 |
| kansikuva: Gustavo Marx/Mergeleft Reps, inc. kannen suunnittelu: Sarah Hoy |
ostettu uutena
"'Our beloved prince, Maxon Schreave,' " Mom continued, "'is coming of age this month. As he ventures into this new part of his life, he hopes to move forward with a partner, to marry a true Daughter of Illéa. If your eligible daughter, sister, or charge is interested in possibly becoming the bride of Prince Maxon and the adored princess of Illéa, please fill out the enclosed form and return it to your local Province Services Office. One woman from each province will be drawn at random to meet the prince.
"'Participants will be housed at the lovely Illéa Palace in Angeles for the duration of their stay. The families of each participant will be generously compensated'" - she drew out the words for effect - "'for their service to the royal family.'"
I rolled my eyes as she went on. This was the way they did it with sons. Princesses born into the royal family were sold off into marriage in an attempt to solidify our young relations with other countries. I understood why it was done - we needed allies. But I didn't like it. I hadn't had to see such a thing, and I hoped I never would. The royal family hadn't produced a princess in three generations. Princes, however, married women of the people to keep up the morale of our sometimes volatile nation. I think the Selection was meant to draw us together and remind everyone that Illéa itself was born out of next to nothing.
America Singer kuuluu viidenteen säätyyn, joka koostuu taiteilijoista. American perhe on tottunut puutteeseen ja jopa nälkään, joten American äidin mielestä mahdollisuus päästä kilpailemaan prinssi Maxonin sydämestä on kuin taivaan lahja. America ei kuitenkaan ole samaa mieltä. Häntä ei kiinnosta taistella tuntemattoman ihmisen rakkaudesta 34 muun tytön kanssa, ja hänellä on jo oma sydämen valittu. Ongelmana on vain se, että Aspen on alempaa säätyä kuin America ja avioliitto Aspenin kanssa tarkoittaisi myös Americalle säädyn ja elinolojen huononemista. Lopulta America suostuu kuitenkin hakemaan, mutta hän kokee elämänsä järkytyksen, kun hänet todellakin valitaan yhdeksi palatsiin muuttavista 35 tytöstä.
En ihan muista, miksi kirjasta kiinnostuin viime vuonna niin paljon, että tulin hankkineeksi sen itselleni. Olen kuullut kirjasta paljon ristiriitaista palautetta. Osan mielestä sarja on ollut aivan ihana ja koukuttava, mutta osa on pitänyt kirjoja vain keskivertoina eikä erityisen suosittelun arvoisina. Minulle kirjan ideasta tuli vahvasti mieleen Unelmien poikamies -televisiosarja eivätkä mielleyhtymät todellakaan kadonneet lukemisen aikana. Tulevan prinsessan valikointiin liittyvät säännöt ovat kuitenkin paljon kyseistä tosi-tv-ohjelmaa rajummat. Jos valikointiin osallistuja jää kiinni muista rakkaussuhteista, hän menettää henkensä. Ei ole kovin vaikea arvata, että tämä sääntö tekee American palatsielämästä aikamoista uhkapeliä, sillä Americalla on tunteita myös Aspenia kohtaan.
Goodreadsissa joku arvioija syytti kirjaa seksismistä. Minuakin miesten ylivertaisuuden korostaminen ärsytti aluksi, mutta sitten onneksi tajusin, että seksismi ei todellakaan aina tarkoita sitä, että kirjailija pitäisi sukupuolten välistä epätasa-arvoa hyvänä asiana. The Selection pitää lukea aika huolimattomasti, jos ei huomaa, että Cass on soluttanut mukaan kritiikkiä sääty-yhteiskuntaa ja miesten yliarvoisuutta kohtaan. Cass on luonut dystopisen yhteiskuntansa siinä mielessä onnistuneesti, että se saa lukijan ainakin hieman miettimään todellisen yhteiskunnan epäkohtia. Cass on kärjistänyt epäkohdat äärimmilleen, mutta kärjistäminen onkin tyypillinen dystopian keino saada ihmiset avaamaan silmänsä. Kuitenkin dystopiset ainekset peittyvät kolmiodraaman alle, joten yhteiskuntakritiikki jäi loppujen lopuksi melko laimeaksi.
En ole kovin innokas lukemaan kirjoja, joiden pääjuoni keskittyy romanssin ympärille. The Selection oli loppujen lopuksi hieman keskivertoa parempi, mutta arvelen vahvasti, etten lue muita osia, sillä niitä ei ole saatavissa kirjastosta. Toivon American valitsevan Maximin, koska Aspen oli minusta jotenkin ärsyttävä. Muuten kyllä säätyrajoista huolimatta onnistuva rakkaustarina kiinnostaisi enemmän kuin rääsyistä prinsessaksi. Americaa moni on haukkunut todella ärsyttäväksi. Minä en häntä kovin ärsyttävänä pitänyt, vaikka olihan hän hieman liian täydellinen.
Koin juonen ajoittain hieman tylsänä, ja suhteiden kehittyminen oli myöskin välillä epäuskottavaa. Onneksi kirjassa oli kuitenkin muutakin kuin romantiikkaa, sillä dystopiset elementit saivat minun mielenkiintoni säilymään suurimman osan ajasta.
Voin kuitenkin suositella kirjaa lukijoille, jotka kaipaavat romantiikkaa hienoisilla dystopisilla vivahteilla.
