ostettu uutena
But after ten minutes alone in the dark street, a new emotion overtook him: panic. Whichever way he looked at it, he had never been in a worse fix. He was stranded, quite alone, in the dark Muggle world, with absolutely nowhere to go. And the worst of it was, he had just done serious magic, which meant that he was almost certainly expelled from Hogwarts. He had broken the Decree for the Restriction of Underage Wizardry so badly, he was surprised Ministry of Magic representatives weren't swooping down on him where he sat.
Harry shivered and looked up and down Magnolia Crescent. What was going to happen to him? Would he be arrested, or would he simply be outlawed from the wizarding world? He thought of Ron and Hermione, and his heart sank even lower. Harry was sure that, criminal or not, Ron and Hermione would want to help him now, but they were both abroad, and with Hedwig gone, he had no means of contacting them.
He didn't have any Muggle money, either. There was a little wizard gold in the moneybag at the bottom of his trunk, but the rest of the fortune his parents had left him was stored in a vault at Gringotts Wizarding Bank in London. He'd never be able to drag his trunk all the way to London. Unless...
Harry pelkää tulevansa erotetuksi Tylypahkasta, kun hän suuttuu Vernon-sedän sukulaiselle niin, että tekee taikoja. Hän ei voisi olla yllättyneempi, kun taikaministeri Cornelius Toffee ottaakin hänet lämpimästi vastaan Vuotavassa noidankattilassa eikä anna Harrylle minkäänlaista rangaistusta. Pian Harrylle paljastuu syy taikaministerin hellämielisyyteen. Voldemortin pelätty kannattaja Sirius Musta on karannut velhovankila Azkabanista, ja hänen epäillään jahtaavan Harrya.
Suunnitelmissani ei ollut tarttua kolmanteen Harry Potteriin ihan näin pian toisen osan lukemisen jälkeen. Kuulin kuitenkin tällä viikolla suru-uutisia. Eräs kaverini on menehtynyt, ja oloni on viime päivien ajan ollut yhtaikaa surullinen ja epäuskoinen. En aluksi jaksanut lukea muuta kuin tuttua ja turvallista, ja minulle kaikkein tutuin ja turvallisin kirja on kolmas Harry Potter. Olen lukenut sen lukemattomia kertoja. Tällä kertaa luin sitä välillä kyyneleisin silmin, mutta ajoittain eskapismi myös onnistui.
Olen aiemminkin maininnut, että suosikki-Potterini on Harry Potter and the Prisoner of Azkaban. Sen näkee kuvassa olevan pokkariversion kunnosta ja olen lukenut kirjan varmaan ainakin kolmekymmentä kertaa. Osittain se johtuu jo aiemmin mainitsemastani asiasta: kolmas Potter on minulle turvasatama. Kun elämässäni on ollut vaikeaa, kirja on lohduttanut ja tarjonnut pakopaikan. Voisin sanoa, että mikään kirja ei ole minulle niin rakas kuin kolmas Potter.
Syitä kiintymykseeni on myös muita. Tässä osassa tutustutaan ensimmäistä kertaa yhteen lempihahmoistani Sirius Mustaan. Harryn kolmantena kouluvuonna Tylypahkassa on mielestäni paras pimeyden voimilta suojautumisen opettaja Remus Lupin, jonka järjestämät käytännön harjoitukset tuovat vallan kiinnostavaa tietoa taikaolennoista. Sarja menee synkempään suuntaan, ja Harry saa tietää enemmän vanhempiensa menneisyydestä. Minulle yksi tärkeimpiä kirjan piirteitä on kuitenkin Hermionen elämän kuvailu. Hän uurtaa koulutöidensä parissa ja riitelee parhaiden ystäviensä kanssa. Hän on romahtamisen partaalla perfektionisminsa ja ystävyyssuhteidensa vaikeuksien takia. Kolmannen kirjan tapahtumien vuoksi Hermione on fiktiivinen hahmo, johon pystyn parhaiten samaistumaan.
