 |
| kannen kuva: Karen Pearson/MergeLeft Peps. Inc. |
uutena ostettu
Mrs. Henry Schoonmaker, née Penelope Hayes, had come far in her eighteen years. As she swept past Leland Bouchard's vestibule, where a gleaming black motorcar was displayed, che couldn't help but muse how she, like the horseless carriage, was a waxy emblem of the future. Ever since she was a little girl she had told herself that she wouldn't meet the other side of twenty without a deeply gaudy wedding band on her finger, and here she had beat her own goal by two years and in the process joined one of New York's most well-regarded families. There were those who still remembered how her maiden name had been hastily salvaged from the odious surname Hazmat several decades ago, but neither appeared on her card these days. Now, moving up the glistening curve of marble stairs toward the sound of a party already in full swing, she could not help but anticipate the joy of entering a room on the arm of her very handsome husband.
Varoitus! Teksti sisältää väistämättä juonipaljastuksia ensimmäisestä ja toisesta osasta.
Elizabeth Holland pakoilee seurapiirejä salaisen rakastettunsa ja aviomiehensä Willin kuoleman jälkeen. Manhattanin juhliin kaivataan kuitenkin Elizabethia eikä hän voi loputtomasti piileskellä kotonaan. Muuten hänen voidaan tulkita olevan katkera entisen ystävänsä Penelopen onnesta Henry Schoonmakerin kanssa. Vai onkohan Penelopen ja Henryn tuore avioliitto sittenkään niin onnellinen? Aviopari nukkuu visusti eri pedeissä, eivätkä Penelopen liehittely-yritykset saa Henryä kiinnostuneeksi vaan Henry lähettelee ahkerasti anteeksipyytäviä viestejä Elizabethin siskolle Dianalle.
Viehätyin vajaa vuosi sitten Godbersenin 1800- ja 1900-lukujen vaihteeseen sijoittuvan sarjan ensimmäisestä ja toisesta osasta. Kolmas osa odotti kuitenkin hyllyssäni lukemattomana joulupyhiin, jolloin aloin kaivata historiallista romantiikkaa.
Anna Godbersenin The Luxe -sarja on juuri sellaista höttöä, josta pidän. Tietenkin tähän vaikuttaa omat mielenkiinnonkohteeni. Jotkin historian aikakaudet kiehtovat minua, ja 1800-luvun ja 1900-luvun vaihde on yksi näistä minulle mieleisistä menneistä ajanjaksoista.
The Luxe -sarjassa on aistittavissa sekä satumaisuutta että saippuasarjamaisuutta. Satumaisuus tulee esiin erityisesti entisen palvelustyttö Linan kohtalossa ja saippuasarjaa kirja muistuttaa parisuhdedraamojensa ansiosta. Tapahtumat menevät usein uskottavuuden rajamaille, mutta tällaista kirjallisuutta lukiessa haluankin lähinnä nauttia aikakauden tunnelmasta ja vetävästä juonesta.
Seurapiiripalstan juorut ja käytösoppaiden ohjeet luovat myös kirjan tunnelmaa ja vihjailevat sopivasti tulevasta. Sarjan henkilöt eivät aivan noudata elinaikansa sopivaisuussääntöjä, mutta heidän mainettaan suojellaan silti viimeiseen asti. Olen onnellinen, että käyttäytymisetiketti on vapautunut reilun sadan vuoden aikana, mutta silti huomasin välillä haaveilevani juhlien tanssilattioista.
Jos pidit sarjan kahdesta edellisestä osasta, tämäkin kannattaa lukea. Jos olet jo kokeillut sarjaa siitä kuitenkaan pitämättä, kolmas osakaan on tuskin makuusi. Viimeinenkin osa minun on tietenkin luettava ja sen jälkeen ajattelin luottaa siihen, että Godbersenin 1920-luvulle sijoittuva Bright Young Things -kirjasarja tyydyttää historiallisen hömpän nälkäni jatkossa.