Kirjaa lukiessani aloin myös miettiä, kirjoittavatko miehet romanttista kirjallisuutta. Tarkoitan siis, onko olemassa mieskirjailijoita, jotka keskittyisivät kirjoissaan rakkaustarinoihin ja muut elementit olisivat vain sivuosassa. Minulle ei tule mieleen yhtäkään, mutta miesnäkökulma voisi tuoda mielenkiintoista vaihtelua romanttiseen kirjallisuuteen. Varmasti on myös miehiä, joita romantiikka kiinnostaa, vaikka sitä yleensä pidetäänkin enemmän naisten juttuna.
♥♥♥¼
The Selection -trilogia
The Selection 2012
The Elite 2013
The One 2014
Muualla: Katinkan kirjasto ja Elina Rouhiainen.
Olen suunnitellut tämän lukemista jo jonkin aikaa. Tosiaan ovat mielipiteet vaihdelleet. Jotkun arvostelut ovat olleet jopa ilkeitä.
VastaaPoistaRomantiikkaa kirjoittavia mieskirjailijoita, hmm. Ei tulee mieleen muita kuin Nicholas Sparks.
Toivottavasti pidät. Minusta tämä oli ihan ok, mutta ei ihan minun kirjani.
PoistaTuli pian tämän bloggauksen kirjoittamisen jälkeen mieleen, että luinhan minä keväällä aivan loistavan miehen kirjoittaman romanttisen kirjan: Graeme Simsionin Vaimotestin. En tajua, miten unohdin kirjan kokonaan.
Voi kun jaksaisikin lukea englanniksi! Niin pieni osa käännetään suomeksi ja varsinkin Goodreadsissä alan aina haikailla suomentamattomien perään...
VastaaPoistaAinakin John Boynen Tarkoin vartioitu talo on hyvin romanttinen. Nyt juuri en keksi muita.
Englanniksi lukeminen tuo todella paljon lisää valinnanvaraa. Joskus vain tuntuu, että vaihtoehtoja on jo liiankin paljon, sillä kaikkea kiinnostavaa ei mitenkään ehdi lukea. Niinhän asia on tosin kyllä silloinkin, kun lukee vain suomeksi.
PoistaJohn Boynea en olekaan lukenut.
Heh, minua alkaa aina naurattaa kun tämä kirja nousee jostain esiin :D jotenkin pidän koomisena ajatusta Unelmien poikamies -formaatin sekoittamisesta dystopiseen maailmaan. Olen muutaman kerran tämän nähnyt kirjakaupassa, mutta joka kerta olen ohittanut tämän, sillä mitenkään valtaisaa kiinnostusta ei tämä trilogia ole herättänyt. Noh, jatkan kansien ihailemista kaukaa.
VastaaPoistaMinusta idea oli paremmin onnistunut kuin miltä se kuulosti kuvailtuna. Kannet ovat todellakin kauniita, mutta en taida silti säilyttää tätä ekaa osaakaan itselläni vaan annan kirjan jollekulle.
PoistaAmerica Singer? Jo on naisella mahtava nimi. :) Ja kirjalla on upea kansi. Sisällöstä en ole niin varma, onko minun kirjani.
VastaaPoistaRomanttisia mieskirjailijoita: mieleen tulee ainakin Nicolas Barreau, jonka Rakkausromaanin resepti on aivan ihana. Uuden suomennoksen Pieni elokuvateatteri jätin juuri kesken, mutta romantiikkaa siinäkin oli.
Mulla on Rakkausromaanin resepti juuri lainassa ja olen kiinnostunut myös siitä Pienestä elokuvateatterista Pariisissa (vieläpä Pariisi ♥), joten utelen miksi se jäi sulla kesken?
PoistaLuin viime vuonna tuon Nicolas Barreaun kirjan. Kuitenkin googlettelun jälkeen jäin aika epävarmaksi, onko Nicolas Barreauta edes olemassa ( http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2013/06/nicolas-barreau-rakkausromaanin-resepti.html ). Jos tuo bloggauksen lopussa mainitsemani arvelu olisi oikea, kirjat olisivat naisen kirjoittamia.
PoistaAmerica Singerin nimi on kyllä aika hauska ja kansikin on todella upea. Niin ovat kahden muunkin osan kannet. Sisältö ei ehkä olisi mieleesi.
P.S. Äsken linkittämässäni bloggauksessa on myös kommenttien loppupuolella kirjan suomentajan huomioita.
PoistaAhaa, vai sellaista veikkailua... ja liittyy siis kirjaankin tavallaan. Metkaa :-)
PoistaAnnami: epäilin kyllä, mahtaako kansiliepeen söpöinen mieskuva olla feikki (vrt. ykkösosan juoni), mutten viitsinyt kaivella sen enempää. Hyvä tietää. :)
VastaaPoistaJane: Rakkausromaanin resepti oli vetävä alusta asti, päähenkilöt olivat kiinnostavia ja kirjassa oli kivaa huumoria. Nämä kaikki puuttuivat minusta tuosta Elokuvateatteri-kirjasta. Se jäi minulla kesken 50 sivun jälkeen, kun tuntui että ainut kiinnostava juttu oli leffateatterimiljöö. Se miespäähenkilö, Alain? vaikutti jopa tylsältä. Hyvä miljöö ei oikein riittänyt, eikä kärsivällisyyttä ollut juuri silloin sen vertaa, että olisin kokeillut onko kirja parempi esim. 100 sivun kohdalla. :)
Minä huomasin maininnan arvelusta Goodreadsissa ja siitä innostuneena aloin jäljittää totuutta. Aion myös (ainakin yrittää) lukea Elokuvateatteri Pariisissa.
PoistaOkei, ei siis kannata tekemällä tehdä aikaa sille, vaan lukea jossain otollisessa välissä jos vielä siltä tuntuu. Mutta ensimmäinen kirja ensin :-)
Poista