Kirja taitaa olla sarjassa ainoa, jossa Voldemort ei ole varsinaisesti läsnä edes takaumissa, mutta loppuratkaisu on vallan tärkeä Voldemortin voimiin nousun kannalta. Sarjan kokonaisjuoni etenee tässäkin osassa hyvää vauhtia, ja varsinkin Harryn taustaa syvennetään.
Kolmas kirja tuo mukanaan myös ankeuttajat, jotka ovat minusta oikeastaan jopa pelottavampia kuin Voldemort. Olen siis Harryn kanssa samaa mieltä. J. K. Rowling on kertonut luoneensa ankeuttajat kuvaamaan masennusta, ja hän on onnistunut tavoitteessaan. En voisi kuvitella paljon ankeuttajia vastenmielisempiä olentoja, sillä kaikkien onnellisten ajatusten imeminen on varsin pelottava kyky.
♥♥♥♥♥
Harry Potter
Harry Potter and the Philosopher's Stone 1997 (Harry Potter ja viisasten kivi)
Harry Potter and the Chamber of Secrets 1998 (Harry Potter ja salaisuuksien kammio)
Harry Potter and the Prisoner of Azkaban 1999 (Harry Potter ja Azkabanin vanki)
Harry Potter and the Goblet of Fire 2000 (Harry Potter ja liekehtivä pikari)
Harry Potter and the Order of the Phoenix 2003 (Harry Potter ja Feeniksin kilta)
Harry Potter and the Half-Blood Prince 2005 (Harry Potter ja puoliverinen prinssi)
Harry Potter and the Deathly Hallows 2007 (Harry Potter ja kuoleman varjelukset)
Muualla: La petite lectrice, Cilla in Wonderland, Luettua elämää ja Maailman ääreen.
2004
2 h 22 min
ohjaaja: Alfonso Cuarón
Katsoin juuri ennen kirjaan tarttumista kolmannen Potterin elokuvaversion. Potter-elokuvat ovat jääneet minulle aina kirjojen varjoon, vaikka nautinkin elokuvien visuaalisuudesta ja monista onnistuneista näyttelijävalinnoista. Alan Rickman on kuin professori Kalkaroksen ruumiillistuma, enkä voisi kuvitella ketään muuta Rubeus Hagridiksi kuin Robbie Coltranen.
Kohtauksiin on lisätty dramatiikkaa, jotta ne olisivat näyttävämpiä. Esimerkiksi lopun kohtaaminen tällipajun kanssa on elokuvassa paljon rajumpi. Tällipaju kieputtaa Hermionea (Emma Watson) ympäriinsä, vaikka kirjassa tällipaju ei ollut tällä kertaa ihan noin väkivaltainen. Harryn (Daniel Radcliffe) matkustus Poimittaislinjan bussilla on myös kirjaa vauhdikkaampi, ja se onkin mielestäni yksi onnistuneimmin kuvattuja kohtauksia. Kahden aiemman Potter-elokuvan katsomisesta on kulunut hetki, mutta muistelen aiemmin huomanneeni, että ohjaajan vaihtumisen myötä esimerkiksi jotkin asiat Tylypahkassa näyttävät hieman erilaisilta. Liikkuvat portaat taisi olla yksi visuaalisesti aiemmista elokuvista eroava juttu.
