tuomas Kyrö: Kerjäläinen ja jänis / The Late Night Book Club
http://latenightbookclub.blogspot.fi/2013/09/tuomas-kyro-kerjalainen-ja-janis.html
89. Marko Kilpi: Elävien kirjoihin / TuijaTa
http://tuijata.wordpress.com/2013/09/20/kerran-kuollut-elavien-kirjoissa/
90. Arto Salminen: Paskateoria  / Lue, ihminen!
http://lueihminen.blogspot.fi/2013/09/paskateoria-arto-salminen.html
91. Johanna Sinisalo: Enkelten verta / kujerruksia              
http://pigeonnaire.blogspot.fi/2013/09/johanna-sinisalo-enkelten-verta.html
92. Laura Gustafsson: Huorasatu / Anna minun lukea enemmän
http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2013/09/laura-gustafsson-huorasatu.html
93. Riku Korhonen: Lääkäriromaani / Kaikkea kirjasta
http://www.lily.fi/blogit/kaikkea-kirjasta/laakariromaani
94. Laila Hirvisaari: Minä, Katariina / Tea with Anna Karenina  http://teawithannakarenina.blogspot.fi/2013/09/laila-hirvisaari-mina-katariina.html
95. Juha Seppälä: Mr. Smith / Ilselä
http://ilsela.blogspot.fi/2013/09/juha-seppala-mr-smith.html
96. Kauko Röyhkä: Miss Farkku-Suomi / Booking it some more http://bookingitsomemore.blogspot.fi/2013/09/kauko-royhka-miss-farkku-suomi.html
97. Satu Taskinen: Täydellinen paisti / Café pour les idiots      
http://cafepourlesidiots.org/blogi/satu-taskinen-taydellinen-paisti-teos-2011/
98. Tuomas Kyrö: Liitto / Eniten minua kiinnostaa tie
http://suketus.blogspot.fi/2013/09/tuomas-kyro-liitto.html
99. Anna-Leena Härkönen: Ei kiitos / Nenä kirjassa
http://nenakirjassa.blogspot.fi/2013/09/ei-kiitos-anna-leena-harkonen.html
100. Riku Korhonen: Kahden ja yhden yön tarinoita  / Kirsin kirjanurkka
http://kirsinkirjanurkka.blogspot.fi/2013/09/riku-korhonen-kahden-ja-yhden-yon.html