 |
| kansikuva: Claire Morgan/Plainpicture/Fennopress |
lainattu kirjastosta
"Hyvä", Högsmed oli sanonut. "Meidän toimintamme eroaa tietysti tavanomaisesta siinä mielessä, että lasten vanhemmat ovat potilaina..."
Sitten hän oli jatkanut selostamalla, minkä takia Sankta Patriciaan ylipäätään oli yhdistetty päiväkoti ja esikoulu: "Se perustettiin joitakin vuosia sitten, ikään kuin kokeiluluontoisesti... Perusidea pohjautuu tutkimukseen siitä, kuinka tärkeä pienten lasten suhde omiin vanhempiinsa on heidän sosiaalisen kehityksensä kannalta. Sekä pysyvissä että tilapäisissä huostaanotoissa on aina omat puutteensa, ja me täällä Sankta Patriciassa uskomme, että lapselle on hyväksi pitää säännöllisesti yhteyttä biologiseen äitiinsä tai isäänsä... poikkeuksellisista olosuhteista huolimatta. Ja vanhemmille yhdessäolo lapsen kanssa on luonnollisesti osa hoitoprosessia." Lääkäri piti tauon ja lisäsi: "Sitähän me täällä sairaalassa teemme: me hoidamme. Emme rankaise, riippumatta siitä mitä potilaamme ovat tehneet."
Jan oli kuunnellut ja pannut merkille, ettei lääkäri käyttänyt kertaakaan sanaa parantaminen.
Jan Hauger hakee töitä Metsäkedon päiväkodista. Metsäketo sijaitsee Sankta Patrician psykiatrisen sairaalan vieressä. Hoidossa olevat lapset ovat psykiatrisen sairaalan potilaiden jälkikasvua, ja he saavat kerran viikossa käydä tapaamassa sairaalassa olevia vanhempiaan. Janilla on omat syynsä hakeutua töihin juuri tähän päiväkotiin. Hän arvelee työnsä edistävän nuoruuden aikaisen rakkautensa Alice Ramin löytämistä.
En ollut aiemmin lukenut Johan Theorinia. Sankta Psykon kasvatit päätyi luettavien syksyn uutuuksien listalle, koska psykiatrinen sairaala miljöönä herätti mielenkiintoni. Theorinin uusin suomennos ei kuulu mihinkään sarjaan, joten pystyin hyvin aloittamaan ruotsalaiseen rikoskirjailijaan tutustumisen Sankta Psykon kasvateista.
Theorinin trilleri on kertomus pakkomielteisestä rakkaudesta, jonka eteen henkilöt ovat valmiita tekemään mitä vain keinoja kaihtamatta. Psykologisissa trillereissä hulluuden ja selväjärkisyyden raja taitaa usein olla hyvin häilyvä, eikä Sankta Psykon kasvatit muodostu tämän seikan suhteen poikkeukseksi.
Henkilöiden toiminta ei ollut irrallista ja selittämätöntä. Varsinkin Janin menneisyys punoutuu yhteen aikuisen Janin tekojen motiivien kanssa. Vaikka Jan tekee joitakin hyvin epäilyttäviä tekoja, en silti lopulta osannut pitää Jania pahana ihmisenä vaan ennemminkin olosuhteiden uhrina. Koulukiusaaminen ja kiihkeä rakkaus Alice Ramia kohtaan ovat saaneet Janin moraalitajun sekaisin.
Ajattelin monesti lukevani kirjaa vain hetken ja sitten tekeväni jotakin muuta. Theorin on kuitenkin niin taitava rakentamaan jännitystä lukijan mielessä, että yhtäkkiä huomasinkin lukeneeni monta sivua enemmän kuin alunperin aioin. Vetävästä juonesta huolimatta koin loppua kohden tarinan imun hiipuvan. Odotin lopetuksen hätkähdyttävän minua enemmän ja taidan olla vähemmistössä mielipiteeni kanssa, mutta olisin kaivannut lopulta lisää puistattavuutta. Myönnän, että lopetus jäi silti pyörimään mieleeni, joten kyllä siinä jotakin oli.
Olen löytänyt jälleen uuden kiehtovan ja jännityskirjailijan. Yleensä luen jännityskirjallisuutta melko satunnaisesti, ehkä yleensä tahtia noin kirja kuussa, mutta lokakuussa lukemistani romaaneista kolme viidesosaa on ollut trillereitä ja tällä hetkellä on kesken Gillian Flynnin Dark Places. Opiskelukiireiden keskelle jännityskirjat sekä sopivat että eivät sovi. Ne vievät ajatukseni melko hyvin pois opiskelujutuista, mutta ne ovat yleensä liian mukaansatempaavia, jotta niitä pystyisi lukemaan vain luvun kerrallaan.
Muissa blogeissa: Rakkaudesta kirjoihin, Leena Lumi, Kirjavinkit, Kirjasähkökäyrä
Annami, minulle tämä on yksi vuoden parhaista ellei paras jännitysromaani. Ehkä en osaa tänä vuonna päättää;) Olen pitänyt kaikista Theorinin kirjoista ja minusta kova taso pitää myös tässä uusimmassa.
VastaaPoistaNiin...oli kiinnostavaa huomata, miten an vaikuttaakin sympaattiselta...
Minulle Yönäytös on ollut paras. :) Tämäkin oli kyllä todella hyvä ja muutkin Theorinin kirjat alkoivat kiinnostaa. Jossakin oli sanottu, miten kirjan päähenkilö on todella epämiellyttävä tai muuta vastaavaa. Minä en asiaa aivan niin nähnyt.
PoistaMinutkin on juuri tämä kirja saanut kiinnostumaan Theorinista. En ole lukenut lainkaan pohjoismaisia jännäreitä, mutta ajattelin ainakin tätä kokeilla, jos vaikka tykkäisin. Tai voi olla, että pitää jokin vanhempi kirja ensin lukea, jos ei tätä uutta satu saamaan käsiinsä. =D
VastaaPoistaToivottavasti pidät Theorinista. Et ole lukenut lainkaan pohjoismaisia jännäreitä? Mars, lukemaan Theorinia tai muuta. Uskoisin, että voisit löytää jotakin mieleistä pohjoismaisten dekkareiden joukosta.
PoistaIiiik tämä on karmaisevan kamalan ihana, suosittelen.
VastaaPoistaSamaa mieltä. :)
PoistaMitääh, eikö tämä kuulukaan johonkin sarjaan?! Olen jostain syystä niin luullut, mutta tämähän onkin iloinen ylläri, kun ei kuulu. Kirjan raamit tuntuvat olevan ihan minun makuuni.
VastaaPoistaEi kuulu! Minullekin tuo oli iloinen yllätys, koska kiinnostuin tästä, mutta en mielelläni aloita sarjoja keskeltä. Tämä voisi olla sinulle mieleinen kirja.
PoistaMinusta teos oli Theorinin tuotannon heikoin. Ei oikein säväyttänyt. Jännitystä en kokenut muuta kuin yhdellä sivulla. Pettymys se oli valitettavasti, mutta hyvä että monia muita kirja on säväyttänyt.
VastaaPoista