Elokuvaversioista on pakko jättää aina osa kirjan tapahtumista pois, jotta elokuva saataisiin mahtumaan ihanteelliseen elokuvamittaan. Esimerkiksi Ronin (Rubert Grint) ja Hermionen riitely on paljon vähäisempää, mutta rypyt ystävyydessä eivät olleetkaan kovin olennaisia juonen kannalta. Osa poisjätetyistä kohtauksista oli kuitenkin sen verran olennaisia, että ne voisivat herättää ihmetystä tarkkaavaisessa katsojassa, joka ei ole lukenut kirjaa. Spoilerivaroitus! Miten Sirius Musta on saanut tietää Kutkasta? Kirjassa mainitaan uutinen, jossa kerrotaan Weasleyn perheen voittaneen kultaa ja jossa on Kutkan sisältävä valokuva. Elokuvassa ei mainita mitään tällaisesta. Elokuvassa vain Harry lausuu Karkotaseet-loitsun, joka saa Kalkaroksen menettämään tajuntansa. Karkotaseet-loitsu on aseistariisuntaa varten eikä sen yhden ihmisen tekemänä pitäisi saada kohdettaan menettämään tajuntaansa. Kirjassa tajunnanmenetys on selitetty sillä, että kaikki kolme, Ron, Hermione ja Harry, lausuvat loitsun yhtaikaa. Spoilerit päättyvät!
Muistaakseni kommentoinkin jo edelliseen Potter-postaukseesi, että tämä kolmas kirja on mielestäni sarjan paras, ja siitä syystä juuri tästä tehty elokuva oli minulle myös pahin pettymys. Olin kuvitellut kirjan tapahtumat (kuten Pimeyden voimilta suojautumisen tunnit ja mörön) aivan eri tavalla, elokuvassa ne näyttivät jotenkin laimeilta. Ymmärrän toki, että ohjaajalla on varmasti eri näkemys kuin minulla, mutta olin silti pettynyt. Kuitenkin esimerkiksi juuri mainitsemasi bussikohtaus, sekä kohtaus, jossa Harryn sukulainen leijailee ulos ikkunasta, olivat hienosti toteutettuja.
VastaaPoistaOsanottoni suru-uutisen johdosta<3
Minä olen ollut ehkä pettynein viidennestä kirjasta tehtyyn elokuvaan. En pidä kolmannestakaan Potterista elokuvana läheskään niin paljon kuin kirjasta, mutta en muista olleeni noin pettynyt kuin sinä.
PoistaKiitos. ♥
Ihan liikutuin tuosta, kun kerroit, että tämä 3. Potter on sinulle näin tärkeä ja tarjonnut lohtua lukemattomia kertoja. Onneksi tämä kirja on olemassa. Osanottoni kaverisi vuoksi.
VastaaPoistaVaikeina hetkinä tutut ja turvalliset kirjat ovat (ainakin minulle) lohdullisia. Eiväthän kirjat surua vie pois, mutta saattavat hieman auttaa surun kanssa selviytymisessä. Kiitos.
PoistaAivan aluksi: Osanottoni Annami!
VastaaPoistaToiseksi: on hienoa, että joku kirja voi tarjota niin paljon lohtua ja turvaa. Tämä kolmas Potter on myös minulle sarjan rakkain kirja ja nyökyttelin tekstiäsi lukiessani: juuri näin. Nyt tuli ihan sellainen olo, että haluaisin lukea kirjan (taas kerran) uudelleen. Ehkäpä teenkin juuri niin.
Kiitos.
PoistaKolmas Potter taitaa olla aika monelle sarjan rakkain kirja. Toivottavasti luet kirjan uudestaan, sillä uskon, että se tarjoaisi sinulle jälleen hienoja lukuhetkiä ja lukisin mielelläni kirjasta blogistasikin. :)
Otan osaa suruun, hirveitä tuollaiset uutiset.
VastaaPoistaWou, sullahan on bingossa vauhti päällä!
Kiitos. Niinhän ne aina ovat.
PoistaTänään taitaa tulla ensimmäinen bingo. :)
Osanottoni kaverisi vuoksi. Menetykset ovat aina vaikeita.
VastaaPoistaVoi että, kolmas Potter. Muistan vieläkin kuin eilisen ne tunteet, joita koin lukiessani sitä ensimmäistä kertaa. Sarja menee kolmannessa osassa eteenpäin monella tasolla. Tekee mieli lukea koko sarja taas kertaalleen.