Muissa blogeissa: Luettuja maailmoja, Lukuisa, Le Masque Rouge, Ei vain mustaa valkoisella, Humisevalla harjulla, Kirjan viemää, Sananen kirjasta, Lukupaikka ja Sivujen sanat.
Oi, hyvä kun muistutit tästä sarjasta! Olen lukenut ensimmäisen osan, mutta loput ovat jääneet unohduksiin. Pitää laittaa jatko-osat taas listalle :)
VastaaPoistaMinultakin tämän sarjan lukeminen oli hieman jäänyt, vaikka sarjan kirjat hyllyssäni muistuttivatkin sarjan olemassaolosta. Hyvin kirjan tapahtumiin pääsi kuitenkin mukaan, vaikka toisen osan lukemisesta hetki olikin. Hyviä lukuhetkiä sarjan muiden osien parissa! :)
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaJaaha, ja mitähän nyt onnistuin sohlaamaan... piti vain sanomani, että minäkin olen lukenut kaksi ensimmäistä osaa tästä sarjasta viime vuonna ja ilman muuta jatko on lukulistalla. Sen verran koukussa taidan olla tietämään miten juoni kehittyy eteenpäin ;)
PoistaTämä on kyllä koukuttava sarja. Luen varmaan pian päätösosankin ja sitten täytyy heittää hyvästit Elizabethille, Dianalle ja muille.
PoistaHyppäsin tähän mukaan suoraan kolmenteen osaan saatuani sen joululahjaksi. Mielestäni pysyin hyvin kärryillä vaikka hahmot olivat uusia tuttavuuksia, mutta nelososa ei ole vielä ole luettavaksi päätynyt vaikka siihen olen kirjastossa törmännyt. PS: Odottelen jo mielenkiinnolla juttuasi Autuaiden saaresta... :)
VastaaPoistaKyllähän tätä lukiessa tulee varmaan aika selville siitä, mitä aiemmissa osissa on tapahtunut.
PoistaLuen sitä hitaasti mutta varmasti, sillä olen nyt lukenut muutakin kuin sitä. En edes muista, milloin viimeksi olisin lukenut 1000-sivuisen kirjan, mutta kyllä siitä juttukin sitten tulee, kun kirjan saan luettua. Ihan mielenkiintoinen se kuitenkin on. :) Olit varmaankin hän, jonka mielestä Autuiaiden saari oli viime vuonna lukemistasi kirjoista paras? En ole vielä uskaltanut lukea bloggaustasi, mutta kiinnostavaa lukea se sitten, kun olen kirjan itse saanut luettua ja blogattua. :)
Jep, sama tyyppi. :) Lue ihan rauhassa, saarihommelia ei minusta kannata ahnehtia liialla kiireellä. Ainoa 1000 -sivuinen minkä sen lisäksi olen lukenut, oli George R. R. Martinin A Dance with Dragons. Laina-aika ruhtinaalliset 2 viikkoa... Taivaan pilarit ja Taru Sormusten herrasta
Poistapääsevät aika lähelle nelinueroista sivumäärää (minneköhän lauseen loppu katosi?).
PoistaJuu tuo ei ole mitenkään kevyttä lukemista, niin ei sitä voi kauhealla kiireellä lukea. :) 1Q84 on yli 1000-sivuinen yhteensä, mutta se on jaettu kahteen niteeseen ja luin ne puolen vuoden välein, niin ei se niin pitkältä tuntunut. Anna Karenina on sivua vajaa tuhat (varmasti jossakin painoksessa on se tuhatkin sivua) ja TSH on (kuten sanoitkin) varsinkin liitteineen hyvin lähellä tuhatta. Nuo George R.R. Martinin A Song of Ice and Fire -sarjan ensimmäiset kirjat eivät taida ihan tuhatta sivua olla, mutta nekin koin parhaaksi hankkia poikaystävälle syntymäpäivälahjaksi, koska molemmat haluamme ne lukea ja kirjaston kirjoja pitää aina lukea laina-aikojen puitteissa. Eipä se kirjailijallekaan varmasti ole helppo työ luoda 1000-sivuista järkälettä ja eipähän lukunautinto ainakaan lopu ihan heti. :)
Poista