Kiitos. Niinpä. Ne ovat osa elämää, mutta silti niitä ei haluaisi kokea.
PoistaMinä en muista, miltä tuntui lukea kolmatta Potteria ensimmäistä kertaa, mutta uskon olleeni silloinkin ihan innoissani. Minusta kolmas osa on siirtymävaihe lastenkirjallisuudesta nuortenkirjallisuuteen ja neljättä osaa en ainakaan enää kovin pienille suosittelisi.
Tuo Karkotaseet-loitsu on pienimuotoinen murheenkryyni elokuvissa, sillä (kuten joku toinen potteristi hauskasti ilmaisi) sillä joko tehdään vastustaja aseettomaksi TAI räjäytetään atomeiksi :DD Ilmeisesti elokuviin ajateltiin tulevan vähän liian pliisu fiilis, joka käytettäisiin pelkästään tuota perusloitsua sen "oikeaan" tarkoitukseen tai sitten suuri loitsukimara on amerikkalaiselle yleisölle (jolle tunnutaan oikovan moni asia) liian hankala. Ja toki teini-ikäinen noita/velho ei varmasti osaa taisteluun samaa määrää loitsuja kuin esimerkiksi työhönsä koulutetut aurorit :)
VastaaPoistaOlen etääntynyt aika paljon Pottereista, vaikka olin aikanaan tosi kova fani. Tuntuu vähän surulliselta että meidän väliin on lipunut näin paljon välimatkaa, vaikka innostus voisi vähän herätä henkiin uudestaan, jos sarjaan tarttuisi. Samanlaista intohimon paloa tuskin enää tulisi, mutta se nostalginen tunnelma voisi olla mukava. Ja lohduttava.
En muista kiinnittäneeni asiaan aikaisemmin huomiota, mutta onhan tuollainen nyt häiritsevän epäjohdonmukaista. :D
PoistaMinäkin olen kyllä etääntynyt, sillä en lue kirjoja enää edes vuosittain uudelleen. Potterit ovat kuitenkin edelleen todella rakkaita ja niihin on todella miellyttävää palata. Suosittelemaan vielä joskus tarttumaan Pottereihin, sillä nostalgisilta kirjat ainakin varmasti tuntuisivat.
Kolmonen ei suotta ole suosikki, myös minun :D Rowlingilla on selvästi siinä jo käsitys kirjoittamisesta, on siis 'kehittynyt' ja alkuvaiheen hapuiluilta ja selittelyiltä on vältytty. Kuitenkaan kirja ei ole vielä niin järkälemäinen ja venytetyn tuntuinen kuin useimmat seuraavista.
VastaaPoistaKolmonen taitaa olla aika monen Pottereiden lukijan suosikki. Jokin tenho kirjassa vain on. :) Mielestäni kolmas Potter on siirtymävaihe lastenkirjallisuudesta nuortenkirjallisuuteen. Neljännessä on jo sen verran rankkoja juttuja, että en kirjaa kovin nuorelle lukijalle suosittelisi.
PoistaOsanottoni <3 Mukavaa, että on olemassa tällaisia lohtu- ja luottokirjoja. Milloinkahan aloitan itse Pottereiden uudelleenluvun...
VastaaPoistaKiitos. ♥ Lohtukirjat ovat hyviä olemassa, sillä niitä aina valitettavasti välillä tarvitsee. Potterit ovat minulle kyllä paljon muutakin enkä aina kolmattakaan Potteria ole lukenut kyyneleet silmissä, onneksi.
PoistaVastaus: mahdollisimman pian. :) Ei vaan saat tietysti itse päättää, mutta suosittelen kyllä uppoutumista Pottereiden maailmaan.
Toi linna-kansikuva on aika tyylikäs!
VastaaPoistaJoo se on kyllä. Valitettavasti minun versioni oli pokkari enkä ole ihan varma, olisiko kovakantista saatavilla tuolla kannella.
